maanantai 30. syyskuuta 2013

Ostoshaaste Q3 2013

Täti-ihmisen ostoshaaste kiusaa minua. Haaste itsessään on mainio. Jokaiselle tekisi hyvää tarkastella omaa kuluttamistaan tällaisen ostospäiväkirjan muodossa.

Mutta kun. Minä en osaa päättää, mitä mieltä minä omasta kuluttamisestani olisin. Haluaisin asettaa seurannalle tavoitteita, haluaisin todeta, olenko onnistunut vai epäonnistunut.

Edellisen raportin aikoihin ajattelin, että omalle kulutukselleni merkityksellisiä mittareita olisivat laatu, todellinen käyttö ja pitkä käyttöikä. Nyt halusin tarkastella myös harkinnan määrää ostoksia tehtäessä, eli teenkö heräteostoksia. Halusin lisätä myös tarpeellisuuden, vaikka sitä viimeksi hieman kritisoin.

Ennen kuin pääsemme ostosteni arviointiin, kerrataan vielä sekin, että alkuperäisestä haasteesta poiketen päätin ottaa tarkasteluun kaikki tekemäni ostokset päivittäistavaroita ja palveluita lukuunottamatta. Tämä siksi, että minun olisi helppo saavuttaa valheellista itsetyytyväisyyttä sillä, että elämäntilanteen (imetys + puklaava vauva + käsiään ja naamaansa minuun pyyhkivä lapsi) en juuri nyt ole kovin innostunut oman vaatekaappini täydentämisestä. Sen sijaan huomaan tyydyttäväni ostoshimoani ostelemalla kivoja juttuja kotiin tai lapsille.

No niin, niihin ostoksiin. Pääsin melko lyhyellä ostoslistalla lähes kvartaalin loppuun (s.o. viime maanantaihin), mutta sitten tapahtui seuraavat kolme asiaa:
  1. tuli kylmä
  2. esikoinen kasvoi ohi edellisen vaatekoon
  3. minä ennätin tehdä inventaarin lasten vaatekaapille
Edellisten seurauksena olenkin viettänyt hyvän osan viime viikosta nettikaupoissa ostoksilla, edes blogia en ole ennättänyt päivittämään. Esikoiselle nimittäin tarvittiin lähes koko vaatekerta seuraavaa kokoa, ulkovaatteita ja kenkiä myöten. Ostosurakkaa suorittaessani opin itsestäni ainakin sen, etten yhtään nauti lastenvaateostoksista. Tykkään kyllä siitä, että lapsilla on kivan näköisiä vaatteita. Paketin noutaminen Postista on ihan mukavaa. Mutta se ostaminen! Kamala vaiva!

No miten onnistuin? Ihan kohtalaisesti. Ostin laadukasta, myös hinnalla mitaten (vaikka hinta ei aina ole laadun mittari). Ikea-ostokset jäivät kahteen kappaleeseen, mistä olen erityisen tyytyväinen (tavoitteenani on hiljalleen tyhjentää kotimme kaikesta ikealaisesta. Tavoite, jota auttaisi se, että lopettaisin ostosten tekemisen Ikeassa).

Kaikki ostokset vaikuttavat myös varsin käyttökelpoisilta, eli varsinaisia huteja ei ole tullut (sanottakoon, että osa nettiostoksista on vielä matkalla). Sekoilin kypärämyssyn hankinnassa, minkä seurauksena paketti pitää lähettää takaisin sen saavuttua, mutta jahka saan oikean koon kotiutettua, tulee sillekin ostokselle käyttöä. Kaikki ostokset ovat uskoakseni pitkäikäisiä, paitsi kuopukselle hankittu body, joka mahtui 2 viikkoa, eikä seuraavalle käyttäjälle mahtune juuri sen pitempään. Toisaalta, jos body pysyy kierrossa, kuka tietää, kuinka pitkäikäinen siitä tulee.

Kaikki ostokset olivat harkittuja, ihan ostoslistan kanssa päivitin lasten vaatekaappia. Ehkä ihan hyväkin, että missasin heinäkuun alennusmyynnit, niin ostoskoriin ei tarttunut mitään vain siksi, että halvalla sai (paitsi että yritin minä olla kaukaa viisas ja ostin esikoiselle sandaalit ensi kesäksi ja välikausihaalarin ensi kevääksi).

Tarpeellisuuden arviointi on minulle kaikista hankalin rasti. Kun ihminen lopulta tarvitsee hyvin vähän. Esimerkiksi sisarusrattaat tekevät arjesta helpompaa, mutta olisi sitä kai pärjännyt kantoreppu + rattaat -yhdistelmälläkin.  Ostin kvartaalilla myös vuosikausia haaveilemani design-valaisimet vanhempien ja lasten makuuhuoneisiin, eikä kukaan tarvitse design-yhtään-mitään. Lastenvaatteita olisin varmaan saanut siinä nykyisessäkin koossa käytettynä, mutta en ottanut vastaan. Useamman serkun käyttäminä ne alkavat jo olla niin kuluneita ja nuhjuisia, että en halua lapsiani niihin pukea. Tässä huomaamme, missä minun ekologisuuteni rajat menevät: nuhjuisissa lastenvaatteissa. En ole siitä mitenkään ylpeä, mutta näin se on.

Maailman kaunein lamppu vauvan perspektiivistä.

Näin. Onnistuin taas kerran selittämään ostokseni hyväksyttäviksi itse itselleni asettamilla kriteereillä. Silti tunnen itseni vähän huijariksi, taas kerran. Miksi? En tiedä. Kai minä haluaisin olla parempi ihminen, pelastaa maailmaa ostos kerrallaan. Mutta en minä Leo Straniukseksi halua. Enkä osaa löytää kultaista keskitietä siitä väliltä. Vaikeaa, vaikeaa. No, vielä yksi kvartaali aikaa pohtia asiaa tämän vuoden osalta. Ehkä ensi vuonna uudenlaisen haasteen kimppuun.

**

Kotiin
2 kattovalaisinta
2 tauluhyllyä
1 kehys
1 kehyskartonki
2 koukkua
1 sisarusrattaat lisävarusteineen
1 kantokoppa
1 seisomalauta
2 kankaista isoa laukkua

Itselle
1 college-housut
1 käsilaukku
1 juoksulenkkarit
1 urheilurintaliivit
10 kirjaa (arvio, voi olla vähemmänkin)

Esikoiselle
10 kirjaa (arvio, voi olla enemmänkin)
3 pyjamaa
1 välikausitakki
4 paitaa
4 housut
1 talvipipo
1 kypärämyssy
1 talvirukkaset
1 villahaalari
3 välikausipipoa
1 sandaalit
1 kangastossut
1 välikausihaalari
1 kumisaappaat 

Vauvalle
2 kylpypyyhettä
2 pikkupyyhettä
1 lyhythihainen body
2 pyjamaa
2 housut

2 kommenttia:

  1. Mikä / mistä tuo lamppu on? Tosi kaunis tosiaan!

    - S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on LZF:n Agatha, Designverkkokauppa.comista. Se on kenties vielä kauniimpi aikuisen perspektiivistä, mutta vauvakin sen alla viihtyy lamppua tuijotellen :)

      Poista