maanantai 14. huhtikuuta 2014

Hyvän mielen vaatekaappi

"Ratkaise omat vaatepulmasi ja samalla globaalin muotiteollisuuden epäkohdat." Rinna Saramäen kirja Hyvän mielen vaatekaappi (Atena Kustannus 2013) lupaa paljon, mutta myös toteuttaa lupauksensa. Ainakin melkein. Lupauksen jälkimmäinen osa on nimittäin niin valtava, ettei se yhdellä kirjalla ratkea, mutta sinne päin.



Saramäen kirja jakaantuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa, Pahan mielen vaatekaappi, pohditaan vaatetuotannon eettisyyttä, ja toisessa osassa Saramäki opastaa lukijaa kädestä pitäen matkalla Kohti hyvän mielen vaatekaappia.

Ensimmäinen osa kertoo globaalin vaatetuotannon ongelmakohdista aika lailla saman kuin Outi Moilala Tappajafarkut-kirjassaan. Ongelmia löytyy tuotantoketjun jokaisesta vaiheesta alkaen siitä, miten pikamuotibisnes tuuttaa kaupat täyteen uutta ostettavaa jopa viikon parin sykleissä, jatkuen siihen, ettei tuotantoketjun kokonaisuutta valvo kukaan ja miten halvalla ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta saada hyvää/reilua/ympäristöystävällistä.

Siinä missä Moilalan kirjan sävy oli kyynistyneen pessimistinen, Saramäki uskoo kuluttajan vaikutusmahdollisuuksiin. Toki Saramäkikin myöntää, että kuluttajan on valtavan vaikea saada selville ostamansa vaatteen eettisyyttä, ja että boikotointia parempi vaihtoehto on olla suoraan yhteydessä vaatevalmistajiin. Boikottien välttäminen ei tietenkään tarkoita sitä, että kuluttajan pitäisi ostella mitä sattuu varmistaakseen kehitysmaiden työpaikat. Vaateostoksen pitää aina lähteä tarpeesta, hyväntekeväisyys on asia erikseen. Saramäki toitottaakin läpi kirjansa yhtä selkeää ratkaisua, minkä kuluttaja voi tehdä: ostaa vähemmän.

Saramäki itse rakastaa vaatteita ja pukeutumista, ja se tekee tästä kirjasta miellyttävän: Hyvän mielen vaatekaappi ei ole tarkoitettu minimalisteille, jotka ovat valmiita pukeutumaan perunasäkkiin pelastaakseen maailman. Kirja on tarkoitettu tyylikkyydestään huolta pitäville naisille, jotka haluavat löytää oman tyylinsä ja oppia toteuttamaan sitä harkituilla ja harvoilla ostoksilla. Eli minulle!

Saramäki neuvoo aloittamaan oman tyylin etsimisen samoin askelin kuin minäkin olen tehnyt: käymällä läpi oman vaatekaapin lempivaatteita ja katselemalla tyylikkäitä ihmisiä. Oman tyylin löydyttyä pitää katse kääntää vaatetarpeisiin: mitä teet ja missä vaatteissa? On turha säilöä vaatekomeron täydeltä kukkamekkoja, jos kukkamekkotilaisuuksia on vain kerran vuodessa.

Vaatetarpeiden jälkeen on helppo muodostaa tarpeiden mukaisia asukokonaisuuksia jo omistamistaan vaatteista. Vasta oman vaatevaraston läpikäymisen jälkeen on lupa harkita uusien vaatekappaleiden hankkimista.

Mitä hankintaan tulee, sain Saramäen kirjasta käänteentekevän oivalluksen (joka on niin yksinkertainen, että hävettää, etten keksinyt sitä itse). Sen jälkeen kun olen päättänyt vähentää omaa vaateshoppailuani, olen jatkuvasti kärsinyt ostoksistani epämääräistä huonoa omatuntoa. En ole osannut määrittää, kuinka vähän on riittävän vähän, ja kuinka laadukas on riittävää laatua. Ratkaisu on yksinkertainen: minä tarvitsen vaatekaapin suunnitelmataloutta.

Tähän saakka olen ostanut hyvätkin hankintani ikään kuin heräteostoksina: "Juoksuvaatteeni ovat kohta 10 vuotta vanhat ja aloitin juuri juoksukoulun - tarvitsen siis uusia!" En ole suunnitellut hankintojani, en ole pitänyt kirjaa vaatemenoista, enkä todellakaan ole tehnyt budjettia. Niinpä minulla ei ole ollut mitään, mihin verrata tekemiäni ostoksia: olenko ostanut sitä mitä piti, ja riittääkö budjetti kaikkeen, mitä tarvitsen. Nyt kun ostaa päräytin juoksureleet päästä varpaisiin, riittääkö raha uusiin sandaaleihin tai nahkakäsineisiin, jotka nekin kipeästi tarvitsen?

Saramäen kirja onnistui muuttamaan käyttäytymistäni, toivottavasti ja todennäköisesti pysyvästi. Kirjan seurauksena rakensin vaatteistani valmiit, toisiinsa sopivat ja yhdisteltävät asukokonaisuudet, valitsin asukokonaisuuksista kevätkaudelle sopivat ja kärräsin loput kellariin seuraavaa vuodenaikaa odottamaan (tästä projekti 333 kutsutusta tavasta jäsentää oman vaatekaapin kaaosta kirjoitan tarkemmin toiste). Kirjasin ylös tämän vuoden vaatehankintani hintoineen, ja aloitin myös kirjanpidon tulevista tarpeista. Budjetti on toistaiseksi vasta hahmotelma, mutta se täsmentynee. Sisko sai parsittavaksi esikoisen puhkikuluneet housut, jotka entisessä elämässä olisin heittänyt roskikseen, mutta jotka saavat nyt jatkoaikaa paikan muodossa. Palautteen antamisen vaatefirmoille aloitin jo luettuani Moilalan Tappajafarkut, ja Saramäen kirja vakuutti minut entisestään siitä, että palautteen antamisesta pitää tehdä tapa.

Hyvän mielen vaatekaappi on valtavan laaja kirja. Se antaa vinkit tyylin valintaan, asukokonaisuuksien luontiin, vaatteen laadun kriittiseen tarkasteluun, vaatteiden huoltoon, ja onpa mukana irti leikattava lunttilappu mukaan vaateostoksillekin. Erittäin hyvä kirja, jota suosittelen lämpimästi kaikille, joita oman elämän vaatevallankumous ja kertakäyttökulttuurista irtautuminen kiinnostaa. Itse jonotin tätä kirjastosta kolme kuukautta, mutta melkein voisin suositella myös kirjahyllyyn ostettavaksi, niin paljon käyttökelpoisia vinkkejä kirjassa on, joihin olisi mukava myöhemminkin palata.

9 kommenttia:

  1. Olen tästä kirjasta täysin samaa mieltä! Aivan mahtava kirja, ja minä myös meinaan ostaa sen omaksi, kun tulee sopivasti vastaan. En ollut koskaan ajatellut, että kuluttajien kyselyillä ja palautteella voisi olla niin paljon vaikutusta, mutta Rinnan ansiosta lähetin Reimalle palautetta tänään. Ja aion lähettää muuallekin!

    P333:een en ole vielä päässyt kunnolla sisälle, mutta jossain vaiheessa aion toteuttaa kokeilun tämän suhteen. Tein viime vuonna (ennen kirjaa) ison mullistuksen omassa vaatekaapissani, ja samassa yhteydessä invetaarion. Kirjoitin ylös jokaisen omistamani vaatteen. Oli muuten hyödyllinen harjoitus! Todisti myös sen, että vaatteita ei ole ainakaan liian vähän, vaikka ahkerasti karsinkin. Suosittelen kokeilemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ajattelin jatkaa vaatteiden karsimista ja inventaaria P333 myötä. Vaikka nyt olen karsinut paljon, tuntuu että vaatteita on vieläkin turhan runsaasti. Lisäksi tarvitsen lisää suunnitelmallisuutta hankintoihini. Jo nyt ylöskirjaamani tarpeet ovat saaneet aikaan pitkän listan: olen pitkittänyt mm. uusien goretex-kenkien hankintaa ja hankkinut jotain "mukavampaa" mutta vähemmän tarpeellista. Tähän pitää tulla muutos.

      Poista
  2. Hyvin kirjoitettu ja hehkutuksen allekirjoitan minäkin. Kirjan lukeminen on muuttanut myös minun vaatetalouteni käytänteet, toivottavasti tosiaan pysyvästi. Olin ennen melkosen hukassa vaatteiden kanssa monellakin tapaa, nyt asiaan on tullut joku järki. Vaatteet ei enää ahdista, vaan pystyn suhtautumaan asiaan neutraalisti ja pitkällä tähtäimellä, en vain seuraavaan erityistilaisuuteen asti. Konkreettisimmillaan muutos näkyy vaatteiden paikkaamisen, korjaamisen ja muodistamisen toteutuksina, selkeänä ja niukkana vaatekaappina, ahdistuksen vähentymisenä ja aikaista selkeämpänä tyylinä.
    Kirjan hankinta kutkuttaa, koska luulen siitä olevan hyötyä myös jatkossa. Ja kirjoittaja kyllä ansaitsisi euronsa mahtavasta teoksestaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja on tosiaan saanut innostuneen vastaanoton muuallakin. Itseäni viehättivät myös lainaukset vanhoista pukeutumisoppaista - tuntuu, että sellaisia oppaita tarvitsisimme vieläkin, vaatteiden halpa hinta on vain hämärtänyt arvostelukykymme.

      Mulla on vähän ristiriitaisesti alkanut oma vaatevarasto tuntumaan nuhjuiselta, ja ajatukset pyörivät nyt vähän turhan paljon omissa vaatteissa ja mahdollisissa tarpeissa. No, ehkä tämä on välivaihe, joka menee ohi. Selkeämpi ja niukempi tyyli ja vaatekaappi on minullakin tavoitteena, ja suunnitelmallisemmat hankinnat sekä olemassa olevien vaatteiden korjaaminen ja muodistaminen. Hyvän ompelijan etsiminen onkin sitten ihan oma lukunsa, en oikein edes tiedä, mistä aloittaa.

      Poista
  3. Kiitos perusteellisen arviosi sain minäkin aikaiseksi hakea kirjan kirjastosta! Toivon, että sieltä tarttuisi jotain mullistavia ajattelutapoja tai ainakin innostusta. Olen karsinut vaatekaappiani huomattavasti, mutta huomaan silti, että samat vaatteet sieltä vaan päälle eksyy. Puolet voisi kantaa pois, eikä tekis tiukkaa. Lainasin myös Tappajafarkut kun sekin oli näppärästi saatavilla.
    Oikeastihan mulla on pino tenttikirjoja, mutta taidan lukea vähän toisenlaista kirjallisuutta nyt pääsiäislomalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tekstini on innostanut lukemaan kirjan! Toivottavasti se on mieleinen lukukokemus sinullekin. Jos jaksat, tule kommentoimaan, kun saat kirjan (kirjat) luettua.

      Ja voi kuinka kiva kuulla, että jossain on kirjastoja, josta voi vain hakea mielenkiintoisen kirjan :) Minä rrrakastan lähikirjastoamme, mutta jokaista mielenkiintoista kirjaa joudun jonottamaan useamman kuukauden :D

      Poista
  4. Suunnitelmatalous vaatekaapissa kuulostaa mielenkiintoiselta! Minullakin on ollut jonkinlainen vaatekaapin vallankumous menossa (naisellisempaa ja värikkäämpää), mutta vähintään 95%:sti kirpparihankinnoilla. Mukavuudenhaluisesti sitä silti ostaa ennemmin paitoja kuin edes yrittää sovittaa housuja, vaikka paitoja on kaapissa ehkä 30 ja housuja kolmet... (niin plus ne toiset kolmet, joita en enää suostu pitämään mutta joista en ole vielä hankkiutunut eroonkaan - pitäähän mökkireissullekin jotkut housut olla).

    Vaatevarastoa kyllä laventaa tehokkaasti, jos yhtään tekee erilaisia asioita eri vaatteissa, kuten asialliset vaatteet/mökkivaatteet/juhlavaatteet/urheiluvaatteet... Aloitin uuden liikuntaharrastuksen joulun jälkeen, ja yllätin itseni nolostelemasta, ettei minulla ole treeneihin kuin yksi hyvä paita (ei todellakaan mikään urheiluvaate, mutta täyttää täysin omat, lajikohtaiset kriteerini: ei ole liian kuuma, ei liian tiukka, ei liian lyhyt ja siinä on jonkinlaiset hihat). Tulee muistuma ala-asteelta, jolloin joillakin vaihtui vaatteet joka päivä ja sitten joillakin ei.

    Nyt laitan tuon(kin) kirjan varaukseen, jos sen lukeminen toisi pontta vaatevarastojen kunnolliseen raivaamiseen. Niin, paitsi että sitten on vielä se yksi syyllisyyttä lisäävä tekijä: kotitarveompelijana tekee pahaa heittää sellainen vaate pois (varsinkaan roskiin), jonka kankaasta ehkä voisi vielä tehdä jotain...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuolla tavoin minäkin olen tottunut vaatteita ostamaan! Mutta siihen tulee muutos, ja aion vastedes ostaa vain sitä, mitä tarvitsen (tylsää tai ei). Koitan kirjoittaa tästäki aiheesta lisää.

      Minä olen huomannut ihan saman, että pelkästään yksi liikuntaharrastus ja lapsen kanssa ulkoilu nostavat tarvittavien vaatteiden määrää melkoisesti verrattuna tilanteeseen, jossa tarvitsisi vain siistejä arkivaatteita ja työvaatteita sekä satunnaisesti juhlavaatteita. Mutta ei se haittaa, jos niitä liikunta- tai ulkoiluvaatteita ei ole tarvettaan enempää, suunnitelmatalous ja kohtuus päätee tässäkin.

      Minä ajattelin raivausurakkani alussa, että myyn kaiken luopumani kirpputorilla. Hyvin nopeasti kävi ilmi, että se oli aivan liian epärealistinen suunnitelma: vaatenyssäkät olisivat täällä vieläkin. Siispä lahjoitin. Mutta kassillinen vanhoja lakanoita tuolla vielä odottaa loppusijoituspaikkaa. Olen yrittänyt tarjota niitä mm. matonkuteiksi, kun en haluaisi heittää käyttökelpoista tavaraa kaatopaikalle.

      Poista
    2. Nostan Saara hattua että sait vietyä vaatteet pois! Minä sain kaksi vuotta sitten loistavan idean: virkatuista räsy-ympyröistä tehty matto olohuoneeseen! Kaikki rikkinäiset trikoot viimeinkin hyötykäyttöön!

      Muuten hyvä idea, mutta jäi kesken. Ja nyt on sitten kodinhoitohuoneessa iiiiso kassillinen rikkinäisiä trikoita... Mutta eihän niitä voi pois heittää. Mikä päivä tahansa aloitan taas. (Ja sitä ennen ehkä vien ne toiset kaksi kassia, joissa on kirpparia odottavaa vaatetta, jonnekin...)

      Poista