maanantai 22. heinäkuuta 2013

Alkoholikasvatusta

Helsingin Sanomissa keskustellaan taas nuorten alkoholin käytöstä, tai tarkemmin ottaen vanhemmista, jotka tarjoavat tai eivät tarjoa nuorilleen alkoholia kasvatuksen nimissä.

Minä olen koittanut pohtia omaa kantaani tähänkin asiaan. Alkuun olin sitä mieltä, että alkoholinkin suhteen kannattaa mieluummin olla avoin ja keskusteleva kuin jyrkkä ja tuomitseva. Nuoret haluavat kokeilla, ja parempi lienee, että kokeilut tapahtuvat kotona vanhempien valvovan silmän alla. Samalla voi antaa sivistyneen alkoholin käytön mallia: punaviiniä illallisella, ei mitään räkäkännejä viikonloppuisin.

Sittemmin olen tullut sellaisiin aatoksiin, ettei alkoholikasvatuksella ole mitään tekemistä alkoholin kanssa. Antakaas, kun selitän.

Kirjoitin jokin aika sitten pornosta ja siitä, miten lasta voisi suojella siltä. Pohdin, että mukavaa olisi, jos lapsen voisi kasvattaa tynnyrissä niin, ettei tarvitsisi päästää pientä pahan maailman vaikutuksille alttiiksi. Tämähän ei tietenkään ole mahdollista. Mutta miten suojella lasta tilanteissa, joissa ei itse ole läsnä?

Vastaus löytyy Raisa Cacciatoren ja Erja Korteniemi-Poikelan kirjasta Miten tuen lapsen ja nuoren itsetuntoa. En ole vielä päässyt kirjassa loppuun asti, eikä tähän mennessä (olen sivulla 230) ole puhuttu sanaakaan alkoholista. Mutta siitä on puhuttu, miten kasvattaa lapsesta vahva yksilö, joka uskaltaa sanoa EI kaverien painostuksen alla, uskaltaa olla omaa mieltä, tietää oman kehon koskemattomuuden rajat ja uskaltaa puolustaa itseään.

Avainsana on itsetunto (kuten kirjan nimestä saattaa arvata). Uskon, että itsetunnon merkitys on suuri myös alkoholikokeiluissa. Paljon suurempi kuin vanhempien antaman esimerkin tai sen, onko nuori saanut kotona maistaa punaviiniä vai ei.

Kerron esimerkin itsestäni, vaikkei se toki ole suurempaan joukkoon yleistettävissä. Minä en ole tähän päivään mennessäni nähnyt vanhempiani humalassa. En ole saanut kotona maistaa alkoholia. Vanhempani joivat (ja juovat edelleen) alkoholia ruokajuomana, eivät humaltuakseen.

Silti minä aloitin kännikokeiluni 13-vuotiaana.

Kuva täältä


Väitän, että nuoren alkoholin käytössä ei ole niinkään kyse alkoholista kuin siitä, onko nuori kokenut riittävästi turvallisuutta, rakkautta, läheisyyttä ja hellyyttä. Onko hän kokenut olevansa arvokas - niin arvokas, että omasta kehosta kannattaa pitää huolta. Onko hän kokenut olevansa tärkeä - niin tärkeä, että uskaltaa sanoa omille kavereille ei, pilkasta huolimatta. Onko hän kokenut olevansa luottamuksen arvoinen - niin paljon, että uskaltaa kertoa vanhemmilleen mahdollisista juomakokeiluista tai siihen kannustavista kavereista.

Yllä oleva ei tietenkään tarkoita, että lapselle saa tarjota alkoholia tai on hyvä olla lapsen edessä humalassa. Tarkoitan sitä, että sen lisäksi, että antaa vastuullisen alkoholin käytön mallia lapsilleen, on tärkeää pitää huolta itsetunnon kehittymisestä. Ja se duuni alkaa sitten vauvasta.

Mitä sinä olet mieltä?

10 kommenttia:

  1. Cacciatoren luennolta muistan alkosta hänen maininneen, että monelle nuorellevälittyy kuva, että vain sen kautta on rento ja hyvä fiilis, ja tämä on vähän huono homma, koska no, you do the math. Siispä ajattelin, että kyllä alkokasvatuksella on tekemistä alkon kanssa, ja se tulee aikuisen oman mallin kautta. Voiko muuten rentoutua kuin naps vaan. Ylilyönnit on jopa traumaattisia mutta tuo Cacciatoren pointti oli hyvä, että jos alko liittyy vähemmässäkin määrin aina siihen että aah onpa hyvä fiilis, niin sekin värittää tapaa tulla rennoksi. Siispä hop lenkille ja oikein ääneen fiilistelemään venytellen miten kiva olo on? Tai sitten vällyn alle kuten aiemmin sinulle sen Cacciatoren huipun esimerkin kirjoitin.
    Itsetunnolla on varmasti iso merkitys tässäkin,siinä lienet täysin oikeassa. Lienee se kasvatuksen yksi tärkeimpiä kulmakiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että valitsin sanani huolimattomasti. Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että oikeanlaisen esimerkin näyttäminen on tärkeää. Mutta se ei riitä. Runsas alkoholin käyttö voi olla nuorelle nimittäin tapa "pahoinpidellä" itseään - se voi olla seurausta arvottomuuden tunteesta. Ehkä tässä olisi hyvä pitää erillään ongelmakäyttö (oksentaminen, sammuminen, muistikatkot, juomisen säännöllisyys) ja satunnainen kokeilu/maistaminen.

      Cacciatore muuten tuossa mainitsemassani kirjassa kertoo, että vanhemman on hyvä opettaa lapselle myönteisiä keinoja selvitä mielipahasta ja rentoutua. Nämä keinot ovat juuri mainitsemiasi urheilua, venyttelyä, pötköttelyä, halon hakkuuta.

      Poista
  2. Taas sä olet kirjoittanut sellaisesta asiasta, josta mä haluaisin, tavalla, jolla mä haluaisin!! Ja juuri tänään luonnostelin sellaista kaukaisesti itsetuntoon liittyvää kirjoitusta!

    Tuo itsetunto-juttu on ollut mulla mielessä juuri nyt muistellessani omaa nuoruuttani ja alkoholi-ym. kokeiluja miettiessäni.. Ja olen todellakin sitä mieltä, että hyvän itsetunnon omaava lapsi ei tee asioita sen takia, että muutkin tekee vaan siksi, että haluaa. Muistan yhä sen "kun kaikki muutkin, niin pitää munkin"-tunteen, ja sen kuinka tupakka maistui pahalle..Ja kuinka viinaa metsästettiin ties mistä ja keneltä.

    Meillä on juuri tuo kirja hyllyssä (mutta en ole lukenut vielä:)!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kovasti lukemaan! Kirja antoi paljon myös aikuiselle, ainakin minä jäin monissa kohdin pohtimaan omaa itsetuntoani ja lapsuuden ja nuoruuden kokemuksiani. Kuten vaikka sitä ryyppäämistä.

      Tupakka tosiaan maistui pahalle. Silti sitä piti oikein opetella polttamaan, ringissä kavereiden kanssa treenattiin. Sittemmin onneksi pääsin tavasta eroon (kuten siitä ryyppäämisestäkin, huom. huom.).

      Poista
  3. Olen tunnustanut ja haastanut sinut blogissani :)!

    VastaaPoista
  4. Kirjoitus kännyllä on ärsyttävää mutta koitetaan. Meidän nuoriso ei ole koskaan nähnyt meitä kännissä tai kunnolla darrassa. Alkoholia meillä ei oteta relaamiseen mutta ruoan kanssa, seurustelujuomana jne. Pari silloin tällöin. Tästä huolimatta hyvin usein jompi kumpi isoista kysyy että ootsä kännissä. Vaikka tietävät että ei olla eikä edes yritetä olla. Meillä käydään aika paljon keskusteluja asiasta. Isoilla on kova halu maistaa. Tein sen mokan joskus että annoin mutta enää eivät saa. Alkoholi ei kuulu lapsille. Ei kotona eikä kavereiden kanssa. Koska lapsen elimistö ei sitä pysty vielä käsittelemään. Tossa ei ole mun mielestä mitään tulkintavaraa vaikka itsekin homman mokasin kun en ajatellut loppuun asti. Kasvatus ja esimerkki on tässäkin ISO asia. Mutta musta näyttää siltä että isoin ratkaiseva tekijä on se, että onko asiaan kiinnostusta. Viehättääkö ja onko halua. Mä uskon että osataan kyllä sanoa ei mutta se onkin eri asia että halutaanko sanoa ei. En tiedä kulkeeko se verenperimässä vai vesijohtoveden mukana että alkoholi = humala mutta kovasti tämä meidän yhteiskunta on niin humalassa että vaikka kotona näyttäisi mitä niin ei kovin kauas kotiovelta tarvi mennä kun näkee jo muuta. Lasten lisäksi olen alkanut kasvattamaan myös itseäni sen suhteen että nuoret mokailee ja voi olla että oppi haetaan kantapään kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa mukava saada tähän kommentti sellaiselta, jolla aihe on ajankohtainen. Minullahan tämä on vasta spekulaatiota ja omien nuoruusmuistojen kaivelua.

      En ole varma, miten itse toimin sitten kun aika on. Alle 15-vuotiaalle ei mielestäni alkoholi kuulu edes maistiaisena - toisaalta omasta kokemuksesta tiedän, että siihen ikään mennessä moni nuori on omin päin ehtinyt tehdä paljon muuta kuin maistaa. Toisaalta en usko, että kotona maistaminen tai maistamatta jättäminen ehkäisee kokeiluja. Siis teki niin tai näin, nuori kyllä kokeilee, jos on kiinnostunut.

      Kotona mallin näyttäminen on todella tärkeää. Se liittyy myös itsetuntoon: Cacciatoren kirjassa korostettiin, että vanhempi opettaa lapselle itsetuntoa myös oman itsetuntonsa kautta. Kun lapsi näkee, että vanhempi arvostaa itseään (esimerkiksi niin, ettei ryyppää itseään humalaan joka viikonloppu), hänen on helpompi arvostaa myös itseään.

      Mutta silti luulen, ettei niitä kokeiluja voi kokonaan estää. Tuo olikin hyvin sanottu, että olet alkanut kasvattamaan myös itseäsi. Itse mietin, että voisi olla tyytyväinen, jos kokeilut jäisivät pieniksi ja vähäisiksi. Ja että nuori uskaltaisi niistä kotona kertoa.

      Poista
    2. Mun kotona alkoholikasvatus oli aina lähes hysteeristä. Ja sen halusin välttää. Mutta sitten kun mietin asiaa pidemmälle min totesin että maistaminen ei van ole musta lasten juttu. Ihan eniten mua vaivaa toi ooksä kännissä- asenne parin olu en jälkeen
      . Mistä se oikein tulee? Koska meiltä kotoota toi ei ole. Hyvä itsetunto on tärkeä pohja monessakin jutussa mutta eniten musta tuntuu että ei voi kuin toivoa parasta ja että järki pysyisi matkassa, uteliaisuudella ja hyvällä itsetunnolla ei välttämättä ole mitään tekemistä keskenään. Uskon että ei kyllä uskalletaan sanoa mutta kiinnostus on kovempi. Meidän yhteiskunta on niin humalainen. Kodin esimerkki on myös tärkeä mutta mä uskon että se kantaa hedelmää vasta myöhemmin, ei uteliaina teinivuosina.

      Poista
    3. Meillä oli myös hysteeristä. Ja alkoholista puhuttiin lasten kanssa ihan liian myöhään ja siihen nähden naiivisti. Muistan isäni julistaneen, että keskiolutpullosta tulee humalaan, kun olin jo kokeillut, millaiset kännit saa viinipullosta.

      Voi olla, että mä olen nyt naiivi ja Siperia opettaa sitten joskus, mutta toivoisin, että omien lasten ei tarvitsisi ihan niin överiksi vetää kuin minun aikanaan. Kokeiluja ei varmaan voi estää, mutta ettei siitä tulisi joka viikkoista.

      Vaikea asia, tämäkin.

      Poista
    4. Unohtui edellisestä kommentista tuo "ooksä kännissä" -asenne. Luulen, että se on tämä suomalainen alkoholikulttuuri, jolle nuori altistuu kodin mallista huolimatta. Ei tarvitse kuin lukea iltapäivälehti tai katsoa kotimainen elokuva, niin saa hyvän kuvan siitä, miten Suomessa on tapana alkoholia nauttia. Ja tietysti jos kavereiden perheissä suhtautuminen alkoholiin on erilaista - esimerkiksi vanhemmat ovat lastensa nähden humalassa - saattaa tuollainen asenne syntyä jo kavereiden juttuja kuunnellessa.

      Onneksi tämä on (ehkä) hiljalleen muuttumassa. Tänään Hesarin pääkirjoitussivulla kerrottiin, että kouluterveyskyselyiden mukaan nuorten humalajuominen on vähentynyt jo vuosia. Laittakaamme siis toivomme nuorisoon! (Teki mieli laittaa huutomerkin sijaan kysymysmerkki, mutta päätin pysyä optimistina)

      Poista