maanantai 9. syyskuuta 2013

Julkinen lupaus tekee laistamisesta vaikeaa

Minusta on mukava puhua juoksuharrastuksestani. Siitä, kuinka kesäsateella on kiva juosta, ja kuinka juokseminen on mukavan monotonista puuhaa, voi antaa ajatusten harhailla ympäriinsä samalla kun polvi nousee.

Juoksuharrastuksesta puhuminen on tietysti liioittelua, onhan edellisestä juoksuaskeleesta jo, hyvänen aika, noin kymmenen kuukautta. On ollut kaikenlaista: raskaus, synnytys, haava tiedätte kyllä missä, maitoa suihkuavat rinnat ja yksi tissitakiainen.

Nyt vauva on jo pari kuukautta ja todistetusti juo pullosta. Ja vaikkei joisikaan, pärjää kyllä isänsä hellässä huomassa tunnin verran syömättä.

On siis aika ryhtyä sanoista tekoihin. Ja jotta sanoista tulisi ihan kunnon tekoja, niin julistanpas ihan näin julkisesti juoksuharrastukseni uudelleen alkaneeksi. Saatte sitten kysellä, miten on mennyt, nouseeko jalka, ja paljonko on kilometrejä alla. Piikitelläkin saa, jos vastaukseksi tulee vain väistöliikkeitä.

Kuva Malene Thyssen

Olen minä jo käynytkin lenkillä (hurraa-huutoja tähän). Kävellen, mutta lenkillä joka tapauksessa. Harkitsin ottavani muutaman varovaisen juoksuaskeleen, mutta kroppa tuntui siltä, ettei ihan vielä kannata (suureksi järkytyksekseni kaksi raskautta peräkkäin tekee etenkin keskivartalolihaksille huonoa). Yritän siis ottaa aloituksen maltilla ja kasvattaa raskauksien tärvelemää kuntoa reippaasti kävellen.

Tavoitteena on päästä tästä eteenpäin lenkille kolmesti viikossa. Joka lauantai ja sunnuntai, joiden lisäksi vapaavalintainen arkipäivä. Satoi tai paistoi.

Mitäs muita tavoitteita sitä ottaisi? Hyvä olo ja terveys blaa blaa, haluan jotain mitattavaa. Kuinka pian on realistista tavoitella vaikkapa 5 km lenkkiä juosten? Entä 10 km?

10 kommenttia:

  1. Jeeeeee hyvä sinä :) Mä yritin aloittaa liikuntaa kun vauva oli parin kuukauden ikäinen mutta silloin ei vaan vielä pystynyt. Liikaa imetystä ja univelkaa ja sitä kaikkea muuta. Nyt on puolitoista kuukautta liikkumista taas takana ja tuntuu että nyt on sille oikea aika. Nyt jaksaa ja siitä saa virtaa. Juokseminen on ihanaa enkä tiedä oisinko sitä aiemmin vielä edes pystynytkään. Kroppa muistaa vaikka tauko tuli väliin melkein puolitoista vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä sinäkin!

      Mä oon nyt tilanteessa, että univelkaa tulee, jos en liiku. Selkäkivut pitää hereillä, vaikka lapset eivät. Pakko siis ottaa edes tuo 3 krt / vko, ja alkuun kävely on varmaan juoksua parempi just selän hyvinvoinnille.

      Poista
  2. Jee!

    Minäkin aloitin juoksemisen kun kuopus oli pari kuukautta vanha. Mieheni osti minulle synttärilahjaksi lenkkarit, mokoma. Ensin juoksin kävelylenkillä yhden katulamppujen välin, sitten kaksi. Oi onnen päivää, kun viisi kilometriä meni kokonaan juosten! Että ehkä se 5 km on hyvä tavoite? Sehän on jotain, joka on jo aika paljon, että tulee tosi hyvä mieli, muttei niin paljon että tuntuisi saavuttamattomalta. Jos peruskunto on olemassa, niin varmaan se 5 km menee parissa kuukaudessa?

    Kirsi Valastin Naisen juoksukirja on aika hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lenkkarit on hyvä lahja :) Mä jouduin ostamaan uudet, kun vanhat ei enää mahdu (hassua, miten ensimmäinen raskaus ei kasvattanut jalkaa, mutta tämä edellinen kasvatti).

      Löytyisiköhän tuo juoksukirja kirjastosta. Sitä joku muukin suositteli. Mä oon miettinyt jopa juoksukoulua, mutta sen aika taitaa tulla vasta myöhemmin.

      Mulla on ihan hyvä peruskunto, mutta keskivartalon lihakset ihan olemattomat raskauden jäljiltä. Pitääkin neuvolassa kysyä, miten niitä uskaltaa nyt treenata. Toi lampunvälien juokseminen on joka tapauksessa hyvä idea.

      Poista
  3. Hyvä hyvä, jaksaa jaksaa!

    Ymmärrän mitattavuuden, mutta kyllä se hyvä olo silti kummasti palkitsee. No, ensi keväänä sitten Naisten kympille, eiks?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä olo on tietysti ensisijainen tavoite, ja oikeastaan syy, että liikun ylipäätään. Mutta sitä on vaikea ottaa motivaattoriksi siten, että nyt on näin hyvä olo, kuukauden päästä kaksi kertaa parempi. Aiemmin mua ei kiinnostanut yhtään kehittyä juoksuharrastuksessani, juoksin vaan samaa lenkkiä samaa vauhtia. Nyt haluaisin päästä edes siihen entiselle tasolleni, ennen kuin luovun mitattavista tavoitteista.

      Joo, naisten kymppi. En olekaan aiemmin ollut.

      Poista
    2. No niin, sovitaan sinne treffit sitten. Nyt on sekä tavoite että syyllistävä toveri hankittu :D

      Poista
    3. Hyvä. Molemmat ovat tarpeen :D

      Poista
  4. Mä olen aloittanut tällä http://www.menaiset.fi/artikkeli/sport/kuukaudessa_juoksukuntoon_treeniohjelma_vitosen_naisille
    Mutta mulla ei ole juoksutaustaa ollenkaan..vain epäonnistuneita hiipuneita yrityksiä silloin tällöin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eli kuukaudessa pitäisi femman onnistua?

      Mutta hitsiläinen, toi ohjelma on mulle liian monimutkainen. En mä jaksa kellosta katsoa minuutteja noin tarkkaan. (Joo, oon laiska noudattamaan tarkkoja ohjeita..) Mutta jos mä sovellan: idea kai on vuorotella juoksua ja kävelyä, ja hiljalleen lisätä juoksua. Siihen mä pystyn, vaikka niiden sähkötolppien avulla.

      Poista