sunnuntai 25. elokuuta 2013

Luetaan yhdessä

Minun lukemaan oppimistani vauhditti ns. ulkoinen motivaattori. Isosiskoni oli aloittanut koulun, ja äitimme oli luvannut hänelle lahjan lukemaan oppimisesta. Minäkin halusin lahjan, siispä opettelin lukemaan samassa tahdissa. Ensimmäinen itse lukemani kirja oli Lumikki. Sen jälkeen olen lukenut satoja kirjoja: satuja, tarinoita, historiallisia romaaneja, fantasiaa, viihdekirjallisuutta, tietokirjoja. Lukeminen on ollut aina niin luonteva osa minua, etten ole koskaan pysähtynyt miettimään, miksi luen.


Luen viihtyäkseni, oppiakseni, kokeakseni uusia maailmoita, tutustuakseni erilaisiin näkemyksiin. Luen iloon ja suruun, luen kaivatessani pakoon arjesta, luen tullakseni paremmaksi ihmiseksi, paremmaksi työntekijäksi, luen sivistääkseni itseäni. Luen kuluttaakseni aikaa. Luen ahmien, luen hajamielisesti, luen hartaasti. Luen kirjoja, lehtiä, maitopurkin kansia.

Luen nauttiakseni taitavasta sanojen käytöstä. Luen oppiakseni ajattelemaan. Luen, jotta osaisin kirjoittaa paremmin. Luen, koska olen. Luen, koska en osaa olla lukematta.

Koen itseni lukutoukaksi silloinkin, kun en parhaillaan lue. Minulla saattaa olla päiviä, viikkoja, jopa kuukausia, kun en lue yhtäkään kirjaa. Joskus pää on niin täynnä muita asioita, että kaipaan enemmän sen tyhjentämistä vaikkapa television ääressä tai lenkkipolulla kuin täyttämistä uusilla ajatuksilla kirjojen parissa. Kuten nyt: arjessa vauvan ja alle kaksivuotiaan kanssa en löydä riittävää keskittymishetkeä kirjalle. Silti tiedän, että kirjat ja lukeminen palaa elämääni heti, kun aika on sopiva. Tai no, kyllähän minä parhaillaankin luen, useita kirjoja päivässä. Nimittäin lastenkirjoja.



Luen lapsille (kyllä vauvakin kuulee, vaikkei vielä ymmärrä), koska haluan siirtää eteenpäin rakkauteni kirjoihin (ja koska haluan päästä lukemaan uudelleen omat lapsuuden suosikkini). Luen myös siksi, että on pakko: lapsi kantaa kirjan eteeni ja vaatii "lukee". Haluan lukemalla kehittää lasteni sanavarastoa, puhetaitoa ja tietysti myös kirjoittamista sitten joskus. Haluan tutustuttaa heidät uusiin maailmoihin ja uusiin ajatuksiin, opettaa tarinoiden avulla. Haluan heidänkin kokevan sen suloisen tunteen, kun tarinaan uppoutuu niin, että ympäröivä maailma häviää.

Lapselle lukeminen on erilaista kun itsekseen lukeminen. Itsekseen lukeminen on - ei yksinäistä vaan yksityistä, mutta lapselle lukeminen on intiimi yhdessäolon hetki. Asetutaan sylikkäin ja keskitytään hetki samaan asiaan.



Toki tiedän, että lukuintoa ei voi pakottaa. Saman sisarusparven lapsista kaikista ei tule lukutoukkia, vaikka heille olisi lapsena luettu yhtä paljon. Lukemaan voi oppia myös myöhemmällä iällä. Tai sitten ei. En aio kitkerästi pettyä, vaikkeivat lapseni kasvaisikaan nenä kirjaan kiinni. Olenhan rakastunut mieheen, joka ei lue, ja kokemuksen kautta todennut, että sellainenkin voi olla mielenkiintoinen ja ajatteleva tyyppi. Oikeastaan on onni, että lapsillamme on äiti, joka tutustuttaa kirjojen maailmaan, ja isä, joka tutustuttaa liikkumiseen luonnossa (asioihin, jotka minä olen joutunut opettelemaan aikuisena, mutta ovat miehelle tapa olla olemassa). Näin lapset saavat kokemuksen molemmista, ja samalla molemmille vanhemmille syntyy luonteva, keskenään erilainen yhdessä olon hetki lasten kanssa.

Lukemisen lisäksi haaveilen myös yhteisistä leffahetkistä lasten kanssa. Mitä luulette, kolahtavatkohan Chaplin, Buster Keaton ja Laurel & Hardy lapsiini yhtä lujaa kuin minuun aikanaan?

PS. Tämä kirjoitus oli alkujaan vastaus Sinisen keskitien bleuen kauan sitten esittämään haasteeseen. Sitten teksti lähti vähän elämään omaa elämäänsä.

4 kommenttia:

  1. Olipa hyvin tuttuja tuumia itsellenikin :). Ja varsin tuttuja kirjoja :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvasin, että saattaisi olla :) Viimeisen kuvan kirjat ovat löytöjä läheisestä divarista, jonne saanen kohta kanta-asiakaskortin ;)

      Poista
    2. Voi, lähidivari, spells trouble!

      Poista
    3. Niinpä! Pirulaisilla on vieläpä erinomainen lastenkirjavalikoima ja tapa esitellä helmiä näyteikkunassaan. Kerroinko, että kuljetaan siitä päivittäin ohi? Todella, todella vaikea ohittaa kulkematta kassan kautta :)

      Poista