keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Arpa on heitetty

Mainiota, miten monta osallistujaa eiliseen leffalippuarvontaani! (Mainiota, ja vähän tylsääkin, sillä tokihan minä olisin halunnut ilahduttaa teistä jokaista leffalipuilla.) Arpa suosi seuraavia:
  1. Kaisla
  2. Kukkavarvas
  3. Tekla
  4. Ehtoisa emäntä
  5. Maatushka
Ja super-ekstra-bonus-yllärinä lahjoitan vielä yhden lipun Iinekselle. Laittakaahan voittajat pika-pikaa minulle viestiä osoitteeseen ehdoton.ehka(at)gmail.com, niin saatte lippujen sarjakoodit paluuviestinä.



Olipas mukava lueskella teidän kuulumisianne. Koitan muistaa jaksaa ehtiä vastata niihin jokaiseen vielä yksitellen, mutta laitanpas tähän kootusti omia tämän päivän aatoksiani.

Aamun Hesarista lueskelin Riku Korhosen kolumnia, jossa tämä kertoi löytäneensä nuoremman itsensä itselleen kirjoittaman kirjeen. Tiedättehän, tämä klassikkoainekirjoitustehtävä, "Kirjoita itsellesi kirje 10 vuoden päähän". No, Korhonen oli sitä mieltä, että ihan turha on nuoren kollin koittaa vanhempaansa neuvoa, vaan kirje pitäisi kirjoittaa menneisyyteen. Vanhempana sitä osaisi paremmin neuvoa nuorta itseään. Minä jäin tätä pohtimaan, että haluaisinko neuvoa 10 vuoden takaista itseäni. Totesin, etten halua. Olen mokieni lopputulos, ja hyvä näin.

Toinen Hesarin juttu oli erityisen ilahduttava. Siinä kerrottiin, että nykynuoret ovat edeltäjiään onnellisempia. Tulevat paremmin toimeen vanhempiensa kanssa ja viihtyvät koulussa. Ehkä meillä on toivoa. Ehkä sukupolvi sukupolvelta opimme elämään paremmin.

Onnellisuudesta mietin myös jostain lukemaani tutkimustulosta, että ihminen on onnellisimmillaan parikymppisenä ja sitten taas vanhuksena. Onnellisuus muodostaa ikäänkuin käyrän, jonka aallonpohja on keski-ikäisenä. En ole varma, pitääkö tämä paikkansa (minä tunnen itseni tällä hetkellä aika onnelliseksi), mutta jos pitää, löytyisiköhän syy onnellisuuteen nuoruuden ehdottomuudesta, joka ymmärtääkseni nousee uuteen kukoistukseen vanhuksilla? Nuorena kun mielipiteet tuppaavat olemaan kovin mustavalkoisia, mikä tietysti keski-ikäisestä tuntuu kovin kummalta, mutta varmasti antaa nuorelle itselleen tietynlaista varmuutta, ja ehkä myös elämänhallinnan tunnetta. Kaiken epäröiminen sen sijaan.. No, se saa maailman tuntumaan kovin monimutkaiselta paikalta.

15 kommenttia:

  1. Minusta taas (oudosti?) tuntuu siltä, että vaikka olen nyt vähemmän mustavalkoinen, olen myös itsevarmempi, ja sitä myötä ihan ehdottomasti onnellisempi kuin parikymppisenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun pitää etsiä linkki tuohon tutkimukseen, sillä mua oudoksuttaa koko tulos. Mä oon mielestäni onnellisimmillani juuri nyt, mutta onhan onnellisuuden mittaaminen toki hankalaa. Voisiko olla niin, että nuoret ja vanhat vastaavat jotenkin varmemmin olevansa onnellisia (kyselytutkimuksesta oli kyse)?

      Poista
    2. Tai sit jos kysytään juuri kun jälkikasvu saa uhmaraivaria ja puolisokin kiukuttelee? Jos silloin kysytään, olen tosi onneton ja maailman hylkiö. Että jos se sitten vetää tilastoja huonompaan suuntaan ruuhkavuosikkaiden osalta.

      Poista
    3. ha ha, niin just minäkin olen silloin kuin maani myynyt :) Taisit ratkaista tämän arvoituksen.

      Poista
  2. Woooohoooo! Nostan hetkeksi pään vessanpöntöstä ja tuuletan villisti :P Mailia tulossa.

    VastaaPoista
  3. Jeejee, kiitoksia! :) Laitoin sulle jo sähköpostia.

    VastaaPoista
  4. Kiitos, tai siis jee, tai molemmat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja mä myös en koe olleeni aikaisemmin onnellisempi, tai usko että myöhemmin olisin. Onhan näissä "ruuhkavuosissa" toki välillä hitosti haastetta, mutta toisaalta sellasia tekijöitä, jotka tuo sitä merkityksellistä onnea (viitaten tuohon edellisen postauksen vastaukseeni) on kyllä valtavasti. Eihän sitä sillon parikymppisenä voinu uskoa, että jotain näin suurta voi edes tuntea. Ja miten itestäänkin voi pitää niin paljon enemmän, vaikka ei olekaan tehnyt puolikakaan siitä mitä sillon luuli tässä iässä jo tehneensä ja kiljakin on kertynyt ja suuret teotkin vielä odottelee.

      Toisaalta mun mielipiteitä hämää vielä tää imetyshormoonihässäkkä (nuorempi siis 4kk:ta), joten ei varmaan kannattas huudella mitään, ainakaan näin julkisesti. Eihän sitä sitten enää kehtaa valittaa puolen vuoden kuluttua, miten kamalan rankkaa tää elämä on. :D

      Jotenkin tässä on oltava joku kysymysten tulkintaero niissä testeissä. Tai tulosten analysointivaiheessa. Näin mä uskon.

      Poista
    2. IS:n juttu tutkimuksesta:
      http://www.iltasanomat.fi/tyoelama/art-1288585051164.html

      Muutamia poimintoja:

      "Onnellisuuden tunne noudattaa U-muotoa, jossa suurinta tyytyväisyyttä elämään koetaan parikymppisenä ja uudelleen kuudenkympin tienoilla."
      "Nuoret odottavat onnellisuutensa vain kasvavan, vaikka keski-iän onnettomuus odottaa jo kulman takana."
      "Onnettomimmillaan ihmiset ovat suunnilleen 50-vuotiaina."

      Tuo juttu oli aika pintapuolinen, ei siitä oikein saanut vastausta pohdintoihimme.

      Poista
  5. Jee, mikä munkki! Kävin heti pörräämässä polleena ympäri olohuonetta ja hehkuttamassa onneani. Mä aion mennä yksin leffaan, mitä en ole tehnyt vuosiin. Se on muistaakseni parasta, mutta muistikuva voi olla nuoriso-onnen tahrima: eniten olen käynyt yksin leffassa teininä. Taisin olla onnellinen silloin, mutta, kuten yllä Liinakin sanoi, myös epävarmempi. Koen ehdottomasti nyt keski-iän paikkeilla olevani onnellisempi. Toivottavasti sama linja jatkuu ja saan olla onnellinen vanhus eikä tämä nyt ole se huippu.
    Viesti tulossa!
    Ja ai niin, muistinpa tuosta Korhosen kirjeestä, että joskus viisitoistavuotiaana kirjoitin itselleni kirjeen, jonka sai avata vuonna 2000. Muistan myös, että jossain muutossa tällä vuosituhannella näin tuon kirjeen, mutten avannut, koska edelleen muistin hyvin, mitä olin kirjoittanut. Enää en muista. Vieläköhän kirje on tallella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! Leffalippu osui siis täysin oikeaan osoitteeseen. Mä vähän mietin, että mahtaakohan sua harmittaa, kun saat VAIN yhden lipun, sillä en ole koskaan aiemmin törmännyt ihmiseen, joka MYÖS tykkää käydä leffassa yksin! Se on lempihupiani, ja teen sitä siis edelleen. Jee, toivottavasti sinulla on antoisa leffakokemus parhaassa seurassa, eli itsesi kanssa :D

      Toivottavasti löydät kirjeen, se on varmasti mielenkiintoista luettavaa.

      Poista
    2. Kyllä, hyvä osoite on eikä yhtään harmita:)

      Poista
    3. Kyllä, hyvä osoite on eikä yhtään harmita:)

      Poista