tiistai 3. joulukuuta 2013

33 asiaa minusta

1. Pidän hiljaisuudesta. Mies kuuntelee radiota taustaäänenä, mutta minä en (paitsi miehen ollessa kotona). En pidä radiomainoksista, enkä kyllästymiseen asti toistuvista hittibiiseistä, enkä oikein radiojuontajistakaan löpinöineen. Saattaisin tykätä jostain fiksusta puheradiosta, mutta sellaisen kuunteleminen vaatii keskittynyttä aikaa, jota minulla ei ole.

2. Viimeisin loppuun asti lukemani on Lionel Shiverin Jonnekin pois. Tykkäsin. Kirja oli kantaaottava katsaus amerikkalaiseen terveydenhuoltojärjestelmään, ja mielessäni vertasin sitä Hotakaisen Luonnon lakiin, todeten, että Shiverin kirja oli enemmän minun makuuni.

3. En tällä hetkellä pidä minkään asian (edes lahjojen) ostamisesta, sillä vapaa-aikaa on niin vähän, että käytän sen mieluummin johonkin muuhun kuin kauppoihin. Pidän toki lahjojen antamisesta, vaikka niiden keksiminen onkin mahdottoman vaikeaa.

4. Olen onnellinen joka päivä.

5. Isompi lapsista on alkanut leikkiä mielikuvitusleikkejä, joissa hän toistaa jotain päivän tapahtumaa tai lukemaamme kirjaa. Näitä on hurjan hauska seurata. Viimeisin leikki meni niin, että lapsi ajoi vauvanuken päälle poliisiautolla, sanoi "ai, sattuu! Pitää puhaltaa" ja puhalsi. Puhaltaessa huulet menevät törölle ja suusta kuuluu "huu".

6. Lainasimme kirjastosta Richard Scarryn Iloiset eläinsadut, ja siitä tuli nopeasti sekä esikoisen että minun suosikkini. Alkuun arastelin Punahilkan, Kolmen pikku porsaan ja muiden satujen lukemista niiden sisältämien pahan suden kitaan joutumisten vuoksi, mutta huomasin, että huoleni oli turha. Esikoinen ei ole isoäitien ja porsaiden syömisestä moksiskaan, vaikka toteaakin aina Punahilkkaa lukiessamme, että "isoäiti ei ole ruokaa".

7. En ole ostanut elokuvia aikoihin, ja olenkin tuuminut, josko dvd-kokoelmasta olisi jo aika luopua. Vaikka tuskinpa raaskin. Säästän kokoelmieni helmiä sitten vaikka jälkipolville, jotka eittämättä tulevat tappelemaan klassikoista kuten Tuulen viemää, Casablanca, Kourallinen dollareita ja Viimeiseen hengenvetoon.

8. Pidän joulusta, mutta vietän sitä vähäeleisesti. Minulla on pienimuotoinen lapsuudentrauma joulunalusstressistä (pitää siivota talo komeroita myöten, pitää kiillottaa hopeat, pitää tehdä itse ja lähettää joulukortit kaikille sadalle sukulaiselle, pitää tehdä kaikki jouluruuat alusta alkaen itse ja kaikki tämä täytyminen tekee ihmiset niin kiukkuisiksi ja väsyneiksi niin että aaton vihdoin koittaessa joulurauha tai joulun ilo ovat vain huonoja vitsejä), etten ole aikuisiällä vielä kyennyt joulua valmistelemaan. Lahjat hankin, ja aattona yleensä menemme sukulaisille syömään. Joulukuusta, -koristeita tai -valoja meillä ei ole, jouluverhoista tai -pöytäliinoista puhumattakaan.

9. Kun aloitin oman blogini kirjoittamisen, seurasin säännöllisesti vain kolmea blogia. Nyt seurattavien lista on kymmenkertaistunut, enkä enää ehdi kommentoida muiden juttuja niin usein kuin haluaisin. Tällä hetkellä seuraan mielenkiinnolla mm. blogeja Sininen keskitie, Periaatteen Nainen ja Valeäiti.

10. En ole kertonut omasta blogistani kuin miehelleni. Hänellekin vain, koska ajattelin, että on pakko, kun juttuni välillä häntä sivuavat. Lisäksi kaksi ystävääni tietää blogistani. Tietääkseni muut läheiseni eivät tiedä, ja hyvä niin. Onhan tämä anonyymiys vähän itsensä huijaamista, mutta toistaiseksi haluan kuvitella, ettette te tiedä, kuka olen.

11. Kirjoitan blogia, koska se auttaa minua ajattelemaan. Monesti ajatukset selkiytyvät kirjoittamalla, ja jos eivät selkiydy, niin tiedän, että vielä on tuumattavaa jäljellä. Voisihan sitä kirjoittaa myös pöytälaatikkoon, mutta blogi välineenä sopii minulle, koska nautin vastavuoroisuudesta. Parhaimmillaan kommenteista syntyy keskustelu, joka auttaa minua laajentamaan omaa ajatteluani.




12. Jos saisin päättää, en koskaan pelaisi yön ulvojaa, vaan käyttäisin yöni nukkuen. Kaikki te pikkulapsiarkea elävät tiedätte, että aina ei saa päättää itse.

13. Anoppini on mainio monestakin syystä, mutta myös siksi, että pitää sienivarastoni täytenä. Itse olen aivan toivoton sienestäjä. Jopa niin toivoton, että anopin neuvoessa minulle omat vakipaikkansa, en löydä sieltä kuin kaksi valekanttarellia.

14. Mieheni kehuu minua päivittäin. Useimmiten hän sanoo, että olen hyvä äiti, erinomainen kokki tai nätti.

15. Kehun lapsiani päivittäin. Kiitän esikoista kun hän tekee, mitä pyydän. Kehun, kun hän onnistuu jossain tehtävässä, kuten peukalon laittamisessa oikealle paikalle lapasessa. Molempia kehun maailman suloisimmiksi ja parhaiksi lapsiksi.

16. Itseni hemmottelu on viime aikoina rajoittunut siihen, että saisin selkä- ja niskajumeja hellittämään: liikuntaa ja hierontaa. Onko jätskin syönti hemmottelua? Sitä teen vähän liiankin kanssa.

17. Olin isänpäivänä vähän tylsä ja annoin miehelle lahjaksi kaksi kravattia (nättejä ovat, en minä sitä, mutta ehkä isänpäivälahjana turhan kliseinen). Ehkä jo ensi vuonna askartelemme lasten kanssa jotain tuiki tarpeetonta mutta oi niin suloista.

18. Haluaisin joskus kerätä yksiin kansiin suosikkireseptini. Kunnianhimoinen haaveeni on, että saisin reseptivihkon valmiiksi vaikkapa siihen, kun lapset muuttavat pois kotoa, niin voin sellaisen heille antaa läksiäislahjaksi. Tähän mennessä olen saanut kirjoitettua ylös vain yhden risotto-reseptin. Onneksi eivät ole ihan vielä muuttamassa pois.

19. Meillä on kotona nenäkannu, joka hieman pelottaa minua. Mies vannoo sen nimeen, mutta minä mieluummin kärsin nuhani.

20. En ole käsityöihmisiä. En osaa neuloa, ommella, kutoa enkä virkata (en edes tiedä, miten edellämainitut eroavat toisistaan). Rikki menneet vaatteet korjaan hakaneuloilla.

21. Olen melkoinen siisteysfriikki, ja sotku ja epäjärjestys ahdistaa minua. Arki kuitenkin opettaa madaltamaan rimaa, ja päivä päivältä siedän enemmän sotkua. Aiemmin ilmoitus yllätysvieraista olisi saanut minut siivoamaan raivoisasti, nyt vaihdan päälleni puhtaan paidan.

22. Äitini antoi esikoiselle lahjaksi Suursmurffi-pehmolelun. Lapsi kutsuu sitä Joulupukiksi. En ole oikaissut käsitystä, enkä pahemmin vaivannut päätäni sillä, sopiiko Joulupukkiin uskoa vai ei. Ajattelin suhtautua Joulupukkiin vähän samalla tavoin kuin Jeesukseen: asian tullessa puheeksi voin kertoa, että jotkut uskovat, kaikki eivät. Toivoisin, että kummallakaan ei tarvitse lapsia pelotella.




23. Lapsen puhumaan oppimisen seuraaminen on parhaita asioita, mitä tiedän. Ilahduttavaa on se rohkea yrittäminen ja luovuus, jolla lapsi kieltä käyttää - ja tulee ymmärretyksi, vaikka sanoisikin vähän hassusti. Lempisanani löytyvätkin esikoisen uussanojen joukosta.

24. En varsinaisesti vihaa mitään sanaa (edes jaxuhaleja), mutta anglismeja yritän välttää. Eli avoidata, juu sii.

25. Lapsen nauru saa minut poikkeuksetta hyvälle tuulelle.

26. Huonosti nukuttu yö, kipeä olkapää, nälkä, kiire, stressi, pipariksi menneet aikataulut ja päiväunirytminsä kadottanut lapsi saavat minut huonolle tuulelle.

27. Lempikirosanani on (ainakin jos lapsen sanavarastoon päätyneistä voi jotain päätellä) on samperi.

28. Syliin nukahtavan vauvan tuhina on kenties kaunein ääni maailmassa.

29. Vauvan itku, joka jatkuu vaikka olet jo käynyt läpi normaalin viankorjaussarjan, on ehkä raastavin ääni maailmassa.

30. Minusta olisi mukava olla opettaja.

31. En haluaisi olla iltapäivälehden toimittaja.

32. Jos taivas on olemassa, haluaisin Jumalan sanovan minulle porteilla ensimmäisenä: "Tervetuloa. Oli jo aikakin."



Noin. Tämä oli tietysti vastaus Jennijeen ja bleuen minulle esittämään haasteeseen, jossa pyydettiin vastaamaan 11 kysymykseen ja sen lisäksi kertomaan itsestään 11 asiaa. Kohdat 1-11 ovat vastauksia bleuen kysymyksiin ja kohdat 12-22 vastauksia Jennijeen kysymyksiin. Kohdat 23-32 ovat myös vastauksia kysymyksiin - tunnistaako kukaan, kenen?

33. Niin, se viimeinen kohta vielä. Tämä on 101. kirjoitukseni, ja seuraava blogiini tuleva kommentti on 1001. kommentti. Jee sille!




6 kommenttia:

  1. Näitä oli kiva lukea! Ja hih, itse en ole kertonut bloggaamisesta kenellekään ja kukaan ei ole tunnustanut tunnistaneensa minua! Itsekin koen, että anonyymina on helpompi kirjoittaa.
    Kivaa joulun odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla! Minä kun pelkäsin, ettei tällaista mammuttipostausta jaksa kukaan lukea :) Mutta ainakin kolme jaksoi. Hyvä hyvä :D

      Kivaa joulun odotusta myös sinulle!

      Poista