keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Viimeinen sana

Internetissä kaikki kai jo tietävät, ettei trollien kanssa parane jäädä inttämään. Trolli inttää loputtomasti vastaan, eikä vänkäämistä voita kukaan. Paremman mielen saa, kun jättää trollit omaan arvoonsa. Tosielämässä minun on toisinaan vaikea antaa olla.

Kohtasin hiljattain huonoa käytöstä minulle tuntemattomalta ihmiseltä. Huomautin asiasta, ja sain niskaani ryöpyn vielä huonompaa käytöstä. Haluatko olla oikeassa vai onnellinen, kysyin itseltäni pohtiessani oikeaa toimintamallia. Totta kai tiesin, ettei huonoon käytökseen kannata vastata huonolla käytöksellä. Vastasin silti. En halua ottaa vastaan syytöksiä, kun olen ansainnut anteeksipyynnön. En tahdo antaa olla, kun toinen ansaitsee kuulla kunniansa.

Me siis mittelimme aikamme, minä ja epäkohtelias muukalainen. En saanut viimeistä sanaa, enkä edes parempaa mieltä. Harmittaa edelleen toisen junttius, mutta annoin lopulta olla.

Parisuhdeoppaissa neuvotaan olemaan mieluummin onnellinen kuin oikeassa. Se lienee paras toimintatapa tuntemattomienkin kanssa. Pahaa mieltä lisäämällä ei voi voittaa.

Mutta ei toisen posken kääntäminenkään oikotie onneen ole.


16 kommenttia:

  1. Aaa. Niiiiiiin tuttua. Teen tämän virheen vähintään kahdesti vuodessa, enkä ikinä opi - ainakaan pysyvästi.

    Usein keskustelun - tai, no, "keskustelun" - jälkeen mielessäni pyörii vanha lause: "Kun väittelet idiootin kanssa, pidä huolta, ettei hän tee samoin." Siinäpä muuten kirpaiseva lause, kun on juuri tavannut jonkun trollin. Ja pahintahan on, että sellaisesta voi oikeasti jäädä paska fiilis aika pitkäksi aikaa.

    Tsemp tsemp. Kyllä se paha mieli kohta unohtuu! Usko pois, minulla on tästä kokemusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Mulla on tällainen ihmeellinen pakkomielle oikeassa olemisesta. Että miksi se ei tajua, että oli itse urpo. Niin. Sepä onkin rakentava lähestyminen.

      Sitä vaan olen tässä pohtinut, että oppiiko tästä ikinä pois? Ja mikä olisi se oikea tapa hoitaa nämä tilanteet, kun en minä sellaiseen loputtomaan nöyristelyynkään usko? Ei niin, että asiat olisivat joko-tai, mutta en taida tietää, mitä ne harmaan sävyt ovat.

      Poista
  2. Mä en yleensä jää inttämään tuntemattomien kanssa, hymisen vain. Mutta en mä kyllä tiedä, onko sekään hyvä juttu, jos on kyse vaikka jostain rasistisista mielipiteistä, kai jonkun pitäisi sanoa, että ei se nyt noinkaan ole. Mä en vain halua olla se joka sanoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tiedä, mikä olisi paras tapa toimia. Rasistisiin kommentteihin pyrin aina sanomaan vastaan, koska en halua kommentoijan kuvittelevan minun olevan samaa mieltä kanssaan. Mutta väittelyyn en antaudu.

      Kuten alla kommenteissa todetaan, usein juntti ei koe ahaa -elämystä sillä, että joku kertoo hänen olevan juntti. Usein se vain aiheuttaa tilanteen kärjistymisen. Että en mä tiedä...

      Poista
  3. Tuntemattomien typeröinnit ja riidan haastamiset jätän siinä hetkessä kommentoimatta (ja urputan sit netissä jossain, jos jäi harmittamaan), mutta tuttujen typeröinnit ja riidan haastamiset... niitä nyt ei osaa jättää omaan arvoonsa. Vaikka kuinka kannattaisi exä ohittaa olan kohautuksella. Parisuhteessa taas voin joskus olla hiljaa oikeassakin, jos sillä pysyy rauha maassa, eikä asiassa ole kyse elämästä ja kuolemasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parisuhteessa toi onkin mielestäni hyvä neuvo. Ja pick your battles lastenkasvatuksessa :D Ja tavallaan tuntemattomat on sikäli helppoja, että heitä ei tarvitse kohdata enää.

      Poista
  4. En tiedä siitä toisen posken kääntämisestä. Mun mielestä kannattaa kääntä selkä.

    VastaaPoista
  5. Ymmärrän niiiin hyvin. Jotenkin ajattelee, että nytpä sanon nasevasti takaisin ja pistän luun kurkkuun. Mutta sellaiset ihmiset jotka aiheuttaa sen reaktion, ei usein ole sen arvoisia, eikä tosiaan ymmärrä viisaita sanoja! :D Hyvää mieltä ei noissa mittelöissä kyllä saa.

    Toisaalta niin kuin sanoit, ei mun mielestä nöyristelykään ole hyvä. Sitten ne ihmiset voi jatkaa huonoa käytöstä, jos kaikki vaan ottaa sen vastaan. En tiedä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin! Kun se ei johda mihinkään, että puuttuu huonoon käytökseen! Ei ne tyypit mene kotiin miettimään, että voi voi kun sanoinkin rumasti. Tai sitten mä en vain osaa sanoa takaisin. Onko olemassa tapa puolustautua, joka saa sen toisen oikeasti miettimään?

      Poista
  6. Hyvä toi Liinan "Kun väittelet idiootin kanssa, pidä huolta, ettei hän tee samoin." En ollut ennen kuullut! Mä olen joskus todennut tosielämän trollille "Toinen meistä on nyt väärässä." Se on ollut joskus aika toimiva loppukaneetti! Musta on periaatteessa hyvä laittaa kampoihin, koska eihän ne muuten koskaan opi, mutta tylsä myöntää, että saattaa olla ettei ne opi siitä huolimattakaan. Tosin en mä usein jää väittelemään tuollaisissa tilanteissa. Yleensä keksin vasta kotona mitä nasevaa olis pitänyt sanoa ja siitä jää mun mielestä ihan yhtä paska fiilis.
    -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla käy myös noin, että tilanteessa menen sanattomaksi, ja vasta kotona keksin tukun nasevia vastalauseita. No jaa, näitä kiistoja ei kai voi voittaa, vaikka olisi kuinka naseva.

      Poista
  7. Välillä olisi hyvä, jos omaisin luonteen, joka osaisi pahastua ja jaksaisin sanoa vastaan arkielämän tilanteissa. Minulla on taipumus vältellä konflikteja ja enkä jaksa inttää. Mutta hyvää kyseenalaistavaa väittelyä, jossa ei mennä henkilökohtaisuuksiin rakastan. Kuvaamasi inttäminen kuulosti epämielyttävältä kokemukselta, joka ei tuonut kummankaan elämään mitään uutta.

    Kerran Stockalla jäin oikeasti suu auki kuuntelemaan itseeni kohdistuvaa rasistista kommenttia ihan kuin en olisi sitä kuullut tai ymmärtänyt. Oikeastaan en ole ymmärtänytkään, koska en voi ymmärtää miten joku voi ajatella ihmisten olevan eriarvoisia.

    Minulla on liiaksikin taipumusta etsiä taustoja ihmisten käytöksille. Ei toisen huonoa käytöstä tarvitse selitellä vaan sanoa suoraan, että käytöksesi/puheesi loukkaa ja toivon, että poistut paikalta. Muutaman ihmisen olen joutunut poistattanut rasististen kommenttien vuoksi työpaikalta vuosien varrella. Taustalla oleva tietämättömyys ja siitä johtuva pelko eivät tee sanoja tai tekoja yhtään paremmiksi. Välillä ihmiset ovat vain julmia ja tyhmiä trolleja ja minun ei tarvitse tietää syytä siihen. Huonoa käytöstä ei sen sijaan pidä sietää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään kyseenalaistavasta väittelystä! Se on ihan parasta treeniä omalle ajattelulle ja argumentoinnille - siis sillä oletuksella, että väittelijät ovat mukana hyvällä tahdolla ja toista kunnioittaen. Kuvaamani inttäminen oli tosiaan tästä hyvin kaukana :)

      Olen ihan samaa mieltä, että huonoa käytöstä ei pidä sietää. Aina kannattaa sanoa, että käytös on loukkaavaa - mutta välttämättä ei ole tarpeen vastata samalla mitalla. Liinan toteamus yllä oli hyvä: "Kun väittelet idiootin kanssa, pidä huolta, ettei hän tee samoin."

      Poista
  8. Minun taktiikkani taitaa olla se, että jos ei yhdellä nasevalla napautusella lakkaa trollin räksätys, jätän omaan arvoonsa. Siis tuntemattomien ihmisten kanssa. Eikä minulle silloin yleensä jää edes mitenkään paha mieli. Jos tuntuu, ettei tilanteesta vaan voi mitenkään selvitä voittajana, en jaksa tuhlata energiaani jankkaamiseen. Yleensä tsöpötys myös jonkin ajan kuluttua hiljenee, jos ei vaan saa aikaan enää mitään reaktiota. Jos jankkaaja ei ole tuttu, on minun myös melko helppoa olla kiivastumatta - tunteet eivät ole pelissä.

    Kuten joku muukin sanoi, tuttujen kanssa sen sijaan on hankalampaa. (Tai jos väittely on oikeasti asiallista, siitä innostun, mutta se ei useimmiten ole huono asia.) Tutun, mitä läheisen sen pahempi, ihmisen kanssa minun on toisinaan todella vaikea jättää kiista kesken - ainakin jos kyse on itselle tärkeästä (tai sellaiselta tuntuvasta) asiasta.

    Onneksi puolison kanssa osaamme nykyään yhä useammin keskeyttää keskustelun, jos se alkaa tuntua siltä, että yritämme vain käännyttää toisiamme, kummankaan siinä onnistumatta (kahden kulttuurin kesken näitä mielipide-eroja käsitellään melko taajaan). Hetken se kuumottaa - että kyllä TÄMÄ pitäisi vielä päästä sanomaan - mutta menee pian ohi, kun vaan hengittelee ja keskittyy ajattelemaan jotain muuta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen aika ylpeä siitä, että olemme oppineet puolison kanssa riitelemään keskenämme. Hänen kanssaan osaan riidellä rakentavasti (ja hän minun kanssani), viimeistään jonkin ajan kuluttua, vaikka olisikin riidan alussa tullut päästeltyä höyryjä turhan aggressiivisesti.

      Muiden kanssa sen sijaan.. Aika usein vetäydyn, vaikka jotain jää hampaankoloon. Jätän siis riidan sikseen, mutten kuitenkaan osaa täysin päästää irti.

      Poista