lauantai 23. marraskuuta 2013

Silitetyt kauluspaidat ja muita rakkaudentekoja

Äidilläni on tapana tuhahdella naisille, jotka silittävät miestensä kauluspaitoja. Olen tulkinnut silittämisen tarkoittavan äidilleni nykypäivän vastinetta nyrkin ja hellan välillä olosta. Itse hän ei ole paitojen silittämiseen ikinä ryhtynyt (se homma oli hänen kolmella tyttärellään). Muistelen paitojen silittämisestä olleen jonkinlaista kohua myös Sauli Niinistön presidentinvaalikampanjan aikoihin. Että on se Jenni muuten tossun alla, kun Saulin paitoja silittelee.

Minä en silitä mieheni kauluspaitoja, koska sain silittämisestä tarpeekseni lapsena. Teen hänelle ruokaa. En siksi, että se on vaimon tehtävä tai että mieheni sitä minulta vaatii, vaan koska pidän ruuan laittamisesta ja se on minun tapani osoittaa, että välitän. Toki on muitakin tapoja, kuten välittämisen ihan suoraan sanominen (teen sitäkin), mutta ei ruuanlaitto mielestäni mitenkään huono rakkaudenteko ole. Oikeastaan kun mietin rakkautta, niin se on minulle enemmän arjen tekoja kuin sanoja. Kyllä sanatkin tärkeitä ovat, mutta ilman tekoja sanat jäävät tyhjiksi.

The Ironing Man (kuva täältä)


Minä puolestani saan melkein joka aamu nukkua siihen asti, kun aamiainen on valmis. Mies pesee ja pukee lapset ja laittaa meille aamiaista, jonka syömme koko perhe yhdessä. Rakkaudenteko tämäkin, ja ihana sellainen (kiitos, rakas!).

Myönnän, että joskus paljon nuorempana ajattelin, että tasa-arvoa olisi sellainen, etten tee "naismaisia" juttuja. Sen jälkeen ajattelin, että itsenäisyyttä on se, että teen kaiken itse. Sittemmin olen ymmärtänyt, että se ei ole keneltäkään pois, jos minä tykkään imuroida ja leipoa pullaa, tai annan toisen pitää minusta huolta.

Arvaatte varmaan, että minun mielestäni on turha tuhahdella perheiden sisäiselle työnjaolle, etenkään jos ei tiedä, ollaanko siihen perheen sisällä tyytyväisiä. Minusta äärimmäistä tehtävien tasajakoa tärkeämpää on se, että puolisot haluavat ilahduttaa toisiaan tekemällä pieniä mukavia asioita. Tai vanhemmat lapsiaan, tai lapset vanhempiaan. Tietysti tärkeää on, että kaikki osallistuvat, ja että työmäärän koetaan menevän suurin piirtein tasan.

Se, kuka silittää kenenkin kauluspaidat, on lopulta aika merkityksetöntä.

4 kommenttia:

  1. Mä ajattelen ihan samoin. Mun mielestä on vaan jotenkin uskomatonta, jos kaikki pitää nähdä ja katsoa tasa-arvoasioina. Rakkaudenteot on munkin mielestä arkisia asioita, joita molemmat tekevät päivittäin. Ajattelen kyllä niinkin, että mielestäni tasa-arvoa ei ole se, että yritetään olla kaikessa samanlaisia ja kieltää sukupuolten välinen erilaisuus.

    Hyvä kirjoitus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkaan mielestäni tasapäistäminen ei ole tasa-arvoa, ei sukupuolten välillä eikä muutenkaan elämässä. Onhan se niinkin, että kotityöt ovat olleet tasa-arvokysymys joskus aikaisemmin, kun naisen rooli on ollut hoitaa kaikki ja miehen tulla valmiiseen pöytään. Mielestäni tänä päivänä voimme kuitenkin nauttia tasa-arvotyön hedelmistä ja iloita siitä, että kotityöt voi jakaa sen mukaan, mitä kukin mieluiten tekee.

      (Mietin kyllä sitäkin, olikohan Saulin paitojen silittämisestä noussut kohu kuitenkin vain vaalien alla normaalia tunteiden kuumenemista: kun niin kovasti haluaa oman ehdokkaansa voittavan, voi olla kiusaus nähdä jokainen pieni yksityiskohta vastaehdokkaasta negatiivisessa valossa.)

      Poista
  2. Haha, kauluspaidat. Muistan, kun olin valmistumiseni jälkeen työttömänä, mun äiti yritti väkisin opettaa mua prässäämään miestenhousuja. Että jos en kerran työelämässä pärjää, niin aina voin kotirouvailla.

    Musta tuntuu, että lapsiperheessä on väistämättä niin paljon kotitöitä, ettei niitä kertakaikkiaan voi sukupuolittaa. Työnjako menee enemmän intressien mukaan. Mä hoidan meillä pyykkihuollon, mies keittiön siivouksen, kumpikin imuroi ja pitää yllä järjestystä, minkä nyt sitten pitääkin. Mies huolehtii lamppujen vaihdoista ja asennushommista lähinnä siksi, että on mua 20 senttiä pidempi.

    Tänään puhuttiin ystävän kanssa uimahallissa siitä, että kotityöt on tavallaan näkymättömiä. Ollaan joskus miehen kanssa väsyneinä riidelty siitä, kumpi tekee niitä enemmän ja loukkaannuttu molemmat toisen tajuamattomuudelle. Mies ei tajua täysin sitä, kuinka aikaavievää neljän hengen pyykkihuolto kaikkine pesuineen, ripustuksineen, lajitteluineen ja satunnaisine pyykkivuoroineen on, ja minä en taas vastaavasti varmaan täysin tajua sitä, kuinka monimutkaista joku, ööh, langattoman verkon asentaminen on :D

    VastaaPoista
  3. Voi meidän äitejä <3

    Mä rupesin miettimään meidän työnjakoa, ja pahasti näyttää siltä, että mies kunnostautuu sillä rintamalla minua enemmän. Pesee pyykit, vaihtaa autoon talvirenkaat, käy kaupassa, vaihtaa lamput, vie roskat ja tyhjät pullot. Vie illalla lapset puistoon että minä saan levätä, ja hoitaa viikonloppuisinkin lasten ulkoiluttamisen. Imuroi sentään minua harvemmin, mutta sitäkin säntillisemmin. Minulle jää ruuanlaitto ja lasten hoito miehen työpäivien aikana ja lasten vaateralli (lainatut, palautettavat, kierrätettävät, myytävät, eteenpäin annettavat, uutena ostettavat). No jaa, vessan pesusta huolehdin ja keittiön lattian luuttuamisesta, ja käyn minäkin silloin tällöin kaupassa. Ehkä me ollaan ihan tasoissa.

    Mutta se on kyllä tosi, että näkymätöntä se on. Siis se toisen tekemä kotityö, itse tehty on hyvinkin näkyvää. Itselle.

    VastaaPoista