maanantai 17. maaliskuuta 2014

Päivähoito: miten, mistä ja milloin?

Esikoisen kerhosta kysyivät, jatkaako lapsi syksyllä. Kerhopaikka pitää kuulema hakea joka vuosi uudestaan. Hyvä, että tuli puheeksi, minä en nimittäin tiennyt sitä. Pitääkin tehdä uusi kerhohakemus, ja samalla voisin ryhdistäytyä päivähoitopaikan saamisen suhteen.

Esikoinen täyttää tänä vuonna kolme, ja on viihtynyt kerhossa niin hyvin, että miehen kanssa olemme tuumanneet, että hän varmaan viihtyisi päiväkodissakin muutaman päivän viikossa. Kuopus jatkaa kotihoidossa, joten pakottavaa tarvetta päivähoitopaikalle ei ole. Itse mielelläni pitäisin esikoisen seuranani vaikka miten pitkään, mutta nyt aidosti alkaa tuntua siltä, että lapsi itse hyötyisi osa-aikaisesta päivähoidosta. Virikkeitä ja lapsikontakteja hän saa toki ihan normaalista arjestakin, mutta uskon, että ryhmäkokemuksista, ryhmän sääntöihin sopeutumisesta ja ensimmäisistä ystävyyssuhteista on kolmevuotiaalle jo iloa ja hyötyä. Siis jos sattuisimme saamaan paikan, joka on lähellä ja jossa on kivat hoitajat ja mukava ilmapiiri ja pienet ryhmät ja lentävät lehmät.



Minulla vain ei ole hajuakaan, miten päivähoitopaikan hakemisessa kannattaa edetä. Kavereilta olen kuullut kauhutarinoita siitä, miten kunnallinen päivähoitopaikka on löytynyt toiselta puolelta kaupunkia. Asumme lapsirikkaalla alueella, jossa päivähoitopaikat tuntuvat olevan kiven alla. Onko teillä jotain vinkkejä, vai pitääkö vain laittaa silmät kiinni ja toivoa parasta?

Toinen mietityttävä seikka on hoidon aloitus. Syksyllä kuuleman mukaan vapautuu eniten paikkoja, mutta esikoinen täyttää 3 vasta loppuvuodesta. En haluaisi hänen joutuvan ensin parin kuukauden ajan sopeutumaan pienten ryhmään, josta sitten tulee vaihto isojen ryhmään eli totuttelu uusiin lapsiin ja uusiin hoitajiin.

Sekin mietityttää, että voiko ja kannattaako jo tässä vaiheessa pohtia kuopuksen tulevaa päiväkotitaivalta. Upeaa olisi, jos sisarukset pääsisivät samaan päiväkotiin, mieluiten sisarusryhmään - mutta voiko tätä jotenkin varmistella jo nyt, kun kuopus on todennäköisesti vielä yli vuoden kotihoidossa?

Vinkeistänne kiitollisena,

nimimerkki Epätietoinen

59 kommenttia:

  1. Pahan pistit. Itse olen sormet ristissä ensi syksyä varten jo, valmiina hyökkämään päivähoitopäätöstä vastaan. Vaikka ei siitä hyökkäyksestä mitään hyötyä ole, paikka irtoaa sieltä mistä irtoaa. Kaksi koululaista nimittäin aloittivat päivähoidon toiselta puolelta kuntaa, lähellä ei ole paikkoja. Nyt on kolmannen vuoro, kun molemmat vanhemmat ovat töissä.

    Olen itse opettaja päiväkodissa, joten monelta suunnalta katson aina tätä asiaa. Kukin tekee perheelleen parhaan ratkaisun, eipä niihin kukaan muu voi mitään sanoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, että perheet tekevät ja pitääkin tehdä oman tilanteensa perusteella ratkaisun. Päivähoito on kuitenkin myös yhteiskunnan rakenteisiin liittyvä juttu, josta itse toivoisin keskustelua myös Suomeen. Nythän meikäläinen keskustelu kilpistyy perheiden ratkaisujen arvosteluun, mikä ei ole hedelmällistä eikä rakentavaa.

      Keltikangas-Järvisen kirjasta luin, että Saksassa on malli, jossa lähes kaikki lapset, myös kotihoidossa olevat, menevät kolme vuotta täytettyään lastentarhaan. Päivä alkaa 9ltä ja loppuu 12sta, ja on nimenomaan varhaiskasvatusta, varhaiskasvatuksen ammattilaisten ohjaamana. Minä haluaisin tällaisen mallin myös Suomeen! Koska kyllä minua sekin mietityttää, että jos saisimme meidän perheelleemme toimivan ratkaisun, eli osa-aikaisen hoitopaikan, niin veisikö meidän lapsemme paikan joltain perheeltä, joka sitä tarvitsee enemmän kuin me esimerkiksi vanhempien työhönpaluun johdosta?

      Toivottavasti saatte syksystä hyvän paikan!

      Poista
  2. Saksan mallille peukutus :) Varhaiskasvatus on laadukasta, kunhan ryhmäkoot saataisiin kuriin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ryhmäkootkin ovat poliittinen päätös. Vuosittain syntyvien lasten määrä on kuitenkin tiedossa, joten minulle on mysteeri, miten päivähoitopaikat jatkuvasti alimitoitetaan.

      Jos meillä olisi Saksan malli (tai jokin vastaava) käytössä, suunnittelu olisi helppoa, ja kolmituntinen tarhapäivä myös kotihoidossa oleville lapsille veisi painetta pois kokopäivähoidosta.

      Poista
    2. Mä en tajua Saksan mallia. Entäs se aika klo 12 eteenpäin? Jos muksu aloittaa päivänsä klo 9 ja lopettaa klo 12, ei vanhempi ehdi käydä töissä kuin kääntymässä.

      Toi mitoitus on erityisen hankalaa, koska se on täysin laskennallista. Meidän päiväkodissa meidän lapsen ryhmässä (ja kaikissa muissakin) on nyt 1 ylimääräinen lapsi, koska päiväkodille palkattiin vakkarisijainen. Ja koska palkattiin vakkarisijainen, se leikisti lisäsi päiväkodin kapasiteettia. Vaikka ei tietenkään oikeasti lisännytkään. (Ja tää on musta kuitenkin hyvä ratkaisu, koska vakkarisijainen, sepä vasta on hieno konsepti. Eikä lisälapsi ole minusta mitenkään huonontanut päiväkotikokemusta.) Mutta, niin, tää on musta osoitus siitä, että koko laskentamalli on byrokraattista pelleilyä ja sen aikanaan kehittänyt ihminen pitäisi piestä silakalla. Anteeksi väkivaltaisuuteni.

      Poista
    3. Saksan malli perustunee sille oletukselle, että äiti on kotona, mikä ymmärtääkseni on vallitseva malli yhä tänä päivänä. Korjatkaa toki jos olen väärässä.

      Poista
    4. Jaa, nyt täytyy myöntää, etten ole tarkemmin perehtynyt Saksan malliin. Oletin sen menevän niin, että kotihoidetuille lapsille on automaattisesti tarjolla 3 tuntia päivässä varhaiskasvatusta heidän täytettyään 3. Oletin sen lisäksi olevan kokopäivähoitoa työssäkäyvien vanhempien lapsille. Voin olla väärässä. Ainoana hoitomuotonahan kolme tuntia päivässä on täysin riittämätön.

      Poista
    5. Ja tokihan siellä sitten ehkä varmaan toivottavasti onhan pliis on jotain tarjolla myös työssäkäyville äideille. Ehkä luin kuin piru raamattua vahingossa :D

      Poista
    6. Mä en osannut edes ajatella, että ei olisi jotain tarjolla työssäkäyville äideille - se olisi mielestäni aivan pähkähullua, ettei olisi. Mutta nyt jäi kyllä kiinnostamaan, että miten se on.

      Poista
    7. Ranskassahan se paikka varhaiskasvatuksessa yli 3-vuotiaille tarjotaan koko päiväksi, ja koko ikäluokka osallistuu. Ryhmäkoot on sitten eri juttu, 28 lasta ja 2 aikuista on maksimi "erityisen tuen alueilla", korkeamman sosiaalisen statuksen alueilla voi olla isompiakin ryhmiä (on toki joskus pienempiäkin).

      Poista
    8. Liina: multa jäi epähuomiossa selventämättä yllä olevassa kommentissani, että puhuin osa-aikahoidosta niiden lasten osalta, joilla toinen vanhemmista on kotona. Hölmösti luulin, että se on asiayhteydestä selvää. En tajunnut, että joku voisi lukea kommenttini niin, että ihailisin yhteiskuntaa, jossa äidit eivät pääse töihin :(

      Poista
    9. No en mä sitä nyt silleen lukenut. Luin sen silleen, että saksalaiset on ihan kummallisia muutenkin :D

      Poista
    10. (Siis koska en pidä mitenkään ihan mahdottomana, etteikö jossain voisi olla sellainenkin systeemi, jossa varhaiskasvatuksen nimissä tarjotaan valtion puolesta 3 h päivähoitoa ja loppu pitää sitten halutessaan maksaa itse. Tai vaihtoehtoisesti ostella sillä rahalla kultaa ja dimangeja, koska omakustanteinen päivähoito ei ole halpaa.)

      (Mutta että en nyt vetäissyt siitä mitään oletuksia sinusta. Kuitenkaan. En mä aina oo pöljä. Tai siis en ole aina sataprosenttisen pöljä. Useimmiten vain :D)

      Poista
    11. No hyvä :D Ehdin jo huolestua ja meinasin laittaa itseni internetiin-kirjoittamis-kieltoon, kun en osaa tehdä itseäni ymmärretyksi :D Mutta ongelma olikin siinä, etten ymmärrä muita (en tiedä, onko se parempi). Tarvitsen lisää kahvia (tai enemmän unta, mutta nähtävästi vain ensiksi mainittu on minun hallinnassani).

      Poista
    12. Ei Saksassa enää nykyään ole äidit oletusarvoisesti kotona, vaan työelämässä ihan kuten Suomessakin. Osa-aikainen hoito perustuu siihen, että Saksassa on paljon osa-aikatyötä, myös akateemisissa ammateissa. On tosi tavallista laittaa lapsi osapäivähoitoon niin että jompi kumpi vanhemmista tekee puolikasta työpäivää. Mikä voi toki olla taloudellisesti haastavaa, koska päivähoito maksaa enemmän kuin Suomessa. Paikat on monissa osavaltioissa, varsinkin isoissa kaupungeissa, todella kiven alla.

      - Tuttiritari

      Poista
    13. Liina olet oikeassa. Aamupvä (joka alkaa usein seiskan ja ysin välillä) on usein ilmainen ja ip plus ruoka maksullinen. Tosin eri osavaltioissa on aika eri systeemit.

      Poista
    14. Piti vielä lisätä että verotushan Saksassa perustuu perheen kokonaistuloihin. Se tavallaan suosii yhden elättäjän mallia ja siksikin monet naiset sitten jäävät puolipvätöihin.

      Poista
    15. Kiitos Tuttiritari ja anonyymi lisätiedoista! Eli ei sitten kuitenkaan parempi malli kuin Suomessa. Niinhän se meilläkin tosiaan on, että laki takaa lapselle oikeuden päivähoitoon, mutta käytännössä paikat ovat monessa paikassa kiven alla.

      Poista
    16. Muistaakseni Ruotsissa on juuri niin, että tietty määrä päivähoitoa (esim. 4 h päivässä) on ilmaista kaikille ja ylimenevästä osasta vanhemmat sitten maksavat.

      Poista
    17. Eikös Ruotsissakin osapäivähoito ja osapäivätyö ole meitä yleisempää? Tiedätkö miten siellä riittää päivähoitopaikkoja (onko paikan saaminen samanlainen jännitysnäytelmä perheille kuin meillä)?

      Poista
    18. Osapäivätyö ja sen myötä varmaan myös -hoito on kyllä yleisempää, toisaalta lapsista (varsinkin alle 3-vuotiaista) suurempi osa on päiväkodissa kuin Suomessa ja päivähoito aloitetaan keskimäärin aiemmin. Vanhempainvapaan kokonaispituushan on Ruotsissa puolisentoista vuotta, eikä mitään hoitovapaita ole sitten erikseen (vain harva kunta tarjoaa mahdollisuutta kotihoidon tukeen); vanhempainvapaa on toisaalta hyvin joustavaa eli sitä voi käyttää aina siihen asti kun lapsi on 8-vuotias, käyttää osa-aikaisesti (esim. päivän viikossa) jne. Ylipäänsä päivähoitoon - ja nimenomaan varhaiskasvatukseen - suhtaudutaan Ruotsissa myönteisemmin kuin Suomessa (näin on myös esim. Tanskassa, jossa kotihoitoa pidetään pikemminkin epäilyttävänä). En kuitenkaan tiedä, miten käytännössä päivähoitopaikkojen kanssa on - tunnen työni kautta lähinnä näitä järjestelmiä :).

      Poista
    19. Niin, eikös Ruotsissa ole 6+6+6-malli käytössä, eli vanhempainrahakausi kestää sen 18 kuukautta, kun meillä 10 kuukautta. Itse pidän Ruotsin mallia hyvänä siksi, että se kannustaa isät kotiin meitä useammin. Toki vertailussa miinusta tulee siitä, ettei saa kotihoidontukea, mutta toisaalta vanhempainrahakausi on pidempi.

      Poista
    20. 6+6+6-malli on suomalaisten tutkijoiden kehittämä. Ruotsissa kummallekin vanhemmalle kiintiöidyt osuudet vanhempainvapaasta ovat lyhyemmät kuin jakso, joka voidaan jakaa vanhempien haluamalla tavalla. Sen sijaan Islannissa on aiemmin ollut käytössä 3+3+3-malli; toki myös Ruotsin systeemi on varmasti ollut taustalla tuota 6+6+6-mallia hahmotellessa, siellähän kuitenkin käsittääkseni ensimmäisenä otettiin käyttöön kummallekin vanhemmalle osoitetut kiintiöt. 6+6+6-malliin tai muuhun vastaavaan siirtyminenhän ei automaattisesti tarkoita sitä, että kotihoidontukea ei enää olisi, esim. em. THL:n tutkijat eivät ole esittäneet sen poistamista (vaan jos esim. perhe käyttäisi vanhempainvapaata vain vaikka tuon 12 kk, voisi kotihoidon tukea saada edelleen sen 2 vuotta). Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että jokin nykyistä edistyksellisempi kiintiömalli pitäisi Suomeenkin saada, juuri mainitsemastasi syystä.

      Poista
    21. Sun aikaisempi kommentti oli mennyt roskapostiin, mutta kun kerkesit kommentoida uudelleen, jätin sen sinne.

      Kiitos tarkennuksesta, en tiennyt 6+6+6-mallin alkuperästä. Olet ihan oikeassa, ettei 6+6+6 vaadi kotihoidontuen poistamista - luulen silti, että poliittiset paineet siihen ovat suuret, jos vanhempainrahakautta pidennetään.

      Itse olen pyöritellyt päässäni ajatusta 6+6+6+6 -mallista, jossa molemmille vanhemmille kiintiöitäisiin 6 kk vanhempainrahakausi ja 6 kk hoitorahakausi. Tällöin esimerkiksi äiti voisi olla kotona ensimmäisen vuoden ja isä toisen: tällä tuettaisiin myös suositusten mukaista imetystä, mutta samalla tuki olisi tasa-arvoinen vanhempien kesken.

      Nykyisen hallituksen kaavailema kotihoidontuen kiintiöinti tuskin saavuttaa tarkoitustaan (mikäli tarkoitus on julkilausuttu isien kotiinjäänti, eikä julkilausumaton kotihoidontuen leikkaus): jos isät eivät nyt jää kotiin, koska heillä on isompi palkka, miksi he jäisivät jatkossa? Mielestäni kiintiöinti pitäisi tehdä nimenomaan vanhempainrahaan, jos halutaan sillä olevan hoitovastuuta sukupuolten välillä tasaavaa vaikutusta.

      Poista
  3. Jos sinulla ei ole pakottavaa tarvetta laittaa lasta hoitoon, niin minä hakisin paikkaa vain siitä ykköspaikasta ja kieltäytyisin jos paikka osoitetaan toiselta puolelta kaupunkia. (Tai siis näin olen toiminutkin.) Koska vaikka kolmivuotias voi varmasti jo hyötyä ryhmätoiminnasta, ei hän varmasti jää osaansa vaille vaikka aloittaisikin vasta nelivuotiaana. Sen puoleen voit siis ottaa rennosti haun suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole pakottavaa tarvetta, ja juuri noin ajattelin tehdäkin. Ei ole mitään mieltä ottaa vastaan päivähoitopaikkaa, joka hankaloittaisi arkeamme.

      Mutta mitenkäs se ykköspaikka valitaan? Tässä lähellä on aika monta, mutta mistä minä tiedän, mikä niistä olisi - muuten kuin sijainniltaan - meille paras? Menenkö vain pokkana käymään kaikissa?

      Poista
  4. Elokuussa vapautuu eniten paikkoja. Jos haluaa varmasti paikan juuri jostain, kandee hakea sitä elokuusta alkaen (ei tarvitse olla elokuun ensimmäisestä päivästä alkaen.) Jos et halua, että muksu vaihtaa välittömästi isojen ryhmään, sen voi ehkä hakemukseen rustata, sillä nämä ovat luullakseni neuvottelukysymyksiä. Päiväkodinkin kannalta on fiksuinta toimia joustavasti: joskus joku lapsi kannattaa pitää yli kolmevuotiaaksi pienten ryhmässä, koska toukokuussa on tyhmää siirrellä ketään, joskus taas kannattaa siirtyä etuajassa isojen ryhmään, koska kaikki kaveritkin menevät.

    Sisareni lapsi, vajaa kolme, aloitti päivähoidon vuoden vaihteessa suoraan isojen ryhmästä, mikä on osoittautunut kaikille hyväksi ratkaisuksi.

    Lisäksi: jos haluat kuopuksen päiväkotiin A, on helpointa, jos esikoinen on jo siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä. Näin se taitaa mennä. Ehkä toinen vaihtoehto olisi aloittaa vuodenvaihteessa, mutta ilmeisesti silloin ei vapaudu niin paljon paikkoja.

      Yritin hakea Helsingin kaupungin sivuilta tietoa osa-aikaisesta hoidosta. Lähinnä minua kiinnostaa, viekö yksi osa-aikainen lapsi kuitenkin kokoaikaisen lapsen paikan. Osa-aikapaikkaa me ilman muuta haemme, mutta kiinnostaa, onko osa-aikahoito jotenkin järkevästi kunnan taholta mietitty.

      Poista
    2. Mun kuuleman mukaan kannattaa hakea elokuun alusta, ja kun paikan on saanut, ilmoittaa milloin aloittaa, ettei joudu jonon hännille myöhemmän aloitusajankohdan takia. On nää jänniä nää huhut systeemin toiminnasta.

      Poista
    3. Voi muuten olla, että vie. Vaikka en mä sinuna sitä liikaa murehtisi.

      Meidän lapsen ryhmässä monen muksun osa-aikavapaa on perjantai. Lähtökohtaisesti puolet on silloin poissa. Viime perjantaina oli kaksi lasta paikalla: meidän ja naapurin. Tavallaan harmi, ettei osa-aikoja saa vähän sumplittua tällaisissa tapauksissa, tulisi tavallaan lisäpaikkoja. Toisaalta meidän lapselle kivaa: hän saa välillä ihan viimeisen päälle henkilökohtaista huomiota :D

      Leluteekki, voi olla, että olet oikeassa. Mä selvitin aikanani asiaa kaupungilta, ja vastaus oli, että aloituspäivällä elokuussa ei ole väliä, mutta sillä on, onko se päivä elo- vai syyskuun puolella. Mutta en mene vannomaan, sainko oikeaa tietoa. Paikka sillä kuitenkin irtosi.

      Poista
    4. Ja siis en huolehtisi siitä liikaa siksi, että subjektiivinen päivähoito-oikeus on käsittääkseni edelleen lapsen oikeus, ja jos koette, että lapsenne siitä hyötyisi, sinne vaan.

      Poista
    5. Joo en huolehdi. Liikaa. Lähinnä vain tuskailen tämän järjestelmän toimimattomuutta. Älyttömältä tuntuu esimerkiksi se, että paikkaa pitää hakea puoli vuotta ennen tarvetta (= meillä elokuussa, kun parempi aloitusajankohta meille olisi tammikuu), jotta paikan voi varmistaa. Tai se, että jotta pikkusisaruksen saa samaan päiväkotiin, kannattaa isompi sisarus laittaa sinne etukäteen. Typerää kikkailua, joka ei varmasti säästä yhteiskunnan resursseja.

      Poista
    6. Tarkennan nyt sen verran, että ei tietenkään ole pakko laittaa esikoista ensin hoitoon. Mutta että jos haluaa lapsen päiväkotiin A, on helpompaa, jos hänellä on jo siellä sisarus - siihen nähden, että hän olisi esimerkiksi esikoinen.

      Jos taas molemmat lapset laitetaan hoitoon yhtä aikaa, heidät pyritään varmasti sijoittamaan samaan päiväkotiin, mutta se voi sitten periaatteessa olla paikka A tai paikka B.

      Poista
    7. Tajusin :D Mutta kun mä haluaisin lapset päiväkotiin A, etenkin jos päiväkoti B on jossain kaupungin toisella laidalla. Siksikin esikoisen etukäteen päiväkotiin laittaminen houkuttaa.

      Poista
  5. Miten on kotikaupunkisi leikkikoulutoiminnan laita? Omalla paikkakunnallani on tarjolla paljon erilaista puisto-, leikkikoulu- ja ulkoiluleikkikoulutoimintaa, joka on päivähoitoa edullisempaa (sekä tuottajalle että asiakkaalle) ja tarkoitettu nimenomaan kotona oleville isommille lapsille. Hoitoa on tarjolla kolmena tai viitenä päivänä viikosta 9 ja 12 välillä ja ohjelmassa on varhaiskasvatuksellista toimintaa (ryhmätyöskentelyä, askartelua, peliä, leikkiä), paitsi puistoissa ei samalla tavalla. Mutta tuo palvelumuoto ei kyllä ole sopiva, jos haluaa tutustuttaa lapsensa samalla tulevaan päivähoitopaikkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on kerhotoimintaa, jossa esikoinen on nyt kahtena päivänä viikossa 2,5 tuntia kerrallaan. Kaupungin sivuilta luin, että toimintaan voi osallistua 2-4 päivänä viikossa 2,5-3 tuntia päivässä. Eli sellainenkin vaihtoehto voisi meille olla ihan hyvä, jos kerhoon pääsisi esimerkiksi kolmeksi päiväksi viikossa 3 tunniksi kerrallaan.

      Toisaalta tutustuttaminen tulevaan päivähoitopaikkaan olisi meillä myös ideana. Samoin kuin se, mitä muutama on täällä jo vinkannut, että pikkusisaruksen saisi helpommin samaan hoitopaikkaan, jos isompi on jo siellä.

      Kiitos Iines vinkistä, minä koitan tutustua tarkemmin vielä tuohon kerhotoimintaan vaihtoehtona!

      Poista
  6. Meidän alueella pahimman ruuhkapiikin pitäisi kuulemma nyt parissa vuodessa helpottua, sitten se paine siirtyy kuulemma koulujen puolelle. Ei nyt ihan samalla alueella olla mutta senverran naapurissa kuitenkin että voihan se olla että teillä on sama juttu? Se on juurikin se syy miksi siihen meidän alueelle ei ainakaan olla rakentamassa lisää päiväkoteja.
    Me päädyttiin siirtämään hoidon aloitusta vuodella. Mahd. jopa pidemmällä ajalla jos ensi vuonna on aika neljännelle lapselle. Mutta tosiaan nyt kun se ruuhka on päällä niin ei edes yritetä. Ei haluta siitä päivähoidosta ylimääräistä stressin aihetta kun se ei tällä hetkellä ole pakollinen asia. En tiedä auttaako tuo vuodella siirtäminen nyt loppupeleissä yhtään mutta kokeillaan nyt ainakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhuimme tänään miehen kanssa, että voisimme yrittää saada hoitopaikan alkaen tammikuulta. Jos ei onnistu, niin sitten suosiolla aloitus 2015 elokuulle. Siihen asti lapsi kerhossa. Luulen, että meidän alueella on aika lailla sama juttu kuin teillä, kun tähän lähelle mekin haluaisimme.

      Neljäs lapsi? Ihana "jos" <3

      Poista
  7. Me olimme todella tyytyväisiä esikoisen oloon yksityisessä kunnan maksupalvelupäiväkodissa ja olimme tyytyväisiä tyttären saatua paikan samasta päiväkodista sisaruuden nojalla juuri ennen kuin pojan kouluvelvollisuus alkoi.

    Plussaa on samat tädit, ihanan tunnelma, hyvä hoito ja meidän muksut ja me aikuiset olemme pitäneet paikasta ja luottaneet yhteistyöhön. Ryhmäkoko on kunnan määräämä. Haluan pitää lapseni sellaisessa paikassa, jossa tunnelma on hyvä ja aikuiset eivät riitele. Aika nopeasti paikan hengen aistii, kun vain kuuntelee omaa tunnettaan.

    Minä kävin istumassa kahdessa, no kolmessa ;-) lähipäiväkodissa ennen hakemuksen lähettämistä aikoinaan ja juttelin ihmisten kanssa. Valikoin sen meille sopivan ja hain pelkästään sinne. No aika nipottajan äititiikerin maineen näin saa, mutta olemme siis olleet onnellisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuulostaa fiksulta etenemiseltä, minä voisin tehdä saman. Kerrotko vielä, miten päiväkoteihin mennään tutustumaan? Soitanko päiväkodin johtajalle? Otanko lapset mukaan vai menenkö yksin? Kuinka pitkään sinä olit "istumassa" ja mitä teit? Siis, seurasitko vain hoitopäivän kulkua ja miten + mistä ja kenen kanssa juttelit? (Olen tosiaan aivan ulapalla näistä jutuista, siksi kyselen näin tarkasti)

      Poista
    2. Kävelin pojan kanssa nykyiseen päiväkotiin lasten ollessa ulkona. Juttelin pihalla tätien kanssa ja kysyin kenen kanssa voisin keskustella tutustumisesta ennen paikan hakemista. Hyvin auttoivat ja heti sai kuvan toiminnasta. Tämän päiväkodin missä lapseni on johtaja sattui olemaan paikalla ja hänen kanssaan järjestyi heti pieni juttelutuokio ja taloon tutustumiskierros.

      Kaupungin kanssa oli byrokraattisempaa, päivätoimenjohtajan toimistossa istuminen yli tunnin yritti saada jäämään kotiin. Ei ole paikkoja, ei voi luvata mistä saa paikan. Minulla oli iso lista kysymyksiä ja sain lypsämällä vastauksia. Kahdesta kaupungin päiväkodista toisessa oli hyvä henki ja toinen oli huono.

      Poista
    3. Voi jestas tuota kaupungin toimintaa :/ Tosin et ole ainoa, jolta kuulen vastaavan tarinan. Juuri pari päivää sitten juttelin erään äidin kanssa, jolle oli kotiin soitettu hakemuksen jättämisen jälkeen, että ihanko oikeasti olet töihin lähdössä, että paikka pitäisi saada.

      Poista
  8. Me asumme todellisella päivähoidon ruuhka-alueella (etelä-Espoossa) ja päädyimme hakemaan elokuussa 3,5-vuotiaalle pojalleni paikkaa ostopalvelupäiväkodista. Niissä saattaa olla asiat (kuten ryhmäkoko, aikuis-lapsi-suhde) hieman paremmin kuin kunnallisella, eikä "tehokkuuspaineet" iske niihin samalla tavalla kuin kunnallisiin päiväkoteihin, ainakaan Espoossa. Eli jos joinain päivinä kunnallisessa on liikaa työntekijöitä lapsimäärään nähden, tehdään ylitys aikuis-lapsi-suhteessa toisena päivänä ettei tule ylimääräisiä kuluja. Kunnallinen hoito on hyvä olla, mutta jos lasta ei ihan pakko ole päiväkotiin saada niin yrittäisin jotain ostopalvelua/yksityistä ja tarkkaa seulaa ;) Ostopalveluissa/yksityisessä on yleensä se x määrä hlökuntaa joka on jokapäivä töissä, oli lapset siellä tai ei, joka on ehdottoman hyvä asia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja siis menet pokkana käymään kaikissa. Varmaan selkein juttu on kiinnittää huomiota ryhmäkokoon. Sitten tulee tietty se fiilis, henkilökunnan pysyvyys, aamupäiväohjelma (varsinkin jos siis kyseessä virikehoito, lasta on tavallaan "turhaa" viedä leikkimään vapaata leikkiä moneksi tunniksi viikossa)... 21 3-5-vuotiasta on jumalaton lauma lapsia! Me saimme paikan toivomastamme päiväkodista, ja siellä on yhteensä 12 3-5-vuotiasta lasta ja heille 2 lastentarhanopettajaa. Ai niin, ja myös lto / lastenhoitaja suhteeseen kannattaa kiinnittää huomiota. Yli 3v:llä pitäisi olla lto ohjaamassa ryhmää, ainakin omasta mielestäni.

      Poista
    2. Ja kirjavinkiksi "Lapsuus hoidossa".

      Terkuin uusi lukija :)

      Poista
    3. Kiitos waapo, todella hyviä vinkkejä! Pidän nämä mielessä kun saan tutustumiskäynnit järjestettyä. (Ja tervetuloa, kiva kun löysit tänne :D )

      Muistan lukeneeni tuosta kirjasta silloin, kun se ilmestyi. Laitoin varauksen kirjastoon.

      Poista
  9. Ajankohtainen aihe, juuri tänään kiikutin oman hakemuksen tuohon lähipäiväkotiin. Laitoin hoidon tarpeen alkamaan elokuusta, vaikka syksyn kuviot ovatkin vielä auki. Emme sitten vain ota paikkaa vastaan jos sitä ei tarvitakaan.
    Mutta voi kääk! En ollut ollenkaan tietoinen, että päiväkodeissa voi tuosta noin vaan mennä käymään, ihanko oikeasti henkilökunta ottaa sinne vanhempia vastaan katselemaan millaista toiminta on? Tuntuu epätodelliselta, mutta jos näin on, niin nyt on bad parent fiilikset katossa. Mulle ei tullut mieleenikään "kilpailuttaa" näitä paikkoja! Tuohon vain lähimpään ajattelin, että jos lapsi pääsisi niin olisi lottovoitto. Vaikka mietin nyt kyllä sitäkin, että miten paljon vanhemmilla voi sitä valinnan varaa oikeasti olla, kun paikat ovat kiven alla kaikkialla... Vai meneekö se niin, että ne jotka osaa äänekkäimmin vaatia saa, ja ne jotka kiltisti vain vie hakemuksen eikä pidä ääntä itsestään tai lapsestaan jää ilman?
    -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä ota mitään bad parent -fiiliksiä tästä! Lähipäiväkoti voi olla ihan yhtä hyvä kuin joku muukin. Sitäpaitsi voi olla ettei niistä vierailuista mitään hyötyä ole, eli ettei sitä valinnan varaa aidosti ole, vaan oikeasti pitää laittaa sormet ristiin ja toivoa parasta.

      Poista
  10. Vakkarilukija, ekaa kertaa kommentoija täällä hei!

    Nämä päivähoitoaiheet herättävät mussa voimakkaan ristiriitaisia ajatuksia. Ymmärrän ja tunnustan subjektiivista päivähoito-oikeuden hyödyt. En missään nimessä tuomitse tätä oikeutta käyttäviä perheitä, enkä arvostele kenenkään valintoja. Mutta voinet uskoa, että otti aika rankasti päähän viettää lapsen kanssa ruuhkabussissa 1,5h päivässä, koska lähipäiväkodin 15 lapsen ryhmässä oli ainakin 6 ns. virikelasta. Siinä sitten kuskattiin 1,5-vuotiasta 45 min väärään suuntaan ennen oman työmatkan alkamista - ja sama iltapäivällä uudestaan.

    Tämä oli todella rankasti perhettämme kuormittanut jakso, ja arkemme ei yksinkertaisesti olisi mitenkään toiminut, jos en olisi lyhentänyt työaikaani 6h/pv. Puolen vuoden jonotuksen jälkeen saimme paikan lähipäiväkodista, eli aika helpolla lopulta päästiin!

    Mä toivoisin oman kokemukseni jälkeen, että jokainen kotona pikkusisaruksen kanssa oleva miettisi esikoisen päiväkotipaikan vaikutusta tästäkin näkökulmasta: osa-aikainenkin hoito vie joltain toiselta lapselta mahdollisuuden siihen hoitopaikkaan. Kuten itsekin kirjoitat, teillä ei ole pakottavaa tarvetta päivähoidolle. Monilla muilla perheillä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Elmi, ja kiitos kommentistasi!

      Voi miten kurja päivähoidon aloitus teillä oli. Ymmärrän hyvin, että suututtaa.

      Olen kuitenkin kanssasi eri mieltä: toivon, ettei kukaan lapselleen varhaiskasvatusta tarvitseva joutuisi miettimään lapsensa kasvatusta siitä näkökulmasta, viekö kenties paikan enemmän tarvitsevalta. Perheet eivät ole siinä asemassa, että he voisivat tai että heidän pitäisi tehdä valintojaan muiden perheiden tilanteiden perusteella: eiväthän he edes tiedä niistä, saatika sitten päiväkotien paikkatilanteesta. Päiväkoditkin usein tekevät valintojaan pakkoraossa: onhan varhaiskasvatuksen budjetti kunnan päätettävissä, ei yksittäisen päiväkodin johtajan tai työntekijöiden.

      Päivähoidon kehittämisessä oikea kiukun suunta on päättäjät. Parhaillaan valmistelllaan uutta päivähoitolakia (on aikakin, edellinen on 1970-luvulta). Valitettavasti näyttää siltä, että uusi laki ei pidä sisällään mitään merkittäviä muutoksia vanhaan (http://www.hs.fi/kotimaa/P%C3%A4iv%C3%A4hoitouudistus+vesittym%C3%A4ss%C3%A4+pahoin+/a1395040879409). Valmistelu on sentään siirretty pois STM:stä Opetusministeriöön, eli päivähoidon rooli varhaiskasvatuksen tarjoajana toivottavasti näin korostuu.

      Tavallisesta kansalaisesta lakivalmistelu saattaa vaikuttaa etäiseltä, mutta vaikuttaa voi vaikkapa olemalla yhteydessä valmistelevan työryhmän jäseniin (löytyvät Opetusministeriön sivuilta: http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/vireilla_koulutus/varhaiskasvatus/index.html?lang=fi) tai Eduskunnan sivistysvaliokunnan jäseniin (löytyvät Eduskunnan sivuilta: http://web.eduskunta.fi/Resource.phx/valiokunnat/valiokunta-siv01/index.htx?subpage=jasenet).

      Itse tuolla yllä kommenteissa jo kerroin toivovani Suomeen mallia, jossa yli 3-vuotiaille olisi tarjolla osa-aikaista varhaiskasvatusta esimerkiksi 3 tuntia päivässä. Kokopäivähoitoa olisi tietysti tarjolla myös sitä tarvitseville, mutta varhaiskasvatusta saisivat siis myös kotona hoidettavat lapset. Ihan hyvä kysymys mielestäni kuuluukin, kuka on oikeutettu varhaiskasvatukseen? Vai miellämmekö yhteiskuntana edelleen päiväkodin vain lasten säilytyspaikaksi? Jos päiväkoti on vain säilytyspaikka, silloin on ihan luontevaakin, että vanhemman ollessa kotona lapsella ei ole sinne asiaa. Mutta jos päiväkoti on myös varhaiskasvatusta, olisi tasa-arvoa, jos varhaiskasvatusta on tarjolla kaikille lapsille esim. heidän täytettyään 3 vuotta.

      Tämä on tunteita kuumentava aihe, mutta päivähoidon kehittämisestä on mielestäni tärkeää keskustella. Meidän pitää vanhempina luopua toistemme syyttelystä, ja suunnata energiamme siihen, että saamme toivomamme muutokset tapahtumaan.

      Vielä kerran kiitos kommentistasi!

      Poista
  11. Mahtavaa, että et heti provosoitunut! Pidän yleensä mölyt mahassa tästä aiheesta, koska jostain syystä nämä menee niin helposti sivuraiteille ja tunteet kuumenee :/

    Toistan vielä tähän alkuun, että en tarkoita arvostella enkä syytellä muita vanhempia. En myöskään ihan tosissani ole sitä mieltä, että muiden tilanne pitäisi olla motiivi hakea tai olla hakematta päiväkotipaikkaa. Mutta soisin senkin ajatuksen jollain tasolla ajateltavan läpi, koska jokainen ihan varmasti tietää, että tässä kaupungissa kaikki eivät saa hoitopaikkaa omalta alueelta. Siis yleisellä tasolla, ei tietenkään yksittäisen päiväkodin yksittäisen lukukauden tilannetta. Ja tietenkään hoitopaikkatilanne ei saisi olla näin huono, mutta emme kukaan pääse pakoon sitä tosiasiaa, että tänä armon vuonna 2014 Helsingin päiväkodit ovat tupaten täynnä.

    Monesta asiasta tässä olemme samaa mieltä. Ilman muuta tarmo pitää suunnata päättäjiin ja muutosta lainsäädäntöön pitää vaatia. Nykylain mukaan hoitopäivän pituutta tai hoitopäivien lukumäärää ei saa rajata, vaikka toinen vanhemmista olisi kotona. Tämä johtaa siihen, että yhtä päivähoitopaikkaa ei voida jakaa kahdelle lapselle esim. 8-12 ja 12-16, vaan osapäivähoidossakin oleva lapsi vie kokonaisen paikan. Minun ratkaisuni olisi rajata subjektiivista päivähoito-oikeutta vaikkapa juuri tuohon "3h/pv yli 3-vuotiaille" -tapaan. (Olen kuullut myös juttuja, että päiväkotien johtajat ohjailevat perheiden valintoja ja kiertävät lakia sillä, että vanhemman ollessa kotona päivähoitopaikka myönnetään mahdollisimman hankalan matkan päästä. Näin toivotaan, että perhe ei ottaisi sitä vastaan... Ei ehkä ihan hyvä juttu tämäkään.)

    Varhaiskasvatus on tärkeä osa päivähoitoa. Jatkan tuossa ylä esittämiesi hyvien kysymysten listaa vielä muutamalla uudella: Onko päivähoitojärjestelmä ainut taho, joka voi tarjota laadukasta varhaiskasvatusta? Eikö kerhoissa jo nyt saa varhaiskasvatusta? Jos ei, niin voisiko sitä puolta kehittää vastaamaan paremmin kotihoidossa olevien lasten varhaiskasvatustarpeita? Vai olemmeko vain tottuneet siihen ajatukseen, että kaikilla lapsilla on oikeus päivähoitoon?

    Nykysysteemissä on paljon hyvää ja arvokasta, mutta paljon muutostarpeitakin. Kannatan subjektiivista oikeutta varhaiskasvatukseen, mutta en taida kannattaa nykyisenkaltaista oikeutta kokopäiväiseen päivähoitoon.

    Loppuun vielä kiitos mahtavasta blogista ja tilaisuudesta olla (osittain) eri mieltä fiksusti ja provosoitumatta. Harvoin tästä pystyy keskustelemaan yhtään - ja se on kyllä sääli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin juuri Marjatta Kallialan Lapsuus hoidossa -kirjasta (waapo yllä suositteli, ja minäkin suosittelen, vaikka olen kirjassa vasta alussa), että osa-aikainen hoidettava vie joissakin kunnissa 53 % kokopäivälapsen mitoituksesta ja 47 % lasta on vaikea löytää paikkaamaan. Osa-aikahoito on Suomessa muihin maihin verrattuna vähäistä: meillä kokopäivähoito on "normaalia". Itse näkisin, että juuri tähän olisi tärkeä saada muutos, etenkin, kun puhutaan isommista lapsista, joista toinen vanhemmista on kotona pienemmän sisaruksen kanssa. Siis lähtien ihan siitä, että osapäivähoidon tarjoamiseen olisi mietitty joku fiksu ratkaisu.

      Tuo on ihan totta mitä sanoit perheiden valintojen ohjailusta. Laki sanoo yhtä, mutta käytäntö on toista. Kun paikka on pakko antaa, annetaan se niin hankalien yhteyksien päästä, ettei perheen kannata sitä ottaa vastaan. Sitten venytetään toisen vanhemman kotonaoloa tai hankitaan yksityinen hoitopaikka.

      Esitit hyvän kysymyksen, onko päivähoitojärjestelmä ainut taho, joka voi tarjota laadukasta varhaiskasvatusta. Ei se ole, vaan esimerkiksi mainitsemasi leikkitoiminnan kerhot tarjoavat sitä myös. Meidän esikoisemme viettääkin kerhossa 2,5 tuntia kahtena päivänä viikossa. Minä vain haluaisin sitä (kerhoa / päiväkotia / mitä vain säännöllistä ohjattua ryhmätoimintaa samassa lapsiryhmässä) lisää. En kovin paljoa, vaan esimerkiksi 3 tuntia kolmena päivänä viikossa. Sellaista vaihtoehtoa ei vain ole olemassa, ainakaan meidän asuinalueellamme (ei ole olemassa kerhoa, joka toimisi kolmena päivänä viikossa. Puhumattakaan kerhosta, joka toimisi neljänä päivänä viikossa).

      Lisäksi kerhotoiminnassa on sellainen kummallisuus, että 13:a alle 3-vuotiasta ohjaamaan vaaditaan vain 1 lto. Ilmeisesti mitoitus on näin pieni, koska kerhopäivä on niin lyhyt. Mutta en minä silti sitä ymmärrä, miten voidaan ajatella, että yksi aikuinen hoitaa 13 vaippaikäisen riisumiset, eväiden syönnit, askartelut ja loruttelut ja on siinä myös täysipainoisesti läsnä - olkoon kerhopäivä kuinka lyhyt tahansa. (no on niillä meidän kerhossa myös avustaja, mutta laki vaatii siis vain yhden lastentarhanopettajan per 13 lasta)

      Mutta ilman muuta kerhotoimintaa voisi kehittää. Ja pitäisikin, jos se on se suunta, mihin kotihoidettujen lasten varhaiskasvatusta halutaan viedä. Toinen suunta on osa-aikapäiväkoti. Resurssien lisäystä vaativat kumpainenkin.

      Jaa, pitänee laatia kirjelmä kaupungin päättäjille, nyt kun omat ajatukset alkavat hiljalleen selkiytymään. Kiitos ajatuksia herättävästä keskustelusta!

      Poista
  12. Teidän esikoinen on varmaan samassa kerhossa kuin meidän esikoinen viime vuonna, jos nämä aluejutut menevät vielä samalla tavalla :).

    Minähän tein tässä esikoinen hoidossa kuopus kotona -kuviossa vähän takaperoisesti. Meidän esikoinenhan ehti olla päiväkodissa puolisen vuotta ennen kuin kuopus syntyi, kun käväisin työelämässä. Olin jotenkin siinä uskossa, että esikoiselle on tärkeää säilyttää se tarhapaikka (en tiennyt kahden vuoden hoidonkeskeytys-mahdollisuudesta) ja muutenkin ajattelin sen tarvitsevan virikkeitä. Niinpä esikoinen oli kuopuksen vauva-aikana kolme päivää viikossa 4 tuntia lähipäiväkodissa. Homma ei mennyt kuten Strömsössä, lähipäiväkoti tuntui hulinaiselta lapsivarastolta ja vähitellen yleinen painostava puhe "virikelapsista" alkoi osua omaan syyllisyyshermoon tosi pahasti. Tein siis niin, että otin esikoisen pois tarhasta ja hän jatkoi seuraavan vuoden päiväkerhossa. Esikoinen oli tällöin kolmevuotias, ja huomasin kyllä, että aktiviteettia kolmevuotiaalle alkoi olla hiukan haastavaa löytää, perhekerhoissa kaikki olivat puolta nuorempia ja lähimmät äitiystävät olivat menneet töihin. Olin kuitenkin kokonaisuudessaan todella tyytyväinen tähän vuoteen.

    Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että yksittäisten vanhempien ei tulisi syyllistyä "virikehoidosta" vaan syyttävä sormi pitäisi osoittaa päättäjiin. Olen kuullut että monissa kunnissa, esim Espoossa (?) toimii jonkinlainen osa-aikainen varhaiskasvatushomma esikoisille päiväkodin yhteydessä, tällöin myös tarhapaikka säilyy ja sisaren saaminen samaan ryhmään helpottuu.

    Tuo leikkitoiminnan kerhohan on nykyään mahdollinen myös kaksivuotiaille. Luullakseni tällä yritetään helpottaa ruuhkautunutta päivähoitotilannetta. Olen kuullut monen kerho-ohjaajan suusta, että päätös on ihan paska: kaksivuotiaat ovat usein vielä vaipoissa, tarvitsevat päiväunet ja muutenkin enemmän ohjausta. Esikoisen ryhmä viime vuonna oli sellainen yli kolmevuotiaista, vaipattomista ja omatoimisista pikkulapsista koostuva, jolloin henkilökunnalla ei mennyt aikaa perushuoltoon samalla tavalla.

    Kannattaisin tällä kokemuksella jonkinlaista avointa osa-aikapäiväkotiratkaisua esikoisille, etenkin niille yli kolmevuotiaille, jotka selvästi jo hyötyvät ja nauttivat ryhmätoiminnasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin puhun ensisijaisesti yli kolmevuotiaista (ja ensisijaisesti siitä omastani, loppuvuodesta 3 täyttävästä). Oma esikoinen on kohta 2,5-vuotias, ja toistaiseksi nykyinen kerho pari kertaa viikossa riittää. Huomaan kuitenkin jo nyt, että esikoinen kaipaa kerhoryhmänsä muita lapsia, nauttii ryhmätoiminnasta, ja ylipäätään leikkii enemmän muiden lasten kanssa (vrt. aiemmin, kun hän leikki muiden lasten vieressä, kuten pienet lapset tekevät).

      En siis kaipaa esikoiselle säilytyspaikkaa tai itselleni enemmän aikaa pesiä vauvan kanssa: ainoa, mitä kaipaan, on että esikoinen saisi enemmän ikäistään seuraa ja ryhmäkokemuksia. Sitäkin olen miettinyt, että jos saamme päiväkotipaikan esikoiselle kun toinen vanhemmista on vielä kotona kuopuksen kanssa, ovat vaatimukset hoidon laadulle korkealla (toki ne ovat muutoinkin, mutta pakkoraossa on vaikeampi vaatia). Jos hoitopaikka osoittautuisi lapsivarastoksi, olisi minulle aika matala kynnys ottaa lapsi sieltä pois - kuten sinä teitkin.

      Helsingissä leikkitoiminnan kerhojen ikäraja oli aiemmin 2,5 vuotta, nyt se on laskettu 2 vuoteen. Uskon, että syy on juuri päivähoidon ruuhkien helpottaminen, kuten arvelet. Ja arvaan, että kerho-ohjaajat eivät ole tästä mielissään, kun vaatimukset ohjaajien määrälle säilyivät ennallaan.

      Meidän lapsen kerhossa on tosi vähän yli 3-vuotiaita. Sama juttu leikkipuistoissa. Senkin takia päiväkoti on harkinnassa, kun (kuten sanoit) aktiviteettia ja ikäistään seuraa alkaa olla vaikea löytää.

      Poista
  13. Kun kuopuksemme syntyi, esikoinen (silloin noin 2,5 vuotta) jatkoi kevätkauden päiväkodissa noin 10 pv/kk diilillä. Se meni osittain ihan hyvin, mutta käytännössä noin vähäiset päivät viikossa ja se, että hän meni päiväkotiin aamulla myöhemmin kuin muut aiheutti sen, että hän jäi vähän ulkopuoliseksi, minkä vuoksi päiväkotiin lähteminen oli välillä vaikeaa. Lisäksi häntä tuntui harmittavan, kun minä olin vauvan kanssa kotona.

    Kesän jälkeen hän kävi vajaan vuoden kerhossa 2 x 3 h viikossa, ja se oli meille loistava systeemi. Kerhosta esikoinen sai pari tosi hyvää saman ikäistä kaveria, minkä lisäksi kerhon ohjaajat olivat erinomaisia.

    Koska itse olen subjektiivista päivähoitoa sumeilematta käyttänyt hyväkseni, saa sitä mun puolesta tehdä muutkin. :) En tiedä millainen kerho teillä on, uskoakseni sielläkin on tietyt rutiinit ja monia päiväkotimaisia asioita pienemmässä mittakaavassa.

    Entäs jos laitat hakemukset päiväkotiin ja kerhoon, ja katsot syksyllä miten käy? 3-vuotiaalla voi olla tärkeät ja hyvät leikit ikäistensä kanssa ainakin mun kokemuksen mukaan, jonkunlaista kerho- tai päiväkotitoimintaa kannattaa todellakin harkita. Pidän peukkuja hyvän ratkaisun löytymiseksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkavarpaalle jo yllä kommentoinkin, että teemme luultavasti niin, että haemme kerhopaikkaa syksyksi, ja päiväkotipaikkaa alkaen tammikuusta. Tiedän, että sillä laskemme todennäköisyyttä paikan saamiseen, sillä tammikuussa tuskin vapautuu paljon paikkoja. Mutta mulla ei vaan pokka kestä sellaista kikkailua, että hakisin paikkaa puoli vuotta ennen kuin sille on tarvetta.

      Meidän kerho on ihan ookoo. Tilat ovat vanhat ja eivät täysin tarkoituksenmukaiset, ohjaajia on vain yksi + avustaja, ja iso osa ajasta menee lauman paimentamiseen. Mutta rutiinit on, ja joka kerta esimerkiksi laulavat ja soittavat, lisäksi askartelua on ollut kiitettävän paljon. Syksyllä moni kerhokavereista menee päiväkotiin, ja uusia pieniä tulee tilalle.

      Olin vähän yllättynyt tämän keskustelun saamasta suunnasta: mulle ei käynyt mielessäkään, että halu saada 3-vuotiaalle varhaiskasvatusta olisi subjektiivisen päivähoito-oikeuden hyväksikäyttöä. En ole kuitenkaan lähdössä Ibizalle allasbileisiin, vaan halu lähti lapsen tarpeesta. Tämän keskustelun jälkeen olen entistä vahvemmin sitä mieltä, että tarvetta olisi avoimelle osa-aikapäiväkodille yli 3-vuotiaille, niin ehkä pääsisimme turhasta kyräilystä siitä, onko joku virikelapsi ja joku toinen päiväkotihoitoon enemmän oikeutettu.

      Poista
    2. Mielenkiintoista keskustelua!

      Minusta on päinvastoin hienoa, että vanhemmat aktiivisesti "hyödyntävät" lapsen (!) subjektiivista päivähoito-oikeutta nimenomaan silloin, kun kyse on yli 3-vuotiaasta lapsesta, jonka kohdalla ollaan sitä mieltä, että hän voisi hyötyä osa-aikaisesta varhaiskasvatuksesta. Kaupungin päiväkodin lastentarhanopettajana ymmärrän toki senkin puolen, että paikkoja ei vain tunnu riittävän ja se on sellaista palapeliä kaikkien osa-aikaisuuksien ja kokopäiväisyyksien kanssa, mutta eihän sen niin pitäisi mennä.

      Tuosta päiväkoteihin tutustumisesta voin kertoa oman kokemukseni: meidän päiväkotiin tulee paljon yhteydenottoja sekä sähköpostitse että puhelimitse vanhemmilta, jotka haluavat tulla tutustumaan taloon. Sovimme aina kyseisen ryhmän kesken jonkin ajankohdan (meidän aikatauluistamme johtuen usein noin klo 9.30 aikoihin), jolloin yksi meistä lähtee esittelemään rakennusta ja kertomaan toiminnastamme ja vastailemaan vanhempien kysymyksiin. Usein myös lapset ovat mukana, mikä on minusta aina kiva. Että ottakaa vaan kaikki rohkeasti yhteyttä suoraan päiväkotiin. Me toivomme ettei ns. yllätysvierailuja tule siksi, että toimintamme on kuitenkin aika tarkkaan suunniteltua ja organisoitua, ja valmistautumatta etukäteen on kenenkään tosi vaikea irrottautua ryhmästä esittelykierrokselle.

      Poista
    3. Kiitos Susanna kommentistasi, kiva kun löysit tänne! Kirjoitan kenties myöhemmin lisää tästä aiheesta, Kallialan kirjan pohjalta - olisi kiva jatkaa keskustelua kanssasi tärkeästä aiheesta.

      Poikkesimmekin erään päiväkodin pihalla hoitajilta kysymässä, milloin sinne voisi mennä tutustumaan. Siellä on hyvä järjestely: joka toinen viikko on tutustumisaika, jolloin päiväkodin johtaja esittelee toimintaa. Näin vanhemmat saavat kaipaamansa tiedon, mutta ei tule yllätysvierailuja.

      Poista
    4. Kuulostaa hyvältä systeemiltä! Ja odotan mielenkiinnolla kirjoituksiasi, osallistun mielelläni. :)

      Poista