tiistai 17. joulukuuta 2013

Tosi hyvin menee!

Olen viime päivinä tehnyt ihmiskoetta. Olen nimittäin ryhtynyt vastaamaan rehellisesti kysymykseen "Miten menee?". Usein vastaukseni on "väsyttää".

Miten menee? kysymykseenhän kuuluu vastata jotain muuta kuin miten oikeasti menee. Odotettu vastaus on jotain sen suuntaista, että tosi kivasti, mukavaa kun joulu tulee ja ovathan nämä lapset nyt ihan tosi ihania. Totuudenmukainen vastaus rikkoo kaavan ja hämmentää kysyjän. Reaktio on vähän sama kuin tarjoilijalla, joka saa "maistuiko ruoka?" kysymykseensä vastaukseksi jotain muuta kuin "kyllä kiitos". Pasmathan siinä menevät sekaisin.

Toisinaan saan osakseni myötätuntoisen päänkallistuksen, toisinaan vastakysymyksen tyyliin "mutta eikö se nyt oikeasti ole tosi mukavaa, että lapsilla on sitten toisistaan seuraa". Äitini jaksoi sinnikkäästi muistuttaa minulle, että elän nyt elämäni parasta aikaa, kunnes napakasti vastasin hänelle, ettei se väsymystä poista. Hiljattain sain hyväntahtoisesti kuulla olevani hyvää ehkäisyvalistusta.


On tietysti veteenpiirretty viiva, milloin avoimuus on raikasta vaihtelua, ja milloin tympeää valittamista. Olen vain väsynyt siihen, että pitää esittää jotain, mikä ei pidä paikkaansa. Vaikka kyseessä onkin vain harmiton tapa, vähän kuin brittien How Do You Do. Sitäpaitsi minua kiinnostaisi tietää, mitä ihmisille oikeasti kuuluu, muutakin kuin ihan hyvää.

En tosin itsekään tiedä, miten vastata yllättävään rehellisyyteen. Tai miten toivoisin itselleni vastattavan. Sillä eihän se, että väsyttää, ole mikään maailmanloppu. Se kuuluu tähän elämänvaiheeseen, eikä ole koko totuus sekään: väsyneisiinkin päiviin mahtuu iloa ja naurua.

Elämään kuuluvat ilot ja surut, hyvät ja huonot päivät. Miksi on niin vaikeaa kertoa elämän nurjasta puolesta? Blogimaailmassakin monesti törmää siihen, että (inho)rehellisiä blogeja kiitetään aitoudesta. Ehkä tosielämän kohtaamiset ovat turhan usein pinnan kiillotusta, tyhjänpäiväistä puhetta siitä, kuinka hyvin pyyhkii.

Minulle kuuluu siis väsymystä, mutta paistaa se aurinko risukasaankin. Kohta on joulu ja miehen isyysloma, lapset ovat ihania ja tämäkin on vain vaihe. (Puhuin äsken äitini kanssa, ja hän summasi vastaukseni että "ihan kohtalaisesti siis menee". Se on mielestäni rehellinen summaus.)

Mitä sinulle kuuluu?

19 kommenttia:

  1. Kiitos kysymästä! :) Mäkin oon harjoitellut tuota rehellisyyttä, ja mulle bloggailu alun alkaen olikin juuri sitä todellisen asianlaidan sanomista.

    Mutta tänään kuuluu tosi hyvää. Energinen, puuhakas ja hilpeä olo. Ja erityisen kivalta se tuntuu siksi, että tämä on mukavaa vaihtelua tässä ajanjaksossa, jossa on vaivannut milloin kuolettava väsy ja milloin tukala ahdistus tai superkiukku.

    Voimia sulle. Väsy on inhottavaa, se heijastuu aika moneen asiaan ja tunteeseen pitkin vuorokautta. Toivottavasti loma tekee hyvää ja saat levättyä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on sama lähestyminen bloggailuun. Mulle on myös helpompi olla kirjallisesti rehellinen, se on jotenkin omempi ilmaisutapa, kun saan rauhassa miettiä, miten sanani asettelen.

      Ihanan kuuloisia kuulumisesi :) Energia, puuhakkuus ja hilpeys ovat iloisia asioita jo itsessään, mutta noussevat arvoon arvaamattomaan tullessaan tylsemmän ajanjakson päätteeksi.

      Kiitos tsempeistä! Kyllä se tästä :)

      Poista
  2. Same old, same old. :D
    Mutta joo, itse miettinyt samoja aina välillä. Sitten sitä taas antaa olla ja vastaa mitä tilanteeseen sopii...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on vähän sama. Oikeastaan se menee kuten Anu alla kirjoittaa, että kun on tosi kurja fiilis, ei pysty edes siihen kohteliaisuusfraasiin. Sitten kun menee vähän paremmin, voi todeta, että ihan kivasti.

      Poista
  3. Olen usein ollut samojen ajatusten äärellä. Joskus näkee kuinka isommassa porukassa saatetaan niihin ensimmäisiin mitä kuuluu kysymyksiin vastata automaattisesti sen hyvää, hienoa, upeaa, lapset ovat ihania, mutta kun juttua jatketaan pidemmälle, on yhtäkkiä väsymystä, uupuneisuutta, huolia ja murheita. Minusta tuntuu joskus, että jos olen senhetkisestä mahdollisesta kurjasta olotilasta rehellinen, vastapuoli saattaisi luulla joutuneensa auttajan rooliin. Vaikka asia ei ole niin. Joskus se vain auttaa kun saa puuskahtaa kuinka pännii ja ei siihen sen kummempaa reaktiota toiselta kaipaakaan. En tosin ihan kaikille avaudu, kyllä se "hyvää" sieltä lipsahtelee aika ajoin, vaikkei sitä täysin tarkoittaisikaan. Joskus sitten sivulauseessa tulee todettua se "mutta, onhan tässä tätä kaikkea, väsymystä ja silleen.." ;)

    Huh, olipa vaikean kuuloista ja väsynyttä kommentointia minulta :D Yritin kovasti sanoa sen mitä päässä pyörii, kun aihekin oli hyvä, mutta jotenkin tönkösti se sieltä tuli ulos. Julkaisenpa kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en haluaisi vastauksellani aiheuttaa kysyjälle paineita, että hän joutuu lohduttajakseni tai ratkomaan kurjaa olotilaani. Kuten sanoit, joskus helpottaa jo pelkkä ääneen sanominen. Toisinaan on helpompi vastata odotetulla tavalla. Minä teen muuten samaa kuin sinä, että vastaan "hyvää, mutta.." Tai sitten niin, että vastaan "väsyttää", mutta pehmennän jollain "mutta on hyviäkin hetkiä".

      Tämä on kinkkinen aihe. Kun ei haluaisi omia murheitaan toisten niskaan kaataa, mutta toisaalta kaipaisi enemmän aitoa välittömyyttä. Myös niin päin, että itse osaisi ottaa vastaan sen, kun toinen kertoo kurjasta olostaan.

      Poista
    2. Tämä oli taas yksi lukuisista postauksista jotka auttoivat ymmärtämään oman suvun tapaa vastata "hyvin menee", vaikka esim. teini-ikäinen on ollut todella suuri huolen ja murheen aihe. Mä tulkitsin aikanaan tuon hyvin meneen niin, että hankalan teinin tai uhmiksen vanhemmat häpesivät lastaan ja "piilottelivat" tätä, mutta nyt tälle löytyi ihan uusi, mukavampi selitys.

      -Nuppu

      Poista
    3. Niinpä, käyttäytymisen vaikuttimena voi olla monenlaiset jutut, jotka vain harvoin ovat ilmiselvät päälle päin.

      Poista
  4. Olin aupairina Jenkeissä, jossa minulle opetettiin ensimmäiseksi kaikkien How are you-kysymykseen I'm fine thanks, how are You? Ja infottiin, ettei lisälöpinää oikeista fiiliksistä. Korulauseita korulauseita....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sehän on kohteliaisuusfraasi. Kysyjä on kohtelias osoittaessaan, että häntä kiinnostaa toisen kuulumiset, ja vastaaja on kohtelias kun ei rasita kysyjää omilla kuulumisillaan. Lopputuloksena molemmat ovat kohteliaita, eikä kummankaan ole tarvinnut vaivata päätään toisen asioilla :)

      Poista
  5. Hyvä teksti! Ja nyt voin sanoa, että hyvää kuuluu, kiitos kysymästä. Mä väsähdin samaan asiaan kuin sinä muutama vuosi takaperin. Meillä oli tosi vaikea jakso elämässä, joista vain muutaman asian mainitakseni kerron, että mieheltäni kuoli sekä sisko että äiti. En vaan voinut millään tavoin vastata, että hyvin menee, koska oli niin älyttömän rankkaa. Joten lopetin sen. En vastannut täysin rehellisestikään, kaiken tietää vain muutamat ihmiset. Mutta sanoin vähintään, että on sitä paremminkin mennyt, jos en halunnut sen enempää asiasta puhua.

    Mutta nyt menee hyvin. Uhma on välillä raskasta ja se on yksi osa tätä vaihetta, ja sekin pitää voida sanoa ääneen. Ei se poista rakkautta tai lasten ihanuutta. Kyllä aina sanon senkin :)

    Aitous vetoaa muhun aina. Ei sokerikuorrutukset tai suorittaminen. Inhorehellisyys taas ei vetoa. Asioista voi puhua niin monella tavalla. Oikeista asioista, mutta esim. lapsia kunnioittaen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aitous vetoaa minuunkin. Rehellisyys on hyvä, myös ikävistä asioista. Uskon olevani kanssasi samoilla linjoilla siinä, että ikävistä asioista voi puhua rakentavaan sävyyn niin, ettei valituksesta tehdä tehokeinoa, jolla lyödään yli. Esimerkiksi aggressiivinen syyllisten etsiminen harvoin vetoaa muhun. (Nyt on sellainen olo, etten löydä sanoja ja selitykseni jää kovin hähmäiseksi, mutta ehkä saat kiinni ajatuksestani?)

      Hyvä, että nyt menee hyvin. (Mä muuten tykkään sun tavasta sanoa asioita ääneen. Se on sellainen lämmin ja järkevä tapa.)

      Poista
    2. Sain kiinni! Ja kiitos, kiva kun sanoit ja kuule, samoin. :) Sulla on hieno tapa kirjoittaa ja loistava blogi muutenkin.

      Poista
  6. Ai, minä kun luulin, että Suomessa saa ja kuuluukin vastata niin kuin asia on ja vain englanniksi ei How are you-kysymykseen odoteta rehellistä vastausta! :) Myönnän siis, että useimmiten vastaan tuohon kysymykseen valittamalla mitä milloinkin on päällimmäisenä mielessä. ;)
    Joka tapauksessa, hyvää joulun aikaa teidän perheelle ja erityisen hyvää isyysloma-aikaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että se vähän riippuu myös siitä, kuka kysyy ja kuka vastaa. Kyllä minäkin pystyn läheisille ihmisille ihan rehellisesti vastaamaan (ja he toivottavasti minulle). Tutut ovat sitten vähän eri asia, silloin olen havainnut hämmennystä rehellisyyden äärellä.

      Kiitos! Kun joulun aika on isyysloma-aikaa, niistä molemmista tulee varmasti hyvät!

      Poista
  7. Mä en kyllä välttämättä koe, että "hyvää kuuluu" olisi vain yritys olla rasittamatta toista. Jos joku kysyy, mitä kuuluu, yleensä se ensimmäinen mieleen tuleva vastaus on, että hyvin menee. Koska meneehän mulla, hemmetin hyvin, päivittäisistä tilanne- ja mielialavaihteluista huolimatta. Jälkikäteen sitten saatan muistaa, että ai niin, oonhan mä vähän väsynyt ja kiukuttaakin. Mutta ei se niin olennaista ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, ei tietenkään ole, silloin kun todella menee hyvin. Ei mun pointti ollut, että pitäisi ryhtyä keksimään vaikeuksia, tai kertomaan vain niistä :)

      Poista
  8. Itse en kyllä muista ikinä vastanneeni, että "Ihan mahtavasti!", jos oikeasti on ollut kaikki keturallaan. Mutta myönnän kyllä auliisti, että silloin, kun en halua syystä tai toisesta uskoa vastaanottajalle koko totuutta, vastaan "Tässähän tämä.". Ja kun ei mitään pokerinaamaa ole syntymälahjana siunaantunut, kyllä naamasti yleensä näkee, onko "tämä" alavireeltään positiivinen vai negatiivinen. Jos lisäkysymyksiä tulee, niihin vastaan sitten jo avoimemmin.
    Läheisille ei tule paljoa kaunisteltua, mutta huomaan kyllä, että usein tulee aloitettua silti tuolla samalla lausahduksella usein. Vastaukseni kysymykseeni on siis: Tässähän tämä. Väsyttää todella paljon, mutta väsymys on suurelta osin oman stressin aiheuttamaa. Viimeinen työpäivä ennen lomaa oli ihanan jouluisia ja odotan ensi viikkoa ihastuksissani. Puoliso tulee maanantaina matkoiltaan kotiin ja yhtä aikaa odotan innolla ja jännitän, kuinka meidän käy. Paljon palloja ilmassa. Tai ehkeivät ne ole edes palloja vielä, vaan jonkinlaisia kuplia. Vähän pelkään kutsua palloiksi, etteivät säikähdä ja poksahda tiehensä. Jänniä aikoja.

    Tsemppiä väsymykseen! Toivottavasti tänne eteläänkin saadaan jossain vaiheessa lunta, itseäni ainakin se auttaisi suunnattomasti tämän synkkyyden keskellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mäkään ole vastannut silloin "ihan mahtavasti", vaan jotain tyyliin "mitäs tässä". Usein siinä on kyse siitä, ettei jaksa käydä läpi niitä omia masentavia kuulumisiansa. Toisinaan on kyse myös siitä, etten halua hämmentää kysyjää, kuten nyt on käynyt, kun olen vastannut suoraan, että väsyttää.

      Väsymys on kurjaa, oli se oman stressin tai jonkun ulkoisen tekijän aiheuttamaa, joten tsemppiä sinullekin! Toivotaan, että kuplien osalta kaikki menee, kuten toivot.

      Poista