maanantai 15. heinäkuuta 2013

Täydellinen vaatekaappi

Älkää pelätkö, tästä ei ole tulossa muotiblogia. Ei niin, että minulla sellaiseen olisi edellytyksiäkään: en ole kovin kiinnostunut muodista, vaikka kauniista ja tyylikkäistä vaatteista pidänkin. (En edes tajua muotilehtiä: selailin sellaista viimeksi kampaajalla, ja mielestäni muotijuttujen kuvat ja vaatteet olivat... no, rumia.)

Ehkä juuri siksi, että ohikiitävät trendit eivät ole minun juttuni, olen pyöritellyt mielessäni ajatusta täydellisestä vaatekaapista. Tiedättekö, sellaisesta, josta löytyisi klassisia, ajattomia vaatteita, joista olisi helppo muodostaa eri tilanteisiin sopivia asukokonaisuuksia. Uusia vaatteita ei tarvitsisi juurikaan ostaa, ja silloin kun pitää, ostaminen toivon mukaan olisi helppoa, kun tietäisi, mitä vaatekaapista uupuu.

Minun unelmani on, että voisin joskus todeta kuten Raili Hel Looks -sivustolla: "en osta vaatteita enää. Vaatekaappini on valmis."

Siihen unelmaan vaan taitaa olla pitkä matka. Ensinäkin, juuri nyt ei ole oikea aika pistää vaatekaappia remonttiin. Edessä on suunnitelmien mukaan noin vuoden mittainen imetys, ja imetysvaatteet ovat kaukana ajattomasta klassisuudesta. Sen jälkeen on edessä vielä määrittelemätön aika kotiäitiyttä, ja let's face it: hiekkalaatikolla ajattomat klassikot eivät päihitä farkkuja, villapaitaa ja kunnon gore-ulkovaatteita.

Ja voi Raili: vaatteet kuluvat, kun niitä käyttää. Laadukkaat vähemmän kuin huonolaatuiset, mutta ainakin kenkiä pitää uusia säännöllisesti. Siis, jos aikoo kävellä niissä.

En kuitenkaan luovuta ihan näin helpolla. Sekin olisi parannus, että vaatekaapin luottovaatteita uusii säännöllisesti, verrattuna siihen, että ostelee summamutikassa jotain, joka ei koskaan päädy käyttöön.

Koska listat ovat kivoja, kirjasin ylös asioita, joita täydellisen vaatekaapin rakentaminen mielestäni vaatii:


  • Oman vartalotyypin tunteminen. Vaate, joka näyttää hyvältä mallin tai kaverin tai julkkiksen päällä, ei välttämättä näytä hyvältä minun päälläni. Oma vartaloni on mallia H, eli minulla ei ole rintoja, ei vyötäröä, eikä takapuolta. Yrityksen ja erehdyksen kautta olen oppinut löytämään vartalotyyppiäni imartelevia vaatteita, jotka luovat illuusion niistä kohdista, joita luonto ei ole minulle suonut: isot kaulakorut korostavat rintoja, v-kaula-aukko hartioita ja matala vyötärö lantiota. Kaikista typerimmät ostokset ovat olleet niitä, joita tehdessäni olen kuvitellut omaavani tiimalasivartalon.
  • Oman tyylin tunteminen. Minulla se tarkoittaa a) niukkaa väripalettia, käytännössä musta, valkoinen ja harmaa; b) vähän eli ei lainkaan kuvioita ja c) vähäeleistä naisellisuutta. Tylsää, mutta turvallista, joku voisi sanoa. Minä sanon, että ihan sama, koska tällaisissa viihdyn.
  • Oman vartalon pysyminen suurin piirtein samoissa mitoissa. Aikuisiällä minun vartaloani ovat muokanneet luonnollisesti kaksi raskautta ja kaksi imetystä (joista toinen vielä edessä). Noin vuoden päästä lienee selvää, miltä imetysten jälkeinen kroppani näyttää. Ja elämäntavoista lienee kiinni, miten hyvin pysyn mitoissani. Tässä voisikin ottaa ihan ympäristötekona omasta itsestä huolehtimisen niin, että mahdun samoihin vaatteisiin vielä 10 vuoden päästä.

Entä mitä sinne täydelliseen vaatekaappiin sitten hankitaan? Koska olen muodillisesti ilmeisen vajavainen, tein pikaisen google-haun. Ilmeisesti monen muotibloggarin tyyliguruna tässä asiassa toimii tosi-tv:stä tuttu Lauren Conrad. Yhtä ilmeisesti minä en taida olla tämän tyyligurun kohderyhmää, sillä valitettavasti Conradin inspiroimat vaatekaapin kulmakivi -listat ovat minulle - voitteko kuvitella - liian suppeita.

Minun listalleni nimittäin pelkästään Järkevät kengät -alaotsikon alle olisi laitettava (Conradin inspiroimissa listoissa moinen alaotsikko ei taida tulla kuuloonkaan):
  1. juoksulenkkarit
  2. vedenpitävät tai vettähylkivät tukevat kävelykengät
  3. puistossa seisoskelukengät talvipakkasille
  4. puistossa seisoskelukengät syksyyn ja keväälle (voivat kenties olla samat kuin kohdan 2 kengät)
  5. sandaalit kesällä mökille tai purjeveneen kannelle (ei siis mitkään gladiaattorisandaalit, vaan sellaiset jotka on helppo pukea ja riisua, mutta eivät putoa jalasta ja joilla ei liukastu ja joissa ei katko varpaitaan törmätessään johonkin kovaan esineeseen)
  6. kumisaappaat
  7. matalat, mukavat kengät, jotka ovat myös nätit
Että taidan heittää toivoni muotiblogien suhteen tässä asiassa. Löytyisikö teiltä vinkkejä? Onko kukaan yrittänyt tällaista hanketta? Aikooko joku yrittää? Millä periaatteella itse teet vaatehankintasi?

Ei sitten edes aloiteta listaa otsikolla "Kauniit, ei-niin-järkevät kengät"


12 kommenttia:

  1. Miljoona a-linjaista mustaa trikoomekkoa, paljon mattapintaisia läpinäkymättömiä mustia sukkahousuja ja jotkut mustat matalat nahkakengät. En tajua mitä laitan päälle sinne hiekkikselle, noi + ehkä jonkun makuupussin, jonka sisällä voin nököttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon ulkoilun suhteen gearit kuntoon -tyyppi. Ulkona on paljon kivempaa kuivissa vaatteissa joissa ei palele, joten mä panostan hiekkalaatikollakin veden- ja tuulenpitävyyteen. Meidän lähipuistossa tosin näkee tyylikkäitä mutseja hameissa ja mekoissa, joten käy se niinkin. Mä luulen, että sä löydät itsellesi mukavimmat vaatteet, kun ootte käyneet puistossa pari kertaa.

      Poista
    2. Junolle: Kerrospukeutuminen on pop, oli päällä sitten trikoota, villaa tai urheilumateriaaleja. Mä sanoisin että kannattaa ostaa hyvät ulkoiluhousut ja lämpimät kengät. Jos jalat pysyy lämpimänä, pysyy muutenkin helpommin lämpimänä ihan kokonaisuudessaan.

      Esim. mulla on talvikenkinä Legeron mustat tennarit, jotka näyttää tavallisilta mokkatennareilta mutta on goretexiä ja niissä on sisällä lämmin teddyvuori. Kalliithan ne oli, mutta ne on pehmeät ja äärimukavat jalassa ja pitää jalat lämpiminä. Ulkonäkönsä puolesta myös sopivat niin kaupungille kuin leikkikentälle.

      Poista
  2. Minä olen viime aikoina yrittänyt! Ratkaisun avaimet omalla kohdallani ovat olleet:
    - Vain muutamaa väriä, jotka sopivat kaikki keskenään. Kaikki uudet hankinnat punnitaan olemassa olevaa väripalettia vasten. (Minulle värejä on enemmän kuin sinulla, mutta silti kaikki ristiin yhteensopivia.)
    - Tyylillisesti ristiin sopivia vaatteita eli kaikki paidat sopivat sekä housujen, että hameen kanssa jne.
    - Konepesun kestäviä vaatteita, jotka eivät vaadi silitystä ikinä, ei kommervenkkejä, vain laadukkaita materiaaleja.

    Eniten kuitenkin mielestäni vaikuttaa se, miten päivänsä käyttää, eli millaista elämää vaatteiden on nähtävä. Minun vaatekaapistani on löydyttävä rytkyt rentoon toimistotyöhön, asiallisempaan palaveriin, työmatkapyöräilyyn, ulkoiluun säässä kuin säässä, juoksulenkille ja löhöilyyn kotisohvalla. Joitain täsmävaatteita on siis oltava: esim. juoksutrikoita talveen ja kesään. Mutta moni vaate voi olla monikäyttöinen: sadetta pitävä ulkoilutakki on sen värinen, että menee myös kaupunkitakkina, t-paidoista puolet ovat yksivärisiä ja logottomia urheilupaitoja, jolloin niillä voi sekä pyöräillä että istua palaverissa, (melkein) kaikki kengät käyvät sekä mekon että housujen kanssa jne. Omassa käytössäni erinomaisiksi koen urheilumateriaaleista valmistetut vaatteet, jotka näyttävät hillityiltä kaupunkivaatteilta. Näitä löytyy esim. Intersportin vapaa-ajan vaatteista tai Partioaitasta ym. liikkeistä.

    Edellä mainitut ovat toki kalliita verrattuna trikooriepuihin. Mutta niiden kestävyys on mielestäni sen arvoista. Sitä paitsi itse olen huomannut ostavani aivan liikaa vaatteita halvoista liikkeistä tai kirpputorilta. Käy vain kalliissa, laadukkaita vaatteita myyvissä liikkeissä onkin viimeinen ohjenuorani. 30 euron t-paidan ostamista harkitsee pidempään, kuin 5 euron, ja tulee helpommin päädyttyä toteamaan: "Haluan, mutta en tarvitse." eikä osta vain siksi, että halvalla saisi.

    Kotiäiti tarvitsee varmasti kuitenkin ns. rönttövaatteita enemmän kuin minä tällä hetkellä. Ja esiliina on ehdoton keittiövaruste. Aluksi tunsin itseni siinä hölmöksi, mutta nykyään vain kuvittelen olevani Michelin-kokki. Ja jo vähenivät rasvatahrat t-paidoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella hyviä pointteja, kiitos!

      Helppohoitoisuus on tosiaan must - en vain vieläkään osaa siihen aina kiinnittää huomiota ostohetkellä. Silittämistä vaativat vaatteet jäävät usein käyttämättä, ja vaikeasti pestävät myös.

      Olen samaa mieltä myös hinnasta: jos korkeammalla hinnalla saa enemmän käyttökertoja, se on sen arvoista. Ja tuon harkinnan vaikutuksen allekirjoitan myös: on ihan liian helppoa ostaa halpaa, "kun halvalla sain".

      Kiitos myös esiliinavinkistä, taidan ottaa käyttöön :)

      Poista
  3. Onnittelenko, enkö onnittele, onnittelenko... No onnittelen! Saatan kyllä erehtyä, mutta tuli blogihiljaisuuden perusteella sellainen tunne, että teidän perheenne nuorin jäsen on syntynyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No pieleenhän se arvaus! Jätit kommentin juuri samalla minuutilla kuin mä, joten ilmeisesti et oo vielä jakautunut :D

      Poista
    2. Oon mä :) Täältä synnäriltä näpyttelen vauva kainalossa :D

      Kiitos onnitteluista!

      Poista
    3. Oi! Onnea vielä kerran, koko perheelle! :)

      Poista
  4. Onnea pienokaisen johdosta!

    Alkuperäiseen aiheeseen liittyen kauhistelin talvella kun väänsin 11 vuotta vanhan hameen päälle useisiin juhliin. Klassisen mallinen laadukas villahame ei ole mennyt miksikään. Mikään trendivalintahan se ei ole, muttei hautajaisiin varmaan tarvitsekaan olla.

    Toisaalta käytetyin hameeni on H&M:n tekokuituinen polven alle ulottuva luiruhame, joka on palvellut aikoinaan niin baarissa, rannalla kuin mökilläkin. Mustavalkoinen pienikuvioinen kuosi sopii monenlaisten paitojen kanssa ja antaa anteeksi tahrat ja piilottaa märästä uimapuvusta jäävät vesiläntit. Hame ei ole mennyt miksikään, mutta jotenkin en enää viitsi käyttää sitä kuin kotioloissa. Ja sen hameen hinta? 129 markkaa :D Ostaessa ajattelin, että vähän liian kallis tällaiseksi hameeksi, mutta näköjään ei aina osaa etukäteen ennustaa huti- tai nappiostoksia. Ja hinta kertoo samalla jotain ostovuodesta...

    Olen pyrkinyt viime vuosina vähentämään halvan trikootauhkan ostamista, koska haluan käyttää töissä vain siistejä vaatteita ja kotivaatteita ei kukaan tarvitse määräänsä enempää. Oma tyyli on jokseenkin vakiintunut, enkä välitä seurata jokaista trendipelleilyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi, että vastaus on viipynyt. Käytän vauvakorttia :)

      Se on jännä, miten ennalta arvaamattomia jotkin nappiostokset ovat. Mulla yksi sellainen on joskus viime vuosituhannen loppupuolella ostamani farkkurotsi, jota käytän edelleen. Hihat ovat alkaneet vähän rispaantua, muuten takki on edelleen hyvässä kunnossa. Ei se aina ole hinta, joka määrää.

      Poista
  5. Ooooooh, onnea :) ihania hetkiä, mäkin arvelin blogihiljaisuutta vauvailuksi. Voi vitsi, voihan vauva :)

    VastaaPoista