sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Mene metsään

Olen ollut niin sanotusti pipo kireällä viime aikoina.

Olen tehnyt liikaa töitä, antanut työasioiden tunkea vapaa-ajalle ja yöunia sotkemaan. Syönyt liian huonosti, liikkunut liian vähän.

Ihmisten johtaminen on vaikeaa. Johdettavana olo on vaikeaa. Itsensä johtaminen on vaikeaa.

Ja kun asiat takkuavat töissä, minä takkuan kotona. Kolmevuotiaan uhma herättää hirviön sisälläni, myötätunto ei riitä ymmärtämään puolison äksyilyä, viisivuotias ei saa minulta tukea omien isojen tunteittensa käsittelyyn.

Minua väsyttää. Väsyttää olla aikuinen, väsyttää olla kypsä, ymmärtäväinen, tasapuolinen. Väsyttää soutaminen ja huopaaminen, väsyttää pään hakkaaminen tiiliseinään.

Hiljalleen lipsun hyvistä päätöksistä pitää itsestäni huolta. Hoidan stressiä hoitamalla vielä tämän yhden työjutun kun lapset ovat jo nukkumassa, herään vielä vähän aikaisemmin. Lenkin sijaan kirjoitan vielä tämän sähköpostin ja teen vielä yhden muka kiireellisen asian. Kroppa kiristyy samassa tahdissa pinnan kanssa.

Eilen maltoin hengähtää sen verran, että lähdin metsään. Siellä oli ihanaa. Juoksin pahimmat ahdistukseni pois, hengitin raitista ilmaa, katselin vihertyvää maisemaa ja upotin ajatukseni lintujen kepeään lauluun.

Tein saman tänään uudestaan. Haasteet tuntuvat edelleen haastavilta, mutta eivät musertavilta. Vastoinkäymiset vituttavat, mutta nyt näen niissä jotain hyvääkin.

Metsä on hyvä paikka. Pitäisi käydä siellä useammin.



lauantai 29. huhtikuuta 2017

Satumaisen kaunis Praha kahdessa päivässä

Minulla on ristiriitainen suhde matkailuun. Toisaalta näkemisen ja kokemisen arvoisia paikkoja on maailma pullollaan - toisaalta lentämisen ympäristöpäästöt ahdistavat. Ympäristökuorman takia en matkustakaan niin paljon, kuin haluaisin.

Kun eteen tuli päivän työkeikka Prahaan, oli helppo päättää venyttää reissua parilla päivällä. Samalla omatunnontuskalla sain kokea kaksi keväistä päivää Unescon maailmanperintökohteessa.

Praha on Euroopan suosituimpia kaupunkimatkakohteita, ja turisteja olikin liikkeellä tungokseksi asti, etenkin Vanhassakaupungissa keskeisten nähtävyyksien lähistöllä. Vltava-joen halkoma Praha on satumaisen kaunis kaupunki, jossa on paljon hyvin säilynneitä nähtävyyksiä ja mielenkiintoista katseltavaa etenkin arkkitehtuurista kiinnostuneille.








Käytin kaksi matkapäivääni kävellen kaupungin keskustassa, jota kutsutaan myös nimityksellä "Praha 1". Keskusta jakaantuu viiteen osaan:
Staré město eli vanha kaupunki. Prahan alkuperäinen keskusta, jossa sijaitsee mm. Vanha Raatihuoneentori ja Astronominen kello (Pražský orloj). Vltava-joen ylittävistä silloista tunnetuin on Kaarlen silta (Karlův most), joka täyttyy päiväsaikaan turisteista, katusoittajista, rihkamakauppiaista ja karikatyyripiirtäjistä.

Nové město eli Uusi kaupunki, joka on nimestään huolimatta aika vanha, 1400-luvulla rakennettu kaupunginosa.

Josefov eli Vanhassakaupungissa sijiatseva juutalainen kaupunginosa. Juutalainen kaupunginosa on melko huomaamaton, ja itse huomasin käveleväni siellä ainostaan katsomalla katukylttejä (joissa on kadunnimen lisäksi kaupunginosa). Täällä on useita synagogia, ja myös juutalainen hautausmaa.

Hradčany eli Linna. Vltavan länsipuolella sijaitseva kaupunginosa jossa Prahan linna sijaitsee. Prahan linnan alueella on myös komea Pyhän Vituksen katedraali, joka on upea taidonnäyte goottilaisesta rakennustyylistä.

Malá strana eli Pieni kaupunki (englanniksi Lesser town), Prahan hallinnollinen keskus Linnan vieressä. Täällä sijaitsee Euroopan kauneimmaksi barokkikirkoksi kutsuttu Pyhän Nikolauksen kirkko.

Käsinmaalattuja pääsiäismunia myynnissä Pääsiäismarkkinoilla vanhankaupunginaukiolla.

Prahan linna (tai pieni osa siitä).

Pyhän Vituksen katedraali ulkoa

Pyhän Vituksen katedraali sisältä

Näkymä Prahan linnan pihalta yli Malá Stranan punatiilisten kattojen.

Yksityiskohta Pyhän Nikolauksen barokkikirkosta. Kirkko oli restauroitavana matkani ajan, joten komeimmat kattomaalaukset jäivät näkemättä.

Too Many Teeth -näyttelyn nimen antanut Eduard Ovčáčekin teos ja tuntemattomaksi jäänyt pitkähiuksinen nainen. Modernin taiteen museo Kampan näyttely esittelee tsekkiläistä ja slovakialaista taidetta 60-luvulla.

Keltaisten pingviinien jono Kampan taidemuseon edustalla. Taustalla näkyy turistien jatkuva virta Kaarlen sillalla.

Kärryjen eteen valjastetut hevoset odottamassa turisteja kyyditettäväksi Vanhankaupunginaukiolla.
Paikallinen tikkupulla, Trdelník. Näitä oli myynnissä kojuissa joka puolella Prahan keskustaa suklaalla, nutellalla, kermavaahdolla tai jäätelöllä täytettynä. Hinta noin 100 korunaa (3,76 eur).

Prahan ravintoloista kokeilin seuraavia:

Maitrea, Týnská ulicka 1064/6, Praha 1
Suosituksen arvoinen kasvisravintola, jossa erinomaista ruokaa, mutta ainakin yläkerrassa hieman hälyinen tunnelma.

NOSTRESS café restaurant, V Kolkovne 9, Praha 1
Hipster-tyylinen kahvila, jossa tarjoiltiin erinomainen aamiainen ja ilmainen, nopea wifi. Miinusta myöhäisestä avautumisesta, vatsani olisi kaivannut aamupalaa jo ennen kello kymmentä. Söin herkullisen avokado-tuorejuustoleivän, luonnonjogurttia, kotitekoista mysliä ja tuoreita marjoja, porkkana-appelssiini-inkiväärimehun ja cappucinon.

Nostressin ravintolasali. Kuva: Nostress

Sansho, Asian casual fine dining, Petrská 25, 110 00 Praha
Useammankin Prahanmatkaajan suosittelema rento aasialainen fine dining -paikka pienen kävelymatkan päässä Vanhasta kaupungista. Kaunis, pelkistetty sisustus, maukas lounas ja ystävällinen tarjoilu.

Kuva: Sansho

Cathedral Café, Týnská 11, Praha 1
Hotellini suosittelema aamiaispaikka, joka jätti minut kylmäksi. Perusaamiainen, jossa jokainen osa listalla erikseen, eikä mikään maistu erityisesti miltään. Kahvi, vesi, munakas ja jogurtti-mysliannos maksoi 19 euroa, eikä mielestäni ollut hintansa väärti.

Taverna Toscana, Malé námestí 11, Praha 1
Prahan vanhimmaksi tavernaksi itseään kutsuva Taverna Toscana ei saa minulta suositusta. Tomaattipasta-annos oli mitäänsanomaton ja kaveriksi tarjoiltiin jauheparmesaania pussista. Keskeinen sijainti sai kuitenkin ulkoterassin täyteen. Viereisen pöydän pizzat näyttivät omaa annostani paremmilta.

VKolkovne, V Kolkovne 8, 110 00 Praha 1
Hotellini suosittelema tsekkipaikka, jossa söin maukkaan aterian paahdetuista kasviksista, tomaattikastikkeesta ja perunoista. Ulkonäöltään paikka näytti niin paljon oluttuvalta, että piti ihan kysäistä, että tarjoatteko ruokaakin. Savuton puoli oli kellarissa, vaikka turistina olisin nauttinut enemmän näkymästä kadulle.

Hotellin löysin Hotels.comista, kriteerinä sijainti Vanhassa kaupungissa, vähintään neljä tähteä ja hinta alle 150 € / yö. Näin löytyi viehättävä, savuton ja rauhallinen Gorgeous Prague Rooms (Kostecná 3, Prague 1), jossa yövyin suloisessa neljännen kerroksen kattoikkunallisessa huoneessa. Samassa kerroksessa oli myös hotellivieraiden jaettu kattoterassi, jossa olisi lämpimämmillä säillä varmasti mukava nauttia vaikkapa viinilasillinen.

Minun huoneeni oli melkein samanlainen. Kuva: Gorgeous Prague Rooms
Huhtikuun loppu oli hyvä aika käydä Prahassa, jossa kevät oli kauneimmillaan. Sää oli kuitenkin kylmä, vain muutaman asteen Helsinkiä lämpimämpää pysytellen 10 asteen alapuolella.

Prahaan pääsee Finnairin, Norwegianin ja CSA:n suorilla lennoilla, ja aikaero on vain tunnin. Tšekin tasavalta ei käytä Euroja, vaan käytössä on oma valuutta koruna (CZK). Kortilla maksaminen tosin onnistuu lähes joka paikassa pieniä katukioskeja ja Kaarlen sillan kauppiaita lukuunottamatta, joten käteistä ei välttämättä tarvitse erikseen vaihtaa.

Oletko sinä käynyt Prahassa? Mitä tykkäsit?


lauantai 11. helmikuuta 2017

Hyvä pomo

Minulla on nopeasti laskettuna ollut noin tusinan verran esimiehiä. Pomot ovat vaihtuneet tiuhempaan kuin työpaikat, ja kenties siksi kukaan ei ole erottunut ylitse muiden erinomaisena esimiehenä. Olisi tuossa joukossa saattanut muutama helmi ollakin, mutta kun kenenkään kanssa ei esimies-alaissuhde ole kestänyt vuotta pidempään, en varsinaisesti voi sanoa olleeni mahtavan johtajan vaikutuksen alaisena.

Mikä on tavallaan sääli. Luen aina suurella mielenkiinnolla urallaan pitkälle edenneiden henkilöhaastatteluja talouslehdistä, ja moni tuntuu kertovan, että huipulle on auttanut hyvä esimies. Olen vähän kade.

Huonoja pomoja historiastani kyllä löytyy. Yhdellä oli tapana räjähdellä töissä, ja jos se ei auttanut, itkeä. Kun kyse oli ensimmäisestä valmistumisen jälkeisestä työpaikastani, olin hieman ihmeissäni että mites tähän nyt pitäisi työntekijänä suhtautua.

Toinen esimies otti tekemäni esitysmateriaalin, vaihtoi kansilehdelle oman nimensä ja esitti hengentuotteeni alan seminaarissa omanaan. Kannan vieläkin hieman kaunaa.

Kolmas kommunikoi kanssani vain sähköpostitse, vaikka istuimme samassa pöytäryhmässä.

Neljäs kertoi kehityskeskustelussa ainoan haasteeni olevan se, että olen "nuori, nainen ja nätti".

Viides lörpötteli henkilökohtaisia asioitani avokonttorissa (mitäs kerroin).

Yksi kesto-ihmetyksenaiheeni onkin, miten niin sosiaalisesti kyvyttömiä tyyppejä päästetään vastaamaan muiden ihmisten työstä.

Ja nyt olen itse esimies.

Hui ja vau.

Monen vuoden urahaave on vihdoin toteutunut, ja jo muutaman kuukauden olen vetänyt yli10 asiantuntijan tiimiä. Takana on monta kehityskeskustelua, tiimipalaveria ja muutama palkkaneuvottelu. Paljon ihmisiin tutustumista ja luottamuksen rakentamista.

En ole aikoihin ollut näin innoissani mistään.

Harjoittelen vielä montaa asiaa, mutta tämä rooli tuntuu hyvältä. Se tuntuu omalta. Olen saanut olla omalla osaamisalueellani tähti sen verran pitkään, että nyt on hauskaa nostaa muita esiin. Olen sen verran sinut itseni kanssa, ettei haittaa, vaikka teen virheitä enkä tiedä kaikkea.

Mutta vähän kyllä kaipaisin esikuvaa, josta ottaa mallia. Jonka hyviä käytänteitä voisin apinoida ja ottaa omakseni.

Nyt toimin hieman käänteisesti: mietin jokaista huonoa pomoani, ja miten heidän käytöksensä on tuntunut minusta pahalta. Ja yritän tehdä kaiken aivan toisin.

Pohdin, miten haluaisin itseäni johdettavan, ja yritän löytää ohjenuoraa siitä. Opettelen tuntemaan jokaisen ihmisenä. Osoitan, että luotan. Annan vastuuta ja vapautta. Pyydän palautetta ja myönnän, kun olen väärässä. Katson silmiin, pysähdyn kuuntelemaan, hymyilen. Kysyn mitä kuuluu, miten voisin auttaa sinua onnistumaan. Kerron omista tavoitteistani, ajatuksistani, ja pyydän näkemystä.

Luulen, että olen oikeilla jäljillä. Mutta auta minua vähän: kerro, mikä sinun mielestäsi tekee lähiesimiehestä loistavan? Entä mitä virheitä kannattaa yrittää välttää?

perjantai 13. tammikuuta 2017

Kuinka monta vaatetta on tarpeeksi?

Datanörtti täällä taas hei.

Olen kuluttanut viime päivät laskemalla vaatteitani. Olen useammassakin keskustelussa todennut käyttäneeni kuluneen vuoden aikana noin sataa vaatetta, ja että vaatekaappini vaatteiden kokonaismäärä olisi noin 200.

100 ja 200 olivat vain valistuneita arvauksia, totuuden tiedän nyt. Sata aktiivisessa käytössä olevaa vaatetta on hyvin lähellä totuutta, ja kokonaismäärä 200 oli arvioitu yläkanttiin.Vaatekaapissani on 182 vaatetta. Tässä luvussa pitäisi olla mukana aivan kaikki (edit: huomaan unohtaneeni joitain vaatteita listasta. Lisäilen niitä listan loppuun sitä mukaa kun ne palautuvat mieleen).

Minä nimittäin laskin kaikki vaatteeni! Ja nyt aion esitellä teille lopputuloksen, vaate kerrallaan. Joten otahan hyvä asento, tästä tulee piiiiitkä katsaus.

Arvatkaa, mitä muuta laskin? Vaatteistani 30% on ostettu viime vuonna, toiset 30% sitä edellisenä vuonna, 15% on ostettu vuonna 2014 ja loput 25% ovat ajalta, jolloin en vielä tehnyt vaatekirjanpitoa.

Onko 182 mielestäsi paljon vai vähän? Osaatko arvioida, kuinka paljon omasta kaapistasi löytyy vaatteita?



MEKOT


Olen ehdottomasti mekkoihminen. Rakastan mekkoja, ja ne ovat pukeutumiseni tärkein kulmakivi. Mekot ovat naisellisia, ja ennen kaikkea ne ovat helppoja. Mekon kanssa ei tarvitse pähkiä ylä- ja alaosan yhteensopivuutta, koska molemmat tulevat samassa paketissa.


1. Lumoan pitsikauluksinen mekko. Kerroin tästä enemmän täällä.
2. Marc O'Polon a-linjainen villakangasmekko. Työpukeutumiseni luottovaatteita, ollut kaapissani niin pitkään, etten edes muista, milloin tämän hankin. Korjattu ompelijalla.
3. Andiatan tyköistuva harmaa kotelomekko. Toinen luottovaate, ehkä 10 vuotta käytössä. Korjattu ompelijalla.
4. Espritin tummansininen kesämekko. Ostin tämän imetysmekoksi, kun kuopus syntyi 2013. Mekko on edelleen käytössä vapaa-ajalla. Lyhennetty olkapäistä ompelijalla.
5. Andiatan valkoinen juhlamekko. Ostettu serkkuni ylioppilasjuhliin kesällä 2015, ja ollut päällä myös mummoni synttäreillä ja pikkujouluissa. Ihana mekko, jolle toivon lisää juhlia.
6. Marimekon Matikka-mekko. Ostettu kesällä 2014. Mukava arkimekko, joka tosin alkaa jo näyttää nuhjuiselta. Uutena käytin myös töissä valkoisen jakun kanssa.
7. Noukin harmaa pellavamekko. Kerroin tästä enemmän täällä.
8. Mint&berryn musta trikoomekko. Ostin viime joulukuussa täydentämään talvista työpukeutumista.
9. Espritin harmaa neulemekko. Ostettu lokakuussa 2016 vanhaa harmaata neulemekkoa korvaamaan.
10. Comman pitkähihainen mekko. Viime joulukuun ostos, myös täydentämään talvista työpukeutumista.
11. Earnest Sewingin farkkumekko. Ostin viime kesänä. Lempivaate, jota olen jo ehtinyt käyttää paljon.
12. Opuksen valkoinen pellava/puuvillamekko. Kavennettu ompelijalla.

Ei kuvassa:
13. punainen pitkä iltapuku. Ostettu 2003, kun iltapukutilaisuuksia oli useampia. Sen jälkeen ollut vähällä käytöllä, mutta ei vie kaapista juuri tilaan joten saa jäädä tulevia iltapukutilaisuuksia odottamaan. 
14. Ruskea juhlamekko. Teetetty mallista mittojen mukaan. Ollut päällä useissa häissä. 
15. Musta "hautajaismekko". Ostin isoäitini hautajaisiin, ja ollut sen jälkeen käytössä kaikissa hautajaisissa. Toimii myös pikkumustana.
16. Häämekko. Menin naimisiin vuonna 2011, ja mekko roikkuu vielä kaapissa.

YLÄOSAT




17. Valkoinen Hugo Bossin bleiseri. Ostin marraskuussa 2015 vanhaa, liian pientä valkoista bleiseriä korvaamaan.
18. Musta bleiseri, joka on niin vanha, etten edes muista hankintavuotta. Korjattu kahteen otteeseen ompelijalla (hihojen vuori vaihdettu, hihat lyhennetty ja bleiseriä levennetty niin, että se mahtuu paremmin kiinni). Toisesta hihasta puuttuu yksi nappi, lisäksi hihat hieman kiristävät. Harkintalistalla on uusi musta bleiseri tätä korvaamaan.
19. Ganttin mustavalkoinen herringbone-toppi.
20. Comman vaalea toppi. Viime kesän hankinta.
21. s.Oliverin vaalea toppi.
22. Patrizia Pepen beige pusero. Läpinäkyvä, joten tämä tarvitsee kaverikseen samanvärisen naruolkaintopin.
23. Harmaa liituraitableiseri. Ompelijan käsissä muodonmuutoksen kokenut lempivaate vuosien takaa.
24. Marimekon raitapaita. Ostettu kyynärpäistä puhkikulunutta Marc O'Polon raitapaitaa korvaamaan.
25. s.Oliverin valkoinen pitsitoppi. Kesäinen arkivaate, ollut harmillisen vähällä käytöllä.
26. Valkoinen t-paita. Tämäkin on kesäinen arkivaate, joka on päässyt käyttöön harmillisen vähän.
27. Musta toppi, jota käytän aluspaitana. Toimisi varmaan kesällä yksinäänkin.
28. Wolfordin pitkähihainen paita, jonka ostin pitkän harkinnan jälkeen vanhaa, raskausajan käytössä ollutta ja siten venynyttä mustaa pitkähihaista paitaa korvaamaan. Näin simppeliksi paidaksi järkyttävän kallis (100 €), mutta ihanan ylellinen päällä ja näyttää todella hyvältä.
29. Marimekon harmaa Toltti-neule. Tästä kerroin enemmän täällä.
30. Marimekon musta Toltti-neule.
31. Repeat Cashmeren beige neule. Ostin syyskuussa 2015, ja alkaa olla nyppyinen nypynpoistajan ahkerasta käytöstä huolimatta.
32. Filippa K:n musta neuletakki.

Ei kuvassa:
33. Marc O'Polon mustaharmaaraidallinen poolo-kauluksellinen neule. Arkikäytössä, mutta harvoin.
34. Beige naruolkaiminen alustoppi. Patrizia Pepen puseron alla.

HAMEET

Omistan hameita huomattavasti vähemmän kuin yläosia. Minulle riittää, että saan kokonaisuuteen vaihtelu vaihtelemalla yläosia, jolloin alaosia tarvitsee vähemmän.


35. Bossin valkoinen a-linjainen hame. Viime kesän ostos, välitön lempivaate.
36. Eleven Parisin musta a-linjainen vekkihame. Viime syksyn ostos, välitön lempivaate.
37. Harmaa liituraitainen kynähame. Muokattu puvun housuista.
38. Keltainen Marc O'Polon villakangashame. Ikivanha luottovaatteeni. Kavennettu ompelijalla.
39. Farkkuhame. Ikivanha, jäänyt viimeaikoina vähälle käytölle. Ei taida olla enää tyyliäni. Harkintalistalla uusi tätä korvaamaan.
40. Harmaa kynähame. Muokattu ompelijalla liian pieneksi käyneestä Tiger Of Swedenin kotelomekosta.

HOUSUT

En juurikaan pidä housuista. Näytän housuissa mielestäni pökkelöltä, enkä lainkaan niin naiselliselta, kuin haluaisin. Siksi etenkin työkäyttöön ostetut housut ovat jääneet vähälle käytölle. Farkkuja käytän arkena, ja silloin tällöin töissä päivinä, jolloin ei ole asiakastapaamisia.


41. Mustat suorat 7/8-pituiset housut. Hieman liian leveät vyötäröstä, olen ollut liian laiska viemän korjattavaksi.
42. Nilkkaa kohti kapenevat 7/8-pituiset housut. Alkavat olla jo vanhat, ja juoksijan pohkeilleni karvan verran liian kapoiset. Harkitsen näistä luopumista.
43 ja 44. kahdet farkut.
45. Farkkushortsit, jotka tein itse leikkaamalla vanhoista farkuista lahkeet irti.

TAKIT

Olen viime vuosina päivittänyt takkivarastoani. Alan hiljalleen olla tyytyväinen, ja takkeja löytyy jokaisen käyttötarkoitukseen.

46. Musta hupullinen toppatakki. Vetoketju hajoaa kerran vuodessa, ja kerran vuodessa vien takin korjattavaksi. Keväisin vien takin pesulaan.
47. Halpis "villakangastakki", joka on pääosin tekokuidusta tehty. Vuoden 2014 ostos, joka kaduttaa joka kerta, kun pistän takin päälleni. Takki on nuhjuinen, eikä kovin lämmin. Harkinnassa satsaus 100% villakangastakkiin, joka todennäköisesti maksaa moninkertaisesti tähän nähden.
48. Rainsin musta sadetakki. Erinomainen hankinta, jonka voi sadekelillä heittää tavallisen takin päälle. Suojaa paremmin kuin sateenvarjo, ja jättää kädet vapaiksi.
49. Cinzia Roccan musta trenssi. Erinomaisen tyylikäs takki, josta pitäisi lyhentää hihat.
50. Marellan musta nahkarotsi. Ostin korvaamaan 10 vuotta vanhaa, osin puhkikulunutta ja reikäistä ja aavistuksen verran liian pientä nahkatakkia. Viime vuoden kallein yksittäinen ostos, mutta varmasti jokaisen sentin arvoinen. Aion käyttää takkia vähintään seuraavat 10 vuotta. Hihat lyhennetty ompelijalla oston yhteydessä.
51. Noin sata vuotta vanha farkkurotsi, joka on hihansuista puhkikulunut ja muutenkin jo aika kulahtanut. Harkinnassa uusi farkkutakki tämän tilalle.

Ei kuvassa:
52. Punainen kuoritakki.
53. Musta kuoritakki, joka on ullakolla odottamassa sitä, että raaskin luopua siitä.

KENGÄT

Minulla on paljon kenkiä, mutta ei yhtään turhaa.

54. Punaiset Hai-saappaat. Lasten kanssa kurakeleillä ulkoiluun.
55. Mustat pitkävartiset Hunterin kumisaappaat. Töihin ja kaupungille sadesäällä.
56. Sorelin talvikengät. Ehdoton valinta pakkasulkoiluun.
57. Timberlandin talvikengät. Silloin kun Sorelit ovat liikaa.
58. Merrelin mustat kengät. Lasten kanssa ulkoiluun keväästä syksyyn.
59. Mustat nahkanilkkurit. Työkenkinä käytössä syyskuusta huhtikuuhun.
60. Mustat Camperin kengät. Kaupunkikengät silloin, kun en jaksa korkoja.
61. Wondersin mustat ballerinat. Ostin nämä viime keväänä identtisten, puhkikuluneiden ballerinojen tilalle.
62. Sandaalit rentoon ulkoiluun.
63. Mustat Pura Lopezin korkkarit.
64. Nudet Pura Lopezin korkkarit. Värinsä puolesta sopivat asuun kuin asuun.
65. Siistit mustat sandaalit harvoille kuumille kesäpäiville.

Ei kuvassa:
66. Mustat korolliset nahkasaappaat.
67. Punaiset Pura Lopezin korkkarit. Punaisen iltapukuni kaveriksi ja pikkujouluihin.
68. Ruskeat Pura Lopezin korkkarit. Ruskean juhlamekkoni kaveriksi.
69. Mustavalkoiset Pura Lopezin korkkarit. Työkäyttöön silloin, kun kestän huimia korkoja.
70. Valkoiset Pura Lopezin korkkarit. Olivat häissäni kakkoskenkinä, aiemmin työkäytössä mutta nykyään harvalla käytöllä.

ASUSTEET

Olen täydellinen vaatekaappi -projektini myötä viilannut etenkin asustepuolta. Aiemmin minulla oli lukuisia toisiinsa yhteensopimattomia asusteita, nyt ne ovat enemmän linjassa keskenään.



71. Harmaa Calvin Kleinin kaulahuivi. Ostettu miestenosastolta.
72. Harmaa Repeatin cashmere huivi oikein kylmille säille.
73. Harmaa neulepipo.
74. Harmaat sormikkaat pakkassäille tumppujen sisään lisälämpöä tuomaan.
75. Harmaa lakki, ostettu miestenosastolta.
76. ja 77. Guccin ja Guessin aurinkolasit. En tiedä, tarvitseeko ihminen kaksia aurinkolaseja. Ehkä ei, mutta minä pidän siitä, että eri tilanteisiin voi valita erityyliset lasit.
78. Musta vyö. Housujen pitämiseen ylhäällä.
79. Mustat topparukkaset. Pakkassäille ulkoiluun.
80. Mustat nahkaiset rukkaset. Joululahja anopilta, kivat kylmällä säällä.
81. Mustat nahkahansikkaat.
82. Pieni Longchampin musta nahkalaukku. Lahja entiseltä esimieheltä, muistaakseni vuosi oli 2007.
83. Musta Longchampin olkalaukku.
84. Rainsin musta vedenpitävä reppu. Käytössä joka päivä töissä.

Ei kuvassa:
85. kevyt harmaa trikoopipo välikausiin
86. toinen musta vyö
87. toiset mustat nahkahansikkaat 
88. Furlan musta nahkalaukku. Ostettu Milanosta 2010.
89. Longchampin keskikokoinen musta käsilaukku. Päivittäisessä käytössä.
90.-93. valkoinen, fuksia, punainen ja musta kaulahuivi. Satunnaisessa käytössä.
94. Valkoiset pitkät käsineet. Olivat päällä vanhojen tansseissa 1998, jostain syystä vieläkin tallella.

KOTIRÖNTTÄVAATTEET

Yksi keino vaatteiden käyttöiän pidentämiseen on se, että kotona käytän kotivaatteita. Ne saavat olla nuhjuisia ja kulahtaneita, eikä ne päällä tarvitse pelätä lattialla konttaamista tai pienten tahmatassujen hellyydenosoituksia.


95. Harmaa t-paita. Ostettu kesällä 2015 ja on jo nyt reikäinen. Tosin on ollut päällä todella paljon.
96. Harmaat college-housut. Kohta kaksi vuotta vanhat, ja päällä melkein päivittäin. Oikeassa polvessa on reikä ja lahkeet ovat rispaantuneet. Harkintalistalla uudet (tai kahdet) näitä korvaamaan.
97. ja 98. Kaksi mustaa toppia. Ostettu kun odotin kuopusta (vai esikoista?) ja ovat siten saaneet kärsiä myös jättiläismäisen mahan. Ovat niin kuluneita, että selästä näkyy läpi. Ehdottomasti vain kotirönttäkäyttöön. Harkinnassa uudet näiden tilalle.
100. Turkoosi huppari. Ikivanha, reikäinen ja kulunut. Harkinnassa uusi tämän tilalle.
101. Vaaleanruskea fleece. Päällä tätä kirjoittaessa. Ihan ookoo, vaikka hieman lyhyt ja aika nyppyinen.

URHEILU

Minulle urheiluvaatteet tarkoittavat lähinnä juoksuvaatteita. Niitä voisi olla enemmänkin, nykyinen määrä vaatii pesukoneen pyörittämistä heti lenkin jälkeen.

102. Juoksutakki. Ihanan kevyt ja pitää hyvin tuulta.
103-105. Punainen, sininen ja liila juoksupaita, kaikki saatu juoksutapahtumista.
106. Pitkähihainen juoksupaita.
107. Juoksushortsit.
108. Lyhyet juoksutrikoot.
109. Pitkät juoksutrikoot.
110. Punainen windfleece.

Ei kuvassa:
111. ja 112. musta aluspaita ja -housut pakkassäille
113. oranssi juoksupaita, saatu juoksutapahtumasta
114. hiuspanta
115. juoksuhanskat
116. juoksupipo
117. kuorihousut kevyet
118.-121. neljät urheiluliivit
122.-125. neljät urheilusukat
126.-129. neljät juoksulenkkarit: kesä, kevät, talvi + pitkille matkoille erityisen hyvin vaimennetut lenkkarit.

ALUSVAATTEET

130.-132. Kolmet ohuet ihonväriset polvisukat (kesäisin töihin housujen kanssa, jotta korkkaria ei tarvitse pukea paljaaseen jalkaan)
133. ja 134. villainen Ruskovillan aluspaita ja alushousut 
135.-137. kolmet rintaliivit (musta, beige ja harmaa)
138.-145. kahdeksan paria mustia nilkkapituisia sukkia
146.-148. Kolmet ohuet ihonväriset sukkahousut
149. ja 150. Kahdet mustat 40 denierin sukkahousut
151.-153. Kolmet mustat 150 denierin sukkahousut
154. bikinit 
155. ja 156 ohuet säärystimet, jotka on leikattu polvisukista
157. paksut säärystimet
158.-161. neljät villasukat
162.-166. viidet varrettomat sukat 
167.-176. kymmenet pikkuhousut

Edit: listalta unohtuneita

177. Hopean harmaa juhlamekko. Ollut päällä useissa häissä.
178 ja 179. Kaksi valkoista kesähattua. Yksikin riittäisi, mutta kumpikaan olemassa olevista ei ole mieleen. Jos löydän ensi kesäksi paremman hatun, ostan.
180. Farkkucaprit.
181. Tummanharmaa fleecevuorattu tupsupipo.
182. Harmaa Tara Jarmonin kotelomekko. Harkitsen tästä luopumista.

Huh, olipa urakka (kiitos sairaspäivän, sain tämän tehtyä). Onnittelut, jos jaksoit lukea tänne asti.

Lopuksi vielä vertailun vuoksi Ylen Kuningaskuluttajan tekemän kyselyn yhteenveto suomalaisten vaatemääristä.


lauantai 7. tammikuuta 2017

Vapaa-ajan ongelmia

Joulun aika on aina vähän raskas. Päiväkoti on kaksi ja puoli viikkoa kiinni, ja meillä ei puolison kanssa ole lomia. Lasten hoidon järjestäminen ja samaan aikaan töissä käynti ei ole aivan helppo palapeli.

Tällä kertaa avuksi saatiin isovanhemmat (kaksi päivää) ja palkattu lastenhoitaja (kaksi päivää). Muun ajan vuorottelimme puolison kanssa: ensin aamuvuoro lasten kanssa, sitten illaksi töihin.

Nyt päiväkoti on taas avannut ovensa, ja minä olen aivan puhki. Kun kaikki aika kuluu joko töissä tai lasten kanssa, ei ns. omaa aikaa ole lainkaan. Juoksemaan olen jaksanut lähteä noin kerran viikossa, lukupiiriä en ole ehtinyt ajatellakaan.



Niinsanotussa normaalitilanteessakin tuntuu, että elämästä on pakko karsia jotain pois. Työn ja perheen lisäksi energia ei riitä kaikkiin harrastuksiin. Valokuvaus on jäänyt hiljalleen pois jo aikoja sitten: viime vuoden kuvista pääosa on Italian matkaltamme, muuten kamera on saanut pölyttyä hyllyssä. Blogi elää hiljaiseloa, ja lapun laittaminen lopullisesti luukulle on käynyt mielessä useammin kuin kerran.

Vapaaehtoistoiminta tuntuu kuormittavan enemmän kuin tuottavan iloa, ja ystävien näkemiseen ei tunnu järjestyvän aikaa.

Pikkulapsiaikaa elämänvaiheena tuntuu määrittävän nimenomaan ajan puute. Tekemistä on paljon, haluja tehdä vielä enemmän, mutta kaikkeen ei pysty. Toisaalta pidän ihan hyvänä sitä, että elämäntilanne pakottaa tekemään pohdintaa siitä, mitä haluan tehdä, mitä on välttämätöntä tehdä, ja mikä on ylimääräistä. Tärkeysjärjestys on syntynyt kuin itsestään, joskin arjen realiteettien pakottamana.

Itselle hyvä arki muodostuu siitä, että:
  • Nukun riittävästi. Vähintään kahdeksan tuntia unta vuorokaudessa tarvitaan siihen, että pysyn järjissäni ja jaksan katsella maailmaa valoisten lasien läpi.
  • Vietän aikaa perheeni kanssa. Jo kaksi iltaa poissa lasten luota niin, että tulen kotiin vasta, kun he ovat nukkumassa, saa ikävän kasvamaan rinnassa. Tunne on molemminpuolinen, ja kun seuraavan kerran olen kotona lasten hereilläoloaikana, on seurassani kaksi kylkeen liimautuvaa takiaista.
  • Juoksen. Lenkki per viikko on aivan liian vähän, enkä saa karistettua päässä pyöriviä työasioita pois häiritsemästä. Muutun kärttyisäksi ja kärsimättömäksi, ja siitä kärsii koko lähipiiri.
  • Saan aikaa ihan itsekseni. Olen tosin oppinut pitämään omana aikana jo sitä, että kuljen päivittäin töihin sporalla kaksi kertaa puoli tuntia, mutta sen lisäksi tarvitsen myös hiljaista rauhoittumista niin, ettei vieressä ole muita ihmisiä.
  • Saan keskeneräiset työasiat hoidettua. Teen edelleen 80% työpäivää, ja edelleen tasapainottelen sen kanssa, että työhön liittyvät vaatimukset ovat jatkuvasti hieman isommat, kuin niihin käytettävissä oleva aika. Olen oppinut melko hyväksi priorisoijaksi ja delegoijaksi, ja tiedän, että osan tehtävistä voi jättää myös tekemättä tai tehdä välttävästi. Silti tasapaino on häilyvä, ja vaatii jatkuvaa hereillä oloa. Keskeneräiset työasiat rasittavat mieltä, vaikka kuinka olisi päättänyt olla vapaalla. Siksi toisinaan on vain pakko tehdä hommat alta pois, ennen kuin voin rentoutua.

Kaikki muu onkin sitten ekstraa. Tällä hetkellä täyttämättömät vapaa-ajan velvoitteet painavat mieltä, ja pohdinkin, mistä kaikesta voin luopua. Blogista? Ehkä. Vapaaehtoistoiminnasta? Todennäköisesti. Lukupiiristä? Mieluummin en, se harrastus tuntuu vielä antavan enemmän kuin ottaa - lisäksi lukupiirimme on ihanan armollinen, ja tapaamisiin saa mennä vaikkei olisi kirjaa avannutkaan.



Ainakaan tänä vuonna uudenvuoden lupauksiini ei kuulu uuden harrastuksen aloittamista. Sen sijaan voisin ihan tosissani harkita jostain olemassa olevasta luopumista.

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Vuoden vaateostokset 2016

Jaahans, taas on vuosittaisen vaatekatsauksen aika.

Ostin vuonna 2016 35 vaatetta, ja huolsin ompelijalla tai pesulassa 18 vaatetta. Vaatteiden huoltoon kului 14 % kaikista vaatemenoista.

Vaatteisiin käyttämäni raha kasvoi 8 % edellisestä vuodesta, ja vuoteen 2014 verrattuna kulutus oli lähes kaksinkertainen.

Lempivaateindeksi (eli lempivaatteiksi päätyneet hankinnat euroina jaettuna kaikilla hankinnoilla euroina) on 62. Osumatarkkuuteni on siis parantunut, sillä vuosi sitten lempivaateindeksi oli 55. Yhteensä uusia lempivaatteita on kaappiini tullut viime vuonna 18 (niistä kolme esiteltynä täällä, muita alla).

Toisaalta virheostoksiakin tuli enemmän, yhteensä 3 kpl. Rahassa mitattuna tuhlasin virheisiin kuitenkin vähän, vain 3% kaikista vaatemenoista. Toisaalta jouduin korvaamaan virheostoksia uusilla ostoksilla (2 kpl, 2% vaatemenoista).

Osa vuoden 2016 hankinnoista.

Vuoden aikana oli muutama isompi ostos, jotka nostivat merkittävästi käytettyä rahamäärää. Tammikuussa ostin kolmet uudet kengät: kahdet korkokengät puhkikuluneiden tilalle ja uudet talvikengät puisto- ja muuhun ulkoiluun lasten kanssa. Kesäkuussa ostin uuden nahkatakin vanhan puhkikuluneen tilalle.

Vuoden 2016 vaatehankinnat per kuukausi. Pylväissä osuus kokonaiskulutuksesta ja viivalla merkittynä hankintojen kappalemäärä. Luvuissa on mukana myös korjattujen tai pesulassa pestyjen vaatteiden määrä..

 Syyskuussa en ostanut lainkaan vaatteita.

Vaatteisiin kulutetun rahan kehitys vuosina 2014-2016. Indeksi 2014=100.

Tämän vuoden ostoslistalla on jo 14 vaatetta - sellaisia, joita en onnistunut vuonna 2016 löytämään. Lisäksi harkinnassa on uusi, laadukas villakangastakki vuonna 2014 ostetun, nuhjuiseksi menneen halpistakin tilalle.

Vaatekaappini alkaa hiljalleen lähestyä täydellistä. Aktiivisessa käytössä on noin 100 vaatetta alus-, ulko- ja urheiluvaatteet mukaan lukien. Lisäksi kaapissa roikkuu muutama juhlamekko, joille ei ole säännöllistä käyttöä, mutta joista en halua luopua tulevien juhlien toivossa.

Karsittavaa ei enää juurikaan ole. Sen sijaan kaapista löytyy muutama vuosien takainen kuluneeksi käynyt vaate, joiden tilalle etsin uutta. Esim. vanha musta bleiserini on jo kahdesti ompelijalla korjattu, toisesta hihasta yhtä nappia vajaa ja alkaa jo näyttää aikansa eläneeltä. Huomaan, että se jää nykyään vähälle käytölle, mikä on hyvä merkki siitä, että vaate kaipaa jo korvaajaa. Marimekon Matikka-mekon kanssa on sama juttu: se oli aikoinaan tiheässä käytössä, mutta nyt enää kotikäytössä nuhjuisuutensa takia.

Vaatteita on nykyään helppo yhdistellä, vaikkei ihan jokainen yläosa jokaisen alaosan kanssa yhteen sovikaan.

Tämä on ollut ehdottomasti hyvä harjoitus, ja aion jatkaa vaatehankintojen säntillistä kirjaamista. Älä osta mitään -haasteeseen en aio lähteä, enkä aio tietoisesti karsia vaatteisiin käytettävää rahaa, vaikka vuodessa vaatteisiin kuluttamani summa huimaakin päätäni.

Miltä sinun vaatevuotesi näyttää? Löytyikö lempivaatteita? Entä huteja?

torstai 15. joulukuuta 2016

Mokista häpeään

Mokasin tänään.

Moka ei ollut iso, näkyvä, eivätkä sen seuraukset vakavat. Mutta se tapahtui asiassa, jossa haluaisin olla hyvä. Asiassa, joka on minulle tärkeä.

Harmittaa.

Ei, vaan hävettää.

Hävettää niin, että tekisi mieli kaivautua maan alle. Oma tunnereaktio hämmentää. Mistä tämä oikein tulee. Tiedän, että virheitä sattuu kaikille. Tiedän, että kukaan ei odota minun olevan täydellinen. Tiedän, että virheeni on muiden mielestä varmasti vielä pienempi kuin omasta mielestäni.

Mistä tämä häpeä oikein kumpuaa? Onko sillä jokin tarkoitus? Se menee ohi odottamalla, sen tiedän kokemuksesta, mutta miksi se ylipäätään tulee? Tämä tunne on tuskallisen tuttu, olen kokenut sen ennenkin.

Miten voisi oppia mokailemaan ylpeydellä? Miten saisi tunteen mukaan siihen järjellä ymmärrettävään tosiasiaan, että rapatessa roiskuu. Koska ihan aidosti ymmärrän sen, mutta huomaan, että järki ei ole nyt ohjaksissa.

Miksi mokaan liittyvään häpeäntunteeseen yhdistyvät kaikki ne epäilyt, joita syvällä sisimmässäni kannan? Miksi se nostaa esiin kauan piilossa olleen huijarisyndrooman, ja saa minut hetkeksi kuvittelemaan, että kaikki näkevät lävitseni (ja tajuavat, että olen vain täynnä kuumaa ilmaa). Miksi yhtäkkiä taas tarvitsen päänsisäisiä vakutteluja ja tsemppilauseita itselleni?

Tämän tekstin kirjoittaminen hävettää myös. Hah, mutta siitä tiedän, että se pitää kirjoittaa ja julkaista. Koko tämä blogi on yhden ihmisen pientä taistelua häpeää vastaan. Yritystäni käsitellä vaikeita tunteita, jotka tunnistan parhaiten siitä, että niistä kirjoittaminen hävettää.

Jännä juttu. Mokista häpeään.

(Eeva Kolu kirjoitti siitä minua taitavammin.)

Mitä sinä tunnet, kun teet virheen?

Mikä sinua hävettää?

lauantai 19. marraskuuta 2016

Henkinen väkivalta on henkistä väkivaltaa

Kuvittele pieni tyttö, jonka vanhemmat ovat riitaisassa avioliitossa. Ulospäin kaikki näyttää hyvältä: perheen isä tekee paljon töitä ja äiti hoitaa kotona lapsia. Lapset ovat terveitä, puhtaita ja ehjissä vaatteissa. On leluja, ulkomaan matkojakin.

Suljettujen ovien takana isä halveksii lasten äitiä lastensa kuullen. Äiti heittää suutuspäissään päivällisen isän kasvoille. Lautasia paiskotaan seinään, uusia ostetaan tilalle.

Tyttö ei muista kuin yhden hellyydenosoituksen vanhempiensa välillä. Yhden koko lapsuutensa aikana. Ivaa, myrkkyä ja vihaa hän muistaa sitäkin enemmän.

Tyttö muistaa hiihtoretken ja lumilinnan rakentamisen isän kanssa. Hän muistaa myös sen, miten isä oli paljon työmatkoilla, myöhään töissä ja toi töitä kotiin.

Tyttö ei muista, että isä tai äiti olisi koskaan sanonut ääneen rakastavansa. Hän ei muista helliä katseita, ei kannustavia sanoja. Hän ei muista väkivaltaa, mutta sen uhkan kyllä.

Tyttö muistaa sen, ettei koskaan ollut riittävän hyvä. Äiti arvosteli huonosti tehdyistä kotiaskareista, isä ei koskaan kiittänyt tai kehunut.

Onko tyttö ollut koskaan sylissä, onko häntä paijattu ja pidetty hyvänä? Hän ei muista, vaikka muistaa sen, kuinka äiti yritti halata kun tyttö ei enää halunnut ottaa sitä vastaan. Halauskin oli vallankäyttöä, josta kieltäytyminen johti äidin marttyyrikohtaukseen, jonka jälkeen tyttö joutui lohduttamaan ja pyytämään anteeksi.

Tytön kotona ei koskaan puhuttu vaikeista asioista. Ei selitetty vanhempien riitoja, ei sovittu yhteenottoja lasten kanssa.

Kerran tytön äiti potki auton tuulilasin hajalle, ja tyttö pelästyi. Pelkäsi äidin tulleen hulluksi, pelkäsi tulevansa itsekin. Vietti monta vuotta epämääräisessä ahdistuksessa, jota vanhemmat eivät koskaan purkaneet. Eivät varmaan omilta ongelmiltaan huomanneet.

Kodin ilmapiiristä puhumiseen ei ollut sanoja. Mikään käsinkosketeltava ei ollut vialla. Kukaan ei ryypännyt, kukaan ei lyönyt. Ehkä lapsuuden kuuluu olla tälläistä, tyttö mietti. Ehkä minussa on jotain pielessä, kun kotona on paha olla.

Tyttö kasvoi, koki rajun murrosiän. Vanhempien välit olivat jo niin tulehtuneet, että he molemmat välttelivät kotona oloa. Isä matkusti entistä enemmän, äiti kävi kursseilla.

Yläasteikäisenä tyttö oli pitkiä aikoja ilman vanhempiaan kotona. Huolehti itsensä lisäksi pikkusiskosta. Laittoi ruuan, pesi pyykit, auttoi läksyissä. Ajatteli, että hänen pitää pärjätä näin itsenäistä elämää, näin nuorena, koska sitä häneltä odotettiin eikä tyttö osannut sitä kyseenalaistaa.

Siinä sivussa tyttö joi itsensä kaatokänniin kerran viikossa, harrasti irtosuhteita, näpisteli, tupakoi, lintsasi koulusta, värjäsi hiuksensa vihreäksi, leikkasi ne koulun vahtimestarin kopista löytyneillä fiskarseilla, teki itsestään ulkoa yhtä ruman kuin tunsi sisältä olevansa. Ei ajatellut olevansa itsetuhoinen, mutta silti satutti itseään kaikin keinoin.

Vanhemmat eivät huomanneet muuta kuin vihreät hiukset. Yläasteen luokanvalvoja piti tyttöä hankalana tapauksena, kutsui puhutteluun, nuhteli, ylenkatsoi. Parhaan kaverin vanhemmat kielsivät tyttäreltään ystävyyden tytön kanssa, koska tyttö oli "huonoa vaikutusta".

Tyttö kasvoi aikuiseksi, kipuili ihmissuhteissa, koki vaikeaksi luottaa keneenkään. Piti itsensä niin etäällä lapsuudenkodistaan, kuin osasi. Lopetti yhteydenpidon vanhoihin koulukavereihin, koska muistot heistä sekoittuivat muistoihin kaikesta siitä, mikä oli lapsuuden kodissa pahaa ja pielessä. Otti etäisyyttä myös siskoihin, sillä olla heidän kanssaan oli olemista avoinna lapsuuden haavoille.

Tyttö löysi ihanan miehen, jonka rakkauteen oppi hiljalleen luottamaan. Sai omia lapsia, joille vannoi olevansa erilainen vanhempi. Kertoi rakastavansa, piti sylissä, sanoitti tunteita, lohdutti, myönsi virheensä ja pyysi anteeksi.

Mutta lapsuuden möröt nousevat edelleen pintaan. Aikuisen tytön on vaikea suhtautua vanhempiinsa, jotka edelleen käyttävät valtaa ikävällä tavalla ja pyrkivät kontrolloimaan. Joiden kanssa lapsuuden solmuista on mahdotonta puhua, koska he kokevat tarjonneensa normaalin kasvuympäristön, josta mitään ei puuttunut.

Väsyneenä tyttö huomaa itsekin rankaisevansa lapsiaan kylmyydellä. Sähähtää riitaa itkevälle tyttärelleen: "Mene pois, olen niin vihainen sinulle, etten tahdo nähdä sinua juuri nyt".  Häpeää itseään, häpeää sitä, ettei koskaan riittänyt omille vanhemmilleen. Häpeää, että vieläkin kantaa mukanaan pienen tytön loukatuksi tulemisen tunteita. Häpeää, ettei pysty antamaan anteeksi. Häpeää, että odottaa yhä anteeksipyyntöä, jota ei koskaan tule.

Omasta kokemuksestaan tyttö tietää, kuinka haavoittavaa välinpitämättömyys voi olla. Että ei ole olemassa omille vanhemmilleen. Että ei ole tärkeä.

Mutta hän ei osaa yhdistää kaikkea kokemaansa siihen, että vanhempi joskus vastaa puhelimeen.

On vähän surullinen tästä kohusta. Toivoisi, ettei keskusteltaisi enää pieleen menneestä kampanjasta, vaan siitä, miten vanhempia voitaisiin auttaa olemaan parempia siinä, mikä kantaa vuosikymmenten ja sukupolvien päähän.

Kohtelemaan lapsiaan paremmin.

torstai 27. lokakuuta 2016

Hitaan shoppailun salaisuus

Teki mieli kirjoittaa klikkiotsikko: Näin vältät virheostokset, katso vinkit!

Mutta se ei olisi ollut aivan totta. Kyllä teen edelleen virheostoksia, vaikka lempivaateindeksi onkin hyvällä tolalla.

Ajattelin silti kertoa hyväksi havaitsemastani tavasta tehdä vaateostoksia. Se menee näin:

Kirjaa vaatetarpeesi ylös. Mikä tahansa tapa käy, paperi ja kynä on ihan yhtä hyvä kuin excel-taulukko. Tarpeiden ja himojen ylöskirjaaminen on ainoa tapa välttyä virheostoksilta. Jos esim. kaupassa näet ihanan mekon/takin/minkälien, joka tuntuu huutavan päästä omistukseesi, älä osta, vaan kirjoita mieliteko muistilistallesi.

Älä osta mitään nukkumatta ensin yön yli. Joskus tarpeet katoavat, kun niille antaa aikaa. Jos eivät, hankinta saattaa olla aidosti tarpeen. Itse kerään usein verkkokaupan ostoskoriin tavaraa, ja jätän täytetyn ostoskorin odottamaan useaksi päiväksi. Jos vielä parin päivän jälkeen tuntuu, että vaate on pakko saada, ostan sen. Usein ei tunnu.

Sovita vaate aina rauhassa kotona. Vaatekauppojen sovituskopeissa on ahdistava tunnelma. Myyjä saattaa hengittää niskaan, tulee kuuma ja koko rumbasta haluaisi vain päästä eroon. Vaatteen ostaminen on huono tapa lopettaa epämiellyttävä tilanne. Ostan valtaosan vaatteistani netistä, jolloin saan sovittaa niitä kodin rauhassa. Kun ostan vaatteen kivijalasta, sovin avokaupasta. Kirppareilta en osta lainkaan, koska avokaupan sopiminen on vaikeaa (moni myyjä ei siihen ihan ymmärrettävistä syistä suostu).

Sovita vaatetta monta kertaa, vähintään kahtena eri päivänä. Usein en ihan tiedä, pidänkö vaatteesta vai en. Joskus tukka on huonosti, jolloin vaatekin näyttää rumalta. Joskus turvottaa, ja vyötärö kiristää. Joskus ihan kivalta vaikuttava vaate on "ihan kiva" vielä seuraavanakin päivänä. Silloin kannattaa myöntää, että en lopulta pidä vaatteesta niin paljon kuin haluaisin. Vasta kun olen seuraavallakin sovituskerralla sitä mieltä, että haluan vaatteen omakseni, teen ostopäätöksen.

Pyri löytämään mahdollisimman monta yhdistelmää jo omistamiesi vaatteiden kanssa. Jos uusi vaate ei sovi yhteen vähintään kolmen jo omistamasi vaatteen kanssa, älä osta. Jos uusi vaate saa sinut pohtimaan uusia hankintoja päästäkseen käyttöön, älä osta.

Jos uusi vaate tuntuu päälläsi epämääräisesti huonolta, se on. Älä osta.

Älä osta mitään ilman palautusoikeutta. Palauta huonoksi toteamasi vaate mahdollisimman nopeasti. Älä päästä sitä unohtumaan kaappiin, päädyt vain kauppaamaan sitä netin kirpputoreilla "laput kiinni".

Mitä ostin viimeksi hitaasti. Kuva: Elevenparis.


Jaa-a, sinä mietit, onnistuukohan tuo käytännössä? Joskus onnistuu, joskus ei. Toisinaan lipsun omista hyvistä ohjeistani, ja silloin seurauksena on usein ostoskatumus ja virheostos.

Että ihan opiksi itsellekin näitä kirjoittelen.

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Kolme kotimaista vaatetta

"Mitä projekti 333:lle kuuluu?", kysäisi Valeäiti pari kuukautta sitten lounaspöydässä.

"Hmmmjaaatuotanoin", minä vastasin.

Eipä sille paljon mitään kuulu. Oikeastaan en enää laske vaatteitani. Tuntuu, että projekti on tehnyt tehtävänsä, ja vaatemäärä per vuodenaika on kohtuullinen. Sitäkin tärkeämpää on, että vaatekaapissani on nyt enimmäkseen toistensa kanssa hyvin yhteensopivia vaatteita. Kapselivaatekaappi, tavallaan.

Tarpeet ja ostokset kirjaan edelleen muistiin. "Täydellinen vaatekaappi" -excel kulkee mukana Google Sheetissä, ja täydennän siihen kaikki uudet ostokset (mitä, milloin, mihin hintaan, mistä), sekä mieleen juolahtaneet tarpeet.

Ja niitä tarpeita muuten on, 21 kappaletta tällä hetkellä. Mutta ei se haittaa, millään ei ole kovin kiire.

Mutta minun piti oikeastaan puhua vaatteista, eikä laskentataulukosta. P333:n myötä tyylini on paitsi kirkastunut ja kallistunut, myös kotimaistunut. Värikkäämpikin se on, tavallaan. Mustan ja valkoisen joukkoon on päässyt harmaa, mikä taitaa sopia hailakalle iholleni jyrkkää mustaa paremmin.

En harrasta tässä blogissa tuote-esittelyjä, mutta nyt teen poikkeuksen. Olen ostanut vaatekaappini muutaman kotimaisen tuotteen, joista haluan kertoa teillekin. Kotimaisuus ei sinänsä ole minulle kriteeri vaateostoksilla, vaan ennenkaikkea haluan löytää vaatteita, jotka tulevat käyttöön ja kestävät. Mielestäni parasta ekologisuutta vaateostoksilla on se, että ostaa vain sellaista, missä tietää viihtyvänsä - ja mikä kestää käyttöä ja pesua. Käyttämättä jäänyt vaate on luonnonvarojen tuhlausta silloinkin, kun valmistustapa ja -materiaali on sinänsä ekologinen.

**

Ostin kesällä suomalaisen Noukin harmaan pellavamekon. Väljä mekko on 100% puuvillaa, ja se onkin oivallinen kuumana kesäpäivänä. Pellavan ominaisuuksiin kuuluu, että se rypistyy aika herkästi, mutta odotan, että muutaman pesun jälkeen mekko pehmenee entisestään. Ryppyisyys kuuluu pellavaan, ja mekko sopii mielestäni myös siistiin toimistolookiin. Yhdistin mekon mustaan nahkarotsiin ja korkkareihin, jolloin kokonaisuus oli mukavan rock.

Noukin vaatteet suunnitellaan, leikataan, ommellaan ja viimeistellään Suomessa, Tampereella. Materiaali hankitaan Suomesta tai muualta Euroopasta. Pellavakankaat kudotaan Liettuassa.

Noukin verkkokaupassa mekko maksaa 159 euroa, minä löysin mekon alennuksesta vain viidellä kympillä.

Kuva: Nouki

**

Kesämekokseni pääsi myös Lumoanin musta Ilta-mekko, jonka löysin merkin kivijalasta, Lumoan Storesta Katariinankadulta.

Ilta-mekko on 100% GOTS-sertifioitua luomupuuvillaa, ja se on valmistettu suomalaisen perheyrityksen toimesta Portugalissa. Kaikki asioita, joita mielelläni tuen omalla lompakollani.

En yleensä ole pitsin tai minkään muunkaan romanttisen ystävä, mutta Lumoanin vaatteissa pitsiyksityiskohdat piristävät selkeitä värejä ja yksinkertaista leikkausta.

Mekossa on melko väljä A-linjainen mitoitus, joten jos heiluu kahden koon välissä, kannattaa valita pienempi. Puuvilla kutistuu pesussa noin 5%, itselläni XS-koon mekko oli pesun jälkeen entistä sopivampi.

Ilta-mekko on hieman hankala huollettava: itse pesen sen nurinpäin käännettynä pesupussissa 30 asteessa hienopesuohjelmalla, erikseen muista vaatteista (en uskalla laittaa muiden mustien kanssa samaan koneeseen, koska pelkään valkoisen pitsisomisteen värjääntyvän). Pesun jälkeen mekko vaatii vielä silityksen, jota normaalisti inhoan, mutta tämän mekon kohdalla olen oppinut antamaan periksi. Etenkin pääntien pitsisomiste tuntuu tarvitsevan silittämistä asettuakseen pesun jälkeen siistiksi.

Hinta Lumoanin verkkokaupassa on 95 euroa.

Kuva: Lumoan
**

En ole koskaan ollut suuri Marimekko-fani, mutta hiljalleen brändi tuntuu työntyvän harkintalistalleni. Marimekko on aina ollut mielestäni keski-ikäisten tätien brändi, joten ehkä olen itse vihdoin siinä iässä, että suomalaisen muodin klassikko alkaa itseä miellyttää. Marimekolle tyypilliset vahvat kuosit ja voimakkaat värit eivät sentään vielä houkuta, vaan Marimekon mallistosta valitsen kaappiini selkeitä, yksivärisiä tuotteita.

Ostin vuosi sitten Marimekon mustan Toltti-neuleen, ja hiljattain hankin saman neuleen myös harmaana. Toltti on 100% merinovillaa ja valmistettu Kiinassa. Malli istuu minulle täydellisesti, ja materiaali on ihanan pehmeää.

Villa vaatii käsinpesun viileässä vedessä, itse olen käyttänyt pyykkikoneen käsinpesuohjelmaa ja pessyt neuleen nurinpäin käännettynä pesupussissa. Neule kutistuu pesussa melko paljon, joten kahden koon välissä häilyvän kannattaa valita se suurempi. Villaa ei ylipäätään kannata liikaa pestä, säännöllinen tuulettaminen auttaa pitämään neuleen raikkaana. Itse en käytä neuletta pienten tahmatassujeni seurassa, jotta välttyisin pesua vaativilta tahroilta vaatteessa.

Hinta Marimekon verkkokaupassa 150 euroa (vuosi sitten sain saman neuleen omakseni 139 eurolla), mikä lienee laatuneuleesta ihan ookoo hinta. Vuoden runsaan käytön jälkeen musta neuleeni on hieman nyppyyntynyt, mutta edelleen siistissä kunnossa. Koruja ei tämän (tai muidenkaan) neuleen kanssa kannata käyttää, myös olan yli vedettävä laukku hiertää kankaaseen nyppyjä.

Kuva: Marimekko

**

Noin, mitäs olette mieltä tällaisesta tuote-postauksesta? En varmasti tule jatkossakaan vastaavia paljoa harrastamaan, tämän tekstin motivaationa oli jakaa tietoa hyviksi kokemistani hankinnoista. En kannusta ketään ostamaan, pikemminkin kannustan miettimään kriittisesti omaa tyyliään, olemassa olevia vaatteitaan ja tekemään hankintoja niihin peilaten ja olemassa olevaa täydentäen.

Ja tämä ei ollut yhteistyö-postaus. Pieni blogini ei onneksi mainostajia kiinnosta, vaan saan tehdä harvat tuotearvioni omaksi ilokseni.