sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Kuinka paljon on tarpeeksi?

Olen saanut vaatekaappi-projektiani sysäyksen eteenpäin. Aloitin helpoista: myin pois raskausvaatteet ja palautin lainassa olleet imetysvaatteet. Pärjään muutamalla omalla imetyspaidalla ja -mekolla kesään saakka, jolloin olisi  tarkoitus luopua imetyksestä.

Olen käynyt myös "tavallisten" (so. ei-imetysvaatteiden) kimppuun. Siirsin pois ison pinon hameita, joita en ole käyttänyt aikoihin, sekä muutaman paidan ja housut. Vielä on paljon raivattavaa. Yritän vaatevarastoa karsiessani kiinnittää huomiota siihen, miksi joku vaate on jäänyt käyttämättä. Osa vaatteista oli vanhoja suosikkejani, mutta niin nuhjuisiksi kuluneita, etteivät enää näytä hyvältä. Osa oli alunperinkin vikaostoksia: liian isoja, huonosti istuvia, herkästi rypistyviä tai väärän värisiä. Osa syrjään siirretyistä on sinänsä "ihan kivoja", mutta vaatisivat kumppanikseen kengät ja yläosan, joita minulla ei ole, enkä aio hankkia (ajattelin muuten ottaa uudeksi säännöksi sellaisen, että jos vaate tarvitsee asustamista näyttäkseen hyvältä, jätän sen kauppaan).

Tämä projekti tuntuu ottavan aikaa. Olen myynyt ja antanut pois kassikaupalla vaatteita, mutta vaatehuone on edelleen täynnä. Olen täyttänyt tyhjyyttä väljentämällä, eli saanut saman tilan täytettyä pienemmällä määrällä.

Vaatehuone nyt. Isoäidin keltainen jakku roikkuu vielä ylätangolla, kunnes keksin sille uuden omistajan.

Vaatehuone tammikuussa. Minun silmääni isoin ero on, että vaatekassit lattialta ovat poistuneet. Tuleekohan tästä valmista koskaan?

En ole ostanut itselleni tänä vuonna mitään. En ole ostoslakossa, mutta tuntuu, etten ole vielä valmis ostoksille. Haluan tutkia enemmän omaa vartalotyyppiäni, vaatemakuani ja opetella materiaaleja. Osan vaatteista olen siirtänyt ehkä-pinoon, ja niitä vaatteita pidän päivän verran päälläni. Tunnustelen, tuntuuko vaate kotoisalta, istuuko se, pukeeko se minua. Yritän opetella menneistä virhevalinnoista pois. Olen ehkä jotain jo oivaltanut: minulle sopivista kaula-aukoista, hihan pituuksista, lahkeen malleista.

**

Käänsin kriittisen katseen myös kirjahyllyyn. Huomasin täyttäneeni hyllyni kirjoilla, joita en enää lue. Sanakirjoja peruskouluajoilta, matkaoppaita menneiltä matkoilta, heräteostoksena ostettuja pokkareita, jotka joutavat jo eteenpäin. Kärräsin säkillisen kirjoja kierrätyskeskukseen, ja keittiöstä keittokirjat kolmea lukuunottamatta.

Muutaman kirjan hankin poistuneiden tilalle. Huutokaupasta Tuulen viemän kovakantisen yksiniteisen painoksen vuodelta 1978, Ylpeys ja ennakkoluulon uuden suomennoksen viime vuodelta, Tove janssonin kuvittaman Hobitin. Näitä ikisuosikkejani luen vielä monesti, toivottavasti myös ääneen lapsilleni, kunhan kasvavat vielä vähän.

Kirjahylly nyt. Epämääräistä paperia on kolme hyllyllistä odottamassa läpikäyntiä.
Kirjahylly tammikuussa.

Lasten vaatekaapista olen palauttanut lainassa olleita vaatteita kolme kassillista. Kuten talon muun säilytystilan kanssa, myöskään lasten vaatekaappi ei ole muuttunut vielä järjestyksen tyyssijaksi. Vaatteita lajitellessani olen kuitenkin oppinut jotakin: on yhdentekevää, kuinka paljon vaatteita lapsilla on - käyttöön päätyvät aina ne samat lempivaatteet. Hieman suruissani olen palauttanut meillä käyttämättä jääneitä lainavaatteita säilömättä niitä kuopukselle, mutta ihan turhaan niillä kaappini täytän. Lapsillakin on oma vartalomuotonsa, ja toiset vaatteet sopivat paremmin kuin toiset.

Kävin eilen täydentämässä lasten vaatevarastoa kevätvaatteilla, enkä pode pätkääkään huonoa omatuntoa siitä, että ostin uutena ja täyteen hintaan. Hankintani olivat harkittuja, sopivat olemassa oleviin vaatteisiin ja minun lapselleni. Ne kulkevat esikoiselta kuopukselle ja aikanaan myyn ne uusille lapsille, joten käyttöiästä tulee ihan kelvollinen. Mitä rahanmenoon tulee, niin totean, että halvemmalla pääsen kun ostan vähemmän. Piste.

**

Vastausta otsikon kysymykseen, kuinka paljon on tarpeeksi, minulla ei vielä ole. Jatkan tutkimista ja uskon, että taloudestamme löytyy vielä vähennettävää. Jatkan varmaan myös aiheesta kirjoittamista, ja olisikin kiva kuulla, kiinnostaako tämä projektini tai olisiko jokin osa-alue, joka kiinnostaa erityisesti?

14 kommenttia:

  1. Minua kiinnostaa todella paljon, vaikka en osaa aina mitään fiksua välttämättä kommentoida :) Näistä saa itsekin ideoita.

    Minua harmitti tosi paljon kun jossain oudossa "en ole enää raskaana, voin käyttää normaaleja vaatteita" - huumassa ostin vuosi sitten aika kasan vaatteita, ja jotka ovat nyt liian isoja. Olen myynyt lähes kaikki pois, mutta tottakai käytetyn vaatteen hinnalla, vaikka käyttökertoja ei ehtinyt montaa olla.

    Olen ennen ollut aikamoinen impulssiostaja, ja ostanut valtavat määrät melko turhaakin vaatetta. Mitta tuli täyteen ennen raskauksia ja myin lähes kaiken pois. Tosin, jos ei muuta niin ainakin ne lukemattomat virheostokset opettivat mikä sopii, mikä ei, ja nyt osaan ostaa oikeasti siihen tarpeeseen. Heräteostoksia toki välillä tulee, mutta harvoin. Minulla on nyt puolen vuoden ajan ollut sääntö että jos ostan jotain laadukkaampaa ja usein myös kalliimpaa, tosin käytettynä yleensä, luovun jostain vanhasta vaatteestani. Merkkivaatteilla on aika hyvä kysyntä, joten tämä on kivasti toiminut. Perusvaatteiden kohdalla en yleensä tätä toteuta, mutta niitä tulee ostettua melko vähän.

    Kommenttini meni ehkä vähän ohi aiheen ja tulipahan turistua, mutta herätit paljon hyviä ajatuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että kiinnostaa, saan minäkin vähän lisäpontta kirjoittaa!

      Minä olen ollut ja olen edelleen laiska ostaja: en jaksa kiertää kauppoja metsästäen sitä oikeaa ja vihaan sovittamista. Aiemmin olen monesti tyytynyt kompromissiin ja melkein hyvään, kun olen kyllästynyt kaupoissa ravaamiseen. Toisaalta ennen lapsia kyllä kiersin kauppoja ihan huvin vuoksi, vailla varsinaista tarvetta jollekin. Se taitaa olla huono yhdistelmä, ostaa kompromisseja ilman varsinaista tarvetta millekään :)

      En tiedä, mitä teen jatkossa. Ehkä kokeilen pukeutumisneuvojan palveluita. Yritän nyt ensin selvittää itselleni mahdollisimman tarkkaan, mistä pidän ja mikä minulle sopii, niin ehkä siltä pohjalta pukeutumisneuvoja osaisi minua auttaa. Ainakin Stockmannilla palvelu on kanta-asiakkaille ilmainen.

      Kun saan oman vaatekaappini karsittua, taidan ryhtyä toteuttamaan sinun periaatettasi, että uuden vaatteen tieltä pitää luopua vanhasta. Nyt keskityn vain luopumaan :D

      Poista
  2. Kirjoita vaan, mäkin luen mielelläni näitä karsimisjuttuja. Omasta kaveripiiristä ei löydy nyt samaa projektia toteuttavia tyyppejä enkä saa siis tarpeeksi jauhettua tästä täällä ruudun toisella puolella :) Mulla joutui myös kirjahylly karsimislistalle ja puolet kirjoista lähti kierrätyskeskukseen, koska kaksiosaisesta kirjahyllystä halusin toisen puoliskon lapsen huoneeseen. Seuraavana mulla on vuorossa makuuhuoneen vaatekaappirivistön vika kaapi, joka ei ole vaatteita varten lainkaan, vaan yleisenä säläkaappina. Tavoitteena on siivota se turhasta niin, että siellä on oma tilansa kirjastonkirjoille, järjestelmäkameralle, käsilaukulle ym. tavaralle, jolle ei ole aiemmin ollut selkeää säilytyspaikkaa, jolloin ne on lojuneet milloin missäkin. Inhoan siivouspäivässä juurikin sitä, että ensin pitää raivata tavaraa paikasta toiseen, jotta pääsee siivoamaan. Meillä on aika iso ruokapöytä ja en kestä, että se on puoliksi aina täynnä em. tavaroista, koska niille ei muka muuallakaan tilaa ole.
    Vaatteista sen verran, että olen tehnyt päätöksen, etten enää ikinä osta "ihan kivaa" vaatetta. Sen täytyy heti tuntua lempivaatteelta, muuten saa jäädä kauppaan!
    -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä(kin) ehkä isoin ongelma on, että monelle asialle ei ole luontevaa säilytystilaa. Lasten kaapissa on mm. rattaiden varakumeja ja muita varusteita, "minun" vaatehuoneeni toimii myös liinavaatekaappina ja matkalaukkuvarastona. On siellä esikoisen fillari ja hiekkalelutkin :) Eteisen lipasto vasta jännä paikka onkin - kenelläkään ei varmaan ole selkeää näkemystä siitä, mitä kaikkea se pitää sisällään.

      Toivon, että saisin jotain selkeyttä aikaiseksi tämän projektin myötä. Tavoitteena ei ole vain tavaran vähentäminen vaan se, että tavarat löytävät oman luontevan paikkansa.

      Poista
  3. Mua kiinnostaa. Sama projekti meneillään, vaikka hitaasti edetään. Toisen lapsen myötä tarvitaan säilytystilaa, jota kolmiossa on rajallisesti. Kaapit pursuavat vaatteita, laukkuja ja kenkiä, joiden viimeisiä käyttökertoja en muista. Kun kaapit ovat täynnä ei meinaa löytää edes niitä esikoiselta säästämiä tarvikkeita kuopukselle käytettäväksi. Mulla on muutama ongelma, joille en ole keksinyt ratkaisua:

    - Mitä tehdä lahjaksi saaduille tavaroille, joita ei (enää) käytä? Sukulaisten antamat lahjat voi kaikessa hiljaisuudessa välittää eteenpäin, mutta miten esimerkiksi mieheltä saadut korut tai laukut? Jotenkin ei raaskisi antaa / myydä pois, mutta harmittaa säilyttääkin, kun käyttöä ei ole.
    - Pitäisikö hyväkuntoiset ja vähän käytetyt urheiluvälineet säilyttää (esim. rullaluistimet, kiipeilyvarusteet)? Niille ei nyt ole käyttöä, mutta entäpä muutaman vuoden päästä, kun lapset saattavat innostua ko. lajeista. Silloin olisi kätevää, kun itse ei tarvitsisi hankkia vehkeitä uudestaan.
    - Mitä tehdä, kun mies on hamsteri, joka haluaa säilyttää ne lukioaikaiset sanakirjat, matkaoppaat ja lahjaksi saadut vitsikirjat..? Onneksi mies ei sentään ostele juurikaan uutta vaan käyttää oikeasti vaatteet siihen asti, kun menevät rikki. Toisen tavaroista olisi niin paljon helpompi karsia.

    Äitiyslomalla on helppo vältellä vaateostoksia joitain ulkoilugeareja lukuunottamatta, mutta voin vannoa, että töihinpaluun koittaessa vaatekaapista löytyy aukko jos toinenkin ja entiset työvaatteet tuntuvat vanhentuneilta, jolloin hyvistä periaatteista voi olla vaikea pitää kiinni. Lisäksi yritän nyt olla hieman varovainen vaatekaappia siivotessani, kun kroppa on kuitenkin ihan eri muotoinen kuin mitä se (toivottavasti) on joidenkin kuukausien päästä ja arjessa tarvittavat vaatteet myös aika erilaisia kun jossain toisessa elämäntilanteessa. Tähän on kyllä sanottava, että en tiedä, milloin tulen oikeasti tarvitsemaan vielä kolmea pitkää iltapukua ja useampaa lyhyttä juhlamekkoa... No, helpompi varmaan aloittaa kaappien tyhjentäminen niistä raskausvaatteista ;)

    Ella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkuun voisin vinkata pari blogia, joista itse olen saanut ajatuksia omaan projektiini:

      Jennin Arkijärki: arkijarki.net/
      365morelife: 365morelife.com/ ja täältä erityisesti tagi projekti 333

      Jommasta kummasta näistä itse poimin sen ajatuksen, että kun tavoitteena ei ole minimalismi, eli pärjääminen mahdollisimman vähällä, vaan arjen helpottaminen tavaraa karsimalla, niin on ihan ookoo säilyttää harvoin tarvittavaa tavaraa, jos sille vain löytää luontevan säilytyspaikan. Itse esimerkiksi päätin säilyttää hääpukuni, jolle en usko tulevan käyttöä enää koskaan. En henno luopua siitä, ja samoin muokkaaminen ei tule tunnesyistä kysymykseen :)

      Minä mietin myös tuota töihin palaamista. Näin teoriassa on helppo pyöritellä ajatusta itselle täydellisesti istuvista vaatteista, mutta miten käy, kun on aika oikeasti etsiä niitä? Itseni tuntien en varmaan jaksa uhrata tuntitolkulla aikaa täydellisten vaatekappaleiden metsästämiseen. Tosin omasta vaatekaapistani löytyy ihan hyvä työvaatevarastokin, ja nyt jo mahdun niihin, vaikka kroppa vähän eri muotoinen onkin kuin ennen raskauksia. Eli minulla on olemassa olevan vaatevaraston puitteissa mahdollisuus odottaa täydellisen vaatteen löytymistä, mutta silti jonkinlaisen personal shopperin apu voisi olla tarpeen.

      Mistäköhän saisimme elämäämme enemmän juhlia? Minunkin kaapissani on monta juhlamekkoa, joista en haluaisi luopua, vaan pikemminkin haluaisin käyttää niitä, jos vain tilaisuus tulisi.

      Poista
    2. Tää kuulostaa ihan fiksulta.

      Mä oon vähän vierastanut näitä järjestelyhommia siitä asti, kun kuulin erään ammattiorganisaattorin juttua radiosta. Hän kertoi kauhutarinana ("ajatelkaa nyt, mitä kaikkea roinaa ihmiset säilyttävät"), miten eräskin vanha pappa ei ollut halunnut luopua huopikkaista, joita säilytti ullakolla, vaikka jälkikasvun mukaan niitä ei ollenkaan käytetty ja roskiin olisivat joutaneet.

      Jäin miettimään, tietenkin, miksi niistä sitten pitäisi eroon päästä. Jos papparaisella tulee parempi olo siitä, että huopikkaat ovat vintillä, olkoot.

      Itse ajattelen, että avainkysymys on juuri siinä luontevassa paikassa ja toisaalta omissa fiiliksissä. Jos nyt vaikka mehumaija vaatehuoneessa (fiktiivinen esimerkki, vaikka se organisaattori taisi mehumaijoistakin marmattaa) ei ahdista, ei siitä tarvitse hankkiutua eroon, vaikka oikeasti mehua keittäisi kerran 15 vuodessa. Silloin kerran 15 vuodessa on varmasti iloinen, että omistaa mehumaijan.

      Tänks. Tuli parempi olo koko tähän aihealueeseen liittyen kun luin nämä kommentit ja huomasin, että asiaan voi suhtautua täyspäisestikin :D

      Poista
    3. Juhlamekoista: Jos (kun) omalle tytölle tulee jossain vaiheessa prinsessavaihe, pitäisi vaan rohkeasti vetää omatkin juhlakoltut päälle ja mennä mukaan. Ei tarvitsisi odotella juhlakutsuja. Toki tuohon vaiheeseen on ainakin pari kolme vuotta aikaa :) (tyttö 2vk)

      Ella

      Poista
    4. Liina: Niinhän se on, että melkein mistä tahansa touhusta tulee hieman, öö, jännittävää, jos ääripäihin mennään. Minunkin mielestäni omat fiilikset on se juttu: kämppä voi olla vaikka lattiasta kattoon pullollaan tavaraa, jos se on itselle ok. Ammattijärjestäjä varmaan helposti ajautuu tarkastelemaan asiaa vain siitä omasta näkövinkkelistään.

      Ella: fantastinen idea!

      Poista
    5. Mulla meni kans hetki jos toinenkin tajuta, että minimalismissa on kyse ihan eri asiasta kuin tällaisesta pienimuotoisesta turhan karsimisesta ja järkevän tilankäytön suunnittelusta, mihin itse olen ryhtynyt. Meinasi alkaa ahdistaa jossain vaiheessa kun juutuin lukemaan minimalismiblogeja ja se oma raivausinto oli suurimmillaan, kun tajusin, etten halua tästä enkä tästäkään luopua, onko mun nyt pakko kun olen tähän raivausurakkaan ryhtynyt?! Hassua. Onneksi tajusin ajoissa :)
      -Anna

      Poista
  4. Tuo kuulostaa ihan mun jutuilta. En minäkään aio hääpuvusta luopua :) Ja mullahan on niitä muistolaatikoita muutenkin. Edelliselle anonyymille sanoisin, että jos turha tavara ei vie kohtuuttomasti tilaa, kuten vaikka korut, niin harkitsisin niiden säästämistä. Jälkikasvu saattaa joskus arvostaa perintökoruja joilla on tarina, ja toisaalta ne vievät niin vähän tilaa ettei niistä varmaan ole mitään erityistä haittaakaan. Käsilaukut on vähän kinkkisempi juttu.

    Jatka vaan näitä raportteja, minusta on aina mielenkiintoista lukea ihmisten raivausprojekteista! Vaatekaappi on ainakin silmin nähden väljentynyt, ja väljyyshän tuo käyttömukavuutta lisää. Meillä kirjahylly odottaa kriittistä perkaamista. Jospa vain saisin puolisolta luvan luopua paksuista sanakirjoista, niin tilaa tulisi lähes hyllyn verran lisää kertaheitolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin taitaa ollakin, juuri hääpuvuista taisimmekin sinun blogissasi keskustellakin :)

      Meillä se olin minä, joka oli kantanut sanakirjoja mukanaan muutosta toiseen. Niiden säilyttämisen suurin motiivi taisi olla se, ettei sanakirjoille löytynyt mistään ottajaa. Mieheni olen yrittänyt pitää tästä projektistani ulkopuolisena niin, että hän saa itse päättää omista tavaroistaan, ja yhteisten tavaroiden ollessa kyseessä, luopumisesta neuvotellaan.

      Poista
  5. Moi Saara,

    kiitos mahtavasta blogista!
    Tämä aihe kiinnostaa todella, joten jatka edelleen raporteilla.
    Meillä on sinänsä paljon säilytystilaa, mutta ne eivät ole tehokkaassa käytössä ja toisaalta kaikille tavaroille ei ole paikkoja, joten (kuten joku jo kommentoikin) siivouspäivänä ahdistaa se irtotavaroiden siirtely paikasta toiseen. Meillä kävi aikaisemmin siivooja kerran viikossa muutaman vuoden ajan: toki siisti koti kotiin tullessa oli mahtavaa, mutta siinä samalla tuli hoidettua myös se, että niille seilaaville tavaroille oli pakko keksiä joku paikka edellisenä päivänä. Näin sitä kuljeskelevaa rojuakaan ei kasautunut joka nurkkaan.
    Ihailen sun raivausprojekteja, olisi pakko tehdä sama omalle vaatehuoneelle. Käytän tällä hetkellä vaatehuoneen etuosan vaatteita, joten ehkä niistä takaosan vaatteista voisi hankkiutua eroon.

    t. Kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mahtavasta kommentista Kaisa!

      Seilaava tavara, sitä meillä riittää! Nykyään meidän koti on raivattu vain öisin, kun lasten nukkumaan menon jälkeen siivoamme tavarat paikoilleen (lelut toki siivotaan isomman lapsen kanssa yhdessä), mutta päivisin tämä on yhtä epämääräistä rojuläjää koko kämppä.

      Vauvakamoille (tuttipullot, sitteri, ruokalaput ym.) en ole edes jaksanut etsiä paikkaa, vaan yritän vain kestää sen aikaa kun näitä tavaroita tarvitsemme. Lastenrattaita säilytämme olohuoneessa... Mutta sitten on vielä kaiken maailman paperipinot, maksamattomat laskut ja muu tilpehööri. Laskut meillä usein odottavat esillä maksamista, ja lehdet lukemista (koska poissa silmistä on poissa mielestä). Jos keksin jonkun konstin paperin järjestämiseen, kerron varmasti täälläkin!

      Kannustan vaatehuoneen raivaamiseen! Kerran se luopuminen vain kirpaisee, ja pian et enää muista omistaneesi pois antamiasi vaatteita (voi olla, ettet kaikkea muista nytkään - minä ainakin olen kohdannut muutaman yllätyksen tässä matkan varrella) :D

      Poista