tiistai 24. kesäkuuta 2014

Ylpeys ja ennakkoluulo

Nuorena väittelin eräänä iltana päivällispöydässä isäni kanssa homojen oikeudesta mennä naimisiin. Isäni kysyi, olisiko mielestäni yhtä lailla oikein, että ihmiset saavat mennä naimisiin eläinten kanssa. Kysymyksen logiikka on edelleen mielestäni käsittämätön, mutta isäni tavoin ajattelevia yhä on.

Lapsena koulun pihalla oli aivan tavallista käyttää "homoa" haukkumasanana. Sillä ei viitattu seksuaaliseen suuntautumiseen, vaan "v*tun homo!" saattoi raikua siinä missä mikä tahansa muukin pilkkaava sana. Neekereistä ei silloin puhunut enää juuri kukaan (ja niitä, jotka puhuivat, paheksuttiin yleisesti), mutta homosta haukkumasanana ei huomauttanut yksikään (no minä yritin, mutta sain osakseni vain silmien pyörittelyä).

Teini-ikäisenä suutelin tyttökaveriani kokeilunhalusta. Halusin myös shokeerata, mutta shokkivaikutus suudelmastamme jäi pieneksi. Leikittelin ajatuksella, että olisinkin lesbo, mutta siihen se jäi. Leikiksi.

Oikeasti minulla ei ole aavistustakaan siitä, miltä tuntuu, kun joku vastustaa sinun oikeuttasi rakastaa, pitää elämääsi iljettävänä ja luonnonvastaisena. Ennakkoluulot seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan ovat edelleen vahvat. Niin vahvat, että YLE katsoi viime syksynä asialliseksi kysyä, saako opettaja olla avoimesti homo. Jotkut tahot ihan tosissaan uskovat, että homosuhteet ovat muoti-ilmiö, jota media markkinoi.

Tällä viikolla vietetään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen teemaviikkoa, Helsinki Prideä. Teemaviikko on todellakin tarpeen, vaikka toivonkin, että se vuosien mittaan tekee itsensä tarpeettomaksi. Maailma on jo muuttunut suvaitsevammaksi ja tasa-arvoisemmaksi paikaksi, mutta vielä on kiviä käännettävänä. Kaikilla meillä on oikeus rakastaa ja solmia parisuhde. En näe mitään syytä, miksi avioliitto pitäisi varata vain tietyntyyppisille parisuhteille (että terveisiä vaan sinne eduskuntaan, tehkää hyviä päätöksiä).

Kuva: Helsinki Pride / Alejandro Lorenzo

Minun kouluvuosistani on jo aikaa, enkä tiedä, millä nimillä nykypäivän lapset toisiaan haukkuvat. Toivon, että homo ei ole niiden joukossa. Toivon, että lasteni päästessä kouluikään ketään ei kiinnosta minkälaisessa parisuhteessa heidän opettajansa on. Toivon, että jokainen meistä voi ylpeästi olla juuri sellainen kuin on, ja ennakkoluulot hiljalleen häviävät.

LISÄYS 25.6. Tämänpäiväinen lakivaliokunnan äänestystulos tasa-arvoista avioliittolakia vastaan veti sanattomaksi. Eduskunnan iso sali käsittelee asiaa syksyllä, toivottavasti silloin enemmistö on suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon kannalla.

6 kommenttia:

  1. Sukupolvien näkemyserot "homo"asioissa ovat hämmentäviä. Olen pitänyt omia vanhempiani kohtuullisen liberaaneina noin yleisesti, mutta kyllä heilläkin loksahti suut auki, kun ymmärsivät että pari miespuolista kesälomareissulla mökkikahveille ilmestynyttä ystävääni olivat pari. OMG! Kommentti Kanarialla: "Niin, ja tuolla päin dyyneillä voi olla alastomia tyyppejä, jopa hinttareita."

    Anna mun kaikki kestää! "Hinttareita", argh!!! Todennäköisesti heidän on yhtä vaikeaa ymmärtää minua, kuin minun heitä tässä asiassa. Toivotaan, että seuraavan sukupolven ei tarvitse hävetä omien vanhempiensa kommentteja. Ainakaan tässä asiassa, varmaan on sata muuta aihetta, missä vanhempiaan on syytä hävetä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin ihan häkeltynyt kun ymmärsin, ettei isäni ollutkaan homoliitoista samaa mieltä kanssani. Kuten sinä, minäkin olen pitänyt vanhempiani suht liberaaleina. Mutta kyllä se taitaa niin mennä, että sukupolvi kerrallaan muutumme suvaitsevampaan suuntaan.

      Ja kyllä, meidän muksut tulevat vanhempiaan häpeämään. Jotkut asiat eivät muutu :)

      Poista
  2. Ihmiseen sitä rakastuu, ei sukupuoleen. Tämän sanottuani ja katsoessani taaksepäin olen aika heteroseksuaali Ihmisillä olisi helpompaa, jos toisten annettaisiin vain olla. Yksi parhaimmista opiskeluaikaisista ystävistäni ja entinen kämppikseni on homoseksuaali mies, joka ajoittain pukeutui mekkoihin. Mistään shokeerauksen tarpeesta ei ole kyse, vaan ominaisuudesta, joka ei koskaan ole ollut korostetusti esillä tai piilossa. Ystävälleni seksuaalisuus on vain osa ihmisyyttä ja tämän maan suvaitsemattomuus on ajat sitten johtanut siihen, että ystäväni asuu eräässä suurkaupungissa. Siellä hän sulautuu ja kuuluu joukkoon. Tämän ystäväni kanssa minun on helppo olla ja häntä omalla tapaa rakastankin.

    Jossakin vaiheessa minun asuessani kahdella paikkakunnalla olin korostetun homoseksuaalin naisen kämppäkaveri ja meillä ei ollut ihmisinä mitään yhteistä ja yhteiselo oli kohtalaisen kamalaa. Minulla on muutama naispuoleinen kaveri, joiden kanssa voisin ajatella eläväni mukavaa elämää. Jossittelu on aina jossittelua.

    Niin ja kenellekään ei liene epäselvää, että kannatan adoptio-oikeutta ja sukupuolineutraalia avioliittoa. Avoliiton asemaa tulisi myöskin vahvistaa. Lisäksi omaisuuden jako riitatilanteita ajatellen tulisi olla avoehdolla tai avioehdolla valmisteltu ja suhteen sääntöjen sovittu oli suhde minkälaatuinen tahansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kannatan adoptio-oikeutta. Kun en oikein ymmärrä sitäkään, mitä tekemistä seksuaalisella suuntautumisella on hyvän vanhemmuuden kanssa. Hyvä vanhempi on hyvä vanhempi, ja ymmärtääkseni se syynätään adoptioprosessissa aika tarkkaan.

      Mä uskon että tasa-arvoinen avioliittolaki tulee. Jos ei tämän eduskunnan säätämänä, niin seuraavan.

      Poista
  3. Useamman aikuisen perhe24. kesäkuuta 2014 klo 13.15

    Klassikko on myös että "kohta sitten mennään naimisiin koiran kanssa - ja sitten halutaan mennä naimisiin useamman ihmisen kanssa". Polyamorinen suhde on jostain syystä monille se syvin paha, mikä menee minulta ihan yli. Mitä pahaa on siinä että rakastaa ja on kiintynyt useampaan aikuiseen ihmiseen? En minä lapsia tai ystäviäkään luokittele niin että sinua minä rakastan eniten ja teitä muita sitten vähemmän. Ymmärrän että kaikki ei tunne niin tai pysty sellaiseen suhteeseen, mutta en ymmärrä mitä pahaa tai tuomittavaa on siinä että useampi aikuinen ihminen tekee sitoumuksia toisilleen, kun kaikki on asiasta tietoisia ja hyväksyy toisensa. Rakkaus on ihana asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tavallaan ymmärrän sen, jos kokee itselleen vieraan outona, mutta en ymmärrä sitä, miten muiden omastani poikkeavat suhteet olisivat uhka minulle. Minähän saan olla siinä omassa heterosuhteessani vaikka muut tekisivät mitä. Enkä näin ollen oikein ymmärrä sitä, miksi joillain on niin kova tarve luoda sääntöjä sille, miten ja ketä saa rakastaa. Avioliitto ylipäätään on mun mielestä sopimus, jossa määritellää ensisijaisesti omaisuuden jako eron tai kuoleman sattuessa. Miksei niitä sopimuksia voisi olla myös muiden kuin miesten ja naisten välillä?

      Rakkaus on ihana asia. Sitä ei ole koskaan liikaa.

      Poista