keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Ajan taju

Kun viettää päivänsä kotona pienen lapsen kanssa, aika muuttaa merkityksensä. Joka päivä toistuu samanlaisena. Satoi tai paistoi, arki tai pyhä: herätys, aamupesu, aamupala, puistoon, lounas, päiväunet, välipala, puistoon (tjsp), päivällinen, leikkiä, iltapala, iltapesu, iltasatu, nukkumaan.

Kun aiemmin en pystynyt toimimaan ilman kalenteria, nyt tuntuu, että tarvitsen sitä yhä vähemmän. Neuvolakäynnit ovat kutakuinkin ainoita ennalta sovittuja tapaamisia, jotka on hyvä kirjata ylös. Loput sovitaan ex tempore tai sitten mies muistuttaa niiden olemassa olosta.



Näin raskauden loppumetreillä mieli kääntyy vielä voimakkaammin pois viikoista ja päivämääristä. Minun ajanlaskussani merkityksellisiä ovat raskausviikot (37) ja päivät miehen loman alkuun (7). Kesä- tai lomasuunnitelmia emme ole uskaltaneet tehdä, koska nyt ollaan jo niillä viikoilla, jolloin vauva voi syntyä milloin vain (tai sitten odottelua on edessä vielä viisi viikkoa). Katsotaan sitten päiväkohtaisesti, mitä teemme ja minne menemme.

Hämmästyinkin aika lailla, kun mies ilmoitti, ettei mene perjantaina töihin. Kukaan muukaan ei kuulema ole menossa. Samalla silmäilin aamun lehdestä uutista, jonka mukaan torstai-iltapäivälle on odotettavissa liikenneruuhkia.

Totta tosiaan, juhannus! Se oli päässyt minulta unohtumaan.

Tekin varmaan karkaatte jonnekin laiturinnokkaan grillinuotion ääreen kuikan ääntä kuuntelemaan. Minä voisin pitää muutaman päivän blogitauon, kun ei täällä kuitenkaan ole kukaan juttujani lukemassa.

Ei teillä olisi vinkkejä kaupunkijuhannuksen viettoon Helsingissä? Sellaisia, jotka sopivat tarmokkaalle touhukkaalle taaperolle ja liitoskivuista sekä muista kolotuksista kärsivälle äidille?

Ihanaa / rentouttavaa / hauskaa / railakasta / (take your pick) juhannusta!

8 kommenttia:

  1. Minä en lähde laiturille, mutta hyväksyn blogitauon kuitenkin ;)

    Samaa havaittavissa tuo kalenterin kanssa, ennen en tullut toimeen ilman ja kalenteri toimi myös jonkun asteisena päiväkirjana. Nyt ostin seinäkalenterin töihin paluun kunniaksi, että muistaisin töihin joskus mennäkkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mäkin ostin seinäkalenterin. En ole sellaista omistanut ikinä, kun en oikein hahmottanut, miten ne menot saa niin pieneen ruudukkoon mahtumaan. No saahan ne, kun menojen määrä on olematon :)

      Poista
  2. Toisaalta, kyllähän työelämässäkin tietyllä tapaa jokainen päivä toistuu samanlaisena :) erilaisena kuin kotona mutta kuitenkin työelämän puolesta samanlaisena.

    Täällä juhannusvinkkejä juhannukseksi Helsingissä http://www.stadissa.fi/?date=2013-06-21

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä itse asiassa tykkään mun kalenterittomasta rutinoituneesta elämästä juuri nyt :) Oon viettänyt melko hektistä työelämää, jossa jokainen hetki on kalenteroitu (onko tuo sana?), eikä päivässä ole yhtään hengähdystaukoa tai aikaa ajatella. Se, että en välttämättä aina muista, mikä päivä on, on aika mukavaa vaihtelua siihen :)

      Kiitos vinkeistä!

      Poista
  3. Meilläkin kalenteri on vaihtunut seinämalliseen, johon kirjataan ne neuvola- ja lääkärikäynnit, muut menot pysyvät omassa päässä. :)

    Viime vuonna vietettiin pakollista city-juhannusta, kun miehen piti olla töissä, mutten silti osaa äkkiseltään neuvoa mitään hyviä paikkoja, lapset olivat niin pieniä että olivat nukkumassa jo klo 8.00, joten minun juhannus oli lähinnä netissä surffailua yksin kotona...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tänä vuonna pääsette viettämään juhannusta toisin!

      Vaikka ei tuokaan minusta niin pahalta kuulosta, siis tähän omaan tilanteeseen. Oma olo alkaa olla aika punkero, ja väsynytkin olen, joten tuskin jaksan kovin myöhään hereillä kuitenkaan.

      Poista
  4. Mä olen niiiin myöhässä kommentteineni...
    Hyvä juhannusvinkki olisi ollut Seurasaari. Olisi ollut hyvää seuraakin tarjolla! ;)
    Äimistelin sitä, että paikka tuntui vilisevän pyöreitä vauvamahoja. Siinä mielessä olisit sopeutunut joukkoon hyvin. Tosin itse kyllä mietin, että miten ne naiset jaksoi sellaisten pallojen kanssa liikkua. Siellä tulee kävelyä väistämättä aika paljon, koska autolla ei pääse lähelle ja bussillakin vain sillan päähän. Mutta ehkäpä ne äidit ovat reippaampia kuin eräs aikoinaan. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luinkin teidän hauskasta Seurasaari-juhannuksesta. Ehkä me mennään ensi vuonna :)

      Mä en ole kyllä yhtään reipas. Mikään, mikä vaatii paljon kävelyä (tai tarkemmin: yhtään kävelyä) ei kuulosta kovin hyvältä ohjelmalta juuri nyt :)

      Poista