perjantai 28. kesäkuuta 2013

Paha, pahempi, blogimainonta

Huomasin eilen illalla näpytteleväni ennätyspitkää kommenttia kännykällä Liinan blogiin aiheesta kaupallisuus, mainonta ja blogit. Puolen tunnin kaksisormitekniikalla kännykän ruudulta tihrustettu kommenttini jäi kuitenkin julkaisematta, koska a) se meni vähän ohi aiheen, b) vaati vähän lisää ajatustyötä ja c) ajattelin, että sen voisi sittenkin julkaista täällä omalla tontilla.

Nythän vähän tuntuu siltä, että blogimainonnasta on jo kohkattu niin paljon, ettei mitenkään voi olla mitään uutta sanottavaa. Liina hienosti toi esiin kulutuskriittisen blogilukijan näkökulman. Jennijee esitteli mainontaan suopeasti suhtautuvaa harrastaja-bloggaajan näkökulmaa. Kemikaalicocktail-blogissa kerrottiin ammattimaisesti bloggaavan bloggaajan ajatuksia aiheesta. Kaikki hienoja näkökulmia, ja asiaa kommentoidessa onkin vaikeaa kiteyttää ajatuksensa niin, että kaikki eri puolet tulevat esille.

Minunkin tekisi mieleni tarttua vaikka mihin näkökulmiin, mutta tartun nyt vain muutamaan, jotteivat ajatukset päädy umpisolmuun (minulla - te epäilemättä kykenette seuraamaan monimutkaisiakin ajatuspolkuja).

Liinan blogin kommenteissa nousi esiin mainostaja-sisällöntuottaja-lukija-kolmiyhteys ja se, onko mahdollista aikaansaada tilanne, jossa kaikki kolme voittavat. Minä olen sitä mieltä, että ei ole. Ja se johtuu siitä, että lukija on kitsas.

Jos lukija (esimerkiksi minä) saisi päättää, sanomalehdissä, aikakauslehdissä, televisiossa, radiossa tai internetissä ei olisi häiritseviä mainoksia. Sisältö olisi laadukasta, mutta se maksaisi korkeintaan saman verran kuin tälläkin hetkellä. Mieluummin vähemmän, tai ei mitään.

Lukijaa ei liiemmin kiinnosta, että laadukas sisältö on mainostajan maksamaa. Minäkin lukisin mieluiten Hesarini ilman mainoksia, mutta ei minun kestotilausmaksuillani Hesarin toimittajakuntaa töissä pidettäisi. Ei, vaikka sitkeästi tilaan sekä paperilehteä että digiversiota.

En itse asiassa keksi yhtä ainoaa mediaa, josta olisin valmis maksamaan sen verran, kuin toiminnan pyörittäminen kuluttajarahoitteisesti vaatisi. Mainoksia siis tarvitaan, jotta ylipäätään olisi, mitä lukea.

Tämä pätee tietysti erityisesti perinteiseen mediaan.

No entäs blogit sitten, te mietitte siellä ruudun toisella puolella. Nehän ovat ilmaisia: sisällöntuotanto ei maksa mitään kun sitä tekee omasta ilosta, ja ilmaisia blogialustoja on maailma täynnä. Miksi sinne tarvitaan mainoksia?

Ei kaikkiin tietenkään tarvitakaan. Rehellisyyden nimissä suurin osa blogeista tuskin mainostajiakaan kiinnostaa. Bloggareilla ja blogien lukijoilla on edelleen valta päättää, mihin yhteistyöhön lähtee mukaan ja mitä blogeja seuraa.

Mutta sitten on näitä blogeja, joita tekevät sisällöntuotannon ammattilaiset. Toimittajat ja valokuvaajat esimerkiksi. Heidän pitäisi tällä työllä ansaita leipänsä - minun mielestäni ei ole niin väliä, tehdäänkö työ ison kustantajan paperilehteen vai omaa nimeä kantavaan blogiin.

Ja sitten on ns. harrastajabloggareita, jotka haluavat vähän ekstraa siitä, että suosittelevat tuotteita blogissaan. Sopii minulle.

Siksi toivotan lämpimästi tervetulleeksi sekä blogimainonnan, että etenkin sitä suitsivat yhteiset pelisäännöt. Lukijana minua hiertää se, ettei minulle kerrota sisällön olevan mainosta - ei se, että se on. Toivon vastuullisuutta myös ja etenkin mainostajilta - älkää nyt hyvät ihmiset kuvitelko, että ihmisiä huijaamalla saatte tehtyä parempaa bisnestä! Ei siinä ole mitään mieltä, että hyväuskoista bloggaajaa höynäytetään mainostamaan puoli-ilmaiseksi tai naamioimaan mainos joksikin, mitä se ei ole.

Ja sitten oli vielä se, että blogit aikaansaavat lukijoissaan turhia tarpeita. Varmasti. Olen itsekin tähän haksahtanut. Mutta ei se tarkoita, että kaikki tuote-esittelyt tai kaikki mainonta olisi saatanasta. Eikä se tarkoita, että jos blogeissa ei olisi mainoksia, kulutushysteria katoaisi. Tavaran ympärille keskittyneet blogit nyt ovat luonteeltaan sellaisia, että niihin on vaikea keksiä uutta jutun juurta muusta kuin, no, tavarasta. Minun on vaikea kuvitella kauneus- tai muotiblogia, jossa ei esiteltäisi tuotteita. Mistä siellä sitten puhuttaisiin? Se, että tällaiset blogit eivät kiinnosta juuri minua, ei tarkoita, etteivät ne kiinnostaisi - tai saisi kiinnostaa - jotakuta muuta.

Loppuun vielä pieni puolustuspuheenvuoro mainoksille, mediasta riippumatta: Olkoonkin, että mainonnan tehtävänä on saada ihmiset haluamaan tavaraa, jota he eivät oikeasti tarvitse, niin mainonnalla on nähdäkseni myös informaatioarvoa ostospäätöstä tehtäessä silloin, kun tarve on todellinen.

Otan esimerkiksi lastenrattaat, jotka lienevät melko monessa lapsiperheessä aika tarpeellinen kapistus. Sellaiset on siis oltava, ja pitäisi päättää minkälaiset - jos ei satu olemaan onnekas ja löytämään jostain ilmaisia tai halpoja käytettyjä. Kyllä minusta olisi kurja elää maailmassa, jossa ei helposti saisi tietoa merkeistä, malleista, ominaisuuksista ja muiden käyttäjien kokemuksista. Ja ei, tätä kaikkea tietoa ei voi saada Kuluttaja-lehdestä. Ja kyllä, osa tiedosta on ns. värittynyttä eli maksettua mainontaa, mutta entä sitten? Kyllä kai minulla kuluttajanakin on jokin vastuu.

Ja kyllä, blogit ja mainonta voivat olla syypäitää siihen, että alan haluta jotain tiettyä kärrymerkkiä, koska se on kovasti muodikas. Kulutus ei tästä muodikkuudesta kuitenkaan lisäänny, koska kulutettavat yksiköt pysyvät samana: sen sijaan, että ostaisin epämuodikkaan tuotteen A, ostankin muodikkaan tuotteen B. Saattaa olla, että maksan tuotteesta ylihintaa koska se on in ja pop, mutta siinäkin lopulta kärsii vain oma talouteni, ei maailmankaikkeus.

Ugh. Olen puhunut.

9 kommenttia:

  1. Tämä blogimaailma on niin tämmöinen, että viisi päivää vanha juttu on jo VANHA. :) Eikös tämä blogimediahomma julkistettu maanantaina ja nyt sitä on nähtävästi ehditty märehtiä joka taholla? Eli se on vanha kaikille muille paitsi minulle, joka olen ollut lähes koko viikon poissa... Yritän kiriä, vähitellen.

    Tuosta mainostaja-bloggari-lukija -kolmiyhteydestä kuitenkin tulee heti mieleen oma tilanteeni lastenvaateblogien (sala-)lukijana. Uskon, että siinä kaikki voittavat. Luen blogeja siksi, että minua kiinnostavat uutuudet lastenvaatemerkkisaralla ja toisaalta tykkään jutuista, joissa vaatteita on testattu ja niistä kirjoitetaan ihan realistisen tuntuisia arvosteluja. Nuo blogit tekevät varsin avoimesti yhteistyötä lastenvaatemerkkien- ja kauppojen kanssa ja myös mainitsevat, jos vaatteet on saatu yhteistyön kautta. Tämä ei minua haittaa, juuri siksi (kuten sanoit sinäkin), että avoimesti ja suoraan mainitaan, miten vaatteet ovat bloggarin perheeseen päätyneet. Uskon siis, että tällaisessa tilanteessa hyötyjiä ovat kaikki kolmiyhteyden jäsenet.

    Sitten on blogeja, joita luen ihan muista syistä. Kun niissä satunnaisesti esitellään tai mainostetaan jotain tuotetta, ei sekään minua hirveästi haittaa. Tosin aika usein jätän ne postaukset lukematta, ellei aihe aivan erityisesti satu kiinnostamaan.

    Koska en ole ehtinyt noihin blogimainintaohjeisiin lainkaan perehtyä, en ole varma koskeeko ohjeistus tuotesijoittelua blogikirjoituksissa vai blogin bannereissa keikkuvia mainoksia. Vaiko molempia. Itseä kummatkaan eivät hirveämmin haittaa, jos blogi muuten on lukemisen arvoinen. Bannerimainoksia yritän parhaani mukaan olla katsomatta (kuten sanomalehtienkin mainoksia) ja muuta sisältöä valkkaan sitten aiheen mukaan. Että näin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta blogimainontaahan on käsitelty jo pari viikkoa, eli ihan IKIvanha aihehan tämä :D

      Mutta hieno huomio tuo lastenvaateblogijuttu. Näin se varmasti on, etenkin, jos bloggaajat saavat kohtuullisen korvauksen vaivastaan (kohtuullisen määrittely se sitten haastava rasti onkin).

      Blogimainonnan ohjeistus koskee sekä tuotesijoittelua, että bannerimainontaa. Läpinäkyvyys on mun mielestä se tärkeä juttu. Lukija voi sitten itse päättää, haluaako käyttää aikaansa tuotesijoittelua tai muuta mainontaa sisältävien juttujen lukemiseen.

      Poista
  2. Kyllä tästä asiasta vielä jaksaa jauhaa vaikka onkin ollut monessa paikassa esillä. Kun aloitin omaa blogiani, ajattelin että siitä tulisi enemmän lastenvaateopainoitteinen. Tunnusta, että haaveilin vähän myös niistä 'yhteistyökuvioista'. Ajatukset ovat sittemmin muuttuneet. En ehkä enää lainkaan haluaisi ns. maksettuja mainoksia blogiini, jotenkin ne tuntuvat vain vääriltä, juuri minun blogissani. Pelkään sitä kuuluisaa 'sen lauluja laulat kenen leipää syöt' -vaikutusta.

    Olen toki mainostamiseen syyllistynyt siinä mielessä, että olen kehunut joitakin tuotemerkkejä ihan siitä syystä, että ne vain ovat mielestäni hyviä, lähinnä ulkovaatteita. Olen jopa linkittänyt valmistajan/merkin sivuille mutta siksi, että jos joku toinenkin niistä innostuu niin pääsee helpommin apajille.

    Huomaan yhä useammin hyppiväni sellaisten blogipostausten yli joissa on heti ensimmäisiltä riveiltä luettavissa että nyt mainostetaan koko rahan edestä. Ja kun samat tuotteet ovat viikon sisällä esillä useassa blogissa, ei niitä postauksia enää jaksa lukeakaan.

    Mieluiten luen aitoja, oikeita, maksamattomia käyttäjäkokemuksia, alevinkkejä ilman taka-ajatuksia sekä ihan aitoa innostunutta hehkutusta joistakin uusista kivoista vaatteista (esim. Reiman ihanat talviuutuudet). Pienimuotoinen mainonta ei minua häiritse, mutta esimerkiksi Furbyn yhtäaikainen ilmestyminen useaan blogiin alkoi jo tuntua vähän liialta.

    Tämäkin on lopulta niin makuasia, onneksi meitä bloggareita ja lukijoita on niin erilaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, onneksi on erilaisia blogeja ja erilaisia lukijoita. Jokainen voi tehdä blogia omalla tyylillään, ja jokainen voi lukea mieleisiänsä.

      Poista
  3. Hyvä teksti. Etenkin tuo hintapolitiikka lukijan kannalta oli jotenkin aivan valitettavan totta.

    Mä myönnän, että mainonnalla on myös informaatioarvoa, mutta perusongelmani on, että epäilen mainonnan kuitenkin ensisijaisesti ja enimmäkseen luovan näennäistarpeita kuin tyydyttävän oikeita. Tällöin kulutus keskimäärin väistämättä kasvaa, vaikka perustarpeet tuskin niin tekevät. Lastenvaunut voivat olla tarveostos, mutta aika pieni osa kaikesta, jota esim. minä olen tähän asti elämäni aikana ostanut - ja mä oon ostanut kahdet, yhdelle lapselle. Koska piti päästä kaupunkilomalle. Koska moderni ihminen nyt vaan ekspiroituu jos ei saa kaupunkilomia ja matkarattaita.

    Mä luin eilen Fit-lehteä, ja tajusin, että elämä ei jatku, jos en saa juoksijalle tarkoitettua juomapullohanskaa (45€). Koen kyllä, että siitä jutusta hyötyi lähinnä Amer Sports vai mikä se nyt oli, vaikka kai sitä tavallaan voisi informaatiosisältöisenäkin pitää. Kiukuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet - tietysti - oikeassa. Mun tapa ajatella silti on, että jos on ongelma, miten se korjataan. En oikein keksi muuta kuin sen, mitä nyt jo tehdään: luodaan mainonnalle pelisääntöjä, jotka karsivat härskeimmät ylilyönnit.

      Kun ei sitä oikein voi mikään kuluttajan ulkopuolinen taho määritellä, mikä on turhaa ja mikä tarpeetonta kulutusta. Tai voi, sitä kokeiltiin mm. Neuvostoliitossa.

      Eikä mainontaa voi oikein kieltäkään, eikä se mielestäni olisi edes hyvä juttu, johtuen juuri siitä, että mainonnan avulla yritykset kertovat tuotteistaan myös tarpeellista tietoa (toki paljon turhaa).

      Kuluttajalla on ja pitääkin olla vastuu omasta kuluttamisestaan, ja toivottavasti hiljalleen yhä useampi ajattelee kuluttamisesta kuten sinä.

      Ja meillä on, köh, kolmet rattaat yhdelle lapselle. Pelkään, että jossain vaiheessa nöyrryn hankkimaan vielä neljännet eli sisarusrattaat. Tosin rattaistamme hyviä ostoksia ovat mielestäni yhdistelmävaunut, joita käytän päivittäin ja juoksu-/fillarirattaat, joita mies käyttää viikottain (ja joihin molemmat lapset mahtuvat).

      Matkarattaat ovat ärsyttävä ostos, koska tarvetta niille on niin vähän. Mutta silloin kun tarve on (esim. mun mutsin luona), niin se on - ilman rattaita ei pärjää. Yksi vaihtoehto olisi ollut ostaa mummolavaunut, mutta ihan yhtä lailla se on turhaa kulutusta. Toinen, mitä tosissani yritin, oli vuokravaunut, ja se olisikin ollut paras vaihtoehto. Niitä ei vaan ole saatavilla!

      Poista
    2. tarpeeLLISTA, pitäisi tietysti lukea tuossa toisessa kappaleessa.

      Poista
  4. Mä olen nyt tosi late bloomer kun vasta nyt hyppään tähän "rakastan Saaraa" -kelkkaan, mutta hypättävä se on, sillä:

    "Kyllä kai minulla kuluttajanakin on jokin vastuu."

    Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ha ha, kiitos :)

      Mutta olisihan se kiva, jos voisi syyttää pahaa maailmaa (tai mainostajaa) siitä, että tili on taas miinuksella. Paitsi, ettei voi.

      Poista