maanantai 6. tammikuuta 2014

Eroon turhasta

Jääkaapin yläpuolella olevalla hyllyllä on pullo Sambucaa. Ostin sen noin kolme vuotta sitten Tallinnasta. Olin silloin raskaana enkä siis juonut alkoholia, mutta pulloa kassahihnalle viedessäni näin mielessäni lukuisia sivistyneitä illallisia, joita ystävillemme järjestäisimme. Mukavan illan ja hyvän keskustelun kruunaisi lasilliset maukasta aniksen makuista alkoholijuomaa. Ehkä laittaisimme joukkoon pari kahvipapua ja sytyttäisimme näytösluonteisesti juoman palamaan ennen nauttimista.

Pullo on edelleen juomatta, ja illalliset pitämättä (on meillä ruokavieraita ollut, mutta ruoka on ollut makaroonilaatikkoa ja keskustelu pätkittäistä, alkoholia on ollut tarjoilla harvoin).

Alkoholihan säilyy, mutta anekdoottina tämä on mielestäni kuvaava. Ostin jotain, koska pystyin, en koska tarvitsin. Ostin mielikuvan hienoista illallisista, en tuotetta. Ostokseni jäi käyttämättä, mutta siellä se on kaapin täytteenä edelleen, koska sille saattaa joskus olla tarvetta.

**

En tiedä, johtuuko se Täti-ihmisen ostoshaasteeseen osallistumisesta, Petri Luukkaisen Tavarataivas-elokuvasta vai siitä, että olen parisen vuotta ollut aika tiiviisti kodin seinien sisällä tavaramääräämme ihmettelemässä, mutta vuodenvaihteessa päätin, että aloitan kotonamme perusteellisen raivauksen.

Tämä ei ole minulle täysin uutta. Olen myynyt ja lahjoittanut käyttökelpoista minulle tarpeetonta tavaraa jo vuosia. Käyn säännöllisesti vaatehuoneen ja kodin kaapit läpi ja heitän turhat pois. Olen oppinut olemaan ostamatta ruoka-aineita, jotka jäävät käyttämättä (curryä ei enää kotiimme tule, sen jälkeen kun heitin pois purkin, jonka parasta ennen -päiväys oli mennyt vuosikymmen sitten). Osa leluistamme on naapurissa lainassa. Siitä huolimatta meillä on enemmän tavaraa kuin tarvitsemme, kaapit pursuavat täytenä ja saatan ostaa jotain kaupasta muistamatta, että hyllyssä on jo sellainen.

Kerroin jo aiemmin aikovani ryhtyä vaatekaapin täydellistämis -projektiin. Saatan tehdä sen vähän isommalla kädellä projekti 333 -oppien mukaisesti. Hieman houkuttaisi asettaa jokin tavoite myös muun kodin tavaran karsimiselle, kuten tavara päivässä, vuodessa 365, mutta jo tammikuun alun kokemukset osoittavat, että tavara päivässä on minulle aivan liian vähän.

Tänä vuonna olen nimittäin lahjoittanut tai myynyt eteenpäin jo:
2 talvitakkia
2 kassillista vauvan vaatteita
2 kassillista äitiysvaatteita
1 kassillinen vauvan hoitotarvikkeita
2 korua
2 käsilaukkua
toistakymmentä aikakauslehteä
1 pehmolelun
4,5 kg kirjoja (punnitsin, koska kirjat lähtivät uudelle omistajalleen postipakettina)
n. 150 hiuspinniä (noin vuosikymmen sitten olin asemassa, jossa jouduin osallistumaan iltapukujuhliin, joihin vaadittiin myös juhlakampaus. Säästin kampaukseen käytetyt pinnit, enkä ole tarvinnut niitä kertaakaan kymmeneen vuoteen.)
puolen tusinaa huivia (kaappiin jäi toinen samanmoinen)

Lisäksi olen heittänyt kelvottomina pois puoli muovikassillista lääkejätettä, kivistä askarreltuja "koriste-esineitä", ja puoli muovikassillista kosmetiikkaa, lähinnä näytepakkauksia (En käytä kasvovettä. Miksi olen suostunut ottamaan sellaista vastaan 3 purkillista?). Vanhoja lakanoita meillä on kaapissa ihan liikaa, mutta niille yritän löytää ottajan ennen kaatopaikkatuomion antamista.


Kuinka paljon tänne tulee tilaa vuoden aikana?

Tässä olisi ainesta uudenvuodenlupaukselle, mutten osaa asettaa mitään konkreettista tavoitetta. En taida jaksaa myöskään pikkutarkasti listata vähentämiäni tavaroita - enkä oikein usko, että se teitä kiinnostaisikaan. Sen tiedän, että haluan luopua meillä jo olevasta turhasta tavarasta ja oppia sanomaan ei uudelle turhalle tavaralle. Uskon luopumisen olevan helppoa vähemmän vaikeaa, mutta hankintapuolella tarvitaan elämänmuutosta ja opettelua. Se tarkoittaa oman maun ja mieltymysten tuntemista, "ihan kivan" kauppaan jättämistä ja ilmaisesta kieltäytymistä.

En osaa sanoa, kuinka paljon on tarpeeksi ja milloin raivaus on tehty valmiiksi. Sen tiedän, että yhtään uutta säilytyskalustetta en kotiimme halua. Haluan, että kaikilla tavaroilla on oma paikkansa. Haluan rauhallisempaa yleisilmettä myös suljettujen kaapinovien sisäpuolelle ja helpompaa siivousta.

En aio aloittaa ostoslakkoa. Lastenvaatteita ostan tänäkin vuonna, samoin itselleni ainakin puhkikuluneiden tilalle (yhdet farkut ovat jo kuluneet puhki, toiset ovat sillä tiellä). Eteisen lipaston laatikoista jokaisen pohja on irti, senkin haluan vaihtaa ehjään.

**

Tiedostan, että tavaraähkyni on ensimmäisen maailman ongelma parhaimmillaan (pahimmillaan?), ja vieläpä korostetusti hyväosaisen ihmisen ongelma. Kun olin köyhä opiskelija, haalin tavaraa sieltä mistä sain. Ensimmäisillä valmistumisen jälkeisillä palkoilla ostin mielihyvin vähän statustakin, näyttöä siitä, että minä pärjään ja pystyn. Nyt kun minulla on kaikkea ja liikaakin, voin ryhtyä vähentämään.

Luopumisen aion tehdä myymällä vanhat tavarani kirpputorilla. En tavoittele tuottoa, vaan haluan oppia tavaroiden arvosta ja siitä, mikä on käyttökelpoista. Jo nyt on ollut silmiäavaavaa tarjota vanhoja kirjoja divariin ja huomata, että kauppias ottaa niistä vastaan vain puolet. Yritän löytää uuden omistajan tai käyttötarkoituksen mahdollisimman monelle tavaralle. Uutta ostaessa kysyn itseltäni sinnikkäästi "tarvitsenko tätä todella?" ja "kuinka paljon ja kuinka pitkään tulen tätä käyttämään?".

Vuoden lopulla julkaisen täällä uuden kuvan vaatehuoneestani. Toivon, että se on paljon nykyistä väljempi. Onkohan hääpukuni vielä siellä? Entä joogamatto, jota on edellisen kerran käytetty 2,5 vuotta sitten? Entä isoäidiltäni peritty keltainen jakku, joka ei sovi minulle malliltaan eikä väriltään?

Tavaraan kiintyminen, se on pirullinen juttu. Tästä saattaa tulla jännä vuosi.

22 kommenttia:

  1. Olen ajatellut aivan samaa! Ajattelin aloittaa varastoista (en edes muista mitä siellä on, joten todella tarpeellista siis) ja jatkaa asuntoon. Etenen hiljalleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin etenen hiljalleen, hylly kerrallaan. Arvaan, että vuoden aikana saan palata useamman kerran jo läpikäytyihin hyllyihin - ainakin aiemmilla karsimiskierroksilla aina jotain turhaa on jäänyt heittämättä pois, koska "ehkä siitä saisi vielä jotain" tai "tätä saattaa vielä joskus tarvita" tai "muttakuntähänliittyymuistoja" :D

      Poista
  2. Huoh, tää on kyllä niin totta, osuu ja uppoaa.
    Mäkin katsoin eilen Tavarataivaan (enkä sinänsä kokenut mitään hurmosta, kun tavaranmäärä on ahdistanut ennenkin mutta toisaalta olen todennut että esim. vaatteet on mulle sellainen ilo, että en oikein niistä malta luopua ja niin kauan kun ne mahtuvat nykyiseen kaappiinsa niin tilanne on OK, vaikka niitä on silti liikaa. Toisaalta kun paino seilaa +/- 15 kg melkein kaiken aikaa niin on hyvä että on eri kokoisia!).
    Allekirjoitan sen, että usein ostaa idean, illuusion tai unelman eikä sitä tavaraa. Mulle tää kaikki realisoituu niin omiin kuin lasten vaatteisiin - käsittämätön määrä juhlamekkoja, 0 juhlia. Tai ainakaan sellaisia juhlia missä noille iltapuvuille olisi kauheasti käyttöä.

    Seuraan tätä projektia erittäin kiinnostuneena, tapahtui se sitten millaisessa muodossa tahansa. Jonkinlainen vaatekaapin täydellistäminen on itselläkin mielessä, tässä toki taas tuli pari mutkaa matkaan sen suhteen.

    (Tavarataivaan mummola-kohtauksesta kyllä tuli mieleen kun oma isäni kuoli, ja siellä oli pieni kaksio täynnä tavaraa joka ei meille mahtunut - ja joista aika harvoja esineitä tai huonekaluja halusin kotiini - ja sitten tuli se tilanne, että piti yhden ihmisen elämä kierrättää, heittää roskiin tai myydä/antaa eteenpäin. Konkretisoi hyvin taas materian turhuuden).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oikein osaa sanoa, miksi Tavarataivas niin kovasti mua puhutteli. Mäkin olen potenut samaa tuskaa jo pitkään, eikä se Luukkaisen tempaus sinänsä tuonut yhtään uutta ajatusta. Tai ehkä sellaisen, että luopumista voisi tehdä myös isommalla rytinällä, eikä pala kerrallaan kuten minä olen tehnyt. Olen esimerkiksi karsinut cd-levyjä, mutta vain osan, koska niitä loppuja saatan joskus kuunnella. No en ole kuunnellut.

      Kiva kuulla, että projekti kiinnostaa! En vielä tiedä, miten tätä käsittelen täällä blogin puolella. Ainakin nyt tämä on niin paljon ajatuksissa, etten osannut mistään muusta kirjoittaa (alkuun en tosin osannut kirjoittaa tästäkään, kun piti käydä läpi kaappeja ja näpytellä myynti-ilmoituksia, hah), joten tulipahan laitettua tänne (vaikka siis ajattelin myös sitä, etten hiisku tästä täällä sanaakaan vaan pidän omana yksityisenä projektinani).

      Se mummola-kohtaus oli hyvä. Just noinhan siinä käy. Mun romut on vaan mun romuja, ei niillä ole kenellekään muulle mitään arvoa. Enkä edes halua, että mut tullaan muistamaan mun tavaroista, vaan jostain ihan muusta.

      Poista
  3. Oi löytyi uusi kaappi siivottavaksi. Meillä pakastimen yläpuolinen kaappi on täynnä viinoja, joita emme juo kotona. Minä juon lasin viiniä kerran kuukaudessa ja mieheni kaksi. Rommia join viimeksi kulauksen kaakaon joukossa kaksi vuotta sitten, mieheni ei ole muistaakseni juonut mitään viinakaapista viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Mieheni taisi tuoda Zurichistä taas viinapullon. Pussi on vielä päällä ja en ole viitsinyt kurkkia toisen ostoksia. Toivottavasti oli kuluvaa viiniä.

    Ehkä oikeasti ryhdyn suunnittelemaan kaapin tyhjennystä. Pidän railakkaat rapujuhlat tai 40-vuotisjuhlat ilman lapsia ja juotan viimeiset turhuudet kaapista kavereiden kurkkuun ennen kuin murkkuikäiset löytävät kätkön. Täytyy tehdä inventaario kaappiin, kuinka monet juhlat joutuu järjestämään :-).



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohan on hauska idea, kaapin tyhjennys juhlimalla :)

      Mä oon pariin kertaan* jo siivonnut viinakaapin, kaatanut pois jallut, ginit ja kossut, koska emme me juo viinaa kotona. Punaviinejäkin olen kaatanut viemäristä alas, ja viime vuosina olemme kylmästi laittaneet lahjana tulleet pullot kiertämään. Viinejä olemme oppineet ostamaan pieniä pulloja (niissäkin alkaa jo olla ihan hyvä valikoima), kun kokonaista ei meillä kulu.

      * Jaa miksi pariin kertaan? No kun ensimmäisellä tyhjennyskerralla sinne on kuitenkin halunnut jättää jotain Sambucaa, jonka juomisen mielikuvaan olen ihastunut :)

      Poista
    2. Melkein kaiken muun paitsi viinan lahjoitan sellaisille, joilla sitä kuluu. Tässä sisäinen moralisoijani sanoo riippuvaisen juottamisen olevan väärin. En myöskään tarjoile viinaa ystävilleni, joilla on ongelmia sen kanssa. Riippuvaisen viinojen kaataminen toisen toimesta viemäristä alas, johtaa vain tilapäiseen raittiuteen.

      Nuukailijana viemäristä alas kaataminen on vielä vaikeaa. Alkosta saa sellaisen tyhjiökorkin, jolla pullon saa säilymään seuraavaan viikonloppuun ainakin pataruokiin käytettäväksi. Olen saanut sellaisen isältä lahjaksi ja käyttöä on löytynyt eli meille ei ollut turhake.

      Melkein jokaisen kohteen läpikäyminen vaatii monta kierrosta erilaisten mielikuvien johdosta.

      Poista
    3. En minäkään osaa viinaa antaa lahjaksi. Viinipullon voin viedä tuomisena, jos olemme menossa ystävien luoksi syömään tms. Silloin en tietenkään anna alkoholia, jos tiedän, että sen kanssa on jotain ongelmia.

      Minä huomaan nuukailevani monen asian kanssa. Eniten päänvaivaa aiheutuu tavarasta, joka on sinänsä käyttökelpoinen muttei kelpaa kenellekään. Sitä kun ei haluaisi heittää kaatopaikalle, muttei haluaisi säilyttääkään.

      Poista
  4. Hei, vanhat lakanat voi varmaan antaa löytöeläintaloille, samoin vanhat pyyhkeet, petivaatteet yms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Soitinkin Helsingin eläinsuojeluyhdistykseen, mutta heillä on joulun lahjoitusten jälkeen varastot täynnä. Sanoivat, että parin kuukauden päästä voin yrittää tarjota uudestaan.

      Kuviottomat lakanat (eli käytännössä aluslakanat) sain eteenpäin ompelua harrastavalle ystävälle.

      Matonkuteinahan nuo olisivat hyviä, mutta ei sellaisenakaan taida löytyä ottajaa.

      Poista
  5. Aargh, kirjoitin pitkän sepustuksen ja se itsetuhoutui.

    Aargh, turhauttaa.

    No kuitenkin: samansuuntaisia fiiliksiä. Yritän päästä eroon siitä ajatuksesta, että muistorikkaasta tavarasta ei voisi luopua. Haluaisin, että kaikella olisi joku funktio kodissani. En halua kylppäriin hiustuotteita, joita ehkä teoriassa voisin käyttää. En keittiöön alkoholipulloja, jotka keräävät kauheasti pölyä.

    (Molemmista on nyt luovuttu. Mies kaatoi alkoholit viemäriin, minä vein vanhat hiustuotteet roskiin.)

    Ja vielä: onpas kiva, etten ole ainoa, joka ei käytä kasvovettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aarg, kommentin itsetuhoutuminen on turhauttavaa. Kiva, että jaksoit kuitenkin kommentoida, itsellä usein vastaavassa tilanteessa käy niin että turhautumisangstissa jätän homman sikseen.

      Mä oon viimeisen parin vuoden aikana yksinkertaistanut kosmetiikan käyttöäni valtavasti, mutta kasvovettä en ole tajunnut ikinä (ja silti olen säilönyt niitä näytepurkkeja vuositolkulla).

      Poista
  6. Sama projekti täälläkin menossa. Oon ollut ahdistunut kaikesta nurkissa ajelehtivasta tavarasta ties kuinka kauan. Kun muutin omaan kotiin, päätin ettei meille sitten tule kaikkea sitä kummallista roinaa, joka lojuu laatikon pohjalla. No, helppo varmaan arvata mikä on tilanne nyt...
    Oon tehnyt karsimista pikku hiljaa jo kauan, mutta ei siitä ole tullut oikein mitään, kun tuntuu ettei tavara vähene millään. Nyt satuin lukemaan Hesarista ton jutun, ja mieskin innostui! Meillä on ihan konkreettinen lista, koska siinä näkee helposti hankitut ja pois annetut/ kierrätetyt. Nyt ollaan ainakin molemmat ihan fiiliksissä, ja ehkä vihdoin saataisiin roina liikkeelle!
    Näköjään tämä on sellanen ongelma, jonka parissa kaikki painii nykyään. Hullua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin mietin konkreettista listaa, mutta sitten ajattelin, että alkuinnostuksen jälkeen sen täyttäminen käy työlääksi. Sen sijaan valokuvaan kaappeja ja hyllyjä, ja katson tilanteen kehittymistä tyhjentyneen hyllytilan näkökulmasta (katsotaan, kuinka pitkälle sitä jaksan).

      Mä luulen, että tämä tavaraähky ja sen yleisyys on peruja siitä, että tavara on niin älyttömän halpaa ja halpenee koko ajan. Esimerkkinä: meidän telkkari on kohta kymmenen vuotta vanha, ja mä muistaakseni maksoin siitä aikanaan tonnin. Nyt se tuntuu ihan käsittämättömältä summalta, kun vastaavan kokoisen (ja tekniikaltaan paljon edistyneemmän) saa parilla satasella. Ja jos sellainen menee rikki, on edullisempaa ostaa uusi kuin korjata vanha (me vietiin joskus rikkoutunut dvd-soitin huoltoon. Antoivat pakasta uuden ja toivottivat hyvää päivänjatkoa).

      Vaatepuolella ilmiö näkyy siinä, että avustusjärjestöjen keräyslaatikoihin jätetään vaatteita avaamattomissa paketeissa. Kun ei ole jaksettu palauttaa. Hullua.

      Poista
  7. Tää oli just kun mun kynästä! Tänään tilasin Kierrätyskeskuksen auton (ilmaista!!) hakemaan lastin tavaraa yhden kirjahyllyn kanssa. Joulukuun tyhjentelin vaate- ja liinavaatekaappeja ja tänään pääsin jo keittiönkaappeihin. Ei todellakaan tarvita 12 eriparista kahvimukia kolmen hengen taloudessa! Lakanoihin ja pyyhkeisiin pätee sama kuin vaatteisiin, siellä on ne muutamat lempparit joita aina käyttää ja muut vaan makaa tilaa viemässä turhanpanttina.
    Mä havahduin tähän kaman vähentämiseen sen jälkeen kun olin hankkimassa meille uutta lipastoa "että sais nää tavarat sinne sit tosi hyvin säilöön". Onneksi en ostanut vaan tajusin, että ei todellakaan näin, vaan eroon turhasta!
    -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös Fida lähetystorilla on ilmainen noutopalvelu. Me käytettiin sitä, kun muutettiin miehen kanssa yhteen ja kahden aikuisen kamppeista piti karsia puolet pois. Nyt ihan tarkoituksella näen vähän vaivaa tavarasta luopumisen eteen. Se olkoon katumusharjoitukseni, jonka toivottavasti muistan kaupoilla ostoshimon iskiessä :D

      Mulla oli samanlainen "me tarvitaan uusi lipasto" -hetki. Googlailinkin sellaisia, ennen kuin tajusin, että oikea ratkaisu ei ole säilytystilan hankkiminen, vaan tavarasta luopuminen.

      Pienvarastobisneshän on syntynyt tästä tavaran hamstraamisesta. Kun kotoa loppuu tila, vuokrataan varasto, jonne aarteet voi säilöä :)

      Poista
  8. Hei, en tiedä missä päin asut, mutta ainakin Helsingissä Itä-keskuksen kirjastossa on kierrätyshylly asiakkaiden kirjoille. Olen itse vienyt sinne kirjoja, joita divari ei ole huolinut. Kaikki viemäni kirjat ovat kadonneet hyllystä. Tämä olisi hyvä palvelu kaikkiin kirjastoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! En ole huomannut, että lähikirjastossamme tuollaista hyllyä olisi, mutta kysäisen.

      Joskus olen laittanut kirjoja rappukäytävään ja naapureille lapun, että saa ottaa. Silloin ovat kaikki kirjat kelvanneet :)

      Divarimmekin suostui lopulta ottamaan kirjat, kun annoin ne ilmaiseksi. Toinen vaihtoehto olisi ollut viedä ne Kierrätyskeskukseen (sinne taidan viedä CD-levyjä).

      Poista
  9. Hei! Onko blogisi blogilista.fissä? Haluaisin seurata sinua, mutta en sitä löydä (ja oman mukavuuteni vuoksi seuraan kaikkia blogeja vain sitä kautta). Olenkohan vain kömpelö?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkohan minä kömpelö :)

      Yritin lisätä blogin listalle, mutten onnistu löytämään sitä. Hmmm. Yritän uudestaan.

      Poista
    2. Nyt löysin! Kiitos!!!

      Poista