keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Kirja, joka jätti jäljen

"Jos kieli voi muuttaa yhteiskuntaa, niin kirjat voivat muuttaa yksilöä," kirjoittavat Eero Heinäluoma ja Laila Hirvisaari tänään Helsingin Sanomien vieraskynässä. Ylevästi sanottu. Ryhdyin pohtimaan lukemiani kirjoja: löytyykö joukosta joku, jonka voisin sanoa vaikuttaneen niin syvästi, että kirjan lukeminen muutti minua.

Vaikuttavia kirjoja on monia, mutta on vaikea sanoa niiden aikaansaamasta muutoksesta. Sen olen huomannut, että sodista luen mieluummin kaunokirjoista kuin sanomalehden ulkomaansivuilta. Tuulen viemää on perusteokseni Yhdysvaltain sisällissotaan, Missä kuljimme kerran tutustutti minut historiankirjoja konkreettisemmin vuoden 1918 sotaan. Tuntematon sotilas herätti uteliaisuuden jatkosotaan, Tuhat loistavaa aurinkoa Afganistanin sotaan ja Puolikas keltaista aurinkoa Biafran sotaan. Jokaista kirjaa lukiessani olen häkeltynyt siitä, kuinka vähän maailmasta tiedänkään. Varsinaisia sotakirjojahan näistä ei ole yksikään, mutta minulle tuntuu olevan helpompaa sisäistää tietoa julmuuksista silloin, kun ne toimivat jonkin fiktiivisen tarinan näyttämönä.

Tuulen viemää oli myös ensikosketukseni orjuuteen. Sittemmin Tappajafarkut ja Hyvän mielen vaatekaappi ovat avanneet silmät sille, että orjuus ei suinkaan loppunut unionin ja konfederaation solmiessa rauhan vuonna 1865. Kun puheena on kirjat, jotka muuttavat yksilöä, kaksi viimeksi mainittua pääsee aika pitkälle.

Vuonna 1984 oli mielestäni pitkäveteinen, vaikka myönnän sen ansiot. Kärpästen herra sen sijaan oli ravisuttava. Saramagon Kertomus sokeudesta on sille sukua: taitavasti kerrottu kuvaus ihmismielen synkistä voimista, jotka saavat vallan maailman suistuessa raiteiltaan. Vaikuttavia kirjoja, mutta muutoksesta en tiedä: pikemminkin olen kirjat luettuani suhtautunut entistä kyynisemmin ihmisluontoon (haa, entistä kyynisemmin on tietysti muutos sekin: askel kyynisempään suuntaan).


Oli kirjan aikaansaama muutos yksilössä silminnähtävä tai vaivihkainen, vaikutusvaltaa kirjoilla lukijaansa on. Kirjat muovaavat ajatuksia, rakentavat maailmankuvaa. Ja opettavat empatiaa, kuten taannoisessa kirjoituksessani kerroin. Kirjat voivat myös vääristää ajattelua ollessaan yksipuolisesti maailmaa tarkastelevia, esittäessään vain yhdenlaisen totuuden. Tästä yhden ajatuksen vaarasta kertoo minua paremmin uusin suosikkikirjailijani Chimamanda Ngozi Adichie TED-puheenvuorossaan vuodelta 2009.

No mutta. Taidan lopettaa pohdinnat tähän ja jatkaa Kirjan ja ruusun päivän viettoani hyvän kirjan parissa (niin kauan kuin lapset nukkuvat). Sain nimittäin vihdoin kirjastosta pitkään jonottamani Adichien uutuuden Kotiinpalaajat. Siinä on ainesta muutoksen aiheuttajaksi, sen verran epämukavia ajatuksia lukeminen herättää. Hyvä kirja se silti - tai juuri siksi - on.

Mikä kirja on tehnyt sinuun vaikutuksen?

19 kommenttia:

  1. Kiva kirjoitus :))! Saisit perustaa kirjablogin.
    Kysymyksesi on taas niin vaikea, että olen blogin nimesi kannalla, että eijuu, ei osaa sanoa mikä ja milloin. Vähän sieltä, täältä ja niin edespäin. Mutta tällä hetkellä luen tätä Kallialan kirjaa, mistä oli puhetta :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kirjablogin. Ja vaateblogin (tai kuluta vähemmän ja fiksummin blogin). Ja suurten ajatusten blogin :) Yritän kuitenkin vielä sinnitellä tällä yhdellä, tähänkin riittää aikaa vähemmän kuin toivoisin :)

      Eikö olekin vaikea kysymys? Ei näihin ole ikinä tyhjentävää vastausta, vaikka yrittäisi.

      Huomasinkin blogistasi, että luet Kallialaa. Mitäs tuumaat? Minuun se teki vaikutuksen jo ihan alkumetreillä.

      Poista
    2. Suurten ajatusten blogi on jo! :)

      Kallialasta: ainahan se miellyttää kun löytää samoin ajattelijan. Rohkeaa, pöllyttävää puheenvuoroa, josta me kaikki kasvattajat voisimme ottaa ajatuksen siemeniä. Eli someksi: tykkään.

      Poista
    3. Ha haa, kiitos :) Minä kun olen pitänyt tätä pienten ajatusten blogina, kun ei tahdo aika riittää niiden suurten rakentamiseen :)

      Minäkin poimin Kallialan ajatuksista siemeniä omaan vanhemmuuteeni. Päiden yli puhumisesta ja leikillisyydestä ja pedagogisista hetkistä ja moraalin mallina olemisesta. Hyviä ajatuksia olivat.

      Poista
    4. Hairahduin bloggaamaan kirjasta vielä, puhhuh. No comments :D!
      Hei ja pienissä asioissa piilee usein isoja takana...!

      Poista
  2. Mä en pysty nimeämään vain yhtä kirjaa jonka koen että olisi muuttanut mua. Mutta uskon että kokonaisuuteena lukeminen ja kirjat muokkaa ihmismieltä. Koska lukeminen ruokkii mielikuvitusta ja muita vastaavia mielen rikastajia ei vaan ole. Ihminen olisi paljon suppeampi ja ankeahenkisempi ilman lukemisesta irti saatavaa elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä! Ja niinhän se on, että kirjojen vaikutus on huomaamaton: sitä vaikuttuu jostain kirjasta, muttei välttämättä osaa sanoa, mitä merkitystä sillä on. Vaikka kuitenkin on merkitystä.

      Poista
  3. Innostava, mutta niin vaikea kysymys. Ei pelkästään siksi, että niitä on niin monta, mutta myös siksi, että luen liian nopeasti. Jos kirja on hyvä, ahmin sen, ja jos en pysähdy tarpeeksi pitkäksi aikaa ajattelemaan opusta jälkikäteen, saatan unohtaa sen kokonaan. (Toivon usein, että kirjaston nettiportaalista näkisi myös oman lainaushistoriansa.) Vaikka toisaalta todella vaikuttavia teoksia olen varmasti aina jäänyt makustelemaan myös jälkikäteen.

    Muutamia mainitakseni kuitenkin: Sadan vuoden yksinäisyys oli minulle teininä tärkeä teos, ja myöhemmin olen lukenut sen uudelleenkin. Ajatteluani se ei varsinaisesti mihinkään muuttanut, mutta olen saanut siitä jollain tavalla varmasti voimistusta tavalleni katsoa maailmaa. Brené Brownin Gifts of Imperfection on ns. self-help opuksista ainoa oikeasti tärkeäksi jäänyt, se toimi ensimmäisenä askeleena kohti ehjäksi kasvamistani muutama vuosi sitten. Viktor Franklin keskitysleirikokemuksista - ja samalla ihmisen mielestä - kertova Man's Search for Meaning (tämä on varmaan käännettykin, vaan en tiedä nimeä) oli vavisuttava kirja monella tapaa. Olin toki kuullut leireistä pienen ikäni, nähnyt elokuviakin, mutta näin konkreettisesti elämää keskitysleirillä en ollut koskaan ymmärtänyt. Kirja myös kuvaa sekä lohduttomasti että lohdullisesti sitä, mihin ihminen painajaismaisessa tilanteessa voi kyetä - niin hyvässä kuin pahassakin.

    Vaan löytyisihän noita, lukemattomia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen lista! Kiinnostuin etenkin Viktor Franklin kirjasta, joka on suomennettu nimellä Ihmisyyden rajalla. Taidanpa etsiä sen kirjastosta, jahka saan nyt meneillään olevat kirjat luettua.

      Sadan vuoden yksinäisyys oli minulle pettymys. Lähestyin kirjaa valtavin odotuksin, mutten saanutkaan siitä mitään irti. Höh.

      Poista
    2. Ehkä minun kohdallani Sadan vuoden yksinäisyyden vaikutusta korosti, että muistaakseni olen sen saanut äidiltä olohuoneen kirjahyllystä käteeni joskus teininä "Tylsää!"-valittaessani. Eli ennakko-odotuksia ei ollut. (; Maaginen realismi on myös aina uponnut minuun.

      Poista
    3. Ennakko-odotukset ovat pahasta. Parempi olisi lähestyä kirjaa avoimin mielin, mutta aina siihen ei pysty.

      Poista
  4. Minä rakastan kirjoja, sanoja ja sanojen pyörittelyä kertomuksen ollessa kantava. Aina ei tarvita kertomusta vaan tunnetta ja silloin runous on paikallaan tuomaan taikuutta elämään. Eeva Kilven runot ja kirjat ovat vaikuttaneet minuun paljon vai olisiko se Eeva itse joka on läsnäolollaan vaikuttanut? Eevalle suuri halaus.

    Katsoin pääsiäisenä Roberto Benignin Kaunis elämä elokuvan ja se oli kestänyt aikaa hyvin ja sama ihana tunne tuli kuin ensi kerralla. Luulen, että pitäisit.

    Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos suosituksesta Heidi. Kaunis elämä on mennyt minulta täysin ohi. Kävin lukemassa muutaman arvostelun, ja elokuva vaikuttaa mielenkiintoiselta.

      Poista
  5. Rinnan kirja on muuttanut minua takuulla, koska ilman sitä tuskin olisin ruvennut harrastamaan vaatteisiin liittyvää kansalaisaktivismia. Luen parhaillani Kahnemanin Thinking, fast and slow -kirjaa, jonka jälkeen en todennäköisesti usko enää ainuttakaan omaa ajatustani.

    Mutta lisäisin listaan vielä Louisa M. Alcottin kirjat, etenkin Pikkunaisia-sarjan. Luin sen lapsena (ilmeisen herkässä iässä), ja olen aivan varma, että kirjan arvo- ja asennemaailma on vaikuttanut siihen, mitä ajattelen esim. naiseudesta tai siitä, millainen on hyvä ihminen. Eli kevytkin kirjallisuus voi muuttaa ihmistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen lukenut Alcottia. Vielä suuremman vaikutuksen tekivät L. M. Montgomeryn Anna-kirjat. Anna oli pitkään malli sille, millainen halusin itse olla: vilkas, puhelias, rehellinen, rohkea, hyväsydäminen. Eli kyllä, kevytkin kirjallisuus voi muuttaa ihmistä.

      Yksi suosikeistani, Jane Austen, on mielestäni vallan feministinen kirjailija kuvatessaan englantilaisen maalaisaateliston naisen kapeaa liikkumatilaa 1800-luvun yhteiskunnassa. Vaikka hänen kirjansa ovat sinänsä kepeitä romanttisia kertomuksia, on niissä myös tarkkanäköisiä havaintoja naisten asemasta.

      Poista
    2. Pakko kommentoida, koskaa Anna-kirjat olivat minullekin ehdoton vaikuttaja lapsena. Minunkin esikuvani Anna oli, mutta jännittävää huomata, että ehkä hieman eri tavalla, kuin Saaralle. Minä samaistuin Annan vahvaan mielikuvitukseen ja päätin siksi olla myös demppaamatta omaani, vaikka mielikuvitusleikkien leikkiminen ei ikäisteni mielestä enää kovin siistiä ollutkaan. Erityisesti nuorena "ahmintaiässä" kirjat varmasti eritoten jättävät jälkensä ihmiseen!

      Poista
    3. Minäkin luin Montgomeryä ja Alcottia lapsena. Luin juri kokoelman Alcottin novelleja, joissa oli todella erilainen naiskuva, lähempänä Alcottin omaa näkemystä kuin tyttökirjojen tilaajan... Salanimellä kirjotettuja tarinoita siis. Suomentajan esipuheet ym. olivat avartavia! Huumekokeilua kuvaillut tarina ei iskenyt, mutta muuten suosittelen! "Naamion takana: kootut ketomukset" oli nimi.

      Poista
    4. Totta kai Anna oli myös minun suosikkini lapsena! Yritin kovasti ollakin kuin hän siinä mielessä, että toivoin että minullekin olisi sattunut kommelluksia... mutta ei vain sattunut :) Eikö ole mielenkiintoista, miten eri tavoin eri ihmiset ovat Annaan samastuneet! Tykkäsin Montgomeryn kirjoista, mutta jostain syystä Alcottin tyttökirjat vaikuttivat jotenkin vahvemmin. Ehkä Pikku naisia -kirjoissa kiehtoi se, miten erilaisia tyyppejä siinä kuvattiin, naisenmalleja oli tarjolla useampia, ja kaikilla omat haasteensa.

      Poista
    5. Riimi & Jenni: Mietin, voisiko erilaisiin samaistumisen tapoihin vaikuttaa omat luonteenpiirteet? Itse ainakin ihailin niitä Annan piirteitä, jotka koin itseltäni puuttuvan. Olin lapsena hyvinkin paljon haavemaailmoihini uppoutuva, joten Annan mielikuvitus ei ollut se juttu, johon ihastuin.

      Suotar: kiitos vinkistä, kuulostaa todella mielenkiintoiselta!

      Poista