sunnuntai 26. toukokuuta 2013

24 tunnin karkumatka

Olimme miehen kanssa juhlimassa hääpäivää. Lapsi vietiin mummilaan, ja me lähdimme Fiskarsiin hotelliyötä viettämään.

Ihan silläkin uhalla, että tästä tulee brassailupostaus, sanon: oli kuulkaas ihanaa.

Nukuin päiväunet ilman pelkoa siitä, että kohta minut herättää lapsen rääkäisy. Söin kolmen ruokalajin illallisen ilman, että olisin kertaakaan kaivanut käsilaukusta leluautoa tai muuta viihdykettä seuralaiselle. Saunoin kiireettä. Mies nukkui pitkään, minä heräsin normaaliin tapaan supistuksiin, vessahätään ja vauvan potkuihin. Luin aamiaisella Helsingin Sanomat kannesta kanteen ilman sylissä pyörivää lasta. Kiertelin käsityöläisten putiikeissa pelkäämättä, että joudun maksamaan seuralaiseni hyllyiltä alas repimät tavarat. Söin lounaaksi kakkua. En käyttänyt kertaakaan matkan aikana sanoja "Ei!" tai "Älä!". Kävin pitkiä keskusteluja mieheni kanssa elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta ja totesin, että olen naimisissa ihanan ja fiksun ihmisen kanssa.


Ikävöin tietysti lasta, mutta en koko aikaa, ja ikävä oli sellaista hyvänlaista. Sellaista, että on kiva nähdä lapsi sitten, kun palaamme kotiin, mutta on kiva myös olla poissa lapsen luota.

Mummilasta noudettiin iloinen lapsi, ja heipat vilkutettiin lapsenlapsensa seurasta onnellisille isovanhemmille.

Kotona lapsi kiitti poissaolosta kahden tunnin raivareilla.

Oli se silti sen arvoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti