torstai 23. toukokuuta 2013

Mitä se mulle kuuluu mitä mä teen

Äidiksi tulemiseen liittyy muuan kummallinen juttu. Se antaa ihmisille oikeuden kertoa sinulle, mitä saat ja et saa tehdä.

Jäädessäni esikoista odottaessa äitiyslomalle, minulle kerrottiin, että nyt pitää levätä, koska vauvan synnyttyä en enää pysty.

Lapsen synnyttyä minua ojennettiin sanomalla, että päiväunien aikaan ei saa tehdä kotitöitä.

Esikoisen opetellessa tuettuna kävelemään, sain kuulla, että lasta ei ikinä saa kävelyttää.

Ja niin edespäin.

Minulle on myös kommentoitu tekemiäni hankintoja hyvin suorasanaisesti. Liian kallista. Olisit ostanut käytettynä. Väärän merkkiset.

En osaa kuvitella, että muilla elämän osa-alueilla tekemiäni valintoja olisi kenelläkään oikeus arvostella yhtä suoraan. Miksi ihmeessä äitiyteen liittyviä saisi?

Enkä nyt tarkoita mitään hyvää tarkoittavia neuvoja, joita annetaan pyydettäessä. Puhun käskyistä, jotka annetaan pyytämättä, imperatiivissa, ikään kuin ne pätisivät aina ja kaikissa tilanteissa, ilman poikkeuksia.

En ole ikinä suhtautunut hyvin siihen, että minua komennetaan. Kai aikuinen ihminen osaa tehdä omista rahoistaan päätöksen silloinkin, kun hankinta liittyy lapseen? En minä tarvitse ketään neuvomaan, milloin saan ja en saa nukkua. En minä tarvitse kenenkään lupaa siihen, milloin siivoan (arvaatte ehkä, että päiväuniaika on minulle toisinaan siivousaikaa).


Aiheen vierestä: myöskään ruumiintoimintoni eivät kuulu muille. On ihan okei, jos tuntematon rouva pysähtyy kadulla ihastelemaan vastasyntynyttä vauvaani. Mutta kun keskustelu siirtyy säästä siihen, onko maito riittänyt, minulla palaa pinna. Mitä hittoa se sinulle kuuluu?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti