perjantai 27. kesäkuuta 2014

Tasa-arvo. Joillain on sitä enemmän kuin toisilla.

Keskiviikkona tunsin itseni aika typeräksi.

Olin tiistaina kirjoittanut tekstin, jolla halusin osoittaa tukeni Pride-viikolle. Sivulauseessa, sulkujen sisällä lähetin terveisiä eduskunnan lakivaliokunnalle, jonka uskoin tekevän viisaan ja oikean päätöksen. Ihan oikeasti uskoin, siksi tekstini oli niin kepeä ja kiihkoton.

Ja sitten keskiviikkona luin uutisen toisensa perään ja huomasin eläneeni suvaitsevaisuuden kuplassa. 10 ahdasmielistä homofoobikkoa (saako näin sanoa? Minuun ei nimittäin uppoa selitykset "lakiteknisistä ongelmista", vaan väitän, että oikeasti kyse on asenneongelmasta) päätti pyyhkiä persettä lakialoitteella, jonka takana on 166 000 Suomen kansalaista. Terve vaan, kansanvalta!

Kuva: NYT-liite / Eetu Pietarinen

Oikeasti kyse on pelosta.

Minkä pelosta, sitä minun on vaikea ymmärtää. Tasa-arvoisen avioliittolain vastustajat perustelevat kantaansa perhearvoilla, perinteillä ja lasten asemalla (lapset! Pelastakaa edes lapset!).

Ihmiset. Astukaa jo tälle vuosituhannelle ja ymmärtäkää, että perhe on muutakin kuin heteroparin kaksi lasta ja labradorinnoutaja. Aikuisella ihmisellä pitää olla oikeus rakastaa ja perustaa perhe. Ennen kaikkea: aikuisilla ihmisillä pitää olla samat oikeudet. Kyse on ihmisoikeudesta, siitä, että emme yhteiskuntana aseta jäseniämme eriarvoiseen asemaan seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

Entäs ne lapset sitten? He huolestuttavat minua kaikkein eniten. Miten ihmeessä minä selitän lapsilleni, että kaikki ovat samanarvoisia, mutta toisilla on oikeuksia enemmän kuin toisilla?

Ehkä minun ei tarvitse selittää. Tasa-arvoinen avioliittolaki menee eduskunnan ison salin käsittelyyn syksyllä, ja haluan vielä uskoa, että silloin kansanedustajien enemmistö äänestää syrjintää ja eriarvoistamista vastaan. Äänestäjät, seuratkaa silmä kovana äänestystulosta. Eduskuntavaaleissa ensi keväänä oma ääni kannattaa antaa ehdokkaalle ja puolueelle, jonka toimintaa ei tarvitse hävetä.

Puolesta ja vastaan

16 kommenttia:

  1. Kyllä niin saa sanoa. Sitähän se oli. Hyvä teksti, kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomaan tässä asiassa tasapainoilevani tunteenpurkauksien ja asiallisuuden välillä. Keskiviikkona menin sanattomaksi, sillä suun avatessa sieltä tuli vai kirosanoja. Sitä en viitsinyt blogiin oksentaa. Homofoobikko on mun mielestä vahva nimityd, enkä halua sitä aiheetta käyttää. Mutta Holmlundin & kumppaneiden perusteluita lukiessa ei kyllä tule osuvampaa sanaa mieleen.

      Poista
  2. Lapset ovat se, mikä minuakin eniten mietityttää. Pohdin kanssasi samaa: "Miten ihmeessä minä selitän lapsilleni, että kaikki ovat samanarvoisia, mutta toisilla on oikeuksia enemmän kuin toisilla?" joskin eri syistä.

    Faktaa on se, että läpi tuo lakimuutos menee ennemmin tai myöhemmin pidin minä siitä sitten tai en. Mutta sen läpi meno ei korjaa epätasa-arvoa millään tapaa, ne nallekarkit eivät vain mene tasan. Toisilla nyt vain on aina enemmän oikeuksia kuin toisilla ja täydellinen tasa-arvo (puhuttiin sitten sukupuolten välisestä tai seksuaalisesta, rotujen välisestä, perhemuotojen välisestä tai mistä vaan) on ihan puhdasta idealismia.

    Ehkä täydellisyyteen pitää silti pyrkiä, vaikkei sitä koskaan voida saavuttaa? Ja toisaalta aikuisten tasa-arvoisia oikeuksia tavoitellessa pitäisi kuitenkin muistaa ne lapset. Ihan rehellinen ihmettelevä kysymys, eikö lapsi tarvitsekaan isää ja äitiä? Mallia molemmista sukupuolista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsi tarvitsee rakastavat vanhemmat. Sukupuolirooleja voi oppia muiltakin henkilöiltä, kuin omilta vanhemmiltaan, vrt. isovanhemmat, kummit, perheen ystävät. Ihan rehellinen, ihmettelevä kysymys, jos henkilön A mies on väkivaltainen juoppo, onko hän hyvä roolimalli lapselle, vain koska on mies?
      -Anna

      Poista
    2. Miksi se väkivalta tms. pitää aina repiä esiin? Toimiva rakkauteen pohjaava heterosuhde on se mihin toimivaa rakkauteen pohjaavaa homosuhdetta pitäisi verrata, ja naisen ja miehen malleja molemmissa samoista lähtökohdista lähestyä. Puuttuva vanhempi on parempi kuin huono vanhempi, kaksi hyvää vanhempaa parempi kuin yksi, mutta riittääkö satunnaisesti elämässä käyvä toinen sukupuoli malliksi? Yksinhuoltajana totesin, ettei tosiaan, ainakaan näille mun lapsille. Ehkä sateenkaariperheisiin sitten osuu "paremmat" lapset?

      Poista
    3. Sateenkaariperheen lapset ovat tosiaan erilaisessa asemassa kuin yksinhuoltajan, heillä on arjessaan läsnä kaksi vanhempaa. Mä en oikein koskaan ole ymmärtänyt tätä miehenmalli/naisenmalli asiaa. Mä olen kasvanut yksinhuoltajaperheessä ja tavannut isääni melko harvakseltaan. Mun miehenmallit lapsuudessa ovat olleen isän lisäksi setiä, enoja, isoisä, kummi, naapureita, kavereiden isiä. Mä koen saaneeni heistä avan hyvän ja riittävän miehenmallin itselleni, kuten myös kokee saaneensa veljeni, jonka kanssa tätä asiaa joskus pohdittiin (jos sitä miettii, että pojat ne vasta miehenmallia tarvitseekin).
      -Anna

      Poista
    4. Nyt en ihan ymmärrä Sankarin kommentteja. Oletko nyt siis sukupuolineutraalin lakialoitteen puolella vai vastaan?

      Siitä olen samaa mieltä, että aloite menee läpi enemmin tai myöhemmin. Toivon toki, että se menee läpi jo syksyllä, mutta jos ei mene, niin ei siihen voi enää kovin montaa vuotta mennä kun katsoo galluppien kehitystä.

      Poista
    5. Lapsi tarvitsee monia asioita, joita on vaikea hänelle lailla taata. Rakkautta, pysyvyyttä, turvaa ja muita hyvän elämän rakennusaineksia ei voi säätää pykäliksi vaikka ne tärkeitä ovatkin. Kyllä miehen ja naisen malli ovat lapselle tärkeitä, mutta Annan tavoin kysyn, ei kai ainoa tapa saada nuo mallit ole omalta isältä ja äidiltä. Itse toivon lapsilleni monia erilaisia malleja siitä, millä tavalla olla mies tai nainen.

      Lisäksi mielestäni yritys lainsäädännöllä pakottaa jokaisen syntyvän lapsen elämään sekä isä että äiti o absurdi ja äärimmäisen epätoivottava. Loogisesti siitä kai seuraisi, että avio- ja avoerot sekä yksin lapsen saaminen olisivat kiellettyjä. Sillä - käsi sydämelle nyt - väittääkö joku tosissaan, että heterosuhde olisi jokin tae sille, että molemmat vanhemmat lapsen elämästä löytyvät?

      Etnan tavoin minäkin uskon, että tasa-arvoinen avioliittolaki tulee ennemmin tai myöhemmin. Emme me äänestäjät niin luupäitä ole, että loputtomiin äänestämme vallan kahvaan patavanhoillisia tampioita. Soisin vain lain säätämisen tapahtuvan mieluummin ennen kuin myöhään.

      Poista
  3. Mäkin huomasin eläneeni siinä suvaitsevaisuuden kuplassa. Ajattelin, että jos minäkin jo tämän homman ymmärrän, niin ymmärtäisivät kansamme edustajatkin. (En nimittäin aina ole ymmärtänyt, kun elin toisenlaisessa kuplassa.)

    Jokaisen pitäisi tutustua ihkaoikeaan homoon. Homopariin, peräti. Ehkä SITTEN tulisi oivallus, että on kyse aivan tavallisista ihmisistä, joiden normaalia elämää (ja se nimenomaan on ihan normaalia elämää) nykyiset lakipykälät mutkistavat kohtuuttomasti verrattuna "tavalliseen kansaan".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokaisen tulisi ymmärtää, että homot ovat ihmisiä siinä missä heterotkin. Seksuaalisuus määrittää lopulta aika vähän, tai ainakaan minä en osaa ajatella, että minua jotenkin merkittävästi määrittelisi se, että olen hetero. No mutta joo. Ehkä se ihmisyyden tajuaminen saisi tajuamaan myös sen, että samat oikeudet kuuluvat kaikille (mä en myöskään ymmärrä sitä, että homo- ja heterosuhteilla pitäisi olla eri nimet. Mihin ihmeeseen me tarvitaan erottelua siitä, kuka on pariliitossa ja kuka avioliitossa?)

      Poista
  4. Hyvä teksti, josta olen pitk'lsti samaa mieltä... :)

    ..mutta pakko viilata nyt pilkkua (tai no näitä virkkeitä):
    "Eduskuntavaaleissa ensi keväänä oma ääni kannattaa antaa ehdokkaalle ja puolueelle, jonka toimintaa ei tarvitse hävetä."

    Toivon, että jokainen toki miettii tarkaan kenelle äänensä antaa ja millä perustein, niin ehdokkaan kuin puolueenkin kannalta. Se mitä kritisoin, on että tämä olisi se ainoa tai merkittävin kysymys ehdokas ja etenkin puoluevalinnassa. Minusta, kun tämä ei ollenkaan ole puoluepoliittinen kysymys.Se on toki asia, joka pitäisi saada päiväjärjestykseen pian. Se ei ole keneltäkään pois, mutta se on toisille lisää. Se on ihmisoikeuskysymys, ei mielipidekysymys.

    Tiedän, että keskustan lakivaliokunnassa istuvat kansanedustajat äänestivät vastaan. He tekivät kuten olivat omissa puheissaan ja vaalikoneissaan luvanneet. Ja tiedän senkin, että hävisimme muutama vuosi sitten Keskustan puoluekokouksessa todella niukasti (parituhatpäisen puoluekokousväen päättämänä) lähes 50-50 äänestyksen tasa-arvoisesta avioliittolaista. Mutta, myös keskustan kansanedustajissa niin kuin kenttäväessä ja äänestäjisä on lakialoitteen puoltajia. Keskustanuoret (Kenu) ja Keskustaopiskelijat (KOL) ovat aloitteen takana. Kenu hyväksyi aloitteen vuoden 2011 liittarissa.
    http://elinajamsa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/86582-mahdollisuus-valinnanvapauteen

    Vaikkei puoluekokous yhtynyt jokunen vuosi sitten sukupuolineutraaliin avioliittolakialoitteeseen, saimm tänä vuonna ensin puoluejohdossa, sitten puoluehallituksessa, sitten aloitevaliokunnassa ja lopulta suuressa salissa koko puoluekokousväen eessä läpi yksimielisesti tasa-arvoisen translain:
    http://www.suomenmaa.fi/etusivu/keskusta_ajaa_tasaarvoista_translakia_6970409.html

    Toisekseen, tässä maassa (ja maailmassa) on pielessä paljon muutakin joihin olisi syytä kiinnittää huomiota äänestäessä. Minulle puolue(et) ja politiikka on paljon muuta(kin) kuin yhdenasianliikkeitä. On perheet, energia, sote, kunta, ruoka, turvallisuus, koulutus, kansainvälisyys, kestävä kehitys, työpaikat, jne.Ja toivon todella, että näillä kaikilla on merkitystä. Eikä ainoastaan sillä, että pitää niitä tärkeinä, vaan että ehdokkaalla ja puolueella on konkreettisia esityksiä, miten noita asioita aikovat edistää.

    Kiitos ja anteeksi. Olen puhunut. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä turhaan pyydä anteeksi, ihan hyvä pointti ja ansiokas puolustuspuheenvuoro (joka ei kuitenkaan minua saanut vakuuttuneeksi siitä, että keskusta olisi liberaali puolue - mutta tämä arvioni perustuu toki moneen muuhunkin asiaan kuin lakivaliokunnan äänestykseen. Oikeastaan lakivaliokunnan äänestystulos vain vahvisti näkemyksiäni puolueiden sijoittumisesta liberaali-konservatiivi -akselilla, ei muuttanut niitä).

      Minäkin toivon, että äänestäjät pohtivat päätöksensä perusteet tarkkaan. Minulle tasa-arvo on tärkeä arvo, joka painaa vaakakupissa paljon äänestyspäätöstä tehdessä. Jollekin toiselle se on pienempi. Mutta se on hyvä jokaisen tajuta, että yksittäiset liberaalit tai edes liberaali siipi ei mahda paljoa konservatiiviselle enemmistölle puolueensa sisällä. Ainakaan lyhyellä aikavälillä. Onnittelut keskustan liberaaleille oman kivirekensä vetämisestä, mutta mennee vielä aikaa, ennen kuin keskusta on puolueena tasa-arvoisen avioliittolain kannalla.

      Poista
    2. En väittänytkään Keskustan olevan liberaali enkä usko, että kukaan puolueutta vaihtaa yhden puheenvuoron perusteella - tai edes mielipidettään. Vaikuttaminen on hidasta ja vaatii pitkää työtä ;)

      Mutta se missä meillä Suomessa mennään metsään on liberalismin määrittely. Viime vuosina se on pitkälti puheissa taittunut tarkoittamaan sitä kannattaa tasa-arvoista / sukupuolineutraalia avioliittolakia vai ei, vaikka todellisuudessa liberalismi on aivan/paljon jotain muuta.

      Liberalismihan tarkoittaa vapautta, vapautta johonkin tai jostakin. Yleisimmin se on mielletty vapaudeksi ihmisen ja valtion suhteen, eli kuinka vapaa ihminen on suhteessa valtioon. Tai markkinoiden ja valtion suhteeseen, kuinka vapaat markkinat on suhteessa valtioon. Kuinka paljon valtio saa määrätä ja ohjata ihmisen tai markkinoiden toimia? Ja nämä liberalismin osat voidaan sitten jakaa arvoliberalismiin ja markkinaliberalismiin.

      Markkinaliberalisti Keskusta ei ole, emme kannata kaupan/markkinoiden täydellistä vapauttamista. Mutta toisaalta, suhteessa oikeisto-vasemmistoajatteluun, olemme keskellä. Emme myöskään kannata valtioiden liiallista sääntelyä ja puuttumista vaan yrityksillä pitää olla vapauksia toimia ja kasvattaa toimintaansa (vrt täydellinen sosialismi).

      Arvoliberalismi suhteen pätee sama. Emme ajattele, että ihminen on täysin oman onnensa seppä tai että ihminen toimisi aina oikein suhteessa toisiin tai luontoon, siksi sääntöjä tarvitaan myös tällä puolen. Toisaalta sitten on se köyhän asia, joka on ollut myös keskustan yksi tärkeimpiä asioita viimeisen vuosisadan eli puolueen olemassaolon ajan. Heikommassa asemassa olevista pitää pitää huolta ja heidän puolia täytyy pitää ja siksi tarvitaan sääntöjä (esim. lasten aseman turvaamiseksi, perheiden, vanhusten, vammaisten ynnä muiden turvaamiseksi). Tasa-arvoinen avioliittolaki on vain yksi kokonaisuus tässä. JOskin tässä ajassa ja hetkessä merkittävä, kun monissa asioissa on jo päästy eteenpäin.

      Eli liberalismin suhteen Keskusta on keskellä.

      Se mitä mieltä yksittäiset edustajat joistakin asioista ovat, onkin sitten toinen juttu. Siksi minusta on valtavan tärkeää, että jokainen perehtyisi ihan oikeasti puolueiden aatehistoriaan, ei vain siihen mitä eduskunnassa jotkin puolueiden edustajat tällä hetkellä päättävät. Sillä jos päätöksiä tehdään sen pohjalta, meillä taatusti menee heikosti tulevaisuudessa. Tarvitsemme pohdintaa aatteista ja arvoista, tarvitsemme henkilöitä, jotka tekevät omia valintojaan niiden pohjalta - myös puoluevalinnan suhteen.

      Poista


    3. MInun puoluevalintani:

      Kriittisessä viidentoista vuoden iässä alkoivat yhteiskunnalliset asiat pyöriä enemmänkin mielessä. Kaveripiirissä ei muita politiikasta innostuneita ollut, joten tuli pyörittyä erilaisilla netin keskustelufoorumeilla lukemassa, keskustelemassa ja väittelemässä yhteiskunnallisista asioista. Mielipiteeni ainakin olivat vahvoja, mutta pidin siitä, että keskusteluista erimieltä olevien kanssa opin paljon. Yhdeksännen luokan lopulla pääsin myös kotikuntani nuorisovaltuustoon, jossa jatkoin vielä lukioaikana varapuheenjohtajana.

      Tutustuin eri puolueiden ohjelmiin ja lähimpänä omaa ajatus- ja arvomaailmaani oli keskusta. Erityisesti ihastuin Alkion ajatuksiin köyhän asiasta ja edistyksen lipun kantamisesta, yrittäjyyttä ja ympäristöä unohtamatta.

      Alkio puhui paljon liberalismin puolesta. Hän mm. vaati kirkon ja valtion erottamista (joskin oli itse kova kirkonmies myös). Jo tammikuussa 1920 Alkio kirjoitti Maan Ääni -lehdessä seuraavasti: “Kansojen liiton heimolaisajatuksena tulisi Euroopan niin ikään kiireesti ottaa harkitakseen kysymystä Euroopan yhdysvalloista. On ilmeistä, että oman rauhansa vuoksi Euroopan täytyy ruveta johtamaan politiikkaansa siihen, että valtojen väliltä katoaa tarve pitää yllä sotajoukkoja, tullirajoja ja eriarvoista rahaa.”

      Kun nyt katsoo Euroopan tilannetta tänä päivänä, voidaan todeta että Alkio oli aikaansa edellä. Hänellä oli visio ja tuo visio on totta tänä päivänä siinä määrin, että meillä on Euroopan Unioni, jossa on 28 jäsenvaltiota, jotka muodostavat sisämarkkina-alueen ja harjoittavat muun muassa yhteistä maatalous- ja kauppapolitiikkaa. Tokihan on myönnettävä, että ei Alkio varmaan ihan tämmöistä Euroopan Unionia ajatellut tai ainakaan tohtinut ajatella.

      "Puolueen perustajista monet olivat varsin nuoria. Tämä näkyi ohjelmakysymyksissä ja aatteellisissa painotuksissa. Puolue oli alusta alkaen uudistushenkinen ja vapaamielinen.

      Vapaamielisyys merkitsi uskoa ihmiseen ja hänen kehityspyrkimyksiinsä. Tavallisen rahvaan puolueena Maalaisliitto näki tärkeäksi kansansivistyksen nostamisen ja kansakunnan eheyttämisen radikaalilla uudistusohjelmalla – maareformilla. 1930-luvulla keskustavoimat johtivat taistelua demokratiaa uhannutta oikeistoradikalismia vastaan.

      Alusta alkaen puolue oli vähäosaisen enemmistön etujen puolustaja. Turhaan ei siihen ole liitetty Alkion lanseeraamaa köyhän asian hoitamista. Köyhän asiaa hoidettiin usein jopa vastoin oman perinteisen kannattajakunnan etuja."


      Myönnän, että ärsyynnyn, kun historiaa ei tunneta tai tunnusteta (ihan sama mitä asiaa koskien). :) Ja aika moni tuntuu arvostelavan puoluevalintaani ja minua suuresti harmittaa se, että se on etenkin kaupungeissa väärinymmärretyin puolue. Toki niin on sana liberaalikin.

      Poista
    4. Btw, kiitos ajatuksen herättämisestä. :) Sain aiheesta hyvän bloggauksen koottua, joka pääsi usarin etusivullekin ja siitä syntyi oiekein ihana keskustelu, josta itsekin opin uutta. En vain ole vielä ehtinyt kaikkiin uusimpiin kommentteihin vastata.

      http://elinajamsa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/171084-onko-keskusta-liberaali

      Poista
    5. Heh, eipä kestä :) Nostan kyllä hattua sulle, kun jaksat pitää Uusi Suomessa blogia, mä en kestä edes lukea niitä kommentteja siellä :D

      Keskustan asemoinnista keskeltä konservatiivi-liberaali -akselia olemme samaa mieltä. Mitä puolueen taustaan tulee, niin monella puolueella on varsin kunniakas historia, josta on syytäkin olla ylpeä (ja vähintään ylätasolla kuuluu yleissivistykseen, joten ymmärrän tuohtumuksesi). Se ei mielestäni poista sitä, että äänestäjien luottamus pitää ansaita tämän päivän teoilla. Esimerkiksi demareiden Forssan ohjelma on (kieltolaki-vaatimusta lukuunottamatta) syystäkin erittäin arvossa pidetty - ongelma vain on, että nyt kun Forssan ohjelma on pääpiirteissään toteutunut, demareilta IMHO puuttuu päämäärä.

      Mä en ole huomannut, että Suomessa käsitettäisiin liberaali sanana väärin, vaan ymmärrän sen just kuten yllä selitit. Myönteinen suhtautuminen homojen oikeuteen mennä naimisiin on mielestäni aivan oikein sijoitettu arvoliberalismiin, sillä sehän on esimerkki siitä, miten valtion pitäisi vähentää ihmisten välisten suhteiden sääntelyä, ja antaa oikeustoimikelpoisten yksilöiden itse päättää, kenen kanssa perheen perustavat.

      Vaikka keskusta ei ole minun valintani, olen todella iloinen, että sieltä löytyy kaltaisiasi älykkäitä, sivistyneitä ja ennen kaikkea kärsivällisiä nuoria, jotka malttavat tehdä puolueen sisäistä vaikuttamistyötä. Itseltäni kärsivällisyys puuttuu, ja olen monessa asiassa vaatimassa kaikkea heti nyt - esimerkkinä seksuaalivähemmistöjen oikeudet, mielestäni ne pitäisi olla jo.

      Poista