sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Väärin oikein eli jos vaikka siitä imetyksestä

Alkuun varoituksen sana. Minulla on tapana ärsyyntyä, kun omia valintoja perustellaan oikeiksi lyttäämällä toisenlaiset valinnat. On kyse ihan mistä tahansa: kasvissyönti vs. lihansyönti, ostoshimo vs. kulutuskriittisyys, kotiäitiys vs. uraäitiys - minulla hirttää kiinni, kun oman päätöksen perusteluksi ei keksitä muuta kuin toisenlaisen päätöksen demonisointi.

Nyt sitten hirtti kiinni vaihteeksi tästä imetyksestä.

Laura Saarikoski kirjoitti tänään Hesarin kolumnissaan imetyksestä, ja vaikka hyväntahtoisesti yritin lukea rivien välistä synninpäästön erilaisille imettäjille, en voinut välttyä mielikuvalta, että Saarikoski tuli rinnastaneeksi täysimettäjät patriarkaalisen vallan ylläpitäjiksi ja syyksi siihen, että isät käyttävät niin vähän aikaa kotona lasta hoitaen.

Mikä ihme siinä on, että ei voi antaa äidin imettää, kuten haluaa ja pystyy? Joku haluaa täysimettää - entä sitten? Joku ei halua - mitä hiton väliä? Joku haluaa, mutta ei pysty - näitäkin kohtaloita on. Ja ihan kaikkea siltä väliltä.

Täysimetys ei ole syy siihen, että isät käyttävät vain 10 % hoitovapaista. Taaperoimetys ei ole syntiä. Pulloruokinta - kokonaan tai osittain, rintamaidolla tai korvikkeella - on ihan hyvä tapa ruokkia lapsi. Tärkeintä lienee, että perhe löytää jonkun keinon pitää lapsi kylläisenä.

Mihin tätä ikuista vastakkainasettelua oikein tarvitaan? Jotta voisi tuntea olevansa parempi kuin muut? Eikö sitä omaa itsetuntoa voisi etsiä jostain muualta kuin muiden ihmisten valinnoista?

Ja kyllä, minäkin olen väsynyt imetyskeskusteluun. Että jos saa esittää mahdollisille kommentoijille pyynnön, niin keskustellaan mieluummin siitä vastakkainasettelusta ja sen tarpeellisuudesta tai tarpeettomuudesta tällä ja muillakin elämän osa-alueilla. Jos joku tuntee tarvetta kiivaasti puolustaa jompaa kumpaa imetyksen ääripäätä, siihen varmaan löytyy kiitollisempiakin foorumeita.

25 kommenttia:

  1. No täällä nyökytellään niska jumissa. Kyllä juurikin näin. En vielä edes lukenut tota hesarin juttua mutta teen sen seuraavaksi. Tosin tuntuu tämän sun kirjoituksen jälkeen että ei varmaan edes tarvisi lukea.

    Mulla on viime ajat hirttänyt kiinni nämä erotakko kirkosta-jutut. Ihmisillä on kanssa oikeasti ihan sairaan tyhmiä kaneetteja tuosta asiasta, sekä puolesta että vastaan. Hyviäkin toki löytyy ja paljon mutta tuntuu että ne jotka asiasta jaksavat jotain sanoa niin voisi olla sanomatta. Perin hölmöjä vastakkainasetteluja tuossakin. Ärsyttää. Ääripäät on aina huonoja juttuja. Ja kyllä, sanon että aina kun tuntuu että asiassa kuin asiassa se vaan on niin. Oli se nyt lapsen ruokinta tai kirkkoon kuuluminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en sitten lue hesaria koska "olet lukenut jo tämän viikon viisi artikkelia".

      Poista
    2. Luet sitten huomenna (eikös se lukuoikeus mene kalenteriviikoissa?). Vaikka ei se kolumni juurikaan tuonut mitään uutta tähän imetyskeskusteluun.

      Mä vähän kimpaannuin tuosta Räsäs-kohusta myös, vaikka paatunut ateisti olenkin. Ensinäkin, some alkoi olla pullollaan tuohtuneita viestejä siitä, että Räsänen kannustaa mm. kivittämään vääräuskoisia. No ei kannustanut. Toisekseen, miten voi olla niin vaikea erottaa toisistaan kd-puolue ja kirkko?

      Räsänen on mielestäni pelottavan konservatiivinen ja ahdasmielinen, mutta hän ei ole yhtä kuin kirkko. Jos ei diggaa Räsäsen ajattelusta, oikea vaikuttamisen paikka on seuraavat eduskuntavaalit - ei kirkosta eroaminen.

      Poista
  2. Mä luin saman artikkelin tänään hesarista ja mietin samaa... Siis juuri sitä, kuinka ankean puolusteleva ja samaan aikaan syyttelevä tuo kirjoitus oli. Ja kuinka varmasti ensi viikon mielipidepalsta on täynnä imetyksenpuolustajien kirjoituksia siitä, kuinka imetystä vähekysvä Saarikosken kirjoitus oli. Blaah. Ei jaksa muiden imetykset tai imettämättä jättämiset kiinnostaa, vaikka oma kantani asiaan on selvä.

    Ja mäkin vihaan sitä Räsäsen rinnastamista kirkkoon ja sen tahallaan väärin ymmärtämistä. Kyseessä on yksittäinen ihminen, jolle annetaan hirveästi painoarvoa ja jota tahallaan sen "friikkiarvon" takia siteerataan, jotta saadaan kesähiljaisuus mediassa täytettyä. Ei kiinnosta sekään.

    Aika harva asia näyttää meikäläistä kiinnostavan:)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nää on tosi väsyneitä keskustelunaiheita molemmat, Räsänen ja imetys, niin kuin kaksiulotteiset aiheet yleensä on. Aika nopeasti on kaikki argumentit käytetty, ja jäljelle jää vain "mun tapa on parempi kuin sun tapa" -syyttely. Ja se jos mikä on väsynyttä.

      Poista
  3. Niin joo, ja mä rakastan tätä sun blogia. Miksen ole aiemmin huomannut tätä?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aaawwww <3 Kiitos!

      Ehkä siksi, että blogi on ollut olemassa vasta toukokuusta? Ihanaa, että nyt löysit!

      Poista
  4. Joo, nyt mäkin luin (kiitos ennakkovaroituksesta) ja ärsyynnyin.

    Näissä jotenkin tuntuu olevan ne koulukunnat, joissa pulloruokinta demonisoidaan ja vastaavasti sitten väheksytään tiettyjä faktoja, kuten se että rintamaito nyt lienee imeväiselle paras ravintolähde (ja sit pakollinen disclaimer, että terveitä, normaaleita lapsia kasvaa korvikkeellakin!).
    Toivoisin, että tää muuttuis niin naisten kesken, neuvoloissa kuin äideillä itsellään suvaitsevaisempaan suuntaan; kerrottaisiin avoimesti, että imetys on aluksi aika karmeeta pahimmillaan (liikaa maitoo, suihkutissit, sattuu ja vituttaa se, että pitää olla koko ajan kii lapsessa eikä pääse ees jumppaan ilman että paidan läpi pursuu maidot eikä voi pitää normaaleita vaatteita), mutta toisaalta tuettaisiin ja kannustettaisiin edes yrittämään, ja ehkä annettaisiin synninpäästö siitä osittaisimetyksestä.
    Meillä molempia poikia on imetetty yli vuosi, mutta varsinkin esikoisen kanssa heti aluksi annettiin korviketta koska Yabba-The-Hut ei tullut muuten täyteen. En ole koskaan osannut siitä itseäni syyllistää ja pidän meidän imetystä onnistuneena, suht miellyttävänä kokemuksena, mutta vitutti kyllä kun on neuvolassa oltiin että "ei tätä nyt voi täysimetykseksi sanoa jos lapsi saa kerran viikossa korviketta kun käyt luennolla", vaikka ns. parhaani tein ja tissini uhrasin.

    Tulipas kauhee avautuminen, mutta summa summarum: Olen samaa mieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin toivoisin enemmän suvaitsevaisuutta tähän ja moneen muuhun asiaan. Vaikka jokin juttu (olkoon vaikka imetys) olisi itselle se elämän tärkein asia, ei se tarkoita, että se olisi sitä muille, tai että sen pitäisi olla, tai että eri tavoin asiasta päättävät olisivat väärässä. Aika harvaan asiaan lopulta löytyy absoluuttisia totuuksia, ja aika moni meistä hyötyy enemmän myötätunnosta kuin tuomitsemisesta.

      Ja täällä saa kyllä avautua. Itse asiassa, kaikenlainen asiallinen avautuminen otetaan ilolla vastaan!

      Poista
  5. Mä olen pitkään kummastellut tota totaalista vastakkainasettelua. Se kun on johtanut jo siihen, että tuntuu, ettei pysty ilmaisemaan mitään mielipiteitään ilman, että vastapuoli kokee sen nimenomaan tuollaisena vastakkainasetteluna.

    Jos mä olen kasvissyöjä (en tosin ole enää), ei riitä, että sanon, etten syö lihaa, vaan pitää sen jälkeen pitää monen minuutin puhe siitä, miten mä kuitenkin hyväksyn ihmisten päätöksen syödä lihaa.

    Sama imetyksessä: ei riittänyt, että kerroin, ettei lapsi jaksanut imutella, vaan siirryttiin kohta kokonaan pulloon. Jotta saan synninpäästön tästä, pitää ensin selvittää, että yritin kyllä kovasti ja 2 kuukautta leikin pumpun kanssa joka v***un imetyksen jälkeen ja sitten väsyin. Sitten pitää vielä haaveillen todeta, että olisi ollut niiiiiiiiin ihanaa imettää. (Ei se mun mielestä olisi ihanaa ollut. Se olisi ollut lapsen ruokkimista taloudellisesti, ekologisesti ja luonnollisesti. Se olisi ollut raskasta, mutta tavoiteltavaa.)

    Mä voin siis nykyisenä lihansyöjänä olla kasvissyöjän kaveri ilman, että jokaisella aterialla annetaan toiselle synninpäästö toiminnastaan. Eikö kaikkien elämä olisi helpompaa, jos vain tekisi ja antaisi toisten tehdä.

    Meillä on anopin kanssa "kiista", koska lapseni kuuntelee mielellään ihan kaikkea muuta kuin lasten biisejä. Anopin mielestä se on huono ja vaarantaa lapsen kehityksen. Usein ollaan tästä keskusteltu, mutta anoppi on siitä jännä tyyppi, että sen kanssa on usein jopa mielyttävää olla eri mieltä, eikä kaikki ole aina mustavalkoista. Ei ole väärin, etten kuunteluta lapsella lastenbiisejä, vaikka se ei ole mielestään oikeinkaan. Näitä ihmisiä on harvassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ihan totta: sitä on itsekin tullut sanoissaan varovaiseksi, ettei kukaan vaan loukkaannu.

      Anoppisi kuulostaa mahtityypiltä. Mä usein tykkään vääntämisestä, koska se auttaa jäsentämään omiakin ajatuksia. Sitä enemmän, mitä parempia vasta-argumentteja kiistakumppanilla on. Se on onnekasta, kun omaan lähipiiriin sattuu samanlainen vänkääjä, jonka kanssa voi argumentoida voimakkaastikin ilman, että kumpikaan loukkaantuu. Taitolaji, mutta myös persoonallisuudesta kiinni.

      Poista
  6. Minulle ei kolumnia lukiessa tullut sellaista mielikuvaa, että Saarikoski olisi jotenkin lytännyt imettäjät tai että hän rakentaisi jotakin vastakkainasettelua imettäjien ja imettämättömien välille. Toivomalla moniulotteisempaa suhtautumista imettämiseen tai pohtimalla imettämisen vaikutusta sukupuolten väliseen työnjakoon, ei mun mielestä estä ketään muuta imettämästä, joka näin tahtoo/voi tehdä. Jos kolumnissa "täysimettäminen toimii kuin patriarkaatin salajuoni", siinä minun mielestäni vain viitataan siihen väistämättömään tosiasiaan, että täysimetyksen myötä hoivavastuu jää pienen vauvan kohdalla pääosin naiselle ja pitää sukupuolten välisen roolijaon hyvin perinteisenä vauvan elämän alkukuukausina. -Ainakin ensimmäisen lapsen kohdalla, johon Saarikoski viittasikin. Jonkun mielestä siinä ei ole mitään negatiivista, jonkun mielestä taas on. Mun mielestäni kolumnissa vaan lyhyesti todettiin, että yksittäisillä asioilla on joskus myös laajempia vaikutuksia perheessä ja sitä kautta yhteiskunnassa. Mielestäni nimenomaan tästä näkökulmasta asioista, kuten hoivavastuun jakautuminen yhteiskunnassa ja perheessä ja vaikka nyt sitten imetyksen vaikutus tähän, on jotakin järkeä puhua perheen ulkopuolella.

    Itse ajattelen niin, että vaikka itse olen ns. toteuttanut patriarkaatin salajuonta ja ollut verrattain pitkään kotona ja imettänyt lapsia suositusten mukaan enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti, ja se on jotakuinkin sopinut minulle, on myös pystyttävä tiedostamaan se, että näillä valinnoilla on laajemmassa yhteiskunnallisessa mittakaavassa myös vaikutuksia, joita voidaan pitää tasa-arvon toteutumisen kannalta negatiivisina. Ja että nämä valinnat eivät ole puhtaasti henkilökohtaisia, vaan että päätöksiin vaikuttavat erilaiset ja monenlaiset yhteiskunnalliset normit ja ohjeistukset.

    Kenenkään yksittäisen ihmisen valintaa ei kannata lähteä disauttamaan, mutta yleisellä tasolla voi mun mielestä pohtia valintojen ja käytäntöjen seurauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinäkin, suurkiitos erinomaisesta kommentista. Tämä kuuluu luokkaan, joka pakottaa minut pohtimaan uudelleen omaa ajatteluani. Melkein tekisi mieli tuumata yön yli, ennen kuin vastaan, mutten malta.

      Niin, vanha tuttu "henkilökohtainen on poliittista". Onhan se, mutta missä laajuudessa. Esimerkiksi tätä imetysasiaa suomalaisten suositusten mittapuulla mä en osaa nähdä kovin isona tasa-arvon esteenä. Ensinäkin, lapsen hoito on paljon muutakin kuin imetystä, toisekseen, lasta pitää hoitaa paljon pidemmän ajan kuin suomalaiset imetyssuositukset eli täysimetys ensimmäiset 6kk ja osittaisimetys vuoden ikään. Että kyllä isäkin pääsee osallistumaan, oli perheen imetysratkaisu mikä tahansa.

      Kolmanneksi, mä en ole ollenkaan varma, haluanko mä alistaa kaikki mun henkilökohtaiset ratkaisut jollekin suuremmalle asialle. Mun mielestä mulla (ja kaikilla muillakin) pitää olla valta päättää vaikkapa ne omat lastenhoitokuviot ja perheen työnjako ilman, että joku ulkopuolinen sanoo "väärin tehty".

      Ja heti perään olen itseni kanssa eri mieltä, kun haluaisin yhteiskunnan vähän päättävän esimerkiksi isien kotiinjäämisestä. Tai siis: päättää yhteiskunta tälläkin hetkellä (että kotiin käytännössä jää pidemmäksi aikaa äiti), mutta mä haluaisin voimakkaamman kannustuksen siihen, että isät jäävät kotiin.

      Ehkä mä sittenkin nukun yön yli, ja palaan tähän.

      Poista
    2. Imetyksen vaikutuksesta miehen/imettämättömän puolison mahdollisuuksiin ottaa puolet hoivavastuusta voi kai olla montaa mieltä. Mun mielestä imetyksen aikana toisen rooli jää väistämättä pienemmäksi. Joidenkin mielestä miehellä on myös oikeus saada osallistua lapsen ruokkimiseen, toisten mielestä se ei ole tärkeää. "Oikeaa" mielipidettä tässä asiassa tuskin on. Lasta täytyy tietenkin hoitaa myös vauvavuoden jälkeen, mutta luulen, että tänä ensimmäisenä lapsiperhevuotena myös muotoutuu perheissä käytänteitä, jotka jäävät helposti pysyviksi ja jos äiti täysimettää ja mies hoitaa lasta työn jälkrrn iltaisin syöttöjen välillä ja äiti tekee suurimman osan kotitöistä, tullaan siinä vahvistaneeksi traditionaalisia käytänteitä. Joidenkin mielestä tässä ei tietenkään ole mitään vikaa.

      Kaikkia perheen ratkaisuja ei tarvitse tehdä tasa-arvokysymystä ajatellen tai jotakin laajempaa kysymystä huomioiden, mutta mun mielestä ei voi myöskään kieltää sitä, että asiat ja ratkaisut liittyvät suurempiin kokonaisuuksiin. Joku voi tietekin sanoa, että "väärin tehty", teet mitä tahansa, mutta mun mielestä tuossa kolumnissa ei sanottu, että on väärin täysimettää. Ja kukaan ei varmaankaan ole ajamassa imetyskieltoa.

      Mun mielestä yhteiskunnan pitäisi ajaa tasaisemman hoivavastuun jakamista nykyistä aktiivisemmin. Miesten hoivavastuun lisääntyminen olisi sen luokan vallankumous, ettei toista yhtä merkittävää ihan heti tässä maassa keksi. Ja sellainen hyvä ja onnellisuutta edistävä vallankumous se olisi. Mä olen vain iloinen aina, kun imetyksestä puhutaan muullakin tasolla, kuin sillä henkilökohtaisten kokemusten vertailemisen tasolla, jossa niin monet loukkaantuvat syystä tai toisesta.

      Poista
    3. Olen täysin samaa mieltä hoivavastuuvallankumouksesta, se olisi hyvä ja onnellisuutta lisäävä asia.

      Tässä imetysasiassa mulle on vaikeaa se, että oma kokemukseni ei tue väitettä, että täysimetys ja isän tasapuolinen osallistuminen lapsen hoitoon olisivat jotenkin toisensa poissulkevia. Itse näen isomman merkityksen isän kotonaolossa, niin, että hän on lapsesta päävastuussa sen aikaa kun äiti on töissä. En näe mitään syytä, miksi isän pitäisi ottaa päävastuu ensimmäisten 6kk aikana, tai edes ensimmäisten 12kk aikana. Kunhan ottaa, ja riittävän pitkäksi aikaa.

      Mutta sitten on toki minunkin muistettava, että omat kokemukset eivät ole yleistettävissä kaikkiin muihin.

      Ja luin vielä kertaalleen tuon kolumnin, ja mun täytyy vaan todeta, että mun tulkinta siitä on edelleen erilainen kuin sulla. Mun mielestä se ei edistä keskustelua tasa-arvosta tai perheiden oikeudesta tehdä itselleen sopivia ratkaisuja, vaan ainoastaan jatkaa kulunutta keskustelua siitä, ketkä on parempia äitejä. Kunpa olisinkin osannut tulkita sen kuten sinä, sillä se jollakin muulla tasolla käytävä keskustelu olisi totta vie ilahduttavaa.

      Poista
    4. Mä olen Saara sun kanssa niin samaa mieltä että en uskalla lähteä kamalasti edes omaa kommentointia kirjoittamaan koska mäkään en halua tuomita kenenkään ratkaisuja tai keinoja. Sä osaat niin neutraalin hienosti sanoa aina asiat. Mä vaan huutelen ärräpäideni kanssa täältä puskista. Sain nyt siis luettua sen jutun :D

      Nyt on kamalan vaikea kirjoittaa ilman että siitä joku ei syyllistyisi. Aihe on kuitenkin jokaiselle vanhemmalle niin henkilökohtainen. Mutta kuten Saara on tuossa pariinkin kertaan todennut niin ne keinot millä lasta ruokkii, ei poissulje toisen vanhemman osallistumista. Kyllä ne johtuu ihan muista seikoista jos kotityöt kasaantuu vain toisen niskaan. Tuli vähän olo että onkohan toimittajan kotona käyty keskusteluja että "kun sä vaan siinä istut ja imetät". Toivottavasti ei ole.
      Ja mun on ihan pakko sanoa että mua nyt ihmetyttää hieman se että miksi se on tämä imetys mikä nyt pitäisi tasa-arvoistaa. Jos vauvalle halutaan antaa rintamaitoa niin se nyt vaan on biologinen fakta että äiti sitä tuottaa. Ihan tosissaanko sen täytyy juurikin olla imetys missä sitä hoivavastuuta lähdetään tasaamaan? Miksei voi tehdä niin että jos äiti imettää niin isä huolehtii sitten siitä äidin ravinnosta? Miksei isä voi mahdollistaa erinäisiä seikkoja jotka vaikuttaa äidin maidontuotantoon (huolehtii että äiti juo riittävästi, ravinnon monipuolisuus, hieronta, lepo, tsemppaaminen ja tukeminen jne), silloinhan isä olisi ainakin välillisesti mukana auttamassa lapsen ruokinnassa.
      Toki isällä on oikeus osallistua vauvan ruokkimiseen mutta isän tissit nyt vaan ei ole ihan perillä oikeuksistaan. Jos nyt halutaan että se on rintamaitoa se vauvanruoka. Onkohan se nyt juurikin imetys ihan se fiksuin seikka mistä lähdetään miettimään että nyt kyllä pitää saada isänkin osallistua.

      Mun mielestä on myös aika älytöntä sanoa täysimetystä partiarkaatin salajuoneksi. Voi hyvänen aika, eihän siinä mistään globaalista salajuonesta ole kyse vaan niinkin arkisesta asiasta kuin syömisestä. En halua tuomita tai teilata tai olla ilkeä mutta joskus musta tuntuu että ihmisillä on vähän liikaa aikaa ja sinne puuhun on ihan pakko päästä perse edellä.

      Poista
  7. Mua siinä Saarikoskessa lähinnä haukotutti, että miten monta kertaa tämä on aiemmin sanottu (mutta sitten mietin että ehkä sitten vain täällä blogiympyröissä eikä Hesarissa). Kuitenkin itsekin dissasi oman kolumninsa viimeisessä kappalessaan - miksi ei näin ollen kirjoittanut kolumnin vaaleista?

    Mutta vaikka lähtökohtaisesti koen kyllästyväni imetyskeskustelusta, tämä on jo toinen kerta ihan lähiaikoina kun siitä kommentoin. Se edellinen oli blogikirjoitukseen, jossa imettämistä kuvattiin lapsen rakastamisena. Varmasti imetys onkin tärkeä osa-alue sitä myyttistä äitiyttä ja äidin ja lapsen erityistä yhteyttä, mihin isä tai kukaan muu kasvattaja ei mitenkään yllä - ja miksi äitien on luonnollisempaa ja oikeampaa jäädä kotiin ja niin edelleen ja niin edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitenköhän mä saisin käännettyä tämän keskustelun vaikka niihin vaaleihin? ;)

      Mä peräänkuulutan ainoastaan suvaitsevaisuutta erilaisten perheiden erilaisille ratkaisuille. Jollekin perheelle se paras ratkaisu on imetys ja perhepeti ja luomusoseet ja mitä muuta siinä kolumnissa nyt mainittiin. Jollekin toiselle se on isän oikeus osallistua lapsen ruokintaan ja äidin oikeus palata nopeasti työelämään.

      Musta ois nastaa, että jokainen voisi tehdä omat ratkaisunsa ilman sen suurempaa moralisointia Hesarin kolumnisteilta tai blogeistakaan.

      Poista
  8. Hyviä kommentteja. Ihan kaikkea ne lukenut, mutta oletteko unohtanut sen faktan että äiti on lapselle biologisesti ensimmäisten/ensimmäisen vuoden aikana väistämättä tärkein ihminen jos lapsi saa normaalisti olla äidin kanssa syntymän jälkeen. Nisäkäs leimautuu hengissäsäilymisen vuoksi emoon - lapsi leimautuu äitiin. Äiti nyt vaan on äiti ja kriittinen lenkki. Vaikka mitä halutaisiin muuta. Isä on tärkeä, mutta luonto on järjestänyt niin että lapsikin nisäkkäiden tapaan leimautuu siihen kuka poikasen synnyttää(enkä puhu nyt erityistilanteista joissa äiti esim. kuolee synnytyksessä tms.). Vauva tunnistaa äidin jopa tuoksusta. Luonto nyt nääs on niin että nisäkkään tissistä tulee maitoa jolla se poikanen säilyy hengissä. Jotta me oltaisi tänä päivänä edes olemassa on ollut erittäin kriittistä että se poikanen=vauva todellakin leimautuu siihen emoon=äitiin ja vaatii sitä ruokaa usein ja paljon. Ihmislapsi on harvinaisen avuton ja käytännössä kuolee nopeasti jos siitä ei todella pidetä huolta 24 h. Se että isät jäisi kotiin enemmän on tosi kiva, mutta vaarantaako se jollain tapaa lapsen luonnollisen kehityksen kun aika äidin eli emon eli sen synnyttäjän eli sen kanssa johon lapsi väistämättä leimautuu hengissäsäilymisen vuoksi jää vähäiseksi jos puhutaan esim. ensimmäisestä vuodesta. Kiintoisa aihe. Ehkä olisi aika olla ottamatta tasa-arvoa aina mukaan imetyskeskusteluun tai vauvan ruokintakeskusteluun. Mun mielestä tasa-arvolla ei ole mitään tekemistä siinä että äiti on lapselle se tärkein ainakin aluksi. Eikä mitään tekemistä sen kanssa että äidin tissistä tulee maitoa jolla se lapsi saadaan säilymään hengissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noniin Anonyymi tässä osasi pukea justiinsa tuon biologisen puolen mikä muakin tässä mietitytti. Nyt mä koitan välttää etten jatka enää aiheesta :D

      Poista
    2. Hienosti olet Kukkavarvas osallistunut keskusteluun, asiallisesti ja uusia näkökulmia tuoden.

      Mä pohdin pitkään, miten Anonyymin kommenttiin vastaisin, kun en oikein ymmärtänyt, mitä sillä haettiin. Mutta yritetään.

      Olen ihan samaa mieltä, että imetys on luonnollista. Ihminen on nisäkäs, ja nisäkkäät imettävät jälkeläisiään. Ei siinä sen kummempaa.

      Yön yli pohdittuani Liisan esilletuomaa näkökulmaa totesin myös, että minun mielestäni imetys ei ole tasa-arvoasia, eikä sen tule ollakaan. Sitä paitsi, ei minusta tasa-arvoa ole se, että kaikki tekevät tai eivät tee samoja asioita.

      Tasa-arvoa lastenhoidossa on, että molemmat vanhemmat saavat täysipainoisesti osallistua lapsen hoitoon. Mutta ei täysipainoisen osallistumisen tarvitse olla ajallisesti samanaikaista: että läpi lapsen lapsuuden molemmat vanhemmat suorittavat huoltotoimenpiteistä 50 %, vaan on ihan hyväkin, että välillä toisella on enemmän vastuuta, välillä toisella.

      Sitten palaan taas Anonyymin kommenttiin, ja siihen leimautumiseen ja jälkeläisen hengissäpysymiseen. Tässä kohtaa minä vähän hämmennyin kommentin pointista. Totta, imetys on luonnollista ja totta, äiti pystyy siihen isää paremmin. Elinehto se ei vauvalle kuitenkaan ole etenkään nyt, eikä aina ole ollut historiassakaan. Vauvoja ovat imettäneet imettäjät ja muut kylän naiset silloin kun äiti ei syystä tai toisesta ole pystynyt. Vauvoille on annettu muiden nisäkkäiden maitoa, (sokeri/hunaja)vettä, kauravelliä. Se, että tänä päivänä annetaan pullosta korviketta tai pumpattua rintamaitoa ei lopulta ole kovin ihmeellinen asia.

      Pieni vauva ja lapsi tarvitsee hoitajakseen turvallisen aikuisen, jotta hänestä kasvaa terve ja täysipainoinen aikuinen itsestäänkin. Imetyksen painoarvo tässä kasvussa on melko pieni - ruokkimisen ja muun huolenpidon paljon suurempi.

      Minä uskon, että lapsi kykenee muodostamaan kiintymyssuhteita useampaan kuin yhteen aikuiseen kerrallaan, jo ensimmäisen elinvuotensa aikana. Minä uskon, että useammat kiintymyssuhteet ovat lapselle positiivinen asia. En siis usko, että isän jääminen kotiin vaarantaisi lapsen luonnollista kehitystä.

      Minun mielestäni nämä asiat kuuluvat kunkin perheen itse punnittavaksi ja päätettäväksi. Erilaisia päätöksiä kohdatessaan kunkin on hyvä muistaa, että niiden takana on asioita, joista ei itse välttämättä ole kovin hyvin perillä.

      Poista
    3. Mä ymmärsin kolumnin niin, että siinä pohdittiin tietyntyyppiseen äitiysideologiaan liittyviä täysimetys ym. valintoja, joista muodostuu hyvin perinteinen sukupuolijako ja osallistutaan vahingossa ns. patriarkaaliseen salajuoneen siinä sivussa. En ymmärtänyt, että kolumnissa oltaisiin puhuttu vain imettämisestä, vaan ylipäätään perheratkaisujen kokonaiskuviosta, joka taasen on tasa-arvoasia. Muutamasta lauseesta kolmen palstan kolumnissa en myöskään halua tehdä sen suurempia tulkintoja.

      Itselleni on vaikeinta ymmärtää, miksi asioista pitäisi olla jotenkin samanmielisiä tai ainakin kovin poliittisesti korrekteja, ettei kukaan nyt vaan syyllistyisi tai loukkaantuisi. Että pitäisi olla joku "imetysjulkilausuma" tai "vanhemmuusjulkilausuma", joka kaikkien pitäisi voida nyökytellen hyväksyä ja äärilaitojen mielipiteiden julkilausuminen pitäisi kieltää. Miksi asioista ei vaan voisi todeta, että tästä asiasta voi olla montaa mieltä, niinkuin melkein kaikista asioista yleensä ollaan ja erilaisia mielipiteitä voi vaikka kirjoittaa kolumniin.

      Joku tekee päätöksensä "lyttäämällä" pois toisia vaihtoehtoja. Ei kai se ketään estä tekemästä omia valintojaan toisella tavalla. Imettämisestä voi mun mielestä laukoa ihan mitä tahansa mielipiteitä, mutta se tuskin estää ketään imettämästä juuri parhaaksi katsomallaan tavalla. Jos mielipiteensä esittää tökerösti, se kai on eniten mielipiteen esittäjälle häpeäksi, mutta en nyt vaan löydä sitä kohtaa Saarikosken kolumnissa, jossa täysimettävät (vai ylipäätään imettävät?) äidit olisi leimattu huonosti ja väärin valitseviksi. Jos minä sanon, että en ymmärrä, miksi joku haluaa tukea perussuomalaisia, ei siitä varmaankaan kannata kenenkään kyseisen puolueen kannattajan sen kummempia tulkita, että nyt ehdotetaan, että puolue pitäisi kieltää tai ainakin lopettaa puoluetukia. Minä nyt vaan satun olemaan sitä mieltä ja jotkut ovat toista mieltä. Elämä jatkuu tästä "vastakkainasettelusta" huolimatta.

      Poista
    4. Ihan mielenkiintoinen keskustelu sekin, kuinka paljon pitää vaalia korrektiutta ja kuinka paljon pitää saada laukoa mielipiteitään välittämättä siitä, loukkaantuuko joku. Ihan varmasti moni loukkaantuu turhan herkästi. Yhtä varmasti moni asettelee sanansa turhan tökerösti.

      Nyt tässä nimenomaisessa keskustelussa en tosin näe kummankaan tapahtuneen. Minä tulkitsin kolumnin tietyllä tavalla, ja kirjoitin siitä. Kommentoijat ovat olleet asiallisia, ja on ollut avartavaa lukea myös sinun erilainen tulkintasi perusteluineen.

      Yksimielisyyteen emme tässä tulkinnassa pääse, mutta se ei mielestäni ole kovin tärkeää. Keskustelu on ollut hyvää, asiallista ja ajatuksia herättävää, ja mielestäni erilaiset näkemykset sallivaa. Kiitos siitä.

      Poista
  9. En ehdi nyt lukea keskustelua, joten jos tää on jo käsitelty, niin hups, mutta mutta... Mä en nyt ihan tulkinnut tuota kirjoitusta vastakkainasetteluna. Mun mielestä on hyvä, että puhutaan niidenkin puolesta, jotka ei syystä tai toisesta pysty täysimettämään. Se syyllisyys tuntuu olevan hirveää, koska kaikkialla ylistetään täysimetyksen hienoutta ja vaikka kaikki lähimmäiset tsemppaisivatkin, niin imetyksen epäonnistuminen voi tuntua myös äitiydessä epäonnistumiselta. Jos ei muut syyllistä, niin ainakin itse syyllistää itseään. Mutta palatakseni kirjoituksen todelliseen viestiin, niin vähän turhiksi koen nykyään nämä avaukset äitiyden myyttisistä osa-alueista tai perheen sukupuolijaosta. Aina joku vetää herneet nenuun :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin mielestäni on hyvä puhua niidenkin puolesta, jotka eivät syystä tai toisesta pysty tai halua (täys)imettää. Vaikka imetys on hyvä juttu, tuskin se ihan sellaisiin myyttisiin mittasuhteisiin yltää, kun joskus annetaan ymmärtää.

      Minä kuitenkin ymmärsin kolumnin niin, että siinä puolustettiin imettämättömyyttä imettämisen kustannuksella. Se on mielestäni turhaa. Kummatkin ovat ihan hyviä ratkaisuja, joihin varmasti löytyy perheissä syynsä ja perusteensa.

      Äitiys/vanhemmuus on muutenkin sellainen juttu, että monen asian voi hoitaa omalla tavallansa. Näen ihan turhana sellaisen keskustelun, jossa haetaan vastakkainasetteluja vaikka ruokintaan, nukkumisjärjestelyihin tai hoitoratkaisuihin nähden. Nämä vastakkainasettelut eivät edistä hyvää vanhemmuutta, vaan aiheuttavat vain pahaa mieltä.

      Poista