maanantai 12. toukokuuta 2014

Alastomana internetissä

Sinä aamuna herään tavallista aikaisemmin. Kävelen halki uneliaan kaupungin, ketään ei näy. Baarit ovat sulkeneet ovensa ja bilehileet painuneet jatkoille, pehkuihin, ties minne. Vasta Vanhalla kauppahallilla näkyy elämää. Riisun vaatteeni ja jään odottamaan ohjeita.

On elokuinen aamu vuonna 2002 ja seison Kauppatorilla alasti liki kahdentuhannen muun vapaaehtoisen kanssa. Amerikkalainen valokuvaaja Spencer Tunick antaa ohjeita. Kauppatorin katukiveys on kylmä.

Alastomuus tuntuu luonnolliselta. Kukaan ei tuijota. Tissit, penikset, pyllyt, ne vain ovat. Me olemme osa taideteosta, ei tässä sen kummempaa. Vielä muutama otos Esplanadin puistossa. Punatukkaiset saavat jatkaa Yrjönkadun uimahallissa, me muut lopetamme tähän. Puen päälle ja kävelen kotiin. Kaupunki nukkuu edelleen.

Sain kuvan muistoksi. En enää löydä itseäni siitä.

Kaksitoista vuotta myöhemmin minä harjoittelen itseni paljastamista internetissä. En riisu vaatteitani (vaikka jotkut tekevät sitäkin!), vaan pala palalta omaa suojakuortani. Paljastan ajatuksiani, epätäydellisyyttäni, keskeneräisyyttäni. En yritä näyttää täydelliseltä, vain ihmiseltä.

Avoimuus tuntui aluksi pelottavalta. Valehtelin: se tuntuu edelleen pelottavalta. Ajatusten paljastaminen jännittää, entä jos kukaan muu ei tunne näin? Mutta en minä ole yksin, vaan internet on täynnä meitä henkisesti alastomia, itseään etsiviä, omia tuntojaan tuulettavia. Minä hukun joukkoon, ja se on hyvä. Kuten sinä elokuisena aamuna Kauppatorilla, en erotu.

Olen rohkeampi, koska muutkin ovat. Internet, olet mainio paikka.

8 kommenttia:

  1. Internettiä ennen mainio oli 90- ja 2000-l alun Image-lehti, missä oli kiva artikkeli tosta Spencer Tunickin kuvauksesta. Mulla on se vieläkin tallessa. :) Mutta joo, sitä ei aina edes tajua miten hukkuu internetin virtaan - ehkä ihan hyväkin niin. Säilyy myös jossain määrin se illuusio omasta ainutlaatuisuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua vähän harmittaa, etten säästänyt Imagea, jossa oli enemmän noita Tunickin kuvia. Ne olivat tosi hienoja!

      A Beautiful Body -haaste oli hyvä esimerkki massaan hukkumisesta. Yksi ainokainen kuva synnytyksen jälkeisestä kropasta olisi ollut silmätikkuna, mutta kun kuvia tuli vuolas virta, niistä tulikin kokonaisuus, johon yksittäiset kuvat kuuluivat. Julkaisemalla oman kuvansa pääsi osaksi suurempaa kokonaisuutta. Tässä puhun siis massaan hukkumisesta hyvänä asiana :)

      Diginatiivien avoimuutta hämmästellessä mietin samaa, ettei se avoimuus ole niin iso asia, kun koko ikäluokka tekee sitä. Meistä vanhemmista se tuntuu hurjalta, sillä me emme osaa toimia niin - minä takuulla mietin omaa digijalanjälkeäni paljon enemmän kuin kuka tahansa tämän päivän 15-vuotias.

      Poista
  2. Olipa hyvin kirjoitettu. Kuvakin muistui mieleen :) Ja olen niin onnellinen että teitä rohkeita on, näitä ajatuksia on ihan mahtava lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olen! Mulle oli aika rohkaiseva ajatus, että samanlaisten juttujen kanssa muutkin painii. On keskenmenoja, huutamista lapsille, epävarmuutta, väsymystä. Mä voin paremmin, kun on väylä, jossa voin näyttää kaiken sen. Ja kun on väylä, jossa voin puida vaikka mun vaatekomeron tilaa tai muuta hömppää :D :D

      Poista
  3. Mulle jo kommentointi on ollut yllättävän iso kynnys, mietin melkein joka kerta että mitä tällä kommentilla muka on väliä. Typeräähän se on, tietysti.
    Blogit on olleet mulle loistava vertaistukiverkko, kun kaveripiirissä ei hirveästi lapsellisia ole. On hienoa, että on teitä jotka kirjoittaa myös väsymyksestä, epävarmuudesta ja kaikesta mahdollisesta. Tietää, ettei ole ainoa jolta välillä meinaa hajota pää, vaikka silloin siltä tuntuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän, mulla oli ihan sama, kun ensimmäisiä kertoja kommentoin! Se tunne helpottui ajan myötä, mutta edelleen välillä mietin, että onko mun asia nyt niin tärkeä, että kannattaa kommentoida. Mikä on ihan hölmöä, sillä bloggarina tiedän, kuinka tärkeitä kommentit on, ja kuinka kiva niitä on saada! KIITOS siis kun kommentoit :D

      Mäkin olen saanut blogeista aivan valtavasti vertaistukea, vaikka muita lapsellisia lähellä onkin.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Eikö olekin. Harmittaa, kun heitin pois Imagen, jossa oli enemmän Tunickin ottamia kuvia. Tuo yllä oleva ei mielestäni ollut edes paras hänen Helsingin kuvistaan.

      Poista