maanantai 4. marraskuuta 2013

Kaamos

Minun tekisi mieli sanoa, etten juurikaan välitä marraskuusta, mutta se ei pitäisi paikkaansa, sillä minusta tuli marraskuussa äiti, ja siksi se on ehkä paras kaikista kuukausista. Marraskuu, ja heinäkuu tietysti myös, jolloin minusta tuli toistamiseen äiti.



Vaikka onhan tämä vuodenaika kieltämättä aika harmaa, noista kahdesta elämäni valosta huolimatta. Yritän silti olla marmattamatta, ja etsin hopeareunusta: kotona lasten kanssa pääsen ulos joka päivä, nauttimaan päivänvalosta (auringonvalo olisi vielä parempi, mutta sillä mennään, mitä on saatavilla).

Olkoonkin, että siellä ulkona joutuu usein sadepäivinä lusimaan yksin. Tänäänkin saimme leikkipuiston kokonaan itsellemme. Missä te muut lasten kanssa kotona olevat vietätte sadepäivät?


Lastenpsykiatri Sinkkonen kertoi televisiossa, että lapsen pitää päästä purkamaan normaalia aggressiivisuuttaan leikkimällä fyysisiä leikkejä. Se onneksi onnistui tyhjässäkin puistossa: lapsi juoksi vesilammikolta toiselle, eikä olisi millään malttanut lähteä leikeistään kotiin. Silmän välttäessä joi kuravettä. Minä sain happea ja raitista ilmaa, ja vauvan nukkumaan.

Happihyppelyn jälkeen jaksamme kaikki neljän seinän sisällä taas vähän paremmin. Etenkin minä.

8 kommenttia:

  1. Minä mietin usein samaa. Missä ne muut lapsiperheet ovat? Meidän lähipuistoissa kun tuntuu käyvän kato heti kun kesä vaihtuu syksyksi. Toki useat menevät hoitoon, mutta ehkä eivät kaikki.. Minulla on ihan täysin se oma lehmä ojassa mitä ulkoiluun tulee, koska ne nimittäin takaa päiväunet esikoiselle, eli minulle omaa aikaa kun kuopus nukkuu aina samaan aikaan. Tosin on meillä kerhoilut ja kirjastoreissut lisääntyneet syksyn myötä, siellä saa ihan kivasti äksöniä sadepäivinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän puistossa kyllä riittää väkeä, kun on kaunis sää. Vähänkin huonompi sää, ja siellä on aika yksinäistä.

      Kyllä mekin toisinaan skipataan sateella puisto, ja käydään vaikka kirjastossa. Esikoiselle oon hakenut kerho-paikkaa, mutta en tiedä vielä, miten käy. Tosin mä kyllä tykkään ulkoilusta ihan itsenikin kannalta. Vaikka lähtiessä ei aina tunnu siltä, niin kyllä se vaan raitis ilma piristää.

      Poista
  2. Ihanan positiivinen näkökulma marraskuuhun... Mulla ei ihan hirveästi positiivista ole tästä kuusta tai vuodenajasta sanottavana. Ehkä siksikin, että erityisesti aiemmin kärsin jossain määrin kaamosmasennuksesta. Marraskuu on selvästi pahin!

    Mutta saman huomasin minäkin puistojen suhteen viime syksynä. Itsehän olen superlaiska puistoilija, mutta ihan tyhjiä olivat lähipuistot suht kauniinakin syysarkipäivinä, jos sinne sain meidät raahattua. Ja meidän lapsi ei ole kovin itseriittoinen leikeissään, vaan tylsistyy, jos ei ole muita lapsia leikkiseurana, joten sekin vähensi yleistä intoa lähteä puistoihin. (Hyvä tekosyy, eikös?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, köh, kyllä minä vähän jouduin sitä positiivista kulmaa hakemaan. Mutta tuumasin, jotta tulee aika piiitkä talvi, jos en jotain kivaa tästä löydä. Ja päivänvalo on kiva. Sitä ei saa, jos pitää olla töissä. Paitsi jos on ulkotöissä. Mitä minä en ole.

      Meillä esikoinen totesi tänään puistoon saavuttuamme, että "ei oo lapsia täällä". Mutta ei se sitten menoa haitannut. Onneksi. Mä taidan meistä olla se, joka niitä muita lapsia vanhempineen kaipaisi.

      Poista
  3. Me loisitaan joku aika ulkona, satoi tai paistoi. Sillä. Sinkkonen puhuu asiaa. Ulkona temmeltäessä ja juostessa pääsee kyllä energia purkautumaan rakentavammin lapsillani kuin pienessä asunnossa. En tiedä olisimmeko joka sadesäällä ulkona jos omistaisin liikuntasalin. Todennäköisesti kuitenkin olisimme, sillä raikas happi on jees.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos meillä olisi tämmöinen kotona, niin pahimmat rankkasateet saattaisimme telmiä sisällä: http://vimeo.com/77909425

      Mutta mun tarvii päästä ovesta ulos joka päivä, eli kyllä me ulkoillaan myös minua varten. Tosi on kyllä sekin, että tuo meidän vekara on illalla aika hulivilimeiningeissä, jos ei ole päässyt energiaansa purkamaan ulkona. Ei se välttämättä kiukuttelemalla purkaudu, mutta sitten pitää rakentaa temppurataa sohvatyynyistä ym.

      Poista
  4. Mä olen kanssa vakaasti sitä mieltä, että lapset tulee tuulettaa vähintään kerran päivässä. Päivä neljän seinän sisällä on toooosi pitkä. Ja yleensä "huono sää" on vain äidin ongelma. Lätäköt ja kuravelli, voiko taaperon mielestä olla mitään parempaa!? Meillä onneksi on paljon puistotuttuja ja ihan sovittuja puistotreffejäkin, joiden ansioista ei tarvitse äidinkään yksinään hytistä naama nyrpeänä hiekkalaatikon reunalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lätäköt ja kuravelli olivat tänään ihan ykkösjuttu, leluihin päin ei muksu vilkaissutkaan :D Mulla on onneksi hyvät säänmukaiset varusteet myös itselle, eihän siellä sateessa jaksa jos on kylmä ja märkä. Hyvissä ulkovaatteissa siellä voi itselläkin olla ihan kivaa. Etenkin jos on aikuisia juttukavereita.

      Poista