keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Harrastus

Miehen tultua kotiin syötän vauvan ja livahdan omille teilleni. Askeleeni käyvät taas kirjastoon. Käymme siellä lasten kanssa kerran pari viikossa, mutta ihanaa on päästä kirjastoon omassa rauhassa. Kierrän hyllyt päämäärättömästi, poimin kassiin kirjoja sattumanvaraisesti. Tällä kertaa taisin ahnehtia liikaa kirjoja, tulee kiire niitä lukiessa ennen palautuspäivää. Rrrrakastan kirjastoamme.

Kotona vauva nukahtaa syömisen jälkeen syliini. Annan hänen nukkua ja jatkan lukemista. Hän tuhisee huulet vielä aavistuksen verran liikkuen, taitaa nähdä maidonsyöntiunia. Minä luen ja olen hetkessä muissa maailmoissa. Sain juuri luettua Adichien Puolikas keltaista aurinkoa, jota jonotin kirjastossa yli kuukauden. Rrrrakastan Adichieta, hän on uusi suosikkikirjailijani. Haluan lukea häneltä kaiken. Ja vielä vähän päälle.


Isompi kantaa syliini kirjoja luettavaksi. Välillä luemme yhdessä, minä yhden lauseen ja lapsi seuraavan ulkomuistista. Toisinaan esikoinen lukee vauvalle. Tai itsekseen. Äitiinsä tullut, ihana lukutoukka. On hauska huomata, miten nopeasti esikoinen löytää mieleisensä kirjat. Johonkin ihastuu ensisilmäyksellä, toisesta ei kiinnostu millään.

Kuopus on usein sylissä lukuhetkinämme. Aivan kuin hänkin kuuntelisi tarkkaavaisena. Kuvia ainakin katselee, ja hamuaa kirjaa pulleilla sormillaan.


Aloitan kohta lukupiirin. Ensimmäinen kirja on jo luettu, ensimmäinen tapaaminen on nurkan takana. Jännittää, mutta hyvällä tavalla.

10 kommenttia:

  1. Minäkin olin juuri lukupiirissä! Se oli hauskaa. Ensi kerraksi pitää muistaa ottaa jotain sipsejä, että olen välillä myös hiljaa.

    Mä tykkään näistä sun kevyemmistä* postauksista kovasti. Nää piirtää eri tavalla kuvaa susta. Tulee sellainen olo, että pitäisin susta livenä takuulla, vaikka netissä välillä ollaankin ihan eri mieltä (ja mä oon välillä kipakasti urpo.) Edellinen lause ei sitten sisällä velvoitetta vastata kohteliaasti, että niin minäkin varmasti sinusta :D

    * En tiedä, onko "kevyt" oikea sana tässä kohdassa. Mutta tietänet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitä minä jännitänkin, osaanko olla hiljaa :)

      Ja heh, kiitos :D Minä itse asiassa tykkään eri mieltä olemisesta. En pidä konfliktista, mutta fiksun ihmisen kanssa ajatustenvaihto on antoisampaa, jos ei pelkästään taputella toisiamme selkään että fantastisesti sanottu. Vaikka vaikeaa se eri mieltä oleminen o , etenkin netissä. Vieläkin on paha mieli siitä yhdestä urposta kommentista jonka jätin blogiisi (ja nyt sinä takuulla mietit, että hetkinen, miten niin vain yhdestä :))).

      Mutta siis, ihan ilman mitään pakottavaa tunnetta sanoa sama takaisin: minäkin uskon, että pitäisin sinusta livenä.

      Poista
    2. Mietin, että mistä ihmeen kommentista :D

      Poista
  2. Mukavaa lukupiiriä! Kävin itse kotiäitivuodet lukupiirissämutta nyt jouduin karsimaan. Tykkäsin valtavasti ja toivottavasti teilläkin on kiva porukka :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan! Tunnen porukastamme ennakkoon vain yhden, siitä lisäjännitystä ekaan kertaan :) Mutta mukava tavata uusia ihmisiä, etenkin sellaisen aiheen tiimoilta, mikä ei mitenkään liity lapsiin :D

      Poista
    2. Minäkin menin täysin tuntemattomaan ryhmään. Se oli oikeastaan aika vapauttavaakin :). Se on ihan huippua kun pääsee kuuntelemaan ihmisten aikuisia ajatuksia jne :))!

      Poista
  3. Meillä on näköjään sama lempikirjailija. Pinossasi oleva Kulkurit on vieras, täytyypä löytää se kirjastosta. On herkkua käydä kirjastossa ilman lapsia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut Kulkureita vielä, joten en osaa sanoa, onko se hyvä. Itse tartuin seuraavaksi Tóibínin Äitejä ja poikia -kirjaan, mutta Adichien jälkeen mikään ei oikein tunnu miltään, enkä oikein saa kirjasta kunnon otetta.

      Poista
    2. Äitejä ja poikia parani matkan varrella tai ehkä mielentilani oli oikea.

      Poista