torstai 13. maaliskuuta 2014

Tyyli-ikoni

Vaatekaapin uudistamista voi tehdä monella tapaa. Itse olen raivauksen ohella yrittänyt pohtia omaa tyyliäni ja omaa vartalotyyppiäni imartelevia vaatteita. Olen tutkinut luottovaatteitani, käännellyt ja väännellyt; miettinyt, mikä niistä tekee lempivaatteen. Olen pukenut päälleni niitä vaatteita, jotka aina jäävät kaapin perukoille, ja koittanut selvittää, mikä niissä oikein mättää.

Olen etsinyt inspiraatiota oman napani ulkopuolelta, nimittäin legendaarisista pukeutujista. Kerroin aiemmin ihailevani Marilyn Monroeta, mutta en halua näyttää häneltä. Metsästäessäni täydellistä vaatekaappia olen kääntänyt katseeni erääseen toiseen saman aikakauden valovoimaiseen näyttelijättäreen.

Kuva täältä

Kuva täältä

Audrey Hepburnin ajaton, klassinen ja vähäeleinen tyyli vetoaa minuun naisellisuudellaan ja eleganssillaan. Löydän Audreyn tyylistä monia yhtäläisyyksiä omaani: niukka väripaletti. Ei juurikaan kuvioita tai kuoseilla kikkailuja. Harvat, mutta tarkkaan valitut asusteet.

Audrey myös teki sen, mistä minä vasta haaveilen: löysi oman tyylinsä ja pysyi sille uskollisena viis veisaamatta muodista. Hän näyttää yhtä kauniilta aikuisena naisena, kuin uraansa aloittelevana näyttelijättärenä.

Kuva: Steven Meisel, Vanity Fair

Olenkin käyttänyt joitakin tunteja Audreyn kuvia tutkien ja inspiraatiota etsien. Tietenkään en voi kopioida Audreyn tyyliä suoraan, vaan soveltaen tälle vuosikymmenelle ja omaan vartalooni. Olen Audreytä reilusti lyhyempi ja jonkin verran painavampi, minkä lisäksi minulta puuttuu Audreyn kapeaakin kapeampi vyötärö. Enkä kyllä muutenkaan ole vähääkään Audreyn näköinen. Leikkipuistoeleganssini on kovin kaukana klassisesta tyylikkyydestä. Mutta se ei oikeastaan ole olennaista, sillä kuten sanoin: minä sovellan! Poimin itselleni sopivan idean sieltä ja toisen täältä.

Seuraavia huomioita olen tehnyt omaa pukeutumistani silmällä pitäen:
  • Siron naisen kannattaa korostaa sirouttaan jättämällä ranteet, nilkat ja solisluut paljaaksi. Audrey käytti paljon 3/4-hihoja ja katkaistuja lahkeita, pääntienä hän suosi venekaula-aukkoa. Nämä pukevat minuakin.
  • Housut ovat kapeita, hameet levenevät heti vyötäröltä luoden illuusiota leveämmästä lantiosta (ja kapeammasta vyötäröstä).
  • Myös kengät ovat siroja. Audreyn ollessa 170 cm pitkä hän käytti paljon matalia kenkiä, minä voin lyhyen varteni takia käyttää reilusti korkoa.
  • Asusteiden ollessa vähäisiä, suurempi huomio kiinnittyy itse vaatteeseen - ja sen kantajaan. Suuret aurinkolasit ja yksinkertainen laukku taitavat olla tyypillisimmät Audreyn tyyliin liitetyt asusteet.
kuva: 1968. Elio Sorci © Camera Press
Kuva: 1955© Pierluigi Praturton © Reporters Associati

Audreyn kuvia katsellessani ja omaa tyyliäni pohtiessani minulle on tullut entistä selvemmäksi, kuinka tärkeää oman tyylin löytäminen on. Kun tietää, mitkä ovat omat parhaat puolet, ja miten niitä tuoda esiin, sitä helpompi on olla välittämättä ympäristön asettamista ulkonäköpaineista. Mitä varmempi on oman tyylinsä suhteen, sitä helpompi on olla juoksematta muoti-ilmiöiden perässä, ja sitä helpompaa on rakentaa vaatekaappi, jonka sisältö palvelee pitkään.

Oman tyylin löytäminen on myös itsensä hyväksymistä. Minun ruumiinrakenteeni on sellainen, etten saa kapeaa vyötäröä, vaikka tekisin mitä. Mutta se ei haittaa, sillä voin korostaa muita osia vartalostani.

Vetoaako Audrey Hepburnin tyyli sinuun? Oletko itse tehnyt jotain oivalluksia omasta vartalotyypistäsi tai tyylistäsi? Minkälainen vaate näyttää sinun ylläsi hyvältä? Millainen on pahin virheostoksesi?

Niin, ja tämä ei edelleenkään ole muotiblogi. Kunhan kirjoittelen omaksi ilokseni, itselleni muistiin näitä aatoksia. Jos vaikka ensi kerralla vaatekaupassa osaisin harkita hetken pidempään.

14 kommenttia:

  1. Täällä yksi Audrey-fani :)
    Juurikin mainitsemasi seikat tekevät hänestä myös minun tyyli-ikonini. Minuun vetoaa ennen kaikkea Audreyn eleetön eleganssi ja sellainen sisäinen kauneus, tyyneys ja itsevarmuus, jota hän tuntuu hehkuvan. Jonkin verran hänestä lukeneena olen saanut kuvan, että hän oli myös hyvin vaatimaton ja nöyrä, jotenkin myös nämä asiat tuntuvat hehkuvan hänestä ulospäin. Hmm... tulee mieleen se Täydelliset ihmiset-keskustelu :) Ja minun kirjoissani Audrey näyttää juuri sellaiselta täydelliseltä ihmiseltä, joka itsekin haluaisin olla ja johon olisi hyvä pyrkiä.
    Audreyn tyylissä minuun vetoaa juurikin nuo vajaamittaiset lahkeet ja hihat sekä venepääntie ja matalat ballerinat. Olen tiedostanut tämän jo jonkin aikaa, mutta silti on tullut tehtyä virhevalintoja, en ymmärrä miten niitä huteja aina vaan tulee. Olen liian usein tyytynyt toiseksi parhaimpaan vaihtoehtoon, kun en ole löytänyt juuri niitä täydellisiä kapeita vajaamittaisia hyvin istuvia housuja. Ostoksilla tulee paniikki, ja tulee ostaneeksi "edes jotain". Todella typerää. Viimeksi ostin sellaisen puuvillapuseron, jonka helma on kiristetty ja jää vyötärölle "pussiksi". Ei lainkaan minun vartaloani pukeva malli! Ja silti pidin paidan enkä palauttanut sitä, ajattelin, että "opin tykkäämään siitä". No en ole oppinut. Tuon jälkeen teinkin sen vain lempivaatteita kaappiin -päätöksen.
    Tämä päätös joutuu nyt ensikertaa todelliselle koetukselle, sillä parin viikon päästä New York kutsuu ja siellä missioni olisikin tehdä hyvin harkittuja vaateostoksia, valintaa kun pitäisi olla yllin kyllin ja vaatekaupoissa myös sitä palvelua isolla P:llä. Aion ottaa siitä kaiken irti!
    -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on myös kokemusta ostospaniikista. Tulee ostettua jotain, koska ei halua lähteä kotiin tyhjin käsin uhrattuaan ostosteluun niin monta tuntia. Ihan typerää.

      Vaatekaappiani läpikäydessäni olen myös huomannut, että teen kerta toisensa perään samat virheet. Siksi yritänkin nyt pysähtyä kunnolla pohtimaan, mikä minulle sopii ja mikä ei. Aiemmin en ole tainnut sitä kunnolla ymmärtää, siksi hutiostoksia on tullut tehtyä.

      Ihanaa New Yorkin matkaa!

      Poista
  2. Audrey on ihana. Sellainen pieni ja siro. Hänen persoonastaan saa tosiaan hyvin suloisen vaikutelman, eikä tuollaista ajatonta eleganssia voi olla ihailematta. En tosin tiedä onko se mielestäni vaatteissa, vai miten hän ne kantaa.

    Olen myös paljon miettinyt mikä sopii omalle vartalotyypille. En oikein syty tästä nykymuodista jossa yläosat ovat sellaisia isoja ja tunikamaisia, vaikka käyttövaatteita olenkin sortunut sellaisina hankkimaan. Näytän kuitenkin usein laatikolta niissä oversize paidoissa, koska olen melko lanteikas, ja toisaalta minulla on kapea vyötärö jota pitäisi osata ennemminkin korostaa, kuin piilottaa.

    Tuo on niin totta kuinka se oman tyylin löytäminen ja siinä pysyminen minimoi niihin muoti-ilmiöihin lankeamista. Minulla on itsellä vähän erikoisempi maku, mutta huomaan kuinka toisinaan epävarmuuksissani tukeudun tähän musta-valkoinen-harmaa linjalle, vaikka tiedän että värit pukevat minua. Kai sitä herkästi ajattelee, että koska kaikki muutkin. Toisaalta, olen saanut mukavaakin palautetta rohkeudesta noudattaa sitä omaa tyyliä, joten äh, mikähän siinäkin on sitten toisinaan niin hankalaa ;) Tässähän sitä kotiäidin puistolook vuosien jälkeen opetellaan luottamaan itseensä ja omaan tyyliinsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon tehnyt paljon sitä, että olen ostanut itselleni vaatteen, jonka olen huomannut näyttävän hyvältä jonkun toisen päällä. Aika harvoin sama vaate toimii minulla, joten oikeasti toisten seurailemisen voisi lopettaa, ja luottaa vaan siihen omaan tyyliinsä.

      Mulla tuli Audreyn tyylistä vielä mieleen sekin, että toimiikohan sen eleettömyys juuri siksi, että hän oli niin pieni ja siro. Että jos hän olisi vaikka kuorruttanut asunsa asusteilla, ehkä hän olisi hukkunut sinne sekaan? Itse taidan välillä sortua yli-asustamiseen, kun haluaisin pukea korut kaulaan, ranteeseen ja korviin, ja huivinkin vielä ja hatun ja käsilaukun :D

      Poista
  3. Loistava postaus, nyt on kyllä itsekin pakko aloittaa vaatekaapin raivaus, josko sen jälkimainigeissa pystyisi itsekin tällaiseen pohdintaan eli mikä juuri MINULLE sopii ja miksi joitain vaatekappaleita ei ole tullut käytettyä. Ja todellakin, jos pääsisi johonkin lopputulokseen ja pystyisi sitä ohjenuoraa sitten vielä käyttämään vaatekaupan sovituskopissa.
    Kiitos!
    t. Kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen raivannut vaatekaappiani aikaisemminkin, ehkä parin vuoden välein. Nyt huomaan, että olen ostanut poistamieni vaatteiden tilalle uusia virhevalintoja. Sitä en halua enää tehdä, joten minun on nyt pakko miettiä tämä perusteellisesti. Myös vaateostoksilla pitää harkita entistä tarkemmin. Mietin jopa sitä, että ottaisin sovituskopissa kuvan, jota sitten kotona tuijottelisin pari päivää. Jos harkinta-ajan jälkeenkin vaate näyttää hyvältä, vasta sitten kävisi sen ostamassa.

      Poista
  4. Hitsi, minäkin tietty fanitan Audreyn ja muiden 60-lukulaisten vajaamittaisten housujen, ballerinojen ja venepäänteiden ystävien tyyliä - mutta kun mun vartalomalli ei! Mullakin olisi kyllä sirot käsivarret ja solisluut, joita esitellä (heh), mutta on myös vyötärö, lantio ja rintavarustus. Varsinkaan nuo vajaamittaiset kapeat housut eivät mairittele minusta leveälanteista ja suht lyhytjalkaista, joten ne on jätettävä kauppaan. Toisaalta vyötärön korostaminen ja 50-lukulainen figuuri toimii aina myös vähän kurvikkaammalla.

    Mun tyyli-ihanne on aika selkeästi jotain tämänkaltaista, mutta aika vähän siitä on mahdollista toteuttaa nykyisessä elämäntilanteessa. Harmillista.

    Venni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulle varmaan siis sopii kaikki sellainen, mikä minulle ei :D Kietaisumekot, kapea vyö vyötäröllä, housujen sisään työnnetty paita, kaksiriviset takit...

      Minulla muuten housujen pituus pitää olla just eikä melkein, eli nilkasta. Lahje, joka loppuu puoleen väliin pohjetta tai juuri polven alle, ei näytä hyvältä. Lyhyet jalat minullakin, kun olen lyhyt muutenkin.

      Arvaatkos, en minäkään toteuta tätä tyyliä nykyisessä elämäntilanteessa. Kotona olen enimmän ajan verkkareissa, ja yläosana on vielä pitkään Boobin imetystopit, jotka eivät varsinaisesti imartele :D Mutta tämä elämäntilanne on hyvä näiden pohtimiseen ja vaatekaapin perusteelliseen läpikäyntiin, kun ei ole tarvetta esimerkiksi heti huomenna näyttää ajattomalta kaunottarelta.

      Poista
  5. Tämä oli kiva postaus. Itseäni pukee juuri myös venekaula-aukot (mutten nyt omista niitä yhtään!) ja 3/4 pituiset mitat.. Ja sitten hiustyyli, niin sopiva tälläiseen luistavaan hiuslaatuun. Nutturalle ja menoksi. I love Audrey.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on muutama venekaula-aukko, mutta ihan liian vähän! Jostain syystä aiemmin luulin, että v-aukko on minulle sopivin, mutta ei se ole: vene on paljon parempi. Poolokin toimii.

      Minä en ole oikein ikinä oppinut pitämään hiuksiani ylhäällä. Nuttura on tosi näppärä kampaus, mutta en tunne oloani kotoisaksi siinä.

      Me loves Audrey too.

      Poista
  6. Hei, sinut on haastettu Blogien lastenkirjaviikkoon 2014 blogissani :)! www.sininenkeskitie.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihan älyttömän kiva haaste. Minkäköhän niistä meidän kolmestakymmenestä suosikkikirjasta esittelisin... :D

      Poista
  7. Oi, Audrey on ihana. Ja tosi hyvä idea kyllä lähteä miettimään omaa tyyliä ikonien kautta, tätä pitäisi ehkä yrittää itsekin. Mä luulen, että mies näkisi mut mielellään Audrey-tyylisenä superklassisena ja naisellisena (ainakin päätellen syntymäpäivä- ja joululahjoista), mutta mä luulen itse tykkääväni enemmän kirkkaista väreistä ja olevani vain liian homssuinen - luulen, koska mä olen vähän hukassa tyylini suhteen, varsinkin aikuistuttuani. Mutta jos löytäisin itselleni jonkun tyyli-ikonin, niin siitä olisi tosiaan helpompi lähteä poimimaan ideoita itselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aina ihaillut Audreyn tyyliä, mutta vasta hänen kuviensa tarkka tutkiminen sai minut oivaltamaan siitä jotain omaan tyyliini. Suosittelen, oli nimittäin minulle hyödyllinen harjoitus! Voit varmaan aloittaa ihan kenestä tahansa, jonka tyyliä ihailet.

      Hieman hukassa minäkin olen, siitä kertovat ne lukuisat melkein hyvät vaatteet, joita kaapistani löytyy. Siksipä nyt tätä pohdinkin näin antaumuksella.

      Poista