maanantai 10. kesäkuuta 2013

Liito-oravien puolesta, erilaisuutta vastaan

"Sen verran pidän niiden liito-oravien puolta," kertoo Henrik Lampén sunnuntain Helsingin Sanomissa aikeistaan jatkaa johdonmukaista vammaisten nuorten asuntolan rakentamisen vastustusta naapurustoonsa.

Samassa jutussa kerrotaan, että Espoon Kaitaalla naapurit ovat vastustaneet kehitysvammaisten nuorten asuntolahanketta sen jokaisessa vaiheessa. Asuntola todennäköisesti rakennetaan, mutta naapurit ovat valituksillaan saaneet sen valmistumisen viivästymään vuosilla.

Vastustus on naamioitu huoleksi liito-oravista, lisääntyvästä liikenteestä ja asuntolan sopimattomuudesta pientaloalueelle. Päivänselvää kuitenkin on, että valittajat eivät halua kehitysvammaisten pilaavan heidän espoolaista omakoti-idylliään.

Liito-orava, mikä ihana tekosyy. Kuva täältä.


Tulen näistä uutisista aina kovin surulliseksi.

Kehitysvammaisten kanssa saman kohtalon jakavat mielenterveyskuntoutujat, asunnottomat ja alkoholistit. Aina löytyy nimbyjä, jotka eivät halua heitä omalle takapihalleen.

Yhteiskunnassamme heikoimmilla olevat, jotka eivät pysty itse pitämään puoliaan, ovat monen mielestä pohjasakkaa, jonka olisi parempi pysyä näkymättömissä. Jonkun toisen ongelmana.

"Valittajien pitäisi miettiä, miten suhtautuisivat, jos he ja heidän lapsensa olisivat tässä asemassa", juttuun haastateltu kehitysvammaisen tytön isä Timo Joensuu sanoo. Moni nimby tuntuu kuitenkin ajattelevan, että oma hyväosaisuus oikeuttaa itsekkyyden.

Lukion filosofian kursseilla tykästyin yhdysvaltalaisen moraali- ja yhteiskuntafilosofi John Rawlsin ajatukseen tietämättömyyden verhosta. Rawls esitteli käsitteen Oikeudenmukaisuusteoria-kirjassaan vuonna 1971. Lyhyesti kyseessä on utopia, jossa ajatellaan, että yhteiskuntajärjestys luotaisiin sellaisten ihmisten toimesta, jotka eivät järjestystä luodessaan tiedä omaa asemaansa yhteiskunnassa. He luovat säännöt ja toimintaperiaatteet tilanteessa, jossa oma syntyperä, yhteiskuntaluokka, perhe- ja terveystilanne ovat tietämättömyyden verhon peitossa. Rawls uskoi, että tietämättömyys johtaisi oikeudenmukaisuuteen: jokainen haluaisi optimoida itselleen parhaan mahdollisen aseman, missä tahansa tilanteessa. Heikoista olisi pakko pitää huolta, koska kuka tahansa saattaisi syntyä heikoksi.

Uskon, että näin juuri looginen ihminen toimisi. Harmi vain, että kyseessä on utopia. Oikeassa elämässä sääntöjä luovat ne, joilla on siihen eniten mahdollisuuksia. Sellaiset Henrik Lampénin kaltaiset tyypit.

7 kommenttia:

  1. Hyvä teksti.

    Mä kirjoitin joskus jotain hieman samankaltaista ja sain aika paljon närkästyneitä kommentteja kauheista alkoholisteista, joita on täysin ok vihata :D Okei, ehkä liioittelin hieman. Mun mielestä kuitenkin vähintä, mitä hyväosainen voi tehdä, on tunnustaa hyväosaisuutensa ja olla halveksimatta niitä, joilla on huonommin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä muistan sen sun kirjoituksen ja ne kommentit :)

      Jään odottelemaan nimbyjen vastaiskua...

      Poista
    2. Mä en uskalla enää lukea niitä kommentteja. Kiihdyin siellä itsekin - turhaan tietysti, minähän olin oikeassa, mitä sitä kiihtymään :D

      Poista
  2. Mua ärsyttää se että oma reaktio on välittömästi se että ajattelen että mahtaako Henrikillä mieli muuttua jos vaikka itse jonakin päivänä vammautuu tai jollekin läheiselle tulee joku vastaanvantyyppinen tilanne. Kun ei sen pitäisi mennä niin että vasta Siperia opettaa ja sitten vasta osaa avata niitä silmiään. Lainaan lastani ja totean että ompa tyhmä mies.
    Ja pidän kyllä tyhmänä omaakin suhtautumista että sen ajattelee heti siltä kantilta että toisen pitäisi oppia sitten ikävän kautta jos ei muuten tajua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täydellisessä maailmassa nimbyjä ei olisi, vaan lähimmäisenrakkaus ja inhimillisyys kukoistaisivat. Tässä meidän maailmassa kaikki eivät opi edes ikävän kautta. Ihan inhimillinen tuo sun reaktio mielestäni on. Itselläkin ensimmäinen reaktio on ärsytys. Ja vaikka kuinka yritän, en osaa samaistua Henrikin ja hänen kaltaistensa ajatteluun.

      Poista
  3. Mulle tuli tuosta jutusta ahdistunut ja syyllinen olo (siis hesarin jutusta, ei sinun). Mietin, kirjoittaisinko siitä blogissani, mutta ehkä avaudun vain täällä.

    Kävi nimittäin niin, että kun olimme taannoin juuri muuttaneet tähän nykyiseen asuntoomme, tupsahti postiluukusta kirje. Se oli kirjoitettu taloyhtiön puuhamiesten (tai -naisten) nimissä ja koski läheistä tonttia, johon oltiin remontoimassa hoitolaitosta. Asukkaita närästi se, että edes tulevan hoitolaitoksen pyörittäjä ei osannut tarkasti nimetä sitä, millaisia asukkaita laitokseen oltaisiin ottamassa. Puhuttiin mielenterveyskuntoutujavanhuksista ja muistaakseni myös päihdekuntoutujavanhuksista. Mutta mitään selvyyttä ja varmuutta ei tuntunut olevan kellään. Meidän taloyhtiön asukkaita pyydettiin allekirjoittamaan adressi, jolla hanketta vastustettiin (vai vaadittiin selvennystä vai mitä lie, en jaksa muistaa) ja mekin sen teimme. Täytyy sanoa, että omassakin mielessä väikkyi mielikuva siitä, miten joku sekopäinen repsahtanut ex-narkkari hortoilisi meidän pihaan keskelle lasten leikkejä ja mitä siitä seuraisi. (Anteeksi kärjistys, mutta ajatukset nyt olivat aika vaihtelevia ja panikoivia, koska tietoa asiasta ei ollut.) Niin ja se asunnon arvo...

    En tiedä mitä prosessille lopulta kävi. Asiasta ei missään vaiheessa tullut uutta tiedotetta, emmekä itsekään jaksaneet sen perään kysellä. JOssain vaiheessa hoitolaitos valmistui ja sinne muutti asukkeja. Hiljaiselo jatkui, eikä asukkaita pitkään aikaan näkynyt missään. Ainoastaan muutama hoitolaitoksen työntekijä oli satunnaisesti röökillä asuntolan ulkopuolella. Edelleenkään en tiedä tarkkaan millaista väkeä siellä asuu, mutta ainakin kehitysvammaisia. Heitä olen viime aikoina välillä nähnyt ulkoilutettavan pyörätuoleissa asuntolan läheisellä jalankulkuväylällä.

    Tunsin siis todellakin eilen piston sydämessäni sen eilisen jutun yhteydessä. Ainakaan tässä asuntolassa ja sen nykyisissä asukeissa ei ole MITÄÄN vastustettavaa. Päinvastoin, voisiko rauhallisempia naapureita olla? Toivon, että heillä on siellä hyvä olla ja toivon, että myös jutun espoolaisnuoret pääsevät pian omaan asuntolaansa.

    Edelleen hieman noloissaan, LQ

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos LQ, kun jaoit tämän tarinan! Tuntemattoman pelkohan on perin inhimillistä. Siksi onkin hienoa, että kerrot, kuinka tässä teidän tapauksessanne kaikki on mennyt hyvin, eikä mitään pelättävää todellakaan ole.

      Poista