torstai 6. kesäkuuta 2013

Mitä mielessä?

No, viime aikoina olen pohtinut muun muassa seuraavaa:

Miksi lapset syövät hiekkaa? Ei siis pelkästään omani, vaan se tuntuu olevan melko yleinen tapa leikkipuiston pienten kävijöiden joukossa. Lumen syönnin pystyn ymmärtämään: se varmaankin maistuu hyvältä (jos ei ole keltaista) ja sulaminen tuntuu mukavalta suussa. Mutta hiekka? Pakkohan sen on tuntua kurjalta, maistua pahalta ja olla kaikin puolin inhottavaa.

Kesän tullessa monet sanovat, että nyt voi antaa lapsen olla ilman vaippaa. Missä? Ilman muuta ajatus paikkojen tuulettelusta tuntuu minusta kannustettavalta, mutta jos annan lapsen olla kotona ilman vaippaa, hän pissaa olohuoneen matolle. Leikkipuistokaan ei oikein tunnu soveliaalta paikalta kulkea pylly paljaana. Ehkä kesävaipattomuus ei ole kaupunkilaislasten juttu?

Miksi vauva potkii juuri silloin, kun minä olen menossa nukkumaan?

Vauvan potkuihin liittyen: sanovat, että loppuraskaudesta potkut vähenevät, kun vauvalla on vähemmän tilaa kohdussa. Milloin tarkalleen tämä loppuraskaus alkaa? Oma tulkintani olisi, että yhdeksännellä kuulla jo helpottaisi, mutta siellä se potkii kuin mikäkin... potkupalloilija. (Niin teki tosin esikoinenkin, loppuun asti).

Mikä olisi sosiaalisesti hyväksytty nimitys vatsassa kasvavalle vauvalle? Sikiö tuntuu liian lääketieteelliseltä, vauvan voi sekoittaa jo syntyneeseen, ja masuasukki on kuulema ärsyttävin sana ikinä ja tekee käyttäjästään vajaamielisen lässyttäjän.

Missä ajokorttini on? Se katosi noin puolitoista kuukautta sitten lapsen tutkiessa lompakkoani. Siitä lähtien olen aktiivisesti odottanut ajokortin tulevan jostain vastaan. Ei ole tullut.


Onneksi on sivistyssanakirja. Sen ansiosta minun ei tarvitse enää kysellä, mikä on trilli. Sana on tullut lapsen kirjoissa vastaan, ja oli minulle uppo-outo. Ei ole enää.

Eipä tässä muuta. Elämän suurten kysymysten äärellä. Mitäs sulle?

4 kommenttia:

  1. Jos tää ilman vaippaa -lokaatio selviää, kerro mulle. Me tullaan kans.

    Esim. uimarannalla ei tunnu hauskalta antaa lapsen olla ilman vaippaa. Eihän sinne toivota koiriakaan pissaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olisi oma piha, niin varmaan siellä. Mulle on tosin ehdottaneet kesävaipattomuutta myös sellaiset, jotka hyvin tietävät meidän asuvan kerrostalossa. Että jonkinmoinen mysteeri tämä on.

      Poista
  2. Lapsethan syövat *kaikkea* - siinä ohessa myös hiekkaa. Tosin itse muistan ihan elävästi hiekan maun: pölyinen ja kesäinen. Slurps! Pisteitä myös hassusta rahinasta hampaissa.

    Omalla pihalla tietenkin joo, mutta myös kotona - jos varustaa lapsen esim. pikkuhousuilla, silkkimatto ei ehdi täysin tuhoutua ennen kuin vahingon huomaa. (Mä en kyllä anna istua sohvalla, nasu kun olen.) Uimarannalla ehdottomasti - ei sitä koiran pissatukseen voi verrata. Eikä kukaan huomaa kun se uikkari on märkä valmiiksi ;)

    En kyllä muista olisinko yrittänyt vaipattomuutta meidän kerrostaloaikoina esikoisen ekoina vuosina. Ehkä en pihalla...

    Se nukkuu kun sinä liikut, eli kun olet paikallaan, se herää. Näin olen kuullut - itse en tätä niin tarkkaan analysoinut tai huomannut.

    Vauva lienee neutraalein, yleissopiva ilmaus.

    Tarkista kengät ja kirjahylly.

    Eipä tässä kummempia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä pitäisi maistaa sit hiekkaa, niin tietäisi, mistä on kyse. Samalla aterialla voisi sitten kokeilla myös kuivia kaurahiutaleita.

      Mä oon kyllä antanut ihan vauvasta asti lapsen olla toisinaan kotona ilman vaippaa. Ja kuivaillut sitten pissoja milloin mistäkin. Että terveisiä vaan kaikille meillä kyläileville, sohvalla saattaa olla kuivunutta pissaa!

      Mulle on kerrottu tuo sama vauvan liikkumisista. Samaan hengenvetoon olisi tietysti voinut ihmetellä sitä, miksi minä herään nykyisin joka ikinen aamu viimeistään viideltä. Ei se vauva aina silloin potki.

      Mä en ole koskaan ollut sellainen vatsalle höpöttäjä, että ehkä se vauva sopii mulle ihan hyvin nimityksenä. Esikoinen kyllä sai mitä söpöimpiä (lue: muiden mielestä ällöttävän söpöileviä) lempinimiä heti syntymänsä jälkeen. Jossain neuvolassa kysyttiin, että tunnistaako lapsi oman nimensä, johon minä, että en tiedä, kun harvoin kutsun häntä sillä. Nyt jo tunnistaa, huoli pois!

      Kengät ja kirjahylly tarkistettu. Samoin lipaston ja sohvan alta on kurkittu. Ja wc:n lattiakaivo. Yhtenä päivänä heräsi ajatus, että entä jos lapsi oli tunkenut ajokortin yhteen niistä käsilaukuista, jotka vein UFFin boksiin? Nyt ajokortillani leikkivät Afrikan lapset.

      Poista