tiistai 21. tammikuuta 2014

Elämä on banaani, johon apinat eivät ylety

Helsingin Sanomissa oli juttu elämänviisauksista. Tarkemmin siitä, miten ne tuntuvat yleistyneen ajassamme, ja niitä jakelevat niin filosofit kuin iskelmätähdetkin. Otsikossa lainattu viisaus on peräisin kirjailija Gunnar Björlingiltä.



Kasvanut elämänviisauksien tarve johtuu kuulema epävarmuudesta. Ihminen tarvitsee jotain, mihin tarrata, kun työurat ja ihmissuhteet ovat pätkiä.

Jaa, enpä tiedä. Olisi helppo ajatella, että ennen ei turhia filosofoitu, elettiin vaan. Mutta mistä minä tiedän. Ehkä entisaikoina nojattiin Raamattuun ja vanhoihin kansanviisauksiin. Luulen, että ihminen on tarvinnut kättä pidempää aina, ohjaamaan itseään polulla kohti parempaa ihmisyyttä.

Hesarin toimittaja lainasi kahdeksan elämänohjettaan Anton Tšehovilta. Minulle tärkeitä ovat Hanlonin partaveitsi ja Tyyneysrukous.

"Ei ikinä pitäisi selittää pahantahtoisuudella sitä, minkä voi selittää yhtälailla tyhmyydellä."
 

"Anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa mitä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan."

Näillä kahdella pärjään jo melko pitkälle. Ensimmäinen auttaa minua olemaan myötätuntoisempi huonon käytöksen edessä. Jälkimmäisen avulla pystyn muun muassa ottamaan esikoiseni uhmakohtaukset vastaan suuremmalla tyyneydellä.

Nojaatko sinä elämänviisauksiin?

20 kommenttia:

  1. Kyllä mä huomaan joitakin toistelevani, mutta mun "viisaudet" on lähinnä tällaisia eteenpäin, sano mummo lumes-tyyppisiä. Mutta kyllähän ihminen on aina nojannut ajatuksiinsa ja viisauksiin mun mielestä, joku Aristoteleskin vallan työkseen. Kai sekin on osa ihmisyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainiin, tämä oli musta hyvä, tuli kerran Facebookissa vastaan:
      If my life is fruitless, it doesn't matter who praises me and if my life is fruitful, it doesn't matter who criticizes me.

      Poista
    2. Joo, mun mielestä sekin, että jotkut sananlaskut ovat säilyneet perimätietona sukupolvelta toiselle kertoo siitä, että niissä on jotain viisautta takana. Vaikka nyt ei yhtään sellaista tulekaan mieleen, päässä pyörii vain jotain hölmöläisten peiton jatkamista ja katajaan kapsahtamista :)

      Toi on hyvä, minkä Facebookista bongasit.

      Poista
  2. Älä kadehdi toisen onnea, sillä et tiedä hänen salattua suruaan. Tätä mä usein siteeraan ja pyrin elämään sen mukaisesti eli kadehtimista välttäen. Lisäksi tuo on mielestäni siksikin hyvä, että siihen sisältyy myös sellainen viesti, että olemme kaikki samassa veneessä, elämä heittelee kaikkia enemmän tai vähemmän.

    Mutta tuo Hanlonin partaveitsi on loistava! Sitähän voi myös laajentaa niin että tyhmyyden ohessa otetaan huomioon tietämättömyys ja vahinko. Täytyy painaa se erityisen tarkasti muistiin, koska mä olen valitettavasti tuomitseva. Selkärangasta nousee heti hirveä ärtymys, jos jollakulla käy joku lipsahdus, vaikka vahingoille (tai tietämättömyydelle) ei voi mitään. Olen toisinaan syyttäjä silloinkin kun pitäisi olla puolustaja.

    Ja hyviä ovat toki Björling-sitaatti ja Tyyneysrukouskin, tietysti. Mutta just mun luonteella tuo Hanlonin partaveitsi on ehkä vaikuttavin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri samasta syystä minäkin pidän Hanlonin partaveitsestä! Kovin herkästi olen ensin tuomitsemassa, kunnes muistan ajatella, ettei kyse välttämättä ollut pahantahtoisuudesta vaan ihan vain ajattelemattomuudesta tai erehdyksestä.

      Tarvitsen Tyyneysrukoustakin ihan sellaisten turhien tulistumisten välttämiseen. Yksi esimerkki on esikoisen kerhon eteinen. Se on julmetun ahdas. Kun siellä on 9 vanhempaa pukemassa talvitamineisiin 9 vastaan hangoittelevaa lasta, on melkein koko ajan vaarassa saada kyynärpäästä silmään tai kantapäästä kylkeen. Mua ärsytti se ihan kamalasti, kunnes totesin, että ahdas eteinen on asia, jolle minä en mitään voi. Turha siis käyttää energiaa siitä ärsyyntymiseen :)

      Älä kadehdi toisen onnea... on myös hyvä. Mäkin mietin tätä silloin, kun kateus yrittää nostaa päätään. Kenelläkään ei ole asiat täydellisesti, vaikka asiat ulospäin näyttisi miltä. Se on hyvä muistaa.

      Poista
    2. Vielä piti kysäistä, että tajusitko sä tuon Björling-sitaatin? Mä en tajunnut, laitoin sen vitsinä otsikkoon kun se oli mun mielestä niin kaistapäinen :D

      Poista
    3. Ensin tuo Björling-sitaatti kuulosti mustakin vitsiltä, sitten se alkoi vaikuttaa naljailulta pinnallisia ihmisiä kohtaan, mutta kyllä siitä varmasti on kaivettavissa jokin syvempikin merkitys.

      Banaani on hedelmä, joka perinteisesti mielletään apinan keskeisimmäksi ravinnoksi. Eli jos apina ei yletä banaaniin, siinä meillä on yksi perhanan onneton apina. Voisiko olla, että Björling-sitaatti on vain simppeli vertauskuva ihmiselle, joka tavoittelee elämässään aina vaikka mitä mutta ei koskaan voi saada kaikkea, ja juuri se josta jää paitsi on tietenkin se, mitä jää haikailemaan?

      Sitten on myös se tulkintalinja, että apinalla tarkoitetaan typerää ihmistä ja banaanilla jonkinlaista elämänviisautta ja viisasta elämää, onnellisuutta, antoisaa elämää jne. Eli typerys ei voi saavuttaa sellaista hedelmällistä (pun not intended) elämää kuin mikä hänen monille muille lajitovereilleen on mahdollista saavuttaa?

      Tai voihan olla että banaanilla tarkoitetaan hyvän ja onnellisen elämän arvoitusta, jota ihmiset eivät ehkä pysty "ratkaisemaan"? Tai jospa kysymys ei olekaan hyvästä elämästä vaan elämästä ja kuolemasta, elämän kiertokulusta? Siihenhän yleensä saa vastauksen vasta kuoltuaan jos sittenkään.

      Poista
    4. Nukuttuani yön yli tulen jatkamaan :D

      Joten tuosta Björling-sitaatista jää kuitenkin sellainen maku, että siinä irvailtaisiin liian vakavahenkisille filosofeille, joilla jää elämä elämättä kun heillä on niin kova into ja tarve määritellä, mitä on elämä, miten tulisi elää jne.

      Tulee mieleen Samuli Paronen, joka jossain sanoi/kirjoitti joten niin, että asiaa pitkään pohdittuani olen tullut siihen tulokseen, että maailma on sana.

      Poista
    5. Osaan mäkin kirjoittaa! Mutta en näköjään tänään, ainakaan jotenKIN-sanaa...

      Poista
    6. Sä oot nero :)

      Ja niin on Samuli Paronenkin.

      Poista
  3. Mun ainoa likimainkaan elämänviisaudeksi laskettava ohjenuora (lähinnä itselleni) on "kaikki järjestyy". Toistaiseksi kaikki on järjestynyt, ja toivon että sitten kun joku kurja kerta omalla kohdalla ei järjesty niin lapsilla järjestyy. Nuorempana mulla oli tosi dramaattisia mottoja (varsinkin suhteellisen helppoon elämään verrattuna) jotka jälkikäteen nolottaa, tyyliin "elä elämäsi hymyillen, hymyile läpi kyynelten", koska siis elämä 20-vuotiaana oli pelkkää itkua. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kenelläpä meistä ei olisi takana dramaattista elämää 20-vuotiaana :)

      "Kaikki järjestyy" on hyvä. Mähän sain tästä lisää elämänohjeita itselleni hoettavaksi!

      Poista
  4. Ämpärillinen perunoita kuoritaan parhaiten peruna kerrallaan. Se vain on niin totta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. En ole aiemmin kuullut tätä, mutta taitaa olla suomalainen vastine sanonnalle "elefantti syödään pala kerrallaan".

      Poista
  5. Minut pysäytti aika kokonaisvaltaisesti eräs lause taannoin. Se oli yksinkertaisuudessaan jotenkin niin loistava ja ajatuksia herättävä.

    "Sinun arkesi on hänen lapsuutensa".

    Ne lyhyet ja ytimekkäät herättelevät usein. Olen aina pitänyt sanonnasta "Maailmalle olet vain joku, mutta jollekin koko maailma". Ajattelen usein läheisiäni kun kuulen tuon. Ehkä nämä eivät ole niitä varsinaisia elämänviisauksia, mutta saavat ajattelemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä muistan tuon myös, mutta olin unohtanut. Ihan tosi hyvin tiivistyy tuohon lauseeseen paljon asioita vanhemmuudesta. Samalla se konkretisoi - ainakin mulle - miten iso asia ihan tavallinen arki on. Hui. On se pysäyttävä.

      Poista
  6. Mutkin pysäytti tuo "sinun arkesi on hänen lapsuutensa". Tais olla Meidän Perheen tai jonkun vastaavan mainos? Se ravisteli niin paljon että hämmästyin itsekin. Olin kuitenkin sen jo unohtanut, kiitos Ada kun muistutit! Haluaisin muistaa sen, koska se näyttää vaikuttavan muhun suuresti.
    Itse en hirveästi elämänviisauksiin ole nojannut, koska ne muuttuvat helposti kliseiksi. Olen allerginen sellaiselle elämäntapavalmennusviisaus - tyyppisille "motivaatiolause"-jutuille, vaikka tiedän että ne varmasti monelle toimii ja hyvä niin. Toisaalta harrastan idioottimaisia sanontoja väärissä paikoissa, mutta siinäkin pitää katsoa, että vastapuoli ymmärtää sen ironian...
    Ajattelen kyllä kanssa, että "kaikki järjestyy". Yksi mikä on tullut todistettua monesti todeksi on "herra huolehtii hölmöistä". Reissussakin usein joku herra (tai rouva) on pelastanut pulasta neuvomalla tietä tms. Mutta ajattelen, että tää liittyy tohon "kaikki järjestyy" -ajatustapaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, myönnän, että minuakin hieman huvituttavat "muista hengittää" ja "ole läsnä" -tyyppiset itsestäänselvyydet. Mutta sitten toisaalta huomaan, että joskus kiireessä ja stressissä oma hengitys unohtuu pinnalliseksi ja aina en ole läsnä vaan jossain ihan muualla. Mutta makuasioitahan nämä. Joku voi saada valtavasti virtaa lauseesta, joka jonkun toisen mielestä on ihan höhlä.

      Poista
  7. Mua eniten eteen päin vievä "elämänviisaus" on ehkä vähän laimea, monikansallisen yhtiön lanseeraama slogan, mutta jotenkin se vain uppoaa muhun kuin kuuma veitsi voihin. Pätee niin hyvin kaikilla elämänalueilla; urheiluun, kotitöihin, haastaviin työjuttuihin...

    Just do it.

    :D Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä puolestani diggaan Facebookin "Done is better than perfect" -lauseesta. Joskus yrityksetkin oivaltaa :)

      Poista