maanantai 24. maaliskuuta 2014

Meidän perheen lukuhetki

Meillä luetaan paljon. Ihan joka ikinen päivä luetaan iltasaduksi kaksi kirjaa, mutta melkein jokaisena päivänä luetaan sen lisäksi aamulla, aamupäivällä, iltapäivällä ja milloin vain lekkien lomassa. Useimmiten aloitteen tekijänä lukuhetkelle on esikoiseni, toisinaan minä ehdotan kirjaa, jos huomaan, että lapsi kaipaa rauhoittumista ja läheisyyttä.

Luen lapselle ja lapsen kanssa mielelläni. Se on yksi parhaista ajanviettotavoista, ja yksi mukavimmista yhdessäolon muodoista. Yhdessä lukeminen on meille niin luontevaa, etten osaa ajatella lukemisen olevan kasvatuksellinen tehtäväni. Esikoinen on kirjoista aina pitänyt: en tiedä, miten toimisin lapsen kanssa, joka ei osoita kiinnostusta kirjoihin.

Kuopuksen kirjamieltymyksestä on vielä vaikea sanoa, mutta tarkkaavaisesti hän tuntuu kuuntelevan lukuhetkinämme. Useasti hän huutelullaan ilmoittaa haluavansa mukaan lukemaan, jos unohdan hänet lattialle leikkeihinsä lukiessani esikoiselle. Pienet kädet hamuavat kirjan kuvia, ja vauva istuu tyytyväisesti sylissä pitkähkönkin kirjan verran. Olenkin itsekseni hymyillyt, että kuopukseni hyppää suoraan ohi pahvisista katselukirjoista, mutta mikäs siinä, jos kaksivuotiaalle luettavat kirjat miellyttävät.

Välillä esikoinen ihastuu kirjaan, joka on minulle tylsä. Toisinaan hän rakastuu mieleiseeni kirjaan, mutta ei saa siitä tarpeekseen. Olen joskus piilottanut kirjoja, joita en halua enää hetkeen lukea. Kaksikymmentä kertaa päivässä mitä tahansa kirjaa on minulle liikaa. Yritän antaa esikoisen itse muodostaa oman kirjamakunsa, vaikka hänelle tarjoankin luettavaksi kirjoja, joista itse pidän. Vankka näkemys hänellä tuntuu lempikirjoistaan jo olevankin, ja minä pääsen vain harvoin valitsemaan, mitä luetaan.



Olen joskus miettinyt omaa lukuharrastustani, ja pitänyt sitä hieman epäsosiaalisena puuhana. Sittemmin olen tullut toisiin aatoksiin: kirjat ovat parhaimmillaan yhteisenä kokemuksena. Lukukokemus muuttaa muotoaan, kun kirjan herättämät ajatukset saa jakaa toisen kanssa. Uskon, että kirjallisuuden kautta on myös helpompi käsitellä monia asioita, joita voi olla vaikea ottaa puheeksi ilman kirjaa. Kirjojen avulla voi lasten kanssa käsitellä - kun aika on - vaikkapa ystävyyttä, luottamusta, anteeksiantoa, jakamista, ujoutta, kilpailua, sairastamista, unelmia. Kirjat antavat sanat ja etäisyyttä, jolloin puhuminen helpottuu.

Lastenkirjailija, ja lukukeskuksen hallituksen puheenjohtaja Timo Parvela kertoo, että lukeminen lopetetaan monessa perheessä, kun lapsi oppii itse lukemaan. Tämä tieto sai minut hieman apeaksi, ja miettimään, ettei sen tarvitse olla niin. Eräs ystäväni, jolla on jo kouluikäiset lapset, kertoi, että heidän perheessään iltasatu luetaan vuorotellen: tänään esikoinen, huomenna kuopus, sitä seuraavana päivänä äiti. Ihana tapa! Jos lapset vain sallivat, luen heille ja heidän kanssaan vielä vuosikaudet.

**

Osallistun tällä tekstillä Sininen keskitie -lastenkirjablogin Blogien lastenkirjaviikkoon, jota vietetään 24.-30.3.2014. Blogien lastenkirjaviikon aikana lukuisissa kirja-, äitiys- ja perheblogeissa ilmestyy lastenkirja-aiheisia kirjoituksia. Linkit muihin mukana oleviin blogeihin löydät Sinisestä keskitiestä.

6 kommenttia:

  1. Mä ehkä sanoisin, että kirjat ovat mahtava tapa käsitellä kaikkia mainitsemiasi asioita myös yksin - lukija käy tietyllä tavalla keskustelua kirjan kanssa. Silloin lapsi voi käsitellä asioita itsekin, mikä tietenkin voi olla vanhemmasta vähän tylsää, mutta toisaalta muksulle mahtavaa.

    Lukemiselle on tavallaan luonteenomaista se, ettei se ole kovin sosiaalista (vaikka siihenkin voi ympärille sitten kasata erilaisia kanssakäymisen muotoja) - mutta sehän on vain yksi koko harrastuksen parhaista puolista. Minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, erinomainen huomio! Halusin kuitenkin nostaa esiin kirjoista keskustelemisen, koska sekin on ihan parasta. Muistan, kun teini-ikäisenä kahlasin läpi Sinuhe egyptiläisen, ja hämmästyin kirjasta keskustellessani, miten erilaisia lukukokemuksia voi samasta kirjasta olla. Lähtien siitä, mistä kirja kertoo :D

      Mä tykkään viettää aikaa yksinäni, ja yksin kirjan kanssa. Kirjan kanssa on myös helppo vetäytyä yksinäisyyteen ihmisjoukossa, kuten sporassa tai kahvilassa. Mutta sekin on kivaa, kun joku tuntematon alkaa juttusille nähtyään, mitä luen.

      Poista
  2. Kiitos hyvästä ja monipuolisesta kirjoituksesta. Jäin miettimään tuota lukemista epäsosiaalisuuden muotona. Onhan se itse yksinäinen lukuhetki tietysti sitä, mutta toisaalta lukemisesta on helppo puhua toiselle ja on siten keskustelulle, erilaisten nökökulmien tuomiselle, otollista puuhaa.. Mutta onhan se just sitäkin, että saa olla ihan "omissa ajatuksissaan" , ihan jossain muualla kuin siinä missä istua napottaa. Aika vapauttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä ja tärkeästä haasteesta! Sellainen tarkennus vielä, että mä en missään nimessä pidä lukemisen epäsosiaalista puolta huonona. Lukeminenhan on mun lempiharrastus, ja se kirjaan uppoutuminen ja toisiin maailmoihin karkaaminen on mahtavaa! Mutta kirjoista puhuminenkin on, tai kirjoista lukeminen.

      Poista
  3. Kun esikoinen oppi lukemaan, hän valitsi lukea yksin. Niinpä musta on nykyään parhautta lueskella vaikka samassa sängyssä omia juttuja. Hän kaipaa rauhaa ja rauhoittumista kirjojen äärellä ja lukee aina, jos ei leiki kavereiden tai pikkuveljen kanssa. Tärkeää on saada olla samassa huoneessa kuin muut, mutta muuten hän ei halua kontaktia.

    Ymmärrän sen. Sillä tavalla itsekin rauhoitun.

    Meillä ei siis lueta lainkaan yhdessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä lapsen tahtoa pitääkin kunnioittaa. Väkisin yhdessä lukemisesta ei tule mitään, eikä siinä olisi oikein mieltäkään. Siksi kirjoitinkin tuohon "jos lapset sallivat". Jos omani eivät halua, että luen heille ääneen, en voi sitä pakottaa. Mutta haluan pitää sen mahdollisuutena, johon he voivat tarttua.

      Mä mietin, että lukemisesta saa yhteistä myös lukemalla samoja kirjoja, ja puhumalla niistä. Mutta ei lukemisen tarvitse olla yhteistä, se voi myös olla yksityistä.

      Poista