torstai 3. huhtikuuta 2014

Lempivaate ja muita ajatuksia shoppailusta

Kävin ostoksilla. Kuten tiedätte, vaatekaappi on nyt raivattu. Kyyninen voisi sanoa, että kaikki se luopuminen aiheutti omistamisen himon, mutta ei se onneksi ihan niin mennyt. Käytyäni läpi housuni huomasin, että minulta puuttuu täydelliset farkut. Oikeastaan tarvitsen kahdet, jotta päälle pantavaa on silloinkin, kun toiset ovat pesussa.

Kävin siis ostoksilla. Nyt osasin jo kauppaan astuessa kertoa myyjälle, mitä etsin: matalavyötäröiset pillifarkut katkaistuilla lahkeilla kiitos paljon. Ostin paidankin (melkein) venepääntiellä ja 3/4-hihoilla. Eli juuri sitä, mitä pitikin. Mutta mutta. Lempivaatteen löytäminen ei olekaan näin helppoa. Sovituskopissa on mahdoton tietää, miltä tämä vaate tuntuu hiekkalaatikolla, tai oltuaan päällä jo kahdeksan tuntia. Oikeastaan vaatteen lempivaatteuden tietää vasta siitä, että huomaa käyttäneensä sitä lähes päivittäin. Että eivät nämä uudetkaan housut ole täydelliset. Mutta sinnepäin, ja näillä mennään kunnes kuluvat puhki.

Paita ja housut ja meitsie
Lisäksi taisin mennä hieman sekaisin juoksukoulun aloituksesta ja päivitin koko juoksupuvustoni kenkiä lukuunottamatta tuliteriin (kenkiä ei tarvitse uusia, koska ne ovat puoli vuotta vanhat). Minulla on vielä vähän tekemistä tämän ostoksen perustelussa itselleni: toisaalta olemassa olevat juoksuvaatteeni ovat kohta 10 vuotta vanhoja, eivätkä tarkalleen ottaen ole juoksuvaatteita trikoita lukuunottamatta lainkaan, kunhan jotain vanhoja riepuja. Mutta toki olisin vanhoillakin pärjännyt. Selvästi vielä tasapainottelen sen kanssa, mikä on minulle oikea tapa kuluttaa tiedostavasti: toisaalta juoksuvaatteiden uusiminen kerran kahdeksassa tai kymmenessä vuodessa ei liene hurjan tiivis tahti, toisaalta monen vaatteen voisi antaa käytössä kulua puhki.

Eettisistä valinnoista vaikkapa kasvissyönti on "helpompaa", koska sen voi tehdä "kokonaan". Joko olen kasvissyöjä, tai en ole. (Vaikka on kasvisruokapäivien lisääminen sekaruokavalioonkin eettinen valinta. Ehkä kuitenkin ymmärrätte pointin.) Kuluttamista en voi lopettaa, ainakaan kokonaan. Joten on punnittava, kuinka paljon vähemmän on tarpeeksi minulle. Toistaiseksi vielä kompuroin täällä harmaan sävyissä, kaivaten päätöksilleni jotain vankempaa pohjaa.

Sellaisenkin tempun tein, että kirjoitin asiakaspalautetta kolmelle vaatefirmalle, joilta olen ostanut vaatteita joko itselleni tai lapsilleni. Kaikilla on ymmärtääkseni tuotantoa kehitysmaissa (millä vaatefirmalla ei olisi), ja kerroin kuluttajana toivovani, että ostamani vaatteet on teetetty inhimillisissä työoloissa, riittävällä palkalla. Yksi sähköposti on tietysti pieni teko, mutta se on silti ostoboikotteja tehokkaampi tapa tehdä yrityksille tiettäväksi, että eettisyydellä on väliä. No miten kävi? Yhdestä firmasta sain perusteellisen ja minua tyydyttävän vastauksen kello 8:27 viestini lähettämistä seuraavana päivänä. Kaksi muuta eivät ole vielä vastanneet.

Minulle vastannut vaatefirma kiinnitti huomioni tärkeään seikkaan: mitä teknisempi tai laadukkaampi vaate, sitä enemmän ammattitaitoa sen valmistaminen vaatii. Mitä enemmän ammattitaitoa, sitä enemmän koulutusta tuotteen tekemiseen tarvitaan. Mitä enemmän koulutusta työntekijöillä on, sitä parempi neuvotteluvalta heillä on suhteessa työnantajaan: heitä ei ole niin helppo korvata jollain kadulta poimitulla tyypillä, ja koulutus antaa heille myös (näin toivon) välineitä ja kykyä ajaa oikeuksiaan.

Siksi minä ajattelin jatkossakin välttää halparättifirmoja, kuten H&M:ää. Outi Pyy kritisoi hiljan blogissaan oivallisesti H&M:n "Counscious" -mallistoa, ja mielestäni aivan oikein kutsui sitä pelkäksi viherpesuksi. Isompi ympäristövaikutus olisi, jos H&M tekisi vuodessa pari mallistoa vähemmän. Ylipäätään H&M on mielestäni yksi isoimmista kertakäyttökulutuksen moottoreista vaateteollisuudessa syytäessään markkinoille mallisto malliston perään hullun halpaa ja huonolaatuista sesonkimuotia, joten en jaksa olla kovin innoissani siitä, että se yhden malliston osalta yrittää tehdä vähän paremmin.

Vaikka olen minä sitäkin miettinyt, että jos H&M:n kaltainen jätti päättäisi muuttaa toimintatapojaan eettisesti kestävämmiksi, olisi sillä valtavasti suurempi vaikutus kuin jonkun pikkiriikkisen kierrätysmateriaalista ekomuotia tekevän putiikin tekemisillä. Monimutkainen, tämä maailma.

21 kommenttia:

  1. Ihan btw on muuten tosi jännä miten tuon ava-kuvan vaihtuminen voi vaikuttaa, tuntuu ihan et hei onko toi muka Saara!! Tummat hiukset? Eiku marilynblondit! Plus muutenkin Saara on mustavalkoinen päästään :D.
    Joten olen vielä avatarisi vaihtumisshokissa. Sanoo pseudonyymi, jolla on piirrettykuva avassa. Ja ajattelee välillä ilmeisesti liikaa visuaalisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa mitä: en minäkään osannut olla uuden kuvani kanssa. Vaihdoin vanhaan! Taidan minäkin olla tottunut mustavalkoiseen päähäni :D

      Poista
  2. Muotoillakseni nettimeemiä: one does not simply buy the perfect pair of jeans :D

    Väitetysti kuitenkin täydelliset farkut on mahdollista saada ottamalla epätäydelliset ja pyöräilemällä ne jalassa kaatosateessa himaan. Kuivuttuaan farkut ovat täydelliset. Saat kokeilla, mä en aio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D

      En taida minäkään kokeilla, sen verran epämiellyttävältä vaikuttaa tuo menetelmä :)

      Poista
  3. Kohtuus on kyllä kauhean vaikeaa, ja siksi minäkin koen kasvissyönnin helpoksi. Selkeä sääntö, jota on helppo noudattaa (mitä nyt sitten jos vähän joskus liivatetta syö vahingossa kakun mukana ja niin edelleen ja niin edelleen).

    Ja hei, ei tarvi odottaa, koska nehän on jo puhki! AHHAHAHA :D (Äitini ei koskaan antanut ostaa valmiiksi rikkinäisiä farkkuja. Jokohan minunkin olisi sitten aika.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvissyönnissä on sekin, että sen terveys- tai ympäristövaikutuksista ei liene suurta kiistanalaisuutta (vaikka minä edelleen saan vastailla huolestuineisiin kyselyihin siitä, saanko varmasti riittävästi proteiinia ja hivenaineita ruokavaliostani.. Mutta noin niinkuin yleisesti, kasvissyönnin hyödyt lienevät aika selviä). Kun taas kuluttamisesta ei oikein ole yhtä oikeaa vastausta, kun näkökulmia on niin monia. Yhdelle kumartaminen on toiselle pyllistämistä. Kuten vaikka ne tekniset vaatteet, jotka tekstissäni mainitsin ammattitaitoa ja siten koulutusta vaativina. Ne ovat käytännössä muovia (polyesteriä, polyuretaania, elastaania...), eivätkä siten hajoa koskaan. No jaa, koko totuus ei ole tämäkään, ks. http://www.vihreatvaatteet.com/tekokuitu-vs-luonnonkuitu/

      Ja AHHAHHA :D olet ihan oikeassa! Ja nokkela! Mies kommentoi uusia housujani sanoilla "ovatpas trendikkäät", eikä se kuulostanut kehulta :D Kulutettujen kohtien alla on vielä sellaista hienoa kimaltavaa tingeltangelia, joka ei erotu kuvassa, mutta tekee pöksyistäni eittämättä vieläkin trendikkäämmät :) Mutta ilman muuta olisi sinunkin aika, olisi sitten hoidettu alta pois niin ei eläkeläisenä tarvitse risasissa housuissa kulkea.

      Poista
  4. Mua ahdistaa, että vaikka itse voisi pärjätä nykyisillä vaatteilla tai ostaa jonkun selvästi H&M-rättejä kalliimman, eettisemmän ja esim. suomalaisvalmisteisen mekon, niin lapset tarvitsee aina vaan uusia vaatteita. Oman itsen kohdalla kulutuspäätökset on helpompi tehdä, kun niitä voi punnita pitkäänkin ja tietää nyt oman tyylin löydyttyä millaista vaatetta käyttää vaikka viisikin vuotta eteenpäin.

    Mutta. Vaikka mun lapset ei enää kasva niin nopeasti kun vaikka viime vuonna (toivon), niin nytkin ne tarvitsee uusia vaatteita. Haluaisin kuitenkin pukea ne kivoihin vaatteisiin (ja ainakin vielä mun mielestä kivat on myös niiden mielestä kivoja, ei ole vielä angrybirdsejä tai salamamcqueeneja), joita on todella hankala löytää ilman mitään eettisyysnäkökulmiakaan. Voi miksi pojille on niin suppea valikoima! Kirppareillakaan ei ole oikein tarjontaa kun pituus ylittää 86cm.
    No, nyt olen löytänyt eettisesti ja esteettisesti miellyttävät tarvittavat vaatteet, mut kyllä ne maksaakin. Toisaalta, nyt olen valmiimpi maksamaan enemmän, kun sama paita menee luultavasti päälle vielä ensi vuonnakin, kunhan ostaa tarpeeksi reilun.

    Haluaisitko kertoa, mitkä ne vaatefirmat olivat ja mikä vastasi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen tässä omaa vaatekaappia raivatessani ottanut sivuprojektiksi lasten vaatepinojen raivaamisen. Sen olen jo huomannut, että lapsetkin pärjäävät aika vähillä vaatteilla. Siis per koko, kyllähän he sitä vauhtia kasvavat, että uusia pitää jatkuvasti hankkia. Mutta olen karsinut määrän pieneksi, ja alkanut ostaa lapsillekin laatua. Se on kalliimpaa per yksittäinen vaate, mutta kokonaiskustannus jää siedettäväksi. Joitain vaatteita olemme myös saaneet käytettynä ilmaiseksi, joskin olen alkanut olemaan tarkempi siinä, että otan vastaan vain vaatteita, joiden uskon päätyvän käyttöön (nimimerkillä laitoin juuri kiertoon viisi vauvan vanuhaalaria, joista yksikään ei ollut meidän kesävauvallamme käytössä).

      Meillä ei esimerkiksi ole erikseen kotihousuja, vaan samat housut ovat päällä kaikkialla. Myöskään lasten juhlavaatteita ei erikseen ole, vaan ne vaatteet, joita lapsille hankin, ovat niin siivoja, että ne päällä kehtaa lähteä synttäreillekin (jos tulisi kutsu häihin tai hautajaisiin, joutuisin hankkimaan sinne vaatteet erikseen, mutta näin muodollisia tilaisuuksia ei meillä vielä ole lasten kanssa ollut. Yksittäiseen tarpeeseen vaatteen voi hyvin lainata).

      Kun vaatteita on vähän, niitä tulee käytettyä paljon, ja ne myös kuluvat. Nyt näyttää siltä, että esikoisen käyttää harvat housunsa puhki, joten kuopukselle ei niitä jää kierrätettäväksi. Mutta se ei haittaa, sillä jo nyt olen huomannut, että osa esikoiselta pieneksi jääneistä vaatteista on jäänyt kuopukselta kokonaan käyttämättä, niin erilaiset ruumiinrakenteet lapsilla on. Joten minun mielestäni on parempi, että kumpikin käyttää loppuun vaikkapa neljät housut per koko, kuin että housuja olisi toistakymmentä.

      Firma, joka minulle vastasi oli Reima. Kaksi muuta firmaa eivät olleet suomalaisia, ja tein kenties virheen siinä, että lähestyin yritysten suomalaista maahantuojaa. Voisin koittaa näpytellä viestini suoraan brändiyritykselle, ja kertoa sitten, saanko vastausta (vaikka kyllä mielestäni maahantuojankin olisi pitänyt jotain vastata, vaikka vastaus olisi ollut vain ohjaus ottaa yhteyttä suoraan brändiyritykseen.)

      Poista
  5. Minuakin kiinnostaa ainakin se, mikä firma vastasi? Vastauksessa oli mielestäni hyvä pointti, tuo koulutus ja ammattitaito. Mistä tulee mieleen, että jos ostaa kalliimman ja laadukkaamman, ostaa samalla yleensä myös monimutkaisempia yksityiskohtia ja huolittelua, eli siis sitä ammattitaitoa vaativaa työtä. Nostan kyllä hattua, että jaksoit ylipäätään lähettää palautetta! Meidän muidenkin pitäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastannut firma oli tosiaan Reima. Minunkin mielestäni koulutus ja ammattitaito oli hyvä pointti. Mitä viimeistellympi vaate, mitä huolellisemmin tehty, mitä monimutkaisempi toteutus, sen vaativampaa sen teko on. Välillä näkee sellaisia argumentteja, että koska kalliitkin vaatteet teetetään halpatyömaissa, on ihan sama, ostaako halpaa vai kallista. Minä olen aiemmin miettinyt satsauksen laatuun kannattavan vähintään ekologisuusnäkökulmasta: huolella tehty vaate kestää pidempään, joten sen käyttöikä on pidempi ja vaate on siten ekologisempi. Mutta minulta on jäänyt huomioimatta tuo, että työntekijöiden näkökulmasta on sitä parempi, mitä enemmän koulutusta vaatteen valmistaminen vaatii.

      Minä yritän ottaa tästä palautteen antamisesta itselleni tavan. Jostain syystä kynnys siihen on korkea, ja palautteen antaminen vaatii erikseen ryhtymistä.

      Poista
    2. No nythän MOT onkin sitten selvittänyt, että tämän paremman ammattitaidon arvo Reimalle on 2 senttiä per paita. Kyllä hävettää Reiman puolesta.

      Poista
    3. Luin saman uutisen äsken. Prkl. Laitanpa saman tien viestiä Reimalle.

      Poista
    4. Noin. Laitoin tällaisen palautteen:

      "Moi taas,

      Viestittelin aiemmin kanssanne Reiman vaatetuotannon eettisestä puolesta, ja olinkin kovin tyytyväinen saamaani vastaukseen. Tänään aamupalapöydässä meinasi mennä kahvi väärään kurkkuun, kun luin Helsingin Sanomien uutisen, jonka mukaan Reiman bangladeshilaisessa tehtaassa ompelijan palkka per vauvan paita on 2 senttiä. Uutisen mukaan Reima ei myöskään ole mukana vaatetusalan palo- ja rakennusturvallisuussopimuksessa Accordissa.

      Kuluttajana minua turhauttaa valtavasti elää jatkuvassa epätietoisuudessa tekemieni ostosten suhteen. Tiedon hankkiminen tuotteiden alkuperästä ja tuotantotavoista on valtavan vaikeaa, ja vaikka olisin nähnyt vaivaa varmistaakseni, että ostokseni ovat edes jollain tapaa kestävällä pohjalla, ilmeneekin tällaisia seikkoja.

      Minä en halua ostoksillani tukea riistoa, ylipitkiä työpäiviä, palkkoja jotka eivät riitä elämiseen enkä vaarallisia työolosuhteita. Haluan, että vaatteitteni tekijöillä on oikeus järjestäytyä, riittävästi lepoa ja mahdollisuus viettää aikaa myös muualla kuin työpaikalla, turvalliset työolot ja sellainen palkka, että pystyy elämään. Jotta tämä toteutuu, saatte puolestani nostaa lopputuotteen hintaa ihan reippaasti.

      terveisin, Saara"

      Poista
    5. Sain Reiman asiakaspalvelusta vastauksen 15 min kuluttua viestini lähettämisestä. Kysyin, saanko julkaista vastauksen blogissani, ja lupa tuli 5 min sisällä (viestintäpäälliköltä). Ainakin asiakaspalautteisiin reagointi toimii juuri kuten pitääkin, siitä pisteet Reimalle.

      Reimalta saamani vastaus alla.

      "Hei Saara,

      Kiitos viestistäsi! Ymmärrän hyvin huolesi tästä aiheesta, ja me otamme asian vakavasti. Suunnittelemme tuotteemme Suomessa, ja niiden ompelu tapahtuu etupäässä Kaakkois-Aasiassa. Olemme koko ajan yhteydessä alihankkijoihimme ja teemme yhdessä töitä heidän kanssaan tuotannon kehittämiseksi. Emme voi suoraan määrätä käyttämiemme yritysten työntekijöilleen maksamia palkkoja, mutta pyrimme vaikuttamaan sopimuksilla siihen, että niiden työntekijöillä olisi asianmukaiset työolot. Tässä meillä on tukenamme myös kansainvälinen järjestö ISBC, jonka jäseniä olemme ja joka lähettää puolueettomia tarkastajia valvomaan tehtaiden tilannetta.

      Teemme kaiken voitavamme sen varmistamiseksi, että tuotteitamme valmistavissa tehtaissa toimitaan vastuullisesti. Bangladeshin tuotanno jatkamisesta emme tällä hetkellä ole tehneet päätöstä. Toisaalta vetäytyminen jostakin maasta ongelmien takia ei sekään ole mikään ratkaisu, vaan yhteistyö olojen parantamiseksi siellä on. Uskomme, että antamalla työtä riskimaiden ihmisille ja varmistamalla inhimilliset työolosuhteet voidaan tilannetta näissä maissa oikeasti parantaa.

      Toivottavasti saamme pian tiedottaa, millaisia edistysaskeleita olemme saaneet tässä asiassa aikaiseksi!

      Hyvän alkavan viikon toivotuksin,

      Ystävällisin terveisin,

      Asiakaspalvelu/N.N."

      Poista
    6. Joo, mutta toisaalta juuri ansaitut pisteet pois ja satatuhatta miinusta lisää tuosta kiertelevästä vastauksesta.

      Accordista ei sanota vastauksessa mitään. Yhteistyö olojen parantamiseksi tarkoittaa suomeksi puolestaan sitä, että yritys haluaa jatkossakin teettää vaatteensa maksimaalisen halvalla ja turvautuu vanhaan kunnon "jos me emme käytä näitä ihmisiä orjatyönä hyväksemme, mitä heillä sitten on?" -kikkaan.

      Hävettää edelleen Reiman puolesta.

      Poista
    7. Joo, eihän asiallisesti hoidettu asiakaspalvelu poista varsinaista ongelmaa. Minä jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä MOT:n ohjelmasta seuraa, ja toivon näkeväni myös edistysaskeleita.

      Poista
  6. Vaatemaailmassa eettisesti toimiminen tuntuu kyllä todella hankalalta. Omalta kohdaltani olen ratkaissut ongelman siten, että päätin ne pari kolme kauppaa, josta kirpparien, pääasiallisen vaatekauppojeni, lisäksi, edes katselen vaatteita. Helpottaa, kun ei tarvi ajatellakaan kulkevansa vaikka 15 kaupan kautta jotain etsiessään. Edellisen kerran olen kiertänyt kauppoja urakalla ystävän häiden edellä 4 vuotta sitten, ja sittenkin lopulta laitoin kirpparilöydön päälle.

    H&M ei kuulu em. listalle, mutta olen silti kirpparilta ostanut muutaman sangen laadukkaan ja kestävän vaatteen tuolla logolla. Kirpputorivaatteiden kohdalla päätin antaa itselleni synninpäästön: joku on jo ostanut vaatteen ja tukenut ko. ketjua, ja tässä vaiheessa on kyse enää siitä, löytyykö sille jatkokäyttöä, vai tuleeko siitä roskaa.

    Sitten jos alkaa miettiä kaikkea muuta, mitä ylleen tarvitsee - alusvaatteet, sukkahousut, sukat, hanskat, kengät - alkaa päätä viimeistään pyörryttää. Täysin luomuna eläminen taitaa olla melkoisen työn takana tätä nykyä, tässä yhteiskunnassa ja ilmastossa ainakin. Ja vaikka tiedän, että goretex-kenkä on lähes ympäristörikos, en kyllä kaipaa niitäkään aikoja, kun aina loskakelillä oli jalat märkinä viiden minuutin ulkoilun jälkeen. Tasapainoilua tämä on, huonon omantunnon ja sen välillä, että tekee edes jotain. Tuolle palautteenannolle nostan kyllä hattua, todella ääriharvoin sitä tulee tehtyä, vaikka olisi aivan suoranainen virhe tuotteessa. Suomalaista kansanluonnetta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirpputorivaate on minunkin mielestäni eettinen siinä mielessä, että sen valmistus on jo tapahtunut. Muutama muukin on kommentoinut, että H&M:ltä on löytänyt laadukkaita ja kestäviä vaatteita, mutta rohkenen epäillä näiden olevan poikkeus ko. putiikin koko tuotannon mittakaavassa.

      Luen juuri Rinna Saramäen kirjaa Hyvän mielen vaatekaappi, ja siinä oli mielenkiintoinen utopia suomalaisesta lähivaatteesta, joka olisi materiaalia myöten kotimaassa tuotettu. Kumisaappaista ja urheilutekstiileistä pitäisi luopua, ja vaatteissa käyttää pellavaa ja hamppua. Suomalaisesta silkistäkin Saramäki haaveili, ja nokkosen käytöstä vaatekuituna. (Lähivaate on muutakin kuin teko suomalaisen työllisyyden puolesta, se on myös ympäristöteko. Vaateteollisuus tuottaa valtavat määrät saastetta pelkästään kuljettamalla ensin materiaalit sitten valmiit vaatteet maailman äärestä toiseen).

      Mielenkiintoinen ajatuspolku, joka minulle kuitenkin osoittaa pikemminkin sen, kuinka utopistinen ajatus edes lähivaatteesta on - valitettavasti. Mutta askel se on pienikin askel, ja yritän ajatella niin, etten lannistuisi tämänkään asian suunnattomuuden äärellä, vaan yrittäisin tehdä sitten vaikka ihan vähäsen. Sen myönnän, että goretex-kenkiä käytän mielelläni, ja olen myös juoksulenkkareihini mieltynyt.

      Kannustan kokeilemaan palautteen antoa. Se on ymmärtääkseni tällä haavaa paras tapa vaikuttaa vaateteollisuuden toimintatapoihin. Ostokäyttäytyminen toivottavasti vaikuttaa pitkällä aikajänteellä, mutta lyhyellä aikajänteellä yritykset eivät pysty tekemään luotettavia tulkintoja myynnin kehityksestä (kevätmalliston huono myynti voi johtua yhtä lailla epäkiinnostavista malleista ja vääristä väreistä kuin kuluttajien ekoherännäisyydestä). Siispä suora palaute on tehokkaampaa. Saramäen (ja Outi Moilalan, jonka kirjasta Tappajafarkut kirjoitin aiemmin) mukaan asiakkaiden yhteydenotot lasketaan edustamaan sataa tai jopa kahtasataa mielipidettä: tulisiko siitä motivaatiota sähköpostin näpyttelyyn?

      Poista
    2. Oi, onko palautteella noin suuri mitta-arvo? Tuo kyllä pistää miettimään, ja ehkä ensi kerralla laittaisi helpommin viestiä. Mm. eräästäkin luomupuuvillaisesta t-paidasta jäi laittamatta, vaikka paita imaisi kolmannella käyttökerralla niin ponnekkaat ja pesua kestävät hikiläikät kainaloihinsa, ettei sitä enää viitsinyt käyttää kuin toisten paitojen alla. Ei siis mikään todellinen ekovaate sekään.

      Lukulistalla on nuo molemmat vaatekirjat, mutta vielä en ole päässyt niihin asti. Odotellessa voisi katsella ostoksiaan palautemielessä...

      Poista
    3. Näin juuri. Sarasalon kirjassa oli sellainenkinhyvä pointti, että ensisijaisesti kannattaa lähestyä omia lempimerkkejä ja aloittaa kertomalla, miksi pitää juuri kyseisen merkin vaatteista. Vaateyrityksen näkökulmasta vakiasiakkaan kommentti on arvokkaampi kuin satunnaisen huutelijan, joka ei välttämättä ikinä tule ostoksille oli vastaus mitä tahansa. Esim. minun ei kannata lähettää palautetta H&M:lle, sillä en sieltä enää vaatteita osta.

      Poista