tiistai 19. marraskuuta 2013

Onnenhetkiä

Aamulla herään siihen, kun vauvan hengityksen tasainen tuhina muuttuu iloiseksi tohinaksi. Kurkkaan pinnasänkyyn, ja sieltä minua tervehtii hymy, joka ulottuu varpaisiin saakka.

Kannan vauvan keittiöön, jossa esikoinen tervehtii meitä iloisen yllättyneesti: "Äiti! Vauva!" ja haluaa antaa vauvalle suukkoja.

Vauva hymyilee katsellessaan esikoisen touhuja. Välillä pääsee iloinen nauru. Esikoinen huomaa saaneensa yleisöä, ja rupeaa toden teolla temppuilemaan. Vauva palkitsee esityksen hörönaurulla, joka täyttää koko huoneen.

Esikoinen puuhailee omassa huoneessaan. Äkkiä huomaan hänen laulavan. Laulua, jonka olen keksinyt itse ja laulanut hänelle vauvasta saakka. En kehtaa toistaa sanoja tässä, mutta mukana on paljon hellittelynimiä ja adjektiivit suloinen ja kultainen.

Leikkipuistossa esikoinen kaatuu ja puraisee huulensa halki. Itkun lomassa hän sopertaa "voi pientä parkaa" ja itkun loputtua kysyy (itseltään? minulta?) "helpottiko?"

Olen suihkun jälkeen puolipukeissa vessassa, kun esikoinen tulee taputtamaan vatsaani. "Äidillä on hieno pallo!" Niin on, minä totean, ja ihastelemme vatsaani hetken yhdessä.


Leluteekin Emilia kirjasi blogiinsa onnenhetkiä arjesta lasten kanssa. Minä päätin tehdä saman, vaikka arjen onnea on vaikea kuvata listana tapahtumista. Vaikka oma sydän niissä hetkissä pakahtuukin, sanat eivät riitä kuvaamaan tunnetta. Ulkopuoliselle lapsen hassu ilme, tai meidän yhteinen leikkimme saattaa vaikuttaa yhdentekevältä. Ehkä te kuitenkin saatte hetkistä kiinni?

Tänään taivas on harmaa ja päivänvalo heiveröistä. Esikoinen on toista päivää flunssassa. Lieneekö orastava tauti joka minunkin hartioitani jumittaa, vauvan kantamisen lisäksi. En silti vaihtaisi tätäkään päivää pois. Kaikki päivät eivät ole ruusuilla tanssimista, mutta onnentäyteisiä ne ovat jokainen.

12 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Sitä se onkin :) Miehen kanssa eräänä päivänä juteltiin päivän tapahtumista, ja mies totesi olevansa minulle himpun verran kateellinen, kun saan näiden nappuloiden kanssa päiväni viettää.

      Poista
  2. Onnentäyteisiä ovat täälläkin! Ihana teksti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Periaatteen Nainen sanoi hienosti omassa blogissaan, että lasten myötä onni on arkipäiväistynyt. Se on ihan totta.

      Poista
  3. Ihania hetkiä, kiitos! Noi sisarusten yhteiset hyvät hetket on kyllä sellaisia, jotka kantaa pitkälle arjessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on niin mahtavia! Mä oon hurjan iloinen, että noi kaksi tykkää toisistaan niin paljon jo nyt. Varmasti tulee vielä ryppyjäkin rakkauteen (monesti, jos mitään muistan lapsuudesta siskojeni kanssa), mutta varmasti myös sellaista läheisyyttä, mitä vain sisaruksilla voi olla.

      Poista
  4. Noi "Helpottiko" tyyppiset kommentit on ihania. Kun lapsi lohduttaa itse itseään, selvästi vanhemmilta opituilta turvalauseilla. Meillä esikoinen usein hokee "ei haittaa!" kun jotain sattuu, tai jos kaataa maitoa tai pissaa housuun niin huokaisee äidin väsyneeseen tyyliin "no, se oli vain vahinko".

    Ihania hetkiä tosiaan. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä isompi lohduttaa paitsi itseään, myös pienempäänsä: "kohta helpottaa kulta" tai "ei mitään hätää" kun ollaan vaikka menossa ulos ja vauva itkee kärryissä kuumuuttansa <3

      (on se oppinut multa joitain vähemmän ihaniakin ilmaisuja, mutta ehkä niistä joku toinen postaus, ihan toisella teemalla)

      Poista