lauantai 21. joulukuuta 2013

Joulumuistoja, stressiä ja uusia perinteitä

Isälläni oli jouluisin tapana rakentaa meidän lasten kanssa piparkakkutalo. Hän teki joka vuonna kaavat itse, ja joka vuosi talo oli erilainen. Useammin kuin kerran rakentaminen meni niin, että isä rakensi ja me lapset katsoimme vierestä. Koristella saimme oman mielemme mukaan.

Joulun suosikkiherkkuani olivat vihreät kuulat. Siskoni kanssa puolitimme niitä ja liimasimme tahmeat marmeladipalat kasvoihimme. Se oli ainakin yhtä hauskaa kuin kuulien syöminen.

Rakkain joulukoriste oli kynttilöiden lämmöstä kilisevä enkelikello, jota saatoin ihastuneena tuijottaa pitkät tovit.

Joulukuusi haettiin kesämökiltämme, usein joku meistä lapsista oli isän kanssa kuusenhakureissulla. Minä en pitänyt tavasta, jolla isä valitsi kuusen vähän metsänharvennustarkoituksessa, eli sen kitukasvuisen sieltä terveempien välistä. Olisin halunnut tuuhean ja symmetrisen kuusen, sellaisen mitä torilla myytiin.

Jouluaamuna söimme riisipuuroa, ja lounaaksi oli lihariisipasteijoita lihaliemessä. Äitini teki kaikki jouluruuat alusta asti itse: piparitaikinan, joulutorttutaikinan, puuron, luumukiisselin, pasteijat, kinkun, kolme sorttia laatikoita, lohen, sillit, joululeivän, -pullat, kuivakakun, pikkuleivät ja jälkiruuan. Ennen joulua piti siivota nurkat ja kaapin perukat, kiillottaa perintöhopeat (joita käytettiin vain jouluna) ja silittää pöytäliinat.

Joulunalusaika sujui kireissä tunnelmissa, kun äitini huolehti siitä, ettei "ehdi saada joulua valmiiksi". Aattona kireys purkautui riitana ja kyyneleinä. Meillä ei ollut lasista lapsuutta tai muuta kamalaa, mutta joulu ei silti ole jäänyt mieleeni mukavana juhlana. Liika yrittäminen teki juhlasta suorittamista, eikä leppoisalle yhdessäololle jäänyt sijaa.




Aikuisiällä en ole ollut kummoinen joulun juhlija. Lahjat olen hankkinut, ja kokoontunut aatoksi jouluaterialle läheisten luo, mutta en ole innostunut kodin koristelusta, joulukorteista tai jouluruuista. Pyrin ihan tietoisesti välttämään ajatusta, että joulu vaatisi tullakseen jotain tekemistä. Kyllä se tulee, vaikka koti olisi siivoamatta ja laatikot paistamatta. Joulu tulee, vaikka joulupöydässä tarjottaisiin pizzaa ja joulurauhan julistuksen sijaan katsottaisiin Kauniita ja rohkeita.

Nyt lasten myötä olen hiljalleen alkanut kaivata omia jouluperinteitä. 2-vuotiaani ei vielä hirveästi joulusta ymmärrä (vauva vielä vähemmän), mutta tykkää laulella joululauluja, on innostunut askartelusta ja leipoo posket innosta punehtuen. Niinpä minäkin olen löytänyt joulun ilon uudelleen: ensimmäistä kertaa elämässäni tein itse piparitaikinan, ja piparien lisäksi leivoimme isomman kanssa myös tähtitorttuja. Askartelimme joulukortit isovanhemmille, ja laulelemme porsaita äidin oomme kaikki ja tip tap tip tap tipe tipe tip tap.

Ja arvaatteko mitä? Minä nautin siitä. Kaikki tuo joulutouhotus on mukavaa, kun näen, miten lapseni siitä nauttii. Jouluruuasta en vieläkään välitä, mutta lupasin tehdä joulupöytään rosollin. Askartelu oli niin kivaa, että sitä taidamme tehdä lisää, ja suunnittelenpa minä piparitaloakin (tosin vasta ensi vuodeksi). Kuusta ei ole eikä koristeita, mutta ehkä niidenkin aika vielä koittaa.

Vähän tosin mietin, että niinköhän se kävi äidillenikin, että lasten ilon nimissä rimaa halusi vuosi vuodelta vähän nostaa. Kunnes rima oli niin korkealla, että lasten ilo oli tiessään, mutta sitä ei enää itse huomannut. Nykyjään äitini on jo rauhoittunut, leipoo tortut kaupan taikinasta eikä kata pöytään sen seitsemää sorttia - ja tuntuu iloisemmalta.

Minäkin rauhoitun nyt joulunviettoon ja yhdessäoloon läheisteni kanssa. Blogi päivittyy jos on päivittyäkseen - ihan jonoksi asti ei ole juttuaiheita mielessä. Rauhallista joulua teille, rakkaat blogikaverit, syökää hyvin ja nauttikaa!

9 kommenttia:

  1. Rentoa joulunaikaa, höpöneniä ja herkkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höpöneniä, niitä juuri! Kiitos bleue toivotuksista :)

      Poista
  2. Meidän äiti on myös tuollainen ihana hössö, enkä ole varma, tekeekö se kaiken tuon, koska nauttii, vai koska on pakko. Anoppini sen sijaan on malliesimerkki toisesta päästä: siivotaan niin ku muulloinki ja kaupasta saa hyviä laatikoita. Ei oo niin väliä, jos jotain on unohtunut hankkia, tai jos puuroon ei laita suolaa tai luumukiisseliin sokeria. Se on vain "hups" eikä "katastrofi". Mä oon yrittänyt ottaa enemmän mallia jälkimmäisestä, mutta omaksikin harmikseni huomaan silti pyöriväni yöllä sängyssä miettien, miten on pakko muistaa ostaa neilikoita kinkun päälle tai pakko kuurata se yksi sotkukohta, joka just nyt yöllä tuli mieleen... Ja samaa pelkään, että käykö mullekin noin, miten sä mietit toiseks viimesessä kappaleessa... No, joulu on kerran vuodessa vaan, kuitenkin, onneksi. :)

    Iloista joulun aikaa teidän perheeseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anoppisi kelpaa minunkin esikuvakseni :)

      Itsekin löydän vuosi vuodelta enemmän äitiäni itsestäni. Uskon, että osa touhotuksesta oli aitoa nautintoa: on kiva touhuta ja tehdä itse, ja kuten äitini sanoo, onhan itse tehty kaupasta haettua parempaa. Samalla pitäisi kuitenkin osata myös löysätä silloin kun tuntuu ettei jaksa, ja muistaa, että vähemmälläkin pärjää. Ihan kaikessa. Uskon, että lapset löytävät joulun ilon aika pienestä, kuten minä ja siskoni vihreistä kuulista :)

      Iloista joulua sinullekin, ja jos neilikat unohtuu, se on vain hups eikä katastrofi!

      Poista
  3. Meillä joulu oli rento. Juhlan tuntua toi siisti koti ja ihana joulupöytä, mutta hyvällä meiningillä ne tuli. Suurin osa kaupan herkkuja vaan. Tähän asti tuntuu, että samat tavat on siirtyneet mulle. En osaisi olla joulua sotkuisessa kodissa, mutta kaappeihin en koske. En nimittäin hengaile niissä jouluna ;)

    Kiva kun kirjotit teidän jouluista. Mukavaa joulua koko sakille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kivalta joulunviettotavalta. Hauskaa joulua!

      Poista
  4. "Joulunalusaika sujui kireissä tunnelmissa, kun äitini huolehti siitä, ettei "ehdi saada joulua valmiiksi". Aattona kireys purkautui riitana ja kyyneleinä. Meillä ei ollut lasista lapsuutta tai muuta kamalaa, mutta joulu ei silti ole jäänyt mieleeni mukavana juhlana. Liika yrittäminen teki juhlasta suorittamista, eikä leppoisalle yhdessäololle jäänyt sijaa."

    Tämä oli kuin sanasta sanaan oma lapsuusjouluni. Ei ollenkaan kiva, että ensin piti riidellä siihen aattopäivän illalliseen asti.Piti tehdä sitä tätä ja tuota. Omilleni haluaisin tarjota vähän rauhallisemmat puitteet. Riitaa ei ole eikä kaikkea tehdä itse eikä siivota kaapin perukoita. Mutta täystyö on siinäkin, että saa lelut, pyykit, tiskit ja romppeet järkevästi kaappeihin ja lattiat imuroitua ja luututtua.

    Minua ärstytti lapsuuden kodissa myös se, että joulukuusta tai joulukoristeita ei voinut laittaa kuin aikaisintaan aatonaattoiltana - tai aattoaamuna. Nyt olen pistänyt (muovikuusen tosin) jo marraskuun lopulla viimeisen viiden vuoden ajan. Eikä meillä sitten oikeastaan muita koristeita olekaan, vähän jouluvaloja ja joulutonttuja oviin.

    Joululahjat tosin tuottaa päänvaivaa - samoin joulukortit. Vaikka joka vuosi niiden hankkiminen/ tekeminen on tarkoitus aloittaa jo vuoden alussa. :) Mutta näillä mennään. Hyvää joulua, liityin blogisi lukijaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa! Leluteekistä taisit tiesi tänne löytää? Sinua saattaisi kiinnostaa kesällä kirjoittamani teksti Kaksi rumaa sanaa, se liittyy vähän Leluteekin pinkki-keskustelun aihepiiriin.

      Meillä ei vielä ole joulukuusta lainkaan, mutta olen miettinyt ihan samaa, että turha sen esille laittamista on pantata aattoon saakka. Kivahan kuusella on tuoda joulun tunnelmaa jo hyvissä ajoin, ja mitä enemmän jouluaskareita on tehtynä ennen joulua, sitä vähemmän paineita kasaantuu aattoon.

      Me ei hankittu tänäkään vuonna lahjoja kuin lapsille - lahjansaajia on tosin silloinkin 10 kappaletta. Luotin sokeasti lahjatoiveisiin, muuten olisi mennyt aivan mahdottoman vaikeaksi :) Kortit lähetimme vain isovanhemmille (ei 2-vuotias olisi niitä sen enempää jaksanut askarrellakaan).

      Rauhallista joulua!

      Poista
    2. Joo, sieltä eksyin. Jos löytyis jotain kiinnostavia blogeja. :) Pitääkin perehtyä paremmalla ajalla tuohon feministitekstiin. Just olen keskustellut aiheesta viime aikoina paljonkin ja itsellänikin teksti tulossa siihen aiheeseen. Nyt lapsia nukuttamaan!

      Poista