sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Vaatekaapin suunnitelmatalous

"Juhlamekon löytäminen sujui niin helposti, että palkitsin itseni uusilla kengillä :)"

"Kävin ruokaostoksilla ja tulin kotiin uusien kenkien kanssa."

Yllä olevat ovat Facebook-statuksiani noin neljän vuoden takaa. Päivitykset kuvaavat hyvin silloista suhtautumistani vaateostoksiin: tein hankinnat sattumalta, hetken mielijohteesta, itseäni palkiten (toisinaan myös lohduttaen). Kengät olivat suosikki-heräteostoksiani: niitähän ei voi naisella olla liikaa. (Laskin vaatehuoneen raivausprojektia aloittaessani omistavani 30 paria kenkiä.)

Nyttemmin sekä pursuava vaatekaappi että vaateostoksilla käyminen ovat alkaneet ärsyttää. Olen karsinut vaatevarastoani ja yrittänyt pärjätä vähemmällä. Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi -kirjasta jäi monen hyvän oivalluksen lisäksi käteen ajatus vaatekaapin suunnitelmataloudesta. Olen jo aiemmin omaksunut Saramäen suositteleman tavan ajatella hankintahintaa kustannuksena per käyttökerta: 300 euroa talvitakista ei ole liikaa, jos takki on viisi vuotta käytössä kolme kuukautta vuodessa (5 x 3 x 30 = 450 käyttökertaa, kustannus 0,67 € per kerta).

Suunnitelmallisuutta olen joutunut opettelemaan. Aiemmin olen kierrellyt kauppoja huvin vuoksi, ja ostanut jotain mikä on tuntunut riittävän kivalta. Kiva tarkoitti harvoin tarpeellista, ja päädyinkin ostamaan kaappini vaatteita, joita siellä jo oli. Tämän seurauksena vaatevarastoni on epätasapainoinen: minulla saattaa olla monta ala-osaa, mutta vähän yläosia; monta siistiä työmekkoa, muttei yhtään siistiä arkimekkoa. Samalla olen jättänyt hankkimatta jotain tarpeellista: esimerkiksi goretex-lenkkarini ovat reikäiset useammasta kohtaa, mutten vielä ole saanut niitä uusittua.

Saramäki neuvoi kirjassaan suunnittelemaan vaatehankinnat vuosi kerrallaan ja asettamaan ostoksille budjetin. Tämä on ensikertalaiselle hankalaa: en ole pitänyt kirjaa vaateostoksistani, eikä minulla siis ole vertailutietoa siitä, kuinka monta vaatetta olen ostanut, ja mitkä ovat olleet vuosittaiset vaatemenoni. Yritän silti.

Budjetin asettaminen on tärkeää, sillä se auttaa ankkuroimaan ostokset johonkin. Minulla on tähän saakka ollut ongelma, että vaikka olen yrittänyt ostaa harkitusti ja laatua, ilman budjettia ja suunnitelmaa olen kärsinyt ostoksistani epämääräistä huonoa omatuntoa. Nyt voin olla tyytyväinen hankintoihini, jos olen pysynyt suunnitelmassa ja budjetissa.

Olen kerännyt Pinterestiin taulun vaatteista, jonka tyylisiä etsin. En koskaan löydä kaupasta juuri vastaavaa, mutta etukäteismietintä auttaa minua ohittamaan vääränlaiset vaatteet nopeasti.

Vaatetarpeet ja -hankinnat kirjaan hintoineen Excel-taulukkoon, niin pysyn perillä siitä, mitä tarvitsen ja minkä verran rahaa olen käyttänyt.

Suunnitelmassa on sekin hyvä puoli, että nyt voin rauhassa käyttää aikaa etsiäkseni juuri minulle sopivan vaatteen. En enää etsi "jotakin" summamutikassa, vaan tiedän tarvitsevani esimerkiksi "mustan säänkestävän siistin yksirivisen välikausitakin", jota voin etsiä aina vaatekaupoilla ollessani, kunnes täydellinen tulee vastaan. Suunnitelman ansiosta tiedän myös suunnilleen, minkä verran olen valmis takista maksamaan. Voin panostaa oikeasti tärkeisiin vaatekappaleisiin enemmän, kun kertakäyttöisiin heräteostoksiin ei enää mene rahaa.

Saramäki sanoi (muistaakseni) kirjassaan monen epäilevän, että vaatekaapin suunnitelmatalous vie shoppailusta hauskuuden. Niin se viekin. Ja se on tarkoituskin! Ei vaateostoksia pidä tehdä huvittaakseen itseään, ne tehdään tarpeeseen. Hyvää mieltä voi etsiä vaikka lenkkipolulta tai illalliselta ystävien kanssa - uusista vaatteista saatu piristys on nopeasti ohi menevää, eikä kovin kestävällä pohjalla.

Kun ensimmäistä kertaa kirjoitin unelmastani saavuttaa täydellinen vaatekaappi, uskoin naiivisti, että voisin jossain vaiheessa lopettaa vaatteiden ostamisen kokonaan. Enää en usko sen olevan mahdollista.

Samoissa mitoissa pysyminen on yksi asia, mutta suurempi on oman tyylin kehittyminen. Vaikka oman tyylinsä onnistuisikin löytämään ja pysyisi sille uskollisena, vuosien saatossa ja iän karttuessa saattaa silti tulla tarve päivittää vaatevarastoa. Itse olen noin kolme vuotta käyttänyt lähes yksinomaan raskaus- tai imetysvaatteita, ja vanhat vaatteeni ajalta ennen lapsia eivät enää kaikki istu minulle. Vartaloni on muuttunut, mutta myös tyylini. Moni vanhoista vaatteistani on liian tyttömäinen, kun nyt kaipaisin jotain aikuisempaa.

Suunnitelmallisuus auttaa kuitenkin hillitsemään vaateostoksia. Ehkä se riittää.

14 kommenttia:

  1. Tämä kuulostaa kyllä tosi hyvältä. Mä itse ostan vaatteita tosi suunnittelemattomasti, kirpparilta tai alennusmyynnistä, ja tulos on sitten yleensä erittäin epätasaista. Tai sitten etsin hädässä jotain todella tarpeellista (niin kuin sitä talvitakkia), mutta rahaa ja aikaa ei ole tarpeeksi ja silloinkin usein tulos on huono.

    Tätä sun projektia on tosi mielenkiintoista seurata (mä elän toivossa, että otan siitä vielä esimerkkiä), kerrothan miten tämä suunnitelmatalous rupeaa toteutumaan käytännössä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ostin aiemmin ihan samalla tavalla. Se hädässä ostaminen on kaikkein pahinta, silloin tulee lähdettyä kotiin jonkun ei-tää-nyt-ihan-ollut-sitä-mitä-hain-mutta-kun-huomenna-tarviin-niin-ei-voinut-olla-ostamattakaan kanssa.

      Suunnitelmatalous on toistaiseksi näyttänyt toimivan ihan kivasti. En ole varsinaisesti ollut ostoksilla, mutta kaupungilla muissa asioissa ollessani olen piipahtanut katsomassa tarvitsemiani juttuja, ja esimerkiksi sandaalit ja välikausitakin löysin tällaisen sitkeän ja säännöllisen piipahtelun lopputuloksena. En siis käyttänyt etsimiseen juuri lainkaan aikaa, vaan kävelin kenkäkaupan läpi siinä lähellä ollessani ja poistuin, jos sopivia ei ollut. Sitten eräänä päivänä olikin, sovitin ne, maksoin ja jatkoin matkaa. Juju tuntuu olevan siinä, että tietää mitä etsii eikä ole kiire saada sitä heti.

      Mutta katsotaan tilannetta uudestaan vaikka puolen vuoden päästä :) Voi olla, että hyvissä tavoissa pysyminen on helppoa alkuinnostuksessa.

      Poista
  2. Nämä vaatepohdinnat ovat mielenkiintoisia ja ihailen vaivaa, jota näet asian eteen. Jäin vain miettimään, että jos tiedät tarkasti, mitä etsit kaupasta ja aiot etsiä sitä niin kauan, että löydät, niin miksi et teetä sitä ompelijalla. Silloin ei tarvitsisi kierrellä kaupoissa. Ainoastaan kangaskaupoissa...

    Itse teetän paljon vaatteita. Tosin pakon edessä, sillä en löydä kokoani kaupoista. Erikoiskokoisuus säästää monilta turhilta ostoksilta, sillä voi olla, että vaikka kiertäisin kymmenen kenkäkauppaa, en löydä yhtään kenkäparia, joka sopii jalkoihini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tässä on pieni ristiriita sen kanssa, että syy miksi koko hommaan lähdin oli _vähentää_ vaivaa. Ja todellisuudessa sitä vaivannäköä kyllä on. Mutta eri tavalla kuin ennen. Omien vaatteiden läpikäynti on vaivalloista (nyt kun kevät vaihtui kesäksi mulla on vaatekaapissa kaaos, sillä en ole ehtinyt vielä valita kesän 33 vaatetta tai viedä kevään vaatteita varastoon), omien tarpeiden ja tyylin miettiminen on vaivalloista. Mutta sitten toisaalta vaateostoksilla ei olekaan vaivalloista, koska voin vain piipahtaa silloin tällöin ja poistua saman tien jos tarjonta ei vastaa tarvettani.

      Hyvä kysymys, miksi en teetä ompelijalla. Syitä on monia. Ensinäkin en täysin tiedä mitä haluan. Tiedän suunnilleen, mutta yleensä minun tarvitsee nähdä vaate ylläni, ennen kuin tiedän onko se minua varten. Toisekseen ymmärrän kankaista vielä vähemmän kuin vaatteista. En haluaisi olla vastuussa omista kangasostoksistani. Kolmanneksi minulla ei ole tiedossa hyvää ompelijaa. Miten sellaisen löytää? En edes tiedä, mistä aloittaisin.

      Jos sinulla on vinkkejä, kuulen mielelläni! Olen nimittäin ajatellut, että voisin aloittaa vaatteiden teettämisen siitä, että teetän uuden kappaleen jostain vanhasta lempivaatteestani. Silloinkin tosin tarvitsisin apua kankaan valintaan, mutta ainakin mallin istuvuus olisi selvä.

      Poista
  3. En ole lukenut vielä tuota kirjaa, mutta sinun ja muutaman muun blogin sekä yleisen kestävämmän kulutuksen ilmapiirin innoittamana otin joku aika sitten vaatekaapistani paremman otteen.

    Erinomaisena harjoituksena pidin sitä, että ulkomuistista listasin kaikki vaatteeni (alushousuja, sukkahousuja, sukkia sekä asusteita lukuunottamatta - siis kyllä, myös rintaliivit), kenkäni ja laukkuni excel-taulukkoon eri kategorioittain. Ulkomuistista siksi, että jos en muistaisi jonkin paidan tai takin olemassaoloa, olisi se selkeä merkki siitä, etten kyseistä rytkyä varmaan tulevaisuudessakaan kaipaa. Harjoitus oli erittäin toimiva, ja lopputulos rohkaiseva: Vaatteita on kuitenkin niin vähän, että muistin miltei kaikki (unohtamistani säästin vain yhden, tunnearvoltaan mittaamattoman). Vaatteita oli myös yllättävän vähän (122 erillistä asiaa, sis. laukut ja kenkäparit, urheilukamat ja juhlamekot).

    Yhä liikaa, pärjäisin varmasti sadalla hyvin valitulla ja hyvälaatuisella yksilöllä, mutta juuri nyt en uskalla mistään luopuakaan. Olen nimittäin myös huomannut, että liian innokas karsiminen johtaa helposti tarpeeseen - tai tarpeen tunteeseen - täyttää hyllyjä uudelleen: jos karsii kaikki hameet, tekee pian mieli uutta, täysin ilman farkkuja pärjää hetken, mutta jossain vaiheessa ne hiipivät taas kaappiin. Siispä yritän nyt pitää kirpputori-intoni kurissa ja hankkiutua vaatekappaleista eroon vain jos ne todella näyttävät jäävän käyttämättä, tai jos esimerkiksi kahden huonon/huonokuntoisen tilalle löytyy yksi parempi.

    Em. harjoitus todellakin vei minultakin innon shoppailla, mistä olen oikein onnellinen. Mielummin menen vaatekaupoille vain todellisen tarpeen perässä ja napsin mukaan sen, mitä tarvitsen - ja vain jos löydän sopivan. (Merkitsin samaan excel-taulukkoon, jos jonkun merkin tietyn kokoinen vaate vaikuttaa sopivan kropalleni täydellisesti - shoppailu helpottuu entisestään.) Todellakin säästää aikaa ja energiaa muihin asioihin!

    Mielenkiintoista on seurata näitä vaatepohdintojasi! Ja tottakai oma tyyli myös kehittyy ja tarpeet muuttuvat elämäntilanteen mukaan - en minäkään kuvittele selviäväni näillä samoilla, tai edes samanlaisilla, vaatteilla eläkeikään asti. Suunnitelmallisuus vaatehankinnoissa helpottaa elämää kuitenkin kummasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun harjoitus on varmasti toimiva! Mä en ole uskaltanut ryhtyä moiseen - pelkään, etten muista puoliakaan vaatteistani ja että niitä on edelleen valtava määrä. Kevään projekti 333 vaatteistakin osa jäi kokonaan käyttämättä.

      Mä en varsinaisesti tavoittele mitään tiettyä lukumäärää tai edes sitä, että vaatteita olisi mahdollisimman vähän. Haluan, että vaatekaapista löytyy selkeät kokonaisuudet kaikkiin tarpeisiin, ja että kaikki vaatteeni istuvat mulle ja saavat minut tuntemaan itseni kauniiksi. Lisäksi haluan oppia ostamaan oikein. No, olihan tuossa tavoite poikineen.

      Siinä olet ihan oikeassa, että liian innokas karsiminenkin on pahasta. Mä kuljen nyt vanhoissa rytkyissä osin siksi, etten uskalla luopua niistä ainoista melkein sopivista capri-housuista, koska silloin joutuisin taas hädissäni ostamaan uudet. Mieluummin kuljen näissä vanhoissa ei-niin-hyvin-istuvissa sen aikaa, että löydän itselleni oikeasti hyvät (tosin caprit eivät ole tämän vuoden suunnitelmassa, eli näillä on pärjättävä tämä kesä).

      Poista
    2. Enpä minäkään tavoittele tiettyä numeroa, vaan samanlaisia haaveita on kuin sinullakin. Aika suurelta osin jo noin onneksi tosin onkin! Olen vain omalla kohdallani huomannut, että kun löydän jostain vaatetyypista "Sen Oikean", en haluakaan omistaa puolta tusinaa vähän-sinne-päin-sopivaa samantapaista vaatetta. Eli ehkä se lukumääränkin karsiminen tulee luonnostaan, kun oma tyyli ja tarpeet kirkastuvat? Minulla ainakin tuntuu käyneen näin.

      Alhaiseen lukumäärään rohkaisee toki myös kodin säilytystilojen surkeus! ;) Eli näillä numeroilla hyllyt ovat aikalailla tapissa, siksi vähän väljyyttä saisi vielä olla. Kunnon kaapeilla varustetussa kodissa pitäisin tätä varmaan jo oikein hyvänä ja käytännöllisenä vaatekaapin kokona.

      Poista
    3. Uskon että tapahtuu juuri näin. Huomaan jo nyt itsessäni, ettei tee yhtään mieli ostaa mitään, mikä on vain "melkein hyvä". Niitä melkein hyviä on jo tullut karsittua kaapista ihan tarpeeksi, yhtään lisää en sinne halua. Ja on varmasti myös niin, että kun vaatteet ovat keskenään yhteensopivia ja monikäyttöisiä, ei tarvitsekaan niin montaa.

      Saramäki puhuu (kirjassaan tai blogissaan, en muista kummassa tai ehkä molemmissa) "runkopuvusta", jolla hän tarkoittaa mahdollisimman yksinkertaista, vuodenaikaan sopivaa mekkoa, jonka voi asustaa monella eri tavalla. Mä kaipaisin jotain tällaista omaan vaatekaappiini. Mekkoa voisi sitten kenkiä, koruja ja päällysosaa (jakku, villatakki tms.) vaihtamalla muunnella eri tilaisuuksiin.

      Poista
  4. Tästä tuli mieleen oma epäuskoinen huvittuneisuuteni kun Rinnan kirjan lukemisen jälkeen tein inventaariota omassa vaatekaapissa. Mulla on ollut hyvinkin samankaltaisia statuspäivityksiä ("Lähdin ostamaan valkoista kauluspaitaa, ostin mustan mekon."). Vaikka niitä vaatteita ja kenkiä on enemmän kun tarpeeksi, niin miten voi aina vaan sillä must have-listalla olla a) mustat basic korkkarit b) mukavat ballerinat joilla jaksaa oikeasti kävellä ja c) siisti musta hyvin istuva ja monen kanssa yhteen sopiva jakku...!! Kertoo todellakin paljon suunnitelmataloiden puutteesta!
    -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin juuri! Toi on muuten hyvä must-have lista :)

      Poista
  5. Pinterest pöydälläsi oli kauniita vaatteita ja yhtenäinen tyyli. Tuollaisiin vaatteisiin minäkin pukeudun mielelläni. Minulla ensimmäisenä Project 333 kautena tuli täytettyä suunnitelmallisesti puutteita vaatekaapin näennäisestä runsaudesta huolimatta. Tänä vuonna puutteita on ollut vähemmän. Muutama ostos näyttää tulevan joka kaudelle. Kesälle ostin tennarit, mustat balleriinat, joilla jaksaa oikeasti kävellä ja viskoosisen paitapuseron arkikäyttöön. Minullakaan ei ostaminen tule loppumaan kulutuksesta, mieltymysten ja tapojen muuttumisesta johtuen. Ostan vain aikaisempaa vähemmän ja se on riittävän hyvä saavutus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että mulla on nyt myös niitä puutteita paljon, koska aiemmin en ole ostanut suunnitelmallisesti. Lisäksi en ole ostanut ns. normaaleita vaatteita yli kolmeen vuoteen, koska raskaus, imetys, raskaus ja taas imetys :) Nyt on lisäksi kroppa eri muotoinen kuin ennen raskauksia, siitäkin johtuen joutunen tekemään hankintoja. Toivon, että jatkossa tarpeet vähenevät, ja että nyt tekemäni ostokset ovat pitkäikäisiä.

      Poista
  6. Vaatebudjetti on paljastava. Pidän nyt toista vuotta listaa vaatekulutuksesta. Eka vuosi oli tyrmäävä. Ei budjettia, eikä liiemmin rahaa kulutettavaksi, mutta kyllä sitä vain meni. Tänä vuonna budjettini on tonni. Se kuulostaa paljolta, mutta muistat varmaan Saramäen kirjasta, että se on 2/3 suomalaisen keskiarvokulutuksesta. Ohareita ei kärsisi tulla.

    Tyylistä voisin kirjoittaa toisen kommentin. Mutta tyydyn tähän: miten voi olla mahdollista, että oma tyyli on niin vaikea löytää? Toisten tyylin näen helposti. Oma. Hukassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tonni kuulostaa paljolta, mutta vain, jos ei ole ikinä pitänyt kirjaa vaateostoksistaan :) Minä aloitin budjetoinnin kirjaamalla ylös tarpeet ja arvioimalla suurin piirtein, mitä hankinnat tulevat maksamaan. Jaksotin hankintoja useammalle vuodelle, koska aika pian oli selvää, etten pysty kaikkia hankkimaan tänä vuonna - ainakaan niin laadukkaina kuin haluaisin. Minun budjettini on isompi kuin sinun, ja silti se perustuu oletukselle, että teen muutaman nappiostoksen alennusmyynneissä.

      Mä osaan poimia itselle mieluisia vaatteita just johonkin Pinterestiin, mutta niiden löytäminen kaupasta on ihan toinen juttu.

      Poista