perjantai 18. lokakuuta 2013

Kiitos hyvinvointiyhteiskunta

Olimme vauvan kanssa neuvolassa. Mitattiin, punnittiin, rokotettiin. Juteltiin. Neuvolaterveydenhoitajamme on ihana, isoäiti-ikäinen, kokenut ammattilainen, jolla on meille aina aikaa. Viivyimme taas tunnin, ja poistuessa oli hyvä mieli. Kuin olisi rupatellut vanhan ystävän kanssa.

Tuli siinä vauva-arjen raskaudesta kertoessani mieleen, että jos asuisin Ranskassa tai Nicaraguassa, niin minulla olisi nyt edessä töihinpaluu äitiysvapaan ollessa ohi vauvan ollessa kolmen kuun vanha. Mosambikissa olisin ollut töissä jo kuukauden, Kreikassa töistä saa vain haaveilla. Venäjällä saisin olla vielä kotona reilun vuoden, ja sen jälkeen pitäisi lahjoa virkamies, että saisin lapsen päiväkotiin.

Kuva eilisestä Hesarista.

Niin, tuli vähän hölmö olo omasta viikon takaisesta surkuttelustani.

Arjen harmaudessa välillä unohtuu, että meillä suomalaisilla on asiat hurjan hyvin. Ehkä liiankin. Meidänkin terveydenhoitajamme sanoi, että häntä moititaan liian pitkien aikojen varaamisesta neuvola-asiakkailleen. Pitää olla tehokas, ei saisi käyttää niin paljon aikaa jutusteluun.

Voi voi. Enpä haluaisi olla poliitikko näinä aikoina. Kyllä minä uskon sen, että kansa eläköityy ja kestävyysvaje ja pitäisi tehdä enemmän töitä. Silti minäkin kuulun siihen joukkoon, joka HS Gallupin mukaan tinkisi mieluummin naapurin eduista kuin omistaan. Mistä tahansa kun säästää, niin vastustajia löytyy. Lapsilta ei ainakaan saa ottaa, eikä lapsiperheiltä, ja ajatelkaa nyt edes vanhuksia, eikä töissä voi millään jaksaa yli kuusikymppisenä, eikä työttömiä saa yhtään enempää kyykyttää.

Eikä sekään kelpaa, ettei poliitikko säästä mistään. Minua ainakin kiukuttaa, että tämän yhteiskunnan annetaan mennä hunningolle, kun vallanpitäjillä ei ole pokkaa tehdä kovia päätöksiä. Minkähänlaisessa yhteiskunnassa meidän lapsemme saavat aikanaan lapsia? Onko neuvolajärjestelmää, onko vanhempainvapaata ja lapsilisiä? Ilmaista koulutusta, edullista terveydenhuoltoa? Vai käykö niin, että rahalla saa ja hevosella pääsee.

Tämä aihe on vaikea, enkä tunnu löytävän siitä tämän enempää järjellistä sanottavaa. Etenkin, kun huomiotani kaipaa nyt eräs pieni ihminen. Jatketaan juttua silti yhdessä, jooko? Mitä mieltä sinä olet hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta? Voimmeko säilyttää sen? Mistä olisit itse valmis tinkimään? Vai maksaisitko kenties aina vain enemmän veroja?

11 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus. Enkä voi olla vastaamatta :D.
    Etenkin kun on asunut kehitysmaissa ja työskennellyt siellä, tuntuu Suomessa köyhyydestä valittaminen aina tosi masentavalta. Että ei ole suhteellisuudentajua, vaikka kysehän onkin suhteellisesta eikä absoluuttisesta köyhyydestä.
    Musta on alkanut tulla kovin vasemmistolainen, kun tuntuu että tällä hetkellä rokotetaan koko ajan niitä, keillä ei ole rahaa eikä valtaa - missä eläkekatto? Miksi lasketaan yhteisöveroa (tällä ei ainakaan toistaiseksi ole ollut työllisyysvaikutuksia, myönteisiä ainakaan)? Miksei pääomavero ole progressiivinen? Miksi yritystukia maksetaan verorahoista firmoille, jotka samaan aikaan tekee voittoa mutta laittaa jengiä ulos?
    Toisaalta mä sain kansantalouden peruskurssista ykkösen eli en tosiaan voi leuhkia taloustietämykselläni, mutta kun tuttavapiiriin kuuluu esim. pääministerin talouspoliittinen erityisavustaja eikä sekään osaa ymmärrettävästi selittää sitä, miksi suurennetaan ryhmäkokoja mutta palkitaan epäonnistuneita johtajia ruhtinaallisesti, niin pistäähän se ns. vituttamaan.
    Mutta kyllä mä(kin) jotenkin kauhunsekaisin tuntein seuraan tätä kehityskulkua, että mitä ihmettä tästä tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin pääsin kansiksen kursseista läpi rimaa hipoen, eli en minäkään voi väittää kaikkea ymmärtäväni. Sen kyllä ymmärrän, että jos huollettavien määrä kasvaa ja huoltajien suhde pienenee, niin on joko a) tehtävä enemmän / pidempään töitä (=maksettava enemmän veroja) tai b) karsittava palveluita. Todennäköisesti molempia.

      Miten, onkin vaikeampi pähkinä. Yhteisöverosta en ole asiantuntija, mutta arvelisin, että korkeampi veroaste kannustaisi yrityksiä tekemään enemmän verosuunnittelua eli maksamaan veronsa muualle kuin Suomeen. Yritystukia voidaan varmasti kritisoida ihan aiheesta, mutta Supercell nousee mieleen esimerkkinä, jossa yhteiskunta voitti moninkertaisesti yritystukina maksamansa eurot. Supercell ei olisi noussut nykyiseen menestykseensä ilman yhteiskunnan rahaa, ja nyt siitä syntyi veroeuroja Suomeen yli 80 miljoonaa jo pelkästään myyntivoittojen pääomaveroista. Johtajien palkat taas harvemmin on poliitikkojen käsissä, muutamaa epäonnista poikkeusta (Fortum) lukuunottamatta.

      Mun ongelma on se, että mielelläni kuorisin kermat päältä kaikista puolueista, mutta kokonaan en ottaisi yhtäkään. Vasemmistossa mun mielestä hienoa on se, miten halutaan pitää heikoimmista huolta. Huolestuttavaa on se, että kaikkeen siihen huolenpitoon ei riitä rahat. Oikealla taas löytyy ymmärrystä siitä, että jollain ne palvelut on rahoitettava, mutta sitten siellä on sellaistakin turhan kovaa arvomaailmaa, että kukin pitäköön huolen itsestään. Sitten on näitä yhden asian liikkeitä ja vanha maalaisliitto. Valitse sitten näistä.

      Poista
  2. Maksaisin enemmän veroja. :) Suomella on nyt niin paljon velkaa, ettei sitä maksettaisi pois, vaikka jokainen vauvasta vaariin antaisi tällä sekunnilla kymppitonnin. En halua olla veloissa, jotka eivät ole oma vikani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen lisäksi tietenkin kireämpi velkakatto Suomelle tulevaisuudessa. Korkeampia veroja voisin maksaa sen aikaa, että päästäisiin pälkähästä. Voisin maksaa jatkuvastikin hieman korkeampaa prosenttia kuin nykyisin, jos tietäisin rahojen menevän oikeaan osoitteeseen eikä hyvävelimeininkiin.

      Poista
    2. Tää verojuttu onkin mielenkiintoinen. Meneekö se niin, että a) maksaisin suurempaa veroastetta nykyisestä tulosta vai b) maksaisin samaa veroastetta, mutta tekisin enemmän töitä?

      Tuo jälkimmäinen vaihtoehto taitaa olla se, mitä valtiovalta havittelee. Eli lyhyempiä aikoja koulutuksessa, lastenhoidossa, eläkkeellä.

      Poista
  3. Mä voisin liittyä Iloisiin veronmaksajiin koska vain.

    Silti epäilen kyllä, että kuntien ja valtion pyörittämiseen liittyy melkoisesti sellaista byrokratiaa ja typeriä toimintatapoja, joista eroon pääsemällä syntyisi tehokkuutta, joka ei ole palveluiden loppukäyttäjiltä tai työntekijöiden selkänahasta pois. Ongelma lienee siinä, että kaikki järkeistämisyritykset yleensä vain synnyttävät yhden lisäkerroksen älyttömyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Perustan tämän epäilyni siihen, että ilmeisesti organisaatio kuin organisaatio tuottaa noin 7 olemassaolovuoden jälkeen enemmän byrokratiaa kuin asiaa. Näin väitti entinen työtoveri tutkimuksesta lukeneensa. Tämän luotettavan tiedon teille tarjoili

      -Liina)

      Poista
    2. Entisen kollegasi väite kuulostaa arkikokemukseeni verrattuna uskottavalta. Uskokaamme sen olevan myös totta.

      Järkeistämisyrityksistä sanon Apotti. Enkä sitten sano muuta.

      Poista
  4. Ai kamala, mihin aiheisiin sä tartut. ;) Mulla tulee aina täällä käydessä olo, että no hitsi, tostahan munkin olisi pitänyt kirjoittaa, mutta nyt Saara kyllä sanoi jo kaiken asiallisen sanottavan.

    Mutta noin vastauksena kysymykseen, niin musta meillä ei tosiaan ole varaa menettää hyvinvointiyhteiskuntaa, mä en usko että kukaan tosissaan haluaa asua missään Brasiliassa - mä käytän Brasiliaa nimityksenä yhteiskunnalle, jossa on valtavat hyvinvointierot ja niinpä se hyvinvoiva luokka elää aika paljon piikkilankojen takana ollakseen turvassa vähemmän hyvinvoivilta.

    Ja rahoituksesta mä olen pitkälti samaa mieltä Liinan kanssa, tyhjää on taatusti, mutta sen purkaminen on _tosi_ vaikeata. Ja varmaan pitäisi uskaltaa leikatakin, mutta niitä kohteita on vain vaikea nimetä. Mä olisin kyllä valmis maksamaan lisää verojakin, olen niin paljon saamapuolella vielä.

    Mua häiritsee noin yleensä se, miten paljon tää maailma (ja maa) on ehtinyt muuttua jo kolmessakymmenessä vuodessa, miten 80-luvulla oli varaa hyvinvointiin ja nykyään ei. Tavara on nykyään halpaa, kaikki ihmistyö kamalan kallista, mikä kostautuu sitten myös ympäristölle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa mitä? Mulla tulee sun blogista sellainen olo. Kun sä puhut filosofiaa. Ne tekstit on mahtavia. Mahtavia! Mun tekee niitä lukiessa mieli painua yliopistolle teoreettisen filosofian opintoihin.

      Mäkään en haluaisi asua Brasiliassa (siinä merkityksessä missä sinä sanaa käytät). En haluaisi siinä yhteiskunnassa kuulua mihinkään luokkaan: en siihen, joka piikkilangoin suojaa itseään, enkä siihen, jolta suojaudutaan.

      Mä oisin valmis maksamaan lisää veroja, luopumaan (omista) lapsilisistä ja pienentämään omaa äitiyspäivärahaa. Tuntuu ihan härskiltä, miten paljon tämä yhteiskunta mun äitiyttä rahoittaa, kun on niin paljon enemmän tarvitsijoita.

      Mua häiritsee myös se, että nykyisin kun kaikki on halpaa, on myös kaikkien pakko saada ihan kaikkea. Pitää olla älypuhelinta ja monta telkkaria ja ulkomaanmatkoja ja vaikka mitä. Biletopin voi ostaa kertakäyttövaatteeksi, rikki mennyttä elektroniikkaa ei kannata korjata. Tekisi mieli osoittaa syyttävällä sormella vaikka minne, mutta en keksi syypäätä. Yritykset myy kun on kysyntää ja kuluttaja ostaa koska voi. Äh, ahdistuin vähän.

      Poista
    2. No sittenhän me täydennetään toisiamme mainiosti. :) Tähän varmaan sopisi joku sananlasku, mutta ei nyt tule mieleen.

      Mutta aihe on kyllä ahdistava. Vielä kun siihen heittää sen ilmastonmuutosahdistuksen päälle - elämän pitäisi ilmeisesti muuttua aika radikaalisti, jotta se pidemmän päälle olisi mitenkään siedettävänä mahdollista.

      Poista