maanantai 29. heinäkuuta 2013

Rutiinien ja siivoamisen välttämättömyydestä

Esikoisen kanssa elimme ensimmäiset pari kuukautta kuin pellossa. Löllimme kotona, torkuimme sylikkäin, katsoin todella paljon televisiota, söin silloin kun huvitti oli mahdollista. Olen aina suhtautunut rutiineihin myönteisesti, mutten kokenut mielekkääksi yrittää luoda sellaisia tyypille, joka nukkuu ja syö miten sattuu.

Tällä kertaa tilanne on toinen, sillä kotonamme asustaa kaksi erittäin rutinoitunutta tyyppiä (minä ja esikoinen), yksi mukautuva (mies) ja yksi joka ei vielä rytmistä mitään ymmärrä (vauva). Minä koen tarvitsevani rutiinit ja päivärytmin myös vauvalle, minua varten. Ei niin väliä, milloin vauva syö tai nukkuu (kunhan tekee molempia, ja jälkimmäistä mieluiten enemmän yöaikaan), mutta minä haluan tietää, milloin vaihdetaan yöppäri päälle, milloin tehdään iltapesut ja milloin on koko perheen aika hiljentyä nukkumaan. Tarvitsen näitä ihan yhtä paljon kuin tietoa siitä, koska on aika lähteä puistoon, monelta aloitetaan lounaan valmistus ja kuinka monta kirjaa luetaan iltasaduksi. Minun arkeni toimii paremmin automaattiohjauksella (veikkaan, että siinä sivussa lastenkin, mutta siitä minun on mahdoton sanoa mitään varmaa).

Toistaiseksi olen vielä vähän hukassa kahden lapsen rytmittämisen suhteen. Tähän mennessä esimerkiksi kuopus on ollut tiukasti tississä kiinni perheen ruoka-aikoina - miten ihmeessä hoidan esikoiselle ruuat pöytään, kun mies on töissä? Opettelenko imettämään ruokaa laittaessa tai ruokapöydässä? Syödäänkö meillä jatkossa pelkkiä kaupan pinaattilettuja? Onko tämä vihdoin se hetki, jolloin minä en enää saa syödä ruokaani lämpimänä (tai - hui kauhistus - ollenkaan)?

Kokeneemmat mutsit, nyt ovat hyvät neuvot tarpeen. Miten te pärjäätte useamman lapsen kanssa? Vinkit jakoon!

Tällainen arjen helpottaja on jo käytössä


Alan vihdoin myös herätä ymmärtämään, että minun on pakko ryhtyä sietämään kaaosta ympärilläni. Roikkukoon pyykit telineissään, kunnes ne siirretään seuraavan koneellisen alta pois. Rapiskoon hiekka lattialla imuroinnin puutteesta. Antaa kasojen ja pinojen kertyä!

Onnistuinko hämäämään? Oikeasti en ole yhtään zen sotkun suhteen. Mutta olen onnistunut kasvamaan ihmisenä sen verran, että ärsyyntymisestä huolimatta en siivoa, vaan siedän sotkua. (Onneksi mies on vielä vähemmän zen, ja imuroi viikonloppuna kahden viikon hiekat lattioilta)

17 kommenttia:

  1. Ruoanlaitosta se vinkki että kun pieniä on useampi niin ei kannata/tarvitse haaveilla että ruokaa laitetaan joka päivä. Laatikkotyyppiset ruoat mitä on helppo tehdä iso satsi mikä riittää useamman päivän on aika pop plus kannattaa panostaa ruokien tekemiseen valmiiksi silloin kun aikuisia on paikalla se kaksi. Ja sitämukaa kun lapset kasvaa niin ne mukaan ruoanlaittoon!
    Samaten pöperöt, jotka voi esivalmistella niin että se loppuvalmistaminen sujuu myös lasten kanssa on suositeltavia :)
    Ja sitten niinä kamalampina päivinä suosiolla vaan einestä naamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tämä oli hyvä. Sitten jatkokysymys: mitä ne sellaiset (kasvis)laatikkoruuat ovat? Minä osaan tehdä makaronilaatikkoa ja lasagnea. No, osaan tehdä myös erilaisia perunakiusauksia, mutten pidä niistä :)

      Ehkä pitäisi ottaa repertuaariin myös erilaiset sosekeitot, osastolle illalla tehdään pakkaseen.

      Poista
    2. Mä olen vähän hankala antamaan mitään eksakteja reseptejä mutta suosittelen kausiruokia plus esim juurekset on aika näppäriä koska niitä sekoittelemalla saa vaihtelua plus ne voi kuoria valmiiksi sopivalla hetkellä ja heittää veteen odottamaan. Esivalmistelut on myös aika pop :)
      Ylipäätänsä makuvaihteluita saa esim maustetuilla kermoilla (jos oma gastronominen vakaumus niihin taipuu), meillä hittinä juuresten kanssa toimii kolmen juuston kerma. Ja jos kalaa syötte niin sekin on aika näppärä ja helppo jos uunissa valmistaa. Variaatioita on ihan lukemattomia ja kokeilemalla (ja googlella) löytyy niitä omia makunystyröitä helliviä.
      Senverran että juurekset vaatii kyllä aikaa eli mitään pikaruokaa ne ei ole mutta jos nopeaa haluaa niin sitten taas pastapohjaiset on aika jees.

      Sekä makaronilaatikkoon että lasagneenkin saa vaihtelua esim eri juustoilla tai kasviksilla. Ja Täti-ihmisen huikkaama isot, pakastettavat annoskoot on myös hyvä vinkki :)

      Poista
    3. Mun gastronominen vakaumus taipuu lähes mihin vaan :) Tärkeintä on, että nälkä lähtee. Ruuanlaitossa voin hifistellä sitten taas jossain toisessa elämänvaiheessa, just nyt tärkeintä on helpottaa arkea. Eli kiitos vinkistä, en olekaan vielä maustettuihin kermoihin tutustunut. Ja juureksiakin saa kuorittuna ja pilkottuna pakastealtaasta (kypsennysajasta en tiedä, mutta esivalmistelun poisjäänti säästää sekin jo paljon).

      Poista
  2. Me tehtiin ja tehdään välin vieläkin iltaruoka sen verran runsaaksi, että sitä voi lämmittää seuraavana päivänä lounaaksi uudestaan. Kätevää, kun voi ulkoilla rauhassa ja ruoka on valmiina kotona odottamassa kun mennään sisälle.Myös salaatit kestää yön yli.

    Tuo kaaoksen hallinta on kyllä vähän vaikeaa mutta itselläni auttoi toisen kohdalla se kun tiesi miten lyhyen aikaa sitä kuitenkin kestää, että se vauva tarvitsee minua lähes koko ajan. Sitä ehtii suoristella sisustustyynyjä myöhemminkin ja sitten se taas tuntuu mielekkäämmältä. En silti itse voisi ihan huolettomaksi siivouksenkaan suhteen koskaan heittäytyä :D. Mutta noissa pyykeissä, siihen on kyllä jo vähän liiankin hyvin totuttautunut :D!

    Olen siis samalla lailla tietyssä määrin ennakoija ja pedanttinen näissä asioissa mutta hyvin on taas vauvavuosi opettanut ottamaan rennommin ja luovimaan "jatkuvassa epävarmuudessa", joka on ollut itselleni hemputin hyvä juttu :)! Tsemiä uuteen arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tosiaan helpottaa, kun tietää, että tämäkin vaihe menee ohi. Eikä siihen lopulta niin kauan mene.

      Mullekin on tehnyt ja tekee hyvää se pakollinen rennommin ottaminen. Mä oon nimittäin just se sisustustyynyjen suoristelija :) Kasvan ihmisenä ihan kohisten tässä!

      Poista
  3. Jep, edellisen illan ruokaa vaan seuraavana päivänä. Ja oma syöminen sujuu yhdellä kädellä aika kauan. Samalla voi vaikka imettää :)

    Itse suosin päivittäistä pientä siivoamista (=imuroimista), koska hermo menis ihan tyystin, jos aina olisi lattialla murenoita/kiviä/hiekkaa.

    Pyykkiä kaksi lasta tekee vauhdilla, joten hyvä linko+iso kuivausteline on mahtava yhdistelmä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä siivoan pahimmat murut lakaisemalla varmaan päivittäin (sitä en laske siivoamiseksi, kuten en pöydän pyyhkimistä tai tiskaamista). Ei mullakaan hermo kestäisi muuten. Nyt on vaan taas jotenkin räjähtänyt tämä epäjärjestys.

      Ääni syödessä imettämiselle. Luulen, että pitää opetella.

      Poista
  4. En haluaisi kuulostaa tuomiopäivän torvelta, mutta ehkäpä se oma rauhassa syöty lämmin ateria 14 kertaa viikossa kannattaa laittaa utopioiden kategoriaan... Ja imettäminen syödessä kannattanee lisätä kätevien toimenpiteiden listalle.

    Mutta toisaalta, äkkiä tuo mini-ihminen alkaa kehittää jonkinlaista rytmiä, ja sitten kaikki on taas helpompaa järjestää ruotuun. Kyllä se arki siitä muokkaantuu!

    Muista myös yhden käden reseptit - isoina, pakastettavina annoskokoina :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hyvä on saada vähän realismia odotuksiin :) Tosin mulle sanottiin jo esikoista odottaessa, että saan heittää hyvästit lämpimälle ruualle (ellei se ole jäätelöä), eikä niin ole vielä käynyt. Kahden lapsen kanssa olen kyllä taipuvaisempi uskomaan väitteen paikkansa pitävyyteen.

      Yhden käden ateriat ovat hyvin muistissa :). Pitääkin pyytää miestä vaikka tulostamaan ohjeet jahka palaa töihin.

      Toinen ääni syödessä imettämiselle. Minäpä kokeilen :)

      Poista
    2. Kaiken voi tietysti tehdä monella tapaa! Jos lämpimän ruoan syöminen on sulle prioriteetti, varmasti se onnistuu. Minä valitsen (usein) tehdä lapsille ruokaa, jota en itse syö... Ja huom: sanoin, että unohda 14 lämmintä ateriaa viikossa, en unohda lämpimät ateriat ;)

      Poista
    3. Mulle on itse asiassa prioriteetti, että perhe syö yhdessä. Jos se onnistuu, oma ruokailu yleensä onnistuu siinä sivussa. Mutta jos joudun samanaikaisesti ruokkimaan kaksi lasta (eli imettämään kun esikoinen syö), voi hyvin olla, että oma ruokailu jää vähintäänkin vajaaksi.

      Eli en mä sun sanoja pelotteluna ottanut, vaan ihan aidosti realismina. 14 onnistumista viikossa on aika paljon, varmasti tulee huteja silloin tällöin. Toivotaan, ettei liian usein.

      Poista
  5. Aina kun vauva nukkuu / on tyytyväinen, teet ruokaa niin pitkälle kuin ehtii, ja etenkin jos jotain on pakko pilkkoa (tutustu sillä välin pakasteosaston valmiisiin kasvisekoituksiin!). Ruokaakin,voi tehdä vaihe kerrallaan, välillä keskeyttäen. Hyvä hetki on yleensä vanhemman lapsen syödessä.

    Sitte vaan ruoka,valmiiksi tai uuniin valmistumaan ja ulos porukalla. Syötte kaikki samaan aikaan, esikoinen omaansa, vauva sitä itseään ja sinä yhdellä kädellä.

    siis: unohda ajankohdat ja alusta loppuun,kerralla tehty ruoka. Ja einekset kunniaan, ja äidille pullaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakastealtaan valmiiksi pilkottuihin kasviksiin olen jo tutustunut, ja rrrakastan niitä.

      Kokeilin myös eilen syödessä imettämistä, ja ihan hyvin se sujui. Tosin mies oli pilkkonut mun ruuan valmiiksi, mutta jos en sitten ikinä tee mitään pilkkomista vaativaa.

      Äidille pullaa! Kyllä, ja suklaata.

      Poista
    2. Pilkkominen on ihan yliarvostettua, haarukka vaan kiinni pihviin ja haukkaamaan! :D

      Poista
  6. Mun on jo jonkin aikaa pitänyt kokeilla tätä: http://www.projectmama.info/2013/06/makaronilaatikko-viilaa-linssiin.html

    Helpon oloinen variaatio perusmakaronilaatikosta.

    Kaikki kunnia myös kaupan valmisruokatiskille, eineksille, pakastevihanneksille ja take-away safkalle. Ruokaa ehtii laittaa alusta asti myöhemminkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä!

      Kyllä, kunnia sinne minne kunnia kuuluu. Ravintoloille myös.

      Poista