maanantai 1. heinäkuuta 2013

Ostoshaaste: välitilinpäätös

Täti-ihminen pisti pystyyn ostoshaasteen, ja nyt on väliraportin aika. Tarkoituksena on tarkastella omaa kulutusta listaamalla omat vaatehankintansa.



Täti-ihmisen kvartaaliraportin nähdessäni minulle tuli morkkis. 7 tuotetta! Minun listallani on paljon enemmän. Mutta hetkinen. Minä liityin haasteeseen jälkijunassa, ja ensimmäinen kvartaali jäi raportoimatta. Siksi minun listallani on puolen vuoden ostokset. Lisäksi, pelkkien omien vaatehankintojen listaaminen tuntui minusta vähän huijaamiselta, siispä päätin listata kaikki tekemäni ostokset (ruokaostoksia ja palveluita lukuunottamatta). Näin näkyvillä on siis inhorealistisesti kokonaisuus siitä, miten kulutan.

Toinen vaikea asia haasteeseen liittyen oli, millä kriteerillä arvioin tekemiäni hankintoja. Tätä pohdin jo aikaisemmin tekstissä, joka ei ilmeisesti kiinnostanut ketään.

En halua ottaa tavoitteeksi mahdollisimman pientä kulutusta, koska mielestäni kulutus sinänsä ei ole automaattisesti paha asia. Ilman kulutusta meillä ei olisi nykyistä elintasoa ja hyvinvointiyhteiskuntaa, ja Suomi olisi edelleen kehitysmaa, joka olimme vain 100 vuotta sitten. Jos kaikki tekisivät penttilinkolat, moni ihminen menettäisi työnsä ja valtio verotulonsa - ja millä silloin maksettaisi julkinen terveydenhuolto, julkinen liikenne, ilmainen koulutus ja kaikki muu hyvä, josta nyt saamme nauttia?

En myöskään halua kriteeriksi hintaa - ainakaan halpaa sellaista. Se, että ostaa vaikkapa lastenvaatteet alesta, on tietysti mukavaa oman talouden kannalta. Mutta halvalla hinnalla ei ole mitään tekemistä ekologisuuden tai eettisyyden kanssa. Usein asia on juuri päinvastoin. Ale-tuotteen tuotanto, kuljetus, varastointi ja hävitys kuluttaa ihan yhtä paljon luonnonvaroja kuin normaalihintaisenkin. Usein ainoa, mikä ale-tuotteessa on toisin, on kauppiaan saama kate. Ja mitä kuluttaja monesti tekee alessa säästämällään rahalla? Ostaa enemmän, jolloin ympäristökuorma kasvaa. Mahdollisimman halvalla tuotettuihin tuotteisiin puolestaan liittyy usein ongelmia tuottajan saamaan korvaukseen ja työntekijöiden oloihin liittyen.

Olisiko ostoksen tarpeellisuus sitten hyvä kriteeri? Nopeasti ajateltuna kyllä, mutta inhorealistiselle itsensäruoskintalinjalle lähdettäessä juuri mikään ei ole perusteltavissa tarpeellisuudella (jos et usko, katso Petri Luukkaisen dokumenttielokuva Tavarataivas. Tai lue edes tämä Hesarin juttu siitä). Tai toisinpäin: oikein kovan ostoshimon iskiessä minkä tahansa saa itselleen perusteltua tarpeellisena.

No niin. Hinta ja määrä ovat siis huonoja kriteereitä, ja tarpeellisuus vaikeasti perusteltavissa.

Valitsemani kriteerit ovatkin lopulta enemmän arvovalintoja:
  1. Minä haluan ostoksillani tukea ammattitaitoa ja laatua. Kaapistani ei löydy henkkamaukan halpoja trikoorättejä (paria lainassa olevaa raskauspaitaa lukuunottamatta) eikä kodistamme halpaa muovikrääsää (Ikeaa löytyy, mistä koen jatkuvia tunnontuskia). Maksan mielelläni tuotteesta, joka on tehty hyvistä materiaaleista, huolella, ja joka ulkonäöltään ajaton ja laadultaan kestävä.
  2. Jos ostosta tulee käytettyä, se on mielestäni osunut kohdilleen. Kaapin täytteeksi jääneet ostokset ovat turhia.
  3. Mitä pidempi käyttöikä ostoksella on, sen parempi. Käyttöikään luetaan myös kierrätettävyys. Esimerkiksi tälle kierrokselle ostamani raskausvaatteet ovat farkkuja lukuunottamatta sellaisia, että ne sopivat myös imetykseen tai ovat ihan tavallisia vaatteita (eli toivottavasti käytän niitä myös raskauden ja imetyksen jälkeen).
No niin, tuliko seliteltyä tarpeeksi?

Alla nälkävuoden pituinen ostoslistani. Nämä kaikki on tullut hankittua ensimmäisen vuosipuoliskon aikana. Silti, tyytymätön olen vain itselleni ostamiini tennareihin (niitä ei ole tullut käytettyä ja ovat tyyppiesimerkki blogien turmiollisesta vaikutuksesta. Näin joka puolella kuvia karkkivärisistä kengistä, ja ajattelin, että tuollaisethan olisivat kivat. No eivät olleet). Lisäksi esikoiselle ostetut kuravaatteet olivat täydellisen typerä ostos, joka johtui omasta huonosta organisointitaidostani - kuravaatteiden ostamisen jälkeen kaivelin lahjoituksena saatujen lastenvaatteiden kassia, ja löysin sieltä identtiset kuravaatteet. Morkkis oli aikamoinen. Onneksi tuplakappaleille löytyi lähipiiristä tyytyväinen käyttäjä. Okei, toinen esikoisen välikausipipoista taisi olla turha. Yhdelläkin olisi pärjännyt.

**

Itselle
2 heijastinta
2 raskausfarkut
3 mustaa paitaa
1 raskaus- ja imetysmekko
1 neuletakki
1 maksimekko
1 raskausajan tukivyö
1 tennarit
15 paria mustia sukkia
1 kamera  (vanha myyty)
1 rannekello
5 kirjaa
Kosmetiikkaostoksia en ole kirjannut, mutta muistini mukaan on tullut uusittua ripsiväri ja kaksi rajauskynää. Niin, ja jonkun naistenlehden suosituksesta ("nopea arkimeikki kotiäidille") haksahdin ostamaan meikkipuuterin. Ei ikinä enää.

Kotiin
1 saippuapumppupullo (rikkoutuneen tilalle)
2 puista leikkuulautaa (heitin vanhat pois noroviruksen sairastamisen jälkeen)
1 lastensänky (ostettu käytettynä)
2 lakanat lastensänkyyn
3 pussilakana- & tyynyliinasettiä lastensänkyyn
1 matto lastenhuoneeseen (vanha lahjoitettu)
1 kirjahylly lastenhuoneeseen (vanha myyty)
1 jakkara
1 paahtoleipäpihdit

Vauvalle
2 tuttipullon tuttia
5 nokkamukin nokkaa
2 bodyä
1 mobile (ostettu käytettynä)

Lapselle
13 kirjaa (osa divarista, osa uutena)
1 puujunarata
1 hiekkalelut (ämpäri, lapio, harava, hiekkakakkumuotti)
1 välikausikengät
1 uimasandaalit
1 kumisaappaat
2 kangastossut
1 kurahousut ja -hanskat
1 välikausihaalari
2 välikausipipoa
1 välikausihanskat
2 pusakkaa
2 shortsit
8 paria sukkia
2 yöpukua
3 paitaa
3 t-paitaa
2 bodyä

10 kommenttia:

  1. Jee, ihanan pitkä lista! Täti-ihmisen lista sai kyllä masentumaan. En silti tiedä, kehtaanko julkaista omaani. Vaikka mullakin on koko alkuvuoden lista julkistamatta ja en ole ihan varma olenko saanut kaikkia ostoksia edes listalle... Tuorein on eiliseltä puistokirpparilta hankittu Aasi-Ihaa keppihevonen, 1,50 euroa. Se ainakin on hintansa väärti, toisin kuin ehkä osa muista ostoksista. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä minäkin omaa listaani märehdin ja pohdin, että kehtaanko. Ja päätin kehdata. Osa ehkä tuomitsee, osa huomaa, ettei ole yksin shoppailunsa kanssa..

      Poista
  2. Arvostan suuresti sitä, että listaat kaiken.

    Itsehän editoin listaltani kaiken lapselle ostamani, tai itselle ostamani, jos se on esim. kirjoja tai lankaa (sillä sekä kirjat että lanka ovat Pyhiä Tuotteita, jotka eivät kuormita ympäristöä lainkaan. Fakta.) Sitten kuitenkin luulette, että omien vaatteideni lisäksi en osta mitään, ja kulutukseni koko surullisuus jää piiloon! Piiloon! MUAHAHA!

    Ahem. Ei tuo minusta nyt niin kauhealta näytä. Lapset on just sellaisia kutaleita, ettei niitä voi alastikaan pitää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Mulla oli tosi kova kiusaus julkaista vain toisen kvartaalin omat vaateostokset. Vähän menetin yöuniakin pähkiessä, että voiko sellaista tehdä. Lista olisi ollut tämännäköinen:
      1 raskaus- ja imetysmekko
      1 neuletakki
      1 maksimekko
      1 raskausajan tukivyö
      1 tennarit

      Että kuinka hyvältä ihmiseltä olisinkaan näyttänyt tämän perusteella? Valheellisesti, mutta silti :)

      Poista
  3. Apua. Mä olisin ihan hyvin voinut saada tuon kaiken aikaan viikossa tai parissa. Menen itseeni ja taputan itseäni edes siitä selkään, etten sentään esittele näitä ostoksiani turmiollisesti blogissani. Ymmärrän siis edes hävetä tekojani. Tänään ainakin: http://valeaiti.blogspot.fi/2013/07/56-80-syyta-liikuttua.html.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta jos sä olet sitten se, jonka kulutuksella maksetaan meidän muiden palkat? Ja mä pystyn kyllä samaistumaan tuohon, että tuotteisiin liittää tunteita. Etenkin niihin pienen pieniin vaatteisiin :)

      Poista
  4. Haaste on otettu vastaan, listaan myös lastenvaateostokset seuraavalta jaksolta ;) Koska tottahan se on, niille tulee hankittua tavaraa. (Vauvalle olen hankkinut tänä vuonna yhdet housut, keskimmäiselle t-paidan, mekon ja sadetakin - hehän perivät kaiken esikoiselta ja kulkevat lainavaatteissa - mutta esikoinen on saanut kahdet sandaalit, tennarit, kevättakin, kahdet housut ja kaksi paitaa, vyön ja mekon. Tai siis nämä muistan, voi olla enemmänkin.)

    Mutta kerro mulle Saara, kun ihmettelen ja ihailen ihmisiä, jotka sanovat etteivät osta "ketjukaupoista" tai henkkamaukoista, että mistä sinä hankit bodyt ja muut peruskamat, ja millä perusteella? Kun minun kaapissani ne ns. paremmatkin kamat tulevat jostain POP:lta ja siinä nähdäkseni maksaa vain brändi, valmistusmaa on se sama Kiina kuin muillakin...

    (No, suurimman osan lastenvaatteista kuittaan saamalla ne kavereilta käytettynä, mutta myönnän etten pysty kuvittelemaan maksavani monia kymppejä uniikeista paikallisten putiikkien lastenvaatteista perusvaatteiksi. Piheys/rajallinen budjetti ja ekologisuus&eettisyys lyövät vähän huonosti kättä tässä kohtaa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ok, vaikka tarkoitus ei toki ollut haastaa, tai edes nokitella. Etenkin, kun siinä kisassa itse tuskin olen kovin vahvoilla :) Olen vain huomannut, että kun en elämäntilanteen (raskaus, imetys, leikkipuisto) vuoksi viitsi omiin vaatteisiini niin kovasti panostaa, tulee shoppailuintoa tyydytettyä ostelemalla lapselle ja kotiin. Siksi oman kulutuksen tarkastelu sujuu paremmin tarkastelemalla kokonaisuutta.

      Ja lastenvaatteet toki hankin myös ketjukaupoista, etenkin niitä pienempiä, joiden käyttöikä on kovin lyhyt. Nyt, kun esikoinen käytti edellistä vaatekokoa 9 kk ja näyttää, että tämä nykyinenkin koko menee yhtä kauan, panostan vähän enemmän vaatteisiin. Ja toki minäkin pyrin hyödyntämään alennusmyyntejä, en vain pidä sitä perusteena kulutukselle :)

      Itse koen ostavani paljon lastenvaatteita turhaan, sillä meillä on mm. neljä vanhempaa serkusta, joiden vanhoja vaatteita on läjittäin tarjolla.

      Itselleni pyrin ostamaan pitkäikäistä, ja oma kokemus on, että henkkamaukat ym. eivät kestä. Menevät muutaman käytön ja pesun jälkeen nuhjuiseksi, enkä minä sellaisesta välitä edes sitä muutamaa kymppiä maksaa.

      Poista
    2. Okei, no huh :) Mä koen valtavaa epäsuhtaa tekojeni ja puheitteni välillä, mutta molempia (tai siis kumpaakaan) on niin vaikea muuttaa! Tämä haaste on osittain työstöä siihen. Ja hauskaa, että sinäkin lähdit mukaan - säännöthän sai jokainen määritellä itse.

      Poista
    3. Mä koen huonoa omatuntoa, mutten tarkkaan tiedä mistä. Sitä yritin vähän avata siinä edellisessä kulutusaiheisessa postauksessa - mä en esimerkiksi tiedä, mikä olisi ekologisin ja/tai eettisin tapa ostaa vaatteita. No ekologisin olisi varmaan olla kokonaan ostamatta, mutta eettisin? Kovin hämmentävää, etenkin, kun sattuu tykkäämään näteistä asioista.

      Musta on kivaa, että sä pidät tätä aihetta esillä. Se on antanut mulle paljon uutta ajateltavaa.

      Poista