lauantai 24. elokuuta 2013

Absoluuttisia totuuksia

Helsingin Sanomissa on ollut mielenkiintoista luettavaa viime päivinä. Ensin Nyt-liite tarjoili Anu Saagimin näkemyksiä rupikonnista:

Jotkut rupikonnat on niin hirveän näköisiä, että ne pitäisi pakottaa leikkauksiin.

Ja sitten lauantain Hesari esitteli elokuvaohjaaja Jari Halosen totuuksia mm. feminismistä:

Feminismiä ei tarvita enää Suomessa. Afrikassa ja Aasiassa sille on vielä tilausta. Feminismi on kääntynyt Suomessa epätasa-arvon yhden asian liikeeksi. Nykysukupolville on kasvatettu feministilasit päähän. Itsekin kasvatin tyttärestäni feministipropagandan mukaista taiteilijaa, kunnes tajusin virheeni ja muutuin. Feminismi estää naista näkemästä aitoa naiseuttaan, joka on maailmankaikkeuden rakkauden kuva.
En nyt jaksa käydä keskusteluun itse väitteistä. Anu Saagimin veto oli niin yli laidan, etten osaa ottaa sitä vakavasti. Halosen kanssa olen samaa mieltä (ainakin yllä lainatusta kohdasta), muttei mennä nyt feministikeskusteluunkaan. Keskustellaan sen sijaan yllä lainattujen henkilöiden tavasta kertoa näkemyksistään.

Ihailen sitä varmuutta, jolla nämä mielipiteet lauottiin. Tuosta noin vain. Näin se on. Tämä on fakta.

Vaikka minulla on tässä blogissa tunniste "mustaa ja valkoista", jonka alla yritän kertoa omia näkemyksiäni maailmasta, on minun mahdottoman vaikea olla erittäin vahvasti jotain mieltä. Sen sijaan piilottelen näkemyksiäni rivien väliin. Ettei kukaan vain suuttuisi. Koska enhän minä lopulta voi tietää, tai ottaa kaikkia maailman näkemyksiä huomioon. Siitä ajatuksesta muuten tulee tämän blogin nimikin. Ehdottomia totuuksia pienellä varauksella. Ehkä asia on kuten sanon. Tai sitten ei ole. Voi se olla päinvastoinkin.

Anu Saagim ja Jari Halonen, minä ihailen teitä! Kuinka te sen oikein teette? Voinko minäkin oppia?

17 kommenttia:

  1. Minä juuri yritän opetella pois Saagimin ja Halosen kaltaisesta jyrkkyydestä, koska minusta tuntuu, että sellainen tekee minut tyhmäksi tai ainakin antaa sellaisen kuvan. Ihailen, kun maltat aina sanoa asiat viisaasti ja nätisti paketoiden, tavallaan olla kahta mieltä yhtaikaa. Koska koen, että niin haluaisin itsekin kommunikoida. Joku siinä suoraan sanomisessa vaan on niin vapauttavaa, että itseään ei osaa estellä. Kun yleensä kuitenkin ajattelen muiltakin kanteilta kuin siltä yhdeltä, jota tuuttaan suustani absoluuttisena totuutena, enkä haluaisi kenellekään pahaa mieltä. (Ja näin olisin vastannut siihen "Hei, olen Saara, kuka sinä olet, miksi luet blogiani" -postaukseen, jos olisin siihen jotain kommentoinut.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomaan, etten osaa olla tästäkään asiasta vain yhtä mieltä :) Suoraan sanominen ja absoluuttisten totuuksien laukominen on varmasti nimenomaan vapauttavaa. Vapauttavaa olisi olla niin varma kannastaan, ettei tarvitsisi käydä toisaalta-toisaalta -vääntöä itsensä kanssa.

      Minä en vain oikein pääse sellaiseen varmuuteen. Ehkä se on viisautta, ainakin jos vertaa Saagimiin. Toisaalta voi se olla elämänkokemuksen tai tiedon puutettakin.

      Poista
  2. Mä mietin ja mietin, että miten tästä ei aloittaisi keskustelua feminismistä. Eli kai on pääteltävä, että olen yhtä ehdoton kuin siteeratut hahmot. Mutta vain niissä missä olen oikeassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli sulla on asioita, joista tiedät olevasi oikeassa? Mahtavaa! Juuri sellaisissa asioissa kai kuuluukin olla ehdoton.

      Poista
  3. Musta on jotenkin äärimmäisen huvittavaa (jos nyt väkivalloin estän itseäni ärsyyntymästä) että joku mies ilmoittaa, että nyt on naisilla jo tarpeeksi oikeuksia, feminismille ei ole enää tilausta.

    Niiiiiiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aa, mutta eihän Halonen niin sanonut. Ainakaan minun tulkintani mukaan. Minun mielestäni hän kaipaa tasa-arvoliikettä, joka puolustaa kaikkien oikeuksia: naisten, miesten, homojen, vammaisten... Halonen uskoakseni viittasi kommentillaan äärifeminismiin, joka oikeastaan pyrkii toiminnallaan rajoittamaan naisen valinnanvapautta.

      No joo, tulkinnanvaraistahan tämä on, kun lainattu teksti on lyhyt. Jos olisin tulkinnut samoin kuin sinä, olisin minäkin ärsyyntynyt.

      Poista
    2. Kun nyt kerran ehdottomien totuuksien linjalla ollaan, niin en kyllä tajua mitä tulkinnanvaraa antaa lause "Feminismiä ei tarvita enää Suomessa". Harvinaisen suoraa ilmaisua - kuten ihailitkin.

      Poista
    3. No jos mä koitan vielä selittää tulkintaani. Kyse ei ole siitä, etteikö naisten asemassa olisi vielä parannettavaa, vaan siinä, että naiset eivät ole mikään erityisen epätasa-arvoinen ryhmä Suomessa. Tasa-arvo-ongelmia on myös miehillä, kielivähemmistöillä, seksuaalivähemmistöillä, maahanmuuttajilla. Eli se miten minä asian näen (ja miten tulkitsin Halosen sanoneen) on, että erillistä, vain ja ainoastaan naisten asemaa parantavalle liikkeelle ei ole samalla tavalla tarvetta kuin ennen. Juu, on vielä lasikattoa ja naisen euroa, mutta esim. huoltajuuskiistoissa tai syrjäytymisessä miehet ovat heikommassa asemassa. Minun mielestäni tasa-arvo on tavoiteltava asia, mutten ymmärrä, miksi se pitäisi varata vain naisille. Ehkä sinä voit selittää minulle?

      Poista
    4. Mä vielä täsmennän, koska ylläolevakin varmasti ymmärretään väärin kun internetissä ollaan. Naisten tasa-arvo-ongelmat pitää korjata, tottakai. Mutta niin pitää kaikkien muidenkin ryhmien. Mun korvaan feminismi kuulostaa yhden asian liikkeeltä, joka sulkee muiden ryhmien tasa-arvopyrkimykset pois. Sellaista liikettä ei mielestäni tarvita, vaan tarvitaan sellaista, joka ajaa tasa-arvoa kaikille.

      Poista
    5. Puhumme eri käsitteistä. Feminismi, niin kuin minä sen ymmärrän (mikä pohjaa akateemiseen feminismiin), ei suinkaan varaa tasa-arvoa vain naisille. (Tasa-arvo on siitä jännä käsite, että sitä ei oikein voi varata vain yhdelle ryhmälle.) Sillä ajetaan vanhojen valtarakenteiden kyseenalaistamista ja muuttamista.

      Poista
    6. Mä ymmärrän feminismin samoin kuin Täti-ihminen.

      Olen jo aika pitkään surrut sitä, että monien feminismi-sanaa vierastavien naisten (ja miestenkin) mielestä sana tarkoittaa jotain aika kummallista. Miten tasa-arvoa ajavan liikkeen nimestä tulikin samalla tavalla poliittisesti epäkorrekti sana kuin esimerkiksi rasistisista nimityksistä? Onko naiseuteen viittaaminen todella niin pelottavaa?

      Poista
  4. Täällä myös yksi anusaagim yrittää opetella paremmille tavoille - heikolla menestyksellä. :) Pystyn myös muuttamaan mielipiteeni lennosta ja esittämään sitten sen uuden ihan yhtä painokkaasti kuin edellisen. En tiedä onko tällainen käytös vaikeaa oppia, mutta ainakin siitä on vaikea oppia pois. Läheiseni eivät äänestäisi tätä parhaaksi puolekseni, joten kannattaa miettiä mitä toivoo, sen voi vaikka saada. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ha ha, olet oikeassa :) Kyllä mä oikeastaan nautinkin omasta pohdiskelevaisuudesta, enkä missään nimessä haluaisi olla kurja töksäyttelijä. Mutta toisinaan kaipaan sitä varmuutta, mikä näillä ihmisillä tuntuu olevan. Että uskaltaa napakasti ilmoittaa mielipiteensä, vaikka tietää sen ärsyttävän muita. Ja sitten seisoo sen takana, vaikka tulee lunta tupaan. Alati pohdiskelevana tyyppinä myös mietin, että mahtaa olla hienoa _tietää_ miten asiat ovat, jatkuvan epävarmuuden sijaan. No jaa, puolensa ja puolensa tässäkin. Tietysti.

      Poista
    2. Veikkaan, että eivät kaikki pontevien mielipiteiden esittäjät välttämättä ajattele ollenkaan niin jyrkästi kuin miltä kuulostavat. Joskus voi olla vaan mielenkiintoista nähdä miten jokin mielipide vaikuttaa kuulijaan, tai korostaa pointtia hiukan kärjistämällä. Keskustelu herää välillä paremmin, jos heti avauksessa ei ymmärretä kaikkia mielipiteitä - tosin tämä sinun blogisi on kyllä hyvä vastaesimerkki aiheesta. :)

      Poista
    3. Olet oikeassa, kärjistäminen on oiva tehokeino, joka usein tekee debatista kiinnostavamman. On siinä riskinsäkin: jos kärjistys menee yli, keskustelu polarisoituu ennen aikojaan, tai sitten kärjistystä on vaikea ottaa vakavasti. Jälkimmäisestä tuo Saagimin rupikonna-kommentti on hyvä esimerkki: se oli yliampuvuudessaan lähinnä koominen, enkä jaksanut provosoitua.

      Ja saatiinhan tässäkin blogissa (yllä) aikaan keskustelu, joka ymmärtääkseni perustui enemmän erilaisille näkemyksille sanan feminismi merkityksestä kuin aitoihin mielipide-eroihin.

      Poista