sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Mikä meitä yhdistää

Kuva: Täti-ihminen

Äkkiseltään voisi sanoa, ettei mikään.

Sinä olet lapsi. Melko pieni vielä, ihan keskeneräinen. Keskeneräinen olen minäkin, mutta selvästi jo aikuinen.

Sinä olet kaikkea, mitä nuoruuteen kuuluu. Täynnä optimismia ja toivoa, maailma on sinun. Minä olen täynnä kysymyksiä vailla vastauksia.

Sinä olet sosiaalisessa mediassa kuin kotonasi. Käytät laitteita ja sovelluksia, joista en ole edes kuullut. Et huolestu anonymiteetin tai intimiteetin menetyksestä, et pohdi sitä, että kaikki, minkä internetiin laitat, on siellä aina. Minä olen aika ajoin hysteerinen siitä, tulinko paljastaneeksi liikaa.

Sinä viestit kuvilla, minä sanoilla. Minä paljastan sisimpäni, sinä ulkokuoresi.

Kaikki rakastavat sinua. Minä pelkään, että minusta ei pidetä.

Sinulla on faneja, ja se hämmentää sinua. Se hämmentää minuakin, tämä sinun ikätoveriesi tapa fanittaa jotakuta vain siksi, että tämä on ihq.

Sinä olet kaunis ja suloinen niissä tekemällä tehdyissä poseerauskuvissa. Minä en osaa poseerata kameralle, enkä osaa selfie-kuvia julkaista. En osaa ajatella, että sellaiset kuvat ketään kiinnostaisivat. Ehket sinäkään osannut, mutta niin ne vain valloittivat nuorten tyttöjen sydämet.

Niin, onko meillä mitään yhteistä?

Sukupolvien välinen kuilu, jos ei muuta. Minä seison toisella reunalla, sinä toisella. Minä katselen sinua uteliaasti, yrittäen ymmärtää elämääsi ja ajatuksiasi. Sinä et todennäköisesti ole lainkaan kiinnostunut minusta ja ajatuksistani, sillä se on vanhemman sukupolven osa, olla epäkiinnostava.

Sinä olet Benjamin Peltonen, aivan tavallinen poika Kaarinasta. Suomen kuuluisin lukiolainen, josta minä kuulin ensimmäistä kertaa perjantaina lukiessani sanomalehteä. Tiedätkö, sellaista paperista, joka jaetaan kotiin kerran päivässä.

**

Tämä teksti on osa ainekirjoitushaastetta, johon kuka tahansa blogilainen voi osallistua. Haasteen kehittelivät nerokkaissa päissään Siina ja Liina, ja tämänkertaisen tehtävänannon takana on Leopardikuningatar. (Pahoitteluni, parahin LQ, aiheen vierestä kirjoittamisesta! Alkuperäinen tehtävänanto oli niin vaikea, etten siihen kyennyt.)

19 kommenttia:

  1. Hmm erilainen lähestymistapa! Mietin jo hetken kaikenlaista :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ha ha :) Vetoan siihen, että LQ:n tehtävänannossa pienellä präntillä annettiin lupa kirjoittaa, mitä mieleen juolahtaa. Tämä juolahti.

      Yritin sitä ilmeisempääkin ratkaisua, mutta siitä ei tullut kuin tuskanhikeä.

      Poista
    2. Niin oli, todellakin huomasin sen :D! Hyvä juttu tämä oli, ei sillä :)! Taitavasti kirjoitettu.

      Poista
  2. Minusta vähän aiheen vierestä meneminen on koko jutun suola :D Hauska teksti. Tunnistan tuon tunteen, että vanhemman sukupolven osa on olla epäkiinnostava - huomaan myös, että nyt, kun itsekin olen siirtynyt epäkiinnostavien joukkoon, kuuntelen myös tarkemmalla korvalla itseäni vanhempia. Se tuntuu tavallaan lahjalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sitä on tavallaan siirtynyt siihen joukkoon, joka uskoo, että itseään vanhemmilla on jotain sanottavaa. Että he eivät ole vain kalkkiksia :)

      Poista
  3. Tää oli ihan tosi hauska! Just hyvä :D

    VastaaPoista
  4. Loistava kirjoitus! Minäkin luin Benjaminista (tosin netistä, olen silleen vähän nuorisolaisempi) ja olin vähän että mitä ihmettä täällä tapahtuu. Ja sitten luin Kodin kuvalehdestä (tiedäthän, se tunnettu nuorisolehti) jostain ihanasta tytöstä, joka videobloggaa kymmenille tuhansille katsojille ja olin taas vähän että mitä mitä mitä kummaa. Mutta niin se vaan kehitys kehittyy. Sinänsä kivaa. Eipä mun kaikkea tarvitse tajutakaan.

    Mäkin ajattelin aluksi, että kirjoitan kaikki aineet mahdollisimman paljon asian vierestä, mutta sitten olenkin kirjoittanut ihan puhtaasti aiheesta. Olen vähän pettynyt itseeni. Noh, ensi kerralla, ensi kerralla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon tähän asti onnistunut välttämään itseni vanhaksi tuntemista. Sitten mä löydän itseni sanomalehden ääreltä lukemassa jostain pojasta, jonka elämää mä en ymmärrä ollenkaan :) Ei silti, oon varsin tyytyväinen sijainnistani tällä puolen sukupolvien välistä kuilua.

      Ehkä aiheen vierestä kirjoittaminen ei tämän haasteen kohdalla ole niin paha juttu. Tuleepahan erilaisia tekstejä.

      Poista
    2. Eikä mua haitannut edes se, etten tajua, mutta se, että täällä on noin isoja ilmiöitä joista mun pitää lukea jostain lehdestä sen sijaan, että olisin mukana kuumimmassa huumassa. Outoa olla ulkopuolella. Tosin ehkä vielä oudompaa olisi olla keskiössä fanittamassa 16-vuotiasta poikaa. Joten mielelläni olen kai sitten minäkin tässä päässä kuilua.

      Poista
    3. Joo, mulle tuli sama ulkopuolisuuden tunne. Aiemmin on voinut näitä vastaavia juttuja lukea vähän huvittuneena, että siinä se toimittaja yrittää selittää jotain ilmiötä. Nyt minä olin se, jolle selitettiin. Ensimmäistä kertaa. Se kolahti.

      Poista
  5. Mahtava teksti!!! Tätä lukiessa pohdin, että voisiko olla...? Ei kai sentään? Ja oli kuitenkin! Nimittäin yhtä äimistynyt olin minäkin, kun nytistä luin tästä nuoresta herrasta. Sukupolvien välinen kuilu avautui edessäni. Ja menin samantien nettiin kirjautuakseni instagramiin, vaikka turhaahan se olisi ollut, koska kun oma lapsi on tuossa iässä, on väline varmaan aivan toinen. Ja toisaalta, ei se kirjautuminen edes onnistunut. Hyvä Saara! Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :D

      Eihän sitä osaa aavistaakaan, miltä maailma näyttää 14 vuoden päästä, kun omat lapsemme ovat 16-vuotiaita. Mä yritän säilyttää uteliaan asenteen, etten paheksuisi vain siksi, etten ymmärrä.

      Mutta se on kyllä jännä tunne, kun ensimmäistä kertaa tajuaa kuuluvansa siihen joukkoon, joka ei ole aallonharjalla. Omasta halustaan toki, mutta silti.

      Poista
  6. Siis mitäääh... Kaikenlaista. Oon kyllä ihan hirmu vanha, en tajua tätä ollenkaan. Siis tota instragram julkisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai sitten meitä nuoremmat on ihan tosi nuoria? :)

      Ei vaan, näin se menee. Yhtenä päivänä sitä huomaa olevansa aikuinen. Peruuttamattomasti.

      Poista
  7. Oho, aikamoista! Kiitos kun jaoit tuon linkin ja kirjoitit tästä, olen taas vähän enemmän kartalla maailman menosta. :) Sitä en vaan tajua, että miten? Siis mistä tuollainen suosio on voinut syntyä??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä.

      No mutta onhan Benjamin ihan hurjan söpö ja mukava. Ja aktiivinen. Julkaisee kolme kuvaa päivässä oikeasti ajoittaen ja vastaa kaikkiin kommentteihin. Siinä se menestysresepti on. Toki vaikeasti kopioitava sellainen, kun tuo söpöys ja mukavuus taitavat olla synnyinlahjana tulleita.

      Poista
  8. Tää oli just hyvä. Yllättävä loppu

    VastaaPoista