keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Taikauskoa

Hesarissa oli hauska juttu tutkimuksesta, jossa tutkittiin maagista ajattelua. Siis sitä, että ihminen näkee syy-seuraussuhteita siellä, missä niitä ei ole.

Tutkimuksen mukaan ihmisillä on taipumus ajatella, että syyllisyys tarttuu. Että pahan ihmisen käyttämät esineet jotenkin saastuttavat, esimerkiksi murhaajan paidan pitäminen tuntunee monesta meistä vastenmieliseltä.

Tunnistan eräänlaista taikauskoa itsessänikin. Paitsi, etten haluaisi pukeutua rikollisen vaatteisiin, minua esimerkiksi jännittää kertoa, että lapset nukkuvat hyvin, syövät hyvin tai ovat olleet terveinä. Heti, jos jotain tuollaista suustani päästän, kukaan ei nuku, syö, tai ole terveenä. Vaikka eihän se niin mene. Todennäköisesti taikauskoni taustalla on se, ettei yksikään lapsi yhtäjaksoisesti nuku tai syö hyvin tai ole terveenä: lapset sairastavat, ja tulee vaiheita. Ja älykäs, koulutettu aikuinen kuvittelee sen johtuvan jostain, mitä hän on joskus jossain sanonut.

Hassu, tämä ihmismieli.

8 kommenttia:

  1. Koputetaan päätä ja sylkäistään olan yli nyt vielä varmuuden vuoksi :D.
    Minusta nämä on toisaalta hauskoja, ikään kuin jäänteitä pakanammisimmilta ajoilta. Eihän sitä kuule koskaan tiedä!
    No joo rajansa kuitenkin kaikella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rajansa kaikella tosiaan. Mustan kissan säikkymiset ym. on musta vähän hupsuja, mutta tuollaiset tunteenomaiset jutut, joita tutkimuksessa kuvattiin on ihan luonnollisia.

      Poista
  2. Ihan totta! Luonnostelin kirjoitusta lapsen sairasteluun liittyen näkökulmalla "se sairastaa aika vähän" ja saman tien ryhdyin miettimään kääntyykö tuollainen tarpeeton leuhkiminen minua vastaan ja lapsi saa kohta jonkun hirveän sairauden. Mutta kuten sanoit, jos saisikin, ei sillä olisi mitään tekemistä minun blogikirjoitusteni kanssa. Luulen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin just! Luulen :) Vaikka sen hölmöksi tietää itsekin, ei halua ottaa riskiä ja horjuttaa herkkää tasapainoa. Jos joku kosminen voima vaikka kostaa :D

      Pitäisiköhän tässä täsmentää lukijoille, että en usko horoskooppeihin, voodooseen tai joulupukkiin ;)

      Poista
  3. Ihan hauska juttu tuo oli vaikka en nyt isommin jaksanut siitä yllättyä. Olen jo jonkin aikaa sitten menettänyt uskoni (ilmeisesti vallitsevaan) käsitykseen ihmisistä rationaalisina toimijoina. Ei se vaan niin tunnu menevän, ja tästä on kai jotain muitakin tutkimuksia (hehe, kommenttini hengessä en tietenkään siteeraa mitään). Jopa sellaisiakin tutkimuksia, että intuitiolla syntyy parempia päätöksiä. Pakanuuden tai uskonnollisuuden kannalta asialla ei tarvitse olla mitään tekemistä. Elämä sujuu mukavammin, kun ei yritä suotta pakottaa itseään rationaalis-analyyttiseen muottiin ja taistella vaistoja vastaan - näin siis luulen ihan mutulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä uskon ihan mutulla, että ihminen on aika tunnevetoinen otus, joka osaa jälkikäteen rationalisoida paljon päätöksiä, jotka on kuitenkin tehnyt tunteella. Kuten vaikkapa asunnon osto ("se vain tuntui kodilta") tai lapsiluku ("me vaan haluttiin kaksi lasta"). Ja se on ihan okei. Tylsäähän se olisi, jos olisimme vain analyyttisiä ja rationaalisia koneita.

      Mutta oli tuossa tutkimuksessa juttuja, joita en ollut tullut aiemmin ajatelleeksi. Kuten syyllisyyden tarttuminen. Ehkä se osaltaan selittää sen, miksi pahantekijöitä on eristetty yhteisöistä.

      Poista
  4. Taistelen tietoisesti taikauskoa vastaa, juuri näissä "meillä eivät ole lapset olleet kipeinä pitkään aikaan" ja "nyt on onneksi nukuttu hyvin jo jonkun aikaa" -tyyppisissä lausahduksissa, eli sanon vaikka joskus mietin kannattaisiko. Nämä perinteiset perjantai 13. päivä taas eivät ole koskaan liikauttaneet. Meillä ei lapsuudenkodissa koskaan ollut mitään tikkaiden alta ei saa kulkea tai musta kissa juttuja, joten ei ole sieltäkään onneksi tarttunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että noissa on omalla kohdallani kyse myös näistä (lapsuudessa oppimistani) sananlaskuista: itku pitkästä ilosta ja kel onni on, se onnen kätkeköön. Eli jotenkin on jäänyt takaraivoon kolkuttamaan, että lopulta kuitenkin käy huonosti, ja vaikka ei kävisikään, siitä ei sovi julkisesti olla iloinen.

      Voi tätä katajaista kansaa..

      Poista