sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Positiivisuusharjoitus

Riikka Venäläinen kiitti tänään Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla tamperelaista Elina Sahlgrenia mielipidekirjoituksesta, jossa tämä kertoi väsyneensä huonoihin uutisiin. "Ikävistä asioista kertomatta jättäminen ei tekisi maailmaa yhtään paremmaksi paikaksi, päinvastoin. Sen sijaan hyvät uutiset voisivat parantaa maailmaa vähentämällä turhaa pelkoa, voimattomuutta ja toivottomuutta", Venäläinen kirjoittaa, ja kolumninsa lopussa lupaa vastedes yrittää lujemmin kertoa myös ilosta, onnistumisesta ja muutoksesta parempaan.

Tulin Venäläisen kolumnista iloiseksi, ja hieman mietteliääksi itsekin. Tämä marraskuu on saanut minut kovin alavireiseksi, vaikka ilon ja onnen hetkiäkin on päivittäin. Tartun liian herkästi pahaan mieleen ja jään sitä hellimään, motkotan huonoja yöuniani ja harmaita sadepilviä taivaalla, harmistun netin ikävistä kirjoituksista enkä huomaa, etten ole positiivisuuden airut itsekään.

Jos Riikka Venäläinen yrittää, niin yritän minäkin. Tämän päivän lehdestä löytyi jo monta hyvän mielen juttua:
  • Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (Eksote) mielenterveys- ja päihdepalveluja johtava Timo Salmisaari on saanut vietyä läpi uudistuksia, jotka ovat parantaneet palvelua JA säästäneet rahaa. Salmisaarella on ollut rotia viedä uudistuksensa läpi, vaikka alkuun oma henkilökunta vastusti kiivaasti, tappouhkauksiin saakka, eikä paikallispoliitikoilta herunut tukea. "Kun ihmisellä on hätä, häneltä ei voi vaatia, että hän osaa etsiä oikean palveluluukun. Ihmistä hoidetaan sen hetkisen tarpeen eikä diagnoosin mukaan", Salmisaari kiteyttää. Ihanaa, että tällaisia rohkeita ja eteviä uudistajia löytyy.
  • Urheilutoimittaja Tapio Suominen kertoo avoimesti mielenterveysongelmistaan, ja toivottavasti onnistuu siten hieman hälventämään sitä stigmaa, mikä mielen järkkymiseen vielä tänäkin päivänä liittyy. Suomisen kertomus työnantajan suhtautumisesta ilahdutti erityisesti: Suomisen töihn paluu suunniteltiin Ylessä yhdessä lähimmän esimiehen ja talon johtavan lääkärin kanssa. Masennukseen suhtauduttiin kuin mihin tahansa elämän alamäkeen: "lääkäri oli sanonut, ettei ole vielä koskaan tavannut työntekijää, jonka työpanos olisi koko ajan sataprosenttinen. Yhdellä on krapula, toisen vauva on valvottanut, kolmannella on flunssa. Sellaista elämä on", jutussa kerrotaan.
  • Minua ilahduttavat myös jutut, joissa positiivisella tavalla nostetaan ihmisiä esiin ja kiitetään heitä elämäntyöstään. Tällainen juttu on Hesarin Suomen kansallisaarre -äänestys. Kansallisaarre on henkilö, joka "ravistelee, nostaa arjen yläpuolelle ja sallii meidän nauraa, joko itselleen tai meille kaikille". Omat suosikkini lehden 50 ehdokkaasta ovat Jörn Donner, Elisabeth Rehn, Esa Saarinen ja Raimo Sailas. Kyllä ne muutkin ehdokkaat hyviä olivat.
 


Löytyy niitä ilon aiheita päivän lehden ulkopuoleltakin:
  • Radio Aallon akustinen herättää lempeästi sunnuntaipäivään.
  • Eiliset treffit puolison kanssa. Hyvää ruokaa, mukavia ihmisiä ja aikaa yhdessä ilman lapsia. Edellisestä kerrasta olikin jo vierähtänyt tovi.
  • Appivanhemmat, jotka viihtyivät lasten kanssa sen aikaa, kun me miehen kanssa vietimme vapaailtaa. Lapset, jotka viihtyivät mummin ja vaarin kanssa niin hyvin, että lähdemme hyvillä mielin uudestaankin.
  • Ulkona paistaa aurinko. Pakkanen on tehnyt lätäköihin jääkuoren, jonka särähtäminen rikki askeleen alla on parasta hupia.
  • Juuri nyt minä olen kotona yksin. Kohta painan julkaise-nappia ja lähden hetkeksi ulos, yksin.
  • Iltapäivällä menemme joulukadun avajaisiin, näemme ystäviä ja saatamme nähdä Joulupukinkin.

Noin. Se ei ollut edes vaikeaa. Mukavaa päivää myös teille ruudun sillä puolen!

Edit klo 13:38 lisäsin kuvan ja täydensin tekstiä

2 kommenttia:

  1. Osui valittajaan. Olen myös yksin kotona, mutten näe kuin valitettavaa. Kiitos ajatuksistasi, nyt positiivisen ajattelun hetki :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä :)

      Ja tarkennetaan nyt vielä, että itselleni minä tässä saarnaan. Kun en ole syntynyt ilopilleriksi, pitää treenata. Tänäänkin aamulla heräsin varsinaisena mörrimöykkynä, ja auringonpaisteisesta päivästä huolimatta meni aika pitkään ennen kuin onnistuin näkemään ensimmäistäkään hopeareunusta. Vaikka on se niinkin, että ihmisellä pitää olla myös lupa olla pahalla mielellä. Siihen pahaan mieleen ei vaan saisi jäädä asumaan, eikä sitä saisi ympärilleen levittää äksyilemällä ja marisemalla (ja taas saarnaan itselleni).

      Mukavaa tätä päivää!

      Poista