perjantai 8. marraskuuta 2013

Lelut kiertoon

Meillä on viime päivinä palattu pahvisten ensikirjojen pariin. Kun kuukausikaupalla on luettu Myyrää, Richard Scarryn Touhula-kirjoja ja Tatua ja Patua, niin nyt esikoinen kantaa luettavaksi Naperon kuvasanakirjaa. Taantumisen syy on yksinkertainen: kaivoin pahvikirjat esiin varastosta, jossa ne ovat olleet odottamassa kuopuksen lukuhetkiä. Esikoiselle unohtunut kirja on uusi kirja, ja uusi kirja voittaa vanhan kirjan 6-0, vaikka kuinka pahvinen olisikin.

Olen huomannut saman ilmiön kirjaston kirjoilla. Uusia lainoja luetaan kyllästymiseen asti, kunnes ne korvataan vielä uudemmilla lainoilla. Epäilen myös, että mummilassa ja serkkulassa viihtymisen taustalla ovat paitsi mukavat sukulaiset, myös lelut, joita ei kotoa löydy. Uusi lelu on parempi kuin vanha lelu. Vieras lelu on parempi kuin oma lelu.

Olen huomannut sellaisenkin, että kotona olevien lelujen määrällä ei ole väliä: leikkeihin päätyy aina vain muutama suosikki. Meillä on leikitty pitkään lähinnä junaradalla, autoilla ja puupalikoilla. Tästä havainnostani innostuin kokeilemaan pitkään päässä muhinutta ajatusta: jos osa leluista olisi aina varastossa, tuntuisivatko ne taas uusilta kun ne sieltä parin kuukauden jälkeen palauttaa leikkeihin? Jos ottaisi käyttöön rotaation, jossa varastosta leluja palautettaessa sinne myös aina vietäisiin jotain, pystyisikö lelujen määrää rajoittamaan?


Tein nyt niin, että keräsin pois kaikki ne lelut, joilla lapsi ei juurikaan leiki. Tein sen lupaa kysymättä ja neuvottelematta. Toistaiseksi lapsi ei ole huomannut. Ajattelin palauttaa lelut käyttöön sen jälkeen, kun syntymäpäivä- ja joululahjaleluista on uutuudenviehätys kadonnut. Eli katsotaan tilannetta joskus helmikuussa.

Harrastatko sinä tällaista lelujen kierrätystä varastosta leikkeihin? Miten se teillä toimii? Vähän vanhemman lapsen kanssa pitää ehkä neuvotella lelujen poisviemisestä?



Samaan teemaan liittyen pieni tunnustus: minä en hankkinut 2-vuotiaallemme syntymäpäivälahjaa. Kyse ei ole mistään kulutuskriittisestä kannanotosta, vaan en yksinkertaisesti ole ehtinyt. Tai olisin kai ehtinyt, mutta olen priorisoinut muita asioita, kuten juoksulenkkejäni ja unta. En ole ihan varma, mitä mieltä olen tästä lahjattomuudesta. Tunnen itseni vähän tuhmaksi äidiksi, vaikka lapsi tuskin huomaa, että jäi jostain paitsi. Olisin joka tapauksessa hankkinut jotain hyödyllistä, eli lapsen näkökulmasta tylsää, kuten kerhorepun. Sen voin hankkia myöhemminkin.

Mielestäni lahjoja tärkeämpää on juhlapäivän ja sankarin huomioiminen. Vaikka varmasti on niin, että tulevina vuosina lapsi osaa jo kiinnittää huomiota siihen, mitä lahjoja saa ja keneltä. Eli ei tästä lahjattomuudesta ole meille tapaa tulossa. Ei, vaikka haluaisinkin opettaa lapsilleni sellaisiakin arvoja, ettei tavara ole kaikki kaikessa. Ja vaikka haluaisinkin pitää taloutemme lelumäärän jotenkin hallinnassa.

Miten teillä suhtaudutaan tavaraan? Yritätkö hallita lelujen määrää, vai annatko vain uusien tulla vanhojen jäädessä? Missä vaiheessa lapsi itse oppii haluamaan tavaraa? Meidän 2-vuotiaamme ei vielä osaa, vaan on lukenut joulun alla postiluukusta tipahtaneita lelukuvastoja kirjoina. Eikä muuten huomannut sitäkään, kun "kirjat" yön pimeydessä hävisivät paperinkeräykseen.

12 kommenttia:

  1. lelujen kierrättäminen toimii ja kannattaa! Yhtenä vuonna lasten paras joululomalahja oli se, kun saivat ryövätä lelujemmakaapin, voi hyvänen aika sitä leikkimättömien ja unohtuneiden leikkien määrää! Kun sitten pyhien jälkeen kerättiin leikit pois, saivat vähän itse valita, mitä kaappiin laitetaan ja mitä jää leikkeihin. Sen jälkeen alkoi vimmattu odottaminen seuraavaan ryöstöhetkeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä olikin hyvä vinkki, kiitos. Otamme ryöstöhetken käyttöön meilläkin :)

      Poista
  2. Meillä on myös leluja ollut kaapissa ja säilytys osin pois näkyvistä, jo parinkin päivän tauko tuntuu joskus toimivan :D. Keväällä varmaan vien osan vauvaleluista Konttiin, kun helistimet alkavat jo menettää kiinnostustaan.
    Lelujen suhteen olen ollut siinä tarkka että olen valinnut tiettyjä kestäviä sarjoja kuten junat ja legot ja lahjatoiveita on sitten tehty näihin. Yritän välttää halpoja muovileluja mutta jokunen on lahjana tullut ja ovatkin hyvin nopeasti rikki, joku oli jopa heti saatuna...Tällä keräilymenetelmällä kokoelma onkin kattava mutta toisaalta saa aika hulppeita leikkejä ja näin kotona ollessa on tärkeää että leikille on mahdollisuus. Tosin eihän se varmaan aina leluista ole kiinni, niin ne väittää.

    Ajattelinkin juuri tehdä postauksen mikä on maailman paras lelu. Arvaatko mikä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No meilläkin, köh, tauko osoittautui parin päivän mittaiseksi, sillä en ollut jemmannut leluja kovin hyvin :) Kiinnostus oli silti noussut jo näin lyhyen tauon aikana, ja minä koitan etsiä paremman jemman, jotta pääsen jatkamaan kokeilua.

      Me ollaan oltu samalla tavalla tarkkoja, ja ainakin toistaiseksi se on onnistunut tosi hyvin. Lahjan antajat ovat kunnioittaneet toiveita, eikä kenelläkään ole ollut tarvetta hukuttaa ipanoita lahjoihin - vaikka minun puoleltani onkin kyse ensimmäisistä (ja toistaiseksi ainoista) lapsenlapsista.

      Mä olisin arvannut mielikuvitusta, kuten kävinkin jo sun tontilla huutelemassa :) Mutta kuten sanoit, ei se täysin väärin mennyt se arvaus. Meidän lapsen uusin leikki on ollut viime päivinä keittiöpihdeillä eri asioiden kiinni nappaaminen. Vauvana hän leikki enimmäkseen puisilla paistinlastoilla. Ei sen lelun oikeasti tarvitse kovin kummoinen olla, etenkään jos aikuinenkin vähän heittäytyy.

      Poista
  3. (Huh, kilometrikommentti, olikin paljon asiaa!)

    Olen ottanut jo aikaa sitten tavaksi viedä osan leluista aina vuorollaan lelukaappiin.
    Lasten lempileikki on nyt se, että kaikki lelut kipataan sohvalle/sängylle. Ei haittaa yhtään, kun niitä on jotenkin hallittu määrä ja päiväkodin aloituksen jälkeen on niiden kerääminenkin alkanut sujua hienosti.
    Nyt on aina esillä ruokatavarat ja soittimet, kun ne kiinnostavat kaikkein eniten. Meillä siis käytännössä vaihtelee, että onko esillä niiden lisäksi dublot vai junarata. Sitten kun ne alkavat vaan levitä ympäriinsä ja uutuudenviehätys poistuu, vien ne vaivihkaa kaappiin odottamaan. Sen lisäksi siellä on kaikenlaista muuta sälää, esim. jotain pikkuautoja ja palikoita. Niitä ehdottelen joskus harvemmin.
    Ollaan kyllä todettu, että näin se toimii! Kun kaikki on esillä niin kaikki leviää lattialle, vaikka suurella osalla ei leikitä. Meidän kohta kolmevuotiaat ei ole ainakaan kaivanneet piiloleluja.

    Enkä ole huomannut että nuo vielä osais tavaroita haluta. Lelulehdet onnistuin nappaamaan postista ennen lapsia, en halunnut kuitenkaan ottaa riskiä! :)
    Ollaan muutenkin ihan alusta asti oltu tosi tarkkoja lelujen suhteen: klassikoita, puuleluja, ei muovia, kestäviä, ei missään nimessä mitään mistä lähtee ääni. Jos joku lähipiiristä onkin tästä jotain mieltä, niin ovat ainakin pitäneet suunsa kiinni ja päällisin puolin ymmärtäneet meidän toivomukset.Me on tehty myös niin, että tavaran sijaan isovanhemmat on vaikka maksaneet vaatteita, joita pitäis muutenkin ostaa. Ja lapset aina muistaa, että tää paita on mummalta.
    Tiedän ihan hyvin, että tästä on ehkä vain suunta alaspäin ja jatkossa sitä tavaran määrä on paljon hankalampi kontrolloida. Vähän hirvittää.

    VastaaPoista
  4. (Niin ja siis tietysti soittimista lähtee ääni, ja saakin lähteä, mutta ne on aika uus juttu. Tarkotan lähinnä sellasia kaikenlaisia muovisia soivia härpätyksiä. Ajattelin et menee hermot siihen samaan tunnusmusaan varmaan kolmannen kerran jälkeen, mutta niitä olis tietenkin rämpytetty vaikka kuinka. Yksvuotiaina lapsilla oli joku äänikirja, mistä ne paineli samaa nappia joskus vartinkin putkeen… mun hermot ei ainakaan kestä!)

    VastaaPoista
  5. Oho, mitä tapahtui mun aikasemmalle kommentille? Äh, ehdin avautua vaikka kuinka :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun kommentti oli jostain syystä mennyt roskapostiin, mutta palautin sen sieltä.

      Mulla on ollut sama ajatus leluista, joista lähtee ääntä ilman, että lapsi itse sitä tuottaa. Nyt mulla on vähän vaikeuksia päättää, mitä tekisin, kun lapsella on selvästi sellainen vaihe meneillään, että hän nauttii äänen tuottamisesta: huutamisesta, kolistelemisesta, paukuttamisesta. Mä en haluaisi komentaa lasta olemaan hiljaa vain, koska ääni ärsyttää minua, mutten ole löytänyt vielä tapaa, jolla äänen tuottamista voisi harjoitella niin, että minun tärykalvoni eivät halkea. Ulkona tietysti saa mekastaa, mutta olisi kiva, jos sisälläkin olisi jokin tapa. Marakassit ja ksylofoni meillä on, mutta ne eivät ole saaneet kovin suurta suosiota.

      Poista
  6. Meillä on aika vähän leluja, koska itse ostellaan niitä aniharvoin, eikä synttäreitä ja joulujakaan ole usein. Ja kun vielä on pieni suku, ei sitäkään kautta tule paljon tavaroita. Siskoni lapsilla oli taannoin hurjasti leluja ja sisko harrasti niiden hyllyttämistä ja kierrättämistä ja se toimi hyvin. Minä olen vain puhtaat vauvalelut ottanut pois. Sen sijaan hoksasin juuri tätä lukiessa, että kirjoista meillä on edelleen esillä myös pahvikirjat ja lapsi katselee niitä usein. Oikeastaan hän ei edelleenkään jaksa kuunnella pitkiä luettuja satuja, vaan yhdessäkin kirjoja lähinnä katsotaan ja niistä jutellaan.
    Ja niin, emme ole mekään tainneet ostaa lapselle varsinaisia synttärilahjoja. Muuta tavaraa ja vaatetta tulee kuitenkin ostettua niin tiuhaan, etten ole kokenut syyllisyyttä. Mutta ehkäpä jo ensi vuonna lapsi osaa odottaa lahjaa jokaiselta erikseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oikeastaan toivoisin, että lapsi ei oppisi odottamaan jokaiselta lahjaa erikseen. Silti olen itse pahasti jumissa tässä sosiaalisessa konventiossa, että jouluna ja syntymäpäivänä pitää muistaa lahjalla. Kävin nyt lapsellekin sen kerhorepun hakemassa, vaikka syntymäpäivä meni jo (juhlat ovat vielä edessä).

      Onhan se vähän älytöntä, että jokin asia, jonka joka tapauksessa lapselle hankkisi, paketoidaan ja annetaan merkkipäivän varjolla. Tai vielä älyttömämpää, että merkkipäivän varjolla hankitaan jotain, jota ei joka tapauksessa hankkisi. Aikuisille lahjan hankkiminen on vielä turhauttavampaa, kun usein lahjan saaja ei oikeasti tarvitse saati halua mitään, mutta silti lahjattomuus vaatii erillistä sopimusta. Jonka joku usein silti rikkoo.

      Poista
  7. Hei, lelujen vaatimukset materiaalien suhteen ovat muuttuneet useita kertoja. Vanhempien -75--90 syntyneiden lelut ovat nykykatsomuksen mukaan vaarallisia ainakin alta 5-v. Lapsen iho on niin ohut ja elimistö kehittymätöntä. juuri kesälläkin tuli uusia vaatimuksia materiaalin suhteen.
    Huomaa myäs, jos lukee ei alle 3-v. se ei suinkaan usein ole pienistä osista määräytyvä, vaan materiaalivaatimuksesta.
    Ja mitä seuraa, en yhtään tiedä, mutta ehkä ensimmäisenä oppimisvaikeuksia ja sopeutumisvaikeuksia, tule vain vilkkaita ja pelleileväisiä. Jos niin on niin kannatta uskoa ensimmäistä päiväkodin tädin puheita ja ajatella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä tietoiskusta, joskaan en ole ihan varma, mihin kohtaan tekstiäni se liittyy.

      Lisää lelujen turvallisuudesta löytyy mm. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin sivuilta:
      http://www.tukes.fi/fi/Kuluttajille/Koti-ja-kodin-tekniikka/Lelut/

      Poista