torstai 31. heinäkuuta 2014

Kesävaatteet

Kokeilin keväällä ensimmäistä kertaa "projekti 333" -nimistä vaatekaapin järkevöittämiseen tähtäävää hanketta. Lyhyesti ideana on siis koota koko vuodenajan (jonka ajatellaan kestävän 3 kuukautta) ajaksi käyttöön yhteensä 33 vaatetta, kenkää ja asustetta. Alusvaatteita ei lasketa, mutta korut, laukut ja aurinkolasit lasketaan.

Kesän projekti 333 alkoi hitaanlaisesti, sillä pitkään vaatekomerossa olivat sekaisin vaatteet joita käytin, ja vaatteet jotka olivat matkalla pois (myyntiin, säilöön, lahjoitettavaksi). Vasta viime viikolla sain vaatekaapin järjestykseen, ja karsintaa olen tehnyt pitkin kesää. Lopulta käyttöön jäi 30 vaatetta. (Tosin tällä kertaa jätin korut laskematta, sillä tympäännyin siihen, että varastossa olikin juuri se koru, jonka olisin halunnut ylleni. Korut vievät vain korujen säilytyslaatikon verran tilaa huolimatta siitä, onko osa viety pois säilöön, enkä kokenut virkistyväni siitä, että osa koruistani on poissa näkyviltä.)

Pitsikirjan Rinna piirtää P333 -vaatteensa, minä askartelin kollaasin verkkokauppojen valikoimasta. Yllä olevat eivät siis ole juuri minun vaatteitani, ainoastaan niiden näköisiä.


Noheva lukija huomaa, että yllä olevassa kuvassa on vain 23 vaatetta tai asustetta. Kuvasta puuttuvat osa käsilaukuistani (omistan 4, joista käytän kesällä kolmea. En kuitenkaan vie yhtä varastoon, joten kaikki laukut ovat mukana laskuissa), kesähattuni ja elokuuhun osuviin häihin päälle aiottu mekko kenkineen. Minulle liian suuret mustat housut tarvitsevat kaverikseen vyön, jonka muuten voisin jättää pois laskuista.

Projekti 333:n hengessä en ole laskenut mukaan urheiluvaatteita tai -kenkiä enkä alusvaatteita. (Jennin Arkijärki linkkasi taannoin tekstiin, jonka kirjoittajan koko vaatevarasto koostuu 80 toisiinsa yhteensopivasta kappaleesta. Sisältäen rintaliivit ja sukkahousut. En ihan pysty käsittämään, että joku tulee toimeen niin vähällä, mutta nostan silti hattua.)

Kevään kokeilusta viisastuin sen verran, että karsin värit minimiin väriskaalan ollen nyt mustavalkoinen ja farkku. Tämä sopii minulle! Vaatteet ovat helpommin toisiinsa yhdisteltävissä, ja voin lisätä väriläikkiä koruilla tai paloautonpunaisella kynsilakalla.

Oikeastaan olen tähän kesävaatekokoelmaan kovin tyytyväinen. Aivan jokainen vaatekappale ei istu kuin nakutettu, mutta kokonaisuus toimii. Voin tehdä ostokset ns. uusimisperiaatteella: ostan uuden yläosan vanhan kulahtaneen tilalle ja uudet mustat siistit housut vanhojen liian isojen tilalle (sitten, kun täydellinen tulee vastaan. Vielä ei ole tullut. Kesävaatteistani uusia ovat raitamekko ja molemmat sandaalit. Farkut ja raitapaidan ostin keväällä.)

Jos olisin äitiysloman sijaan töissä, haluaisin varmaan muutaman ala- ja yläosan verran enemmän vaihtelun varaa pukeutumiseeni, mutta nyt, pukeutumistarpeiden ollessa aika suppeat, pärjään näillä mainiosti.

Eräs asukokonaisuus

Hieman muuten ujostelen näistä vaateasioista kirjoittamista. En kuvittele olevani mikään tyylitaituri, ja oman vaatekaapin esittely tuntuu hullulta. Vierastan myös sitä, että joku näiden tekstieni takia kuvittelisi minun olevan vallattoman kiinnostunut pukeutumisesta.

Kirjoitan kaikesta huolimatta, koska toivon jonkun saavan kokemuksistani inspiraatiota oman vaatekaappinsa perkaamiseen ja ostokäyttäytymisensä uudelleen miettimiseen.

Itse olen vuosikausia ahdistunut kaupoissa ravaamiseen ja vaatekomeron kaaokseen, mutta satunnaisten siivoustalkoiden jälkeen olen palannut vanhoihin tapoihini. Olen potenut huonoa omatuntoa milloin aiheuttamastani ympäristökuormasta, milloin vaateteollisuuden eettisistä ongelmista, milloin yleisestä epäjärjestyksestä ja rahanmenosta. Vihdoin tuntuu siltä, että olen oppinut (oppimassa?) jotakin, ja sen kokemuksen haluan jakaa. Jos vaikka joku siellä ruudun takaa saisi samanlaisen oivalluksen.

32 kommenttia:

  1. Onnistuit tavoitteessasi, olet saanut ainakin yhden lukijan mietteliääksi vaatekaappinsa äärellä! :)
    Tosin nyt raskaana ollessa menin sieltä missä aita oli matalin; pakkasin kaikki pienet ja ei-venytettäväksi-haluttavat vaatteet pois jolloin valikoima supistui kuin itsestään minimaaliseksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeeee onpa kiva juttu!

      Mä aloitin omat pohdintani kun olin viimeisilläni raskaana, mikä oli näin jälkikäteen mietittynä oikein passeli aika. Imetysvaatteita ei muutenkaan viitsi paljoa ostaa, kun tarve on niin lyhytaikainen. Toki siinä alussa pukeutuminen on lähinnä funktionaalista (mistä puhdas paita pukluisen tilalle ja miten näppärästi saan tissini esiin tästä), mutta parempia pukeutumisaikoja odotellessa voi rauhassa pohtia omaa tyyliään ja katsella kivasti pukeutuvia ihmisiä. Siten on varmempi tyylistään siinä vaiheessa, kun varsinainen karsiminen alkaa.

      Eli kannustan ehdottomasti jatkamaan pohdintoja! Ja onnea raskaudesta!

      Poista
    2. Heh, täällä kanssa yksi aika viimeisillään raskaana ja aloin vakavissani miettiä vaatekaappiani :-) (varsinkin kun kävin shoppailemassa tuossa ja surkein mielin nyyh mitään ei kannata ostaa, ei edes niitä raskausvaatteita enää...)

      Tosin täytyy sanoa, että mulle sun kanssa samaan pisteeseen pääsemiseen on piiiiiiitkä matka!

      Poista
    3. No se ON tosi hyvä aika pohtia näitä, kun on ihan pätevät syyt vältellä ostelua ja on aikaa tuumia omaa pukeutumista ja tyyliä ihan rauhassa. Ja hei, vuosi sitten mä olin ihan yhtä kaukana! (Sellainenkin pitää myöntää, että luovuttaessani kesämekkoja siskolleni koin pienen hetken katumusta "eikun toi onkin tosi kiva mekko (vaikka se ei koskaan oikein minulle istunut), pitäisiköhän se sittenkin säästää". :)

      Poista
  2. Musta näitä ajatuksia on kiva lukea, koska mietin itsekin vaateasioita aika paljon. Ja myönnän, että osittain siksi, että olen aina tykännyt vaatteista paljon... *huoh*

    Oon vinkannutkin sulle sitä yhtä kirjaa, joka mua inspiroi (ja ennen kaikkea siksi, että sen avulla voi miettiä vaatteita, jotka sopivat vartalotyyppiin sen sijaan, että ne sopisivat muotikvartaaliin), ja vaikkei mulla tulisikaan mitään noin ankarasta karsimisesta kuin sulla, niin munkin silmään nuo vaatteet näyttävät hyviltä vaatekaapin perusosilta. Tosin mulle ei sopisi kausien miettiminen kovin hyvin.

    Erityisesti peukutan farkkuhametta ja farkkutakkia sekä mustaa mekkoa niiden iättömyyden vuoksi. Mun makuun farkkuhame on ihan mielettömän kätevä vaatekappale. Se on helppo mutta naisellinen niihin hetkiin, kun naisellisuutta kaipaa.

    Näissä pohdinnoissa pitää olla hajua omasta tyylistä ja siitä, millaisia tulee pidettyä. Jos perustaa 33 vaatetta muotikvartaalien mukaan, koko kaappi vanhenee äkkiä. Käsitys oikeasti tarpeellisista vaatteista syntyy vuosien saatossa. Mulle tosin esim. farkkuhame on avainvaate siksi, että sen kanssa käyvät niin monet muut vaatteet. Siksi mulle on tärkeämpää omistaa avainvaatteita kuin vaikka 33 vaatetta.

    Poden tosin uusista hankinnoista joka tapauksessa huonoa omaatuntoa. Mutta jos löytää tosi tosi hyvän farkkuhameen, ei pidä harmitella ikinä!

    Ja tuli ehkä vähän sekava kommentti, mut keskeytettiin noin tsiljoona kertaa. Ehkä mun pitää kirjoittaa joku oma päivitys aiheesta tai jotain...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä lainasin sen sun vinkkaaman kirjan! Se oli hyvä, katselin siitä paljon vaatteiden muotoja sillä silmällä, että mikä sopii minun kropalleni.

      Mun farkkutakki ja -hame ovat todellakin iättömiä. Takki on 15 vuotta vanha ja hametta olen käyttänyt kohta vuosikymmenen. Takki alkaa vihdoin näyttää käyttämisen jälkiä, ja hihat ovat alkaneet rispaantua. Hame on edelleen kuin uusi. Ja kuten sanoit, mukavan monikäyttöisiä ja iättömiä vaatteita molemmat. Farkkutakilla saa monen "siistin" vaatteen rennommaksi, mutta silti toimistokelpoiseksi.

      Olen samaa mieltä, että omasta tyylistä pitää olla (aika paljonkin) hajua. Mä yritin karsia omaa ostamista ilman tyylipohdintoja, ja ei siitä mitään tullut. Päädyin vain toistamaan vanhat virheet, ja kaappi oli kohta taas täynnä vaatteita, joita en syystä tai toisesta halunnut pitää.

      Suunnitelmallisen shoppailun perään liputan myös. Mä en pode yhdestäkään tämän vuoden ostoksesta huonoa omatuntoa, koska ne on kaikki mietittyjä ja harkittuja, ja budjettiakin on vielä jäljellä. (Tosin jos ostaisin farkut nyt, en ostaisi valmiiksi rikkirevittyä mallia vaan siistit tummansiniset farkut, jotka saisi sopimaan myös siistimpää pukeutumista vaativaan tilaisuuteen)

      Ja pliiis kirjoita omakin päivitys aiheesta! On mukavaa lukea muidenkin pohdintoja, kun asia on oman mielen päällä.

      Poista
  3. Nämä on kyllä mielenkiintoisia postauksia ja jäänyt vaivaamaan etten ole ennättänyt tätä nyt käydä itse kunnolla läpi. Saako tästäkin syyttää raskautta? :D Voisin nimittäin sen jälkeen ihan kunnolla tarttua tähän. Toisaalta myös pikkulapsi arki sotkee vaatteita tehokkaasti, jolloin niitä on oltava jokunen jotta on mitä pitää kotona ja pari vähemmän kulunutta (päälle mahtuvaa) vielä kodinulkopuolelle lähdettäessä.

    Sulla on aika pitkälti sen näköisiä vaatteita, joita voisin itsekin pitää - tai nuo perustopit on itsellekin aika perusvaate, josta tykkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oooo sä oot raskaana!?! Onneksi olkoon! Multa on mennyt ihan ohi..

      Projekti 333 periaatteiden mukaan en laskenut mukaan pelkästään kotona käytettäviä vaatteita. Etenkin imetyksen alkuvaiheessa, kun maitoa ja puklua oli joka paikassa, käytin himassa lähinnä verkkareita ja puolta tusinaa imetyspaitaa. Eikä puhettakaan, että olisin rakennellut niistä jotain asukokonaisuuksia :)

      Vaatteiden karsinnan aloitin kuopuksen ollessa noin puolivuotias ja ensimmäisen p333-kokeilun tein kuopuksen ollessa noin 9 kk. Imetin silloin vielä, mutta imetysvälien ollessa 3-4 tuntia käytin vain paria imetystoppia ns. normaalien vaatteiden kanssa. Ja onhan tämä kotonaolo tietysti erilaista kuin työelämä myös pukeutumistarpeiden osalta. Mä käytän nyt enemmän ns. arkivaatteita kuin töissä ollessani, ja kun palaan töihin häviää farkku todennäköisesti aika paljon pienempään rooliin kuin tässä vaatekokoelmassa.

      Edelleen mulla on kotivaatteet, joihin saa rauhassa niistää nenän ja lähmiä tahmatassuilla, ja niitä en laske mukaan P333-vaatteisiin.

      Poista
    2. Kiitos :) Viimeistä kolmannesta viedään ja jännätään kuinka pitkälle mennään. Ja joo, tää raskaus-imetys aika nyt menee ryysyissä, sen jälkeen saan pukeutua vaikka loppuelämäks mukavampiin vaatteisiin - mekostakin haaveilen.

      Poista
    3. Oi, toivon että helteet hieman hellittävät, jotta olosi ei ole kovin tukala näin loppumetreillä!

      Raskaus- ja imetysaika on toisaalta hyvää aikaa rauhassa puntaroida omaa tyyliä, kun mieli ei muutenkaan tee mieli ostoksille.

      Poista
    4. Minä kyllä tykkään näistä helteistä :D saa nuo ylivilkkaat lapset takapihalle uima-ltaaseen ja itse touhuta siinä muuta samalla - tai hypätä sekaan vilvoitteleen. Parempi näin kuin juosta niiden perässä pitkin leikkipuistoja, pyöräteitä ja kiipeilytelineitä. ;)

      Shoppailusta sen sijaan en ole koskaan välittänyt. En mielelläni mene vaatekauppoihin -edes silloin kun todella tarvitsisi jotain. Alkaa ahistaa, hiki puskea, tulen kiukkuiseksi ja tympäännyt viimeistään siinä vaiheessa kun näen hintalapun. :) Siksi ostankin paidan tai housut korkeintaan kerran-pari vuodessa ja nekin mielellään postimyynnin kautta. Tosin vihaan sitäkin, kun sekin on niin työlästä eikä vaatteet välttämättä istu. Sitten kuljen niissä kuluneissa vaatteissa, kunnes ne ovat puhki ja pakko ostaa uusi.

      Äitiysvaatteita omistin ensimmäisessä raskaudessa yhdet: mammafarkut. Niitäkin pesin ja käytin (vielä synnytyksen jälkeenkin) niin paljon että kuluivat puhki. Toisessa raskaudessa ostin toiset housut, niille kävi samoin. Paitoina olen pitänyt ihan normipaitoja, joita käytän muutenkin. :) Toisen lapsen kohdalla ostin sentään kolmet imetysliivit ja yhden imetyspaidan. Imetyspaitaa pidin jonkin verran, muuten käytin tavallisia (kulahtaneita ja venyneitä) vaatteita. Nyt sain serkulta ilmaiseksi pinon imetysvaatteita ja olen pärjännyt tavallisilla farkuilla (joista toiset sain 3kk:ssa puhki, kun käytin niitä koko ajan, siksi oli pakko ostaa toiset farkut heti perään). Nappi ja vetskari auki ja pidempi paita vain eteen. Tosin viime kuukaudet on mennyt legginseissä. :D

      Mekkoja en oikeastaan edes omista, siksi nyt pari viimeistä vuotta olen sellaisestakin haaveillut. (Mutten raaskinut ostaa, kun... ) Eli sinällään kaapin raivaamisessa ei pitäisi olla iso työ. Joskin työ myönnettäköön että kolmeen kokouspaitaan satsasin nyt vaalien aikana ja sain pukeutumisvinkkejä kokeneemmalta aikanaan pääministeriäkin pukeutumisasioissa auttaneelta tutulta. :)

      Poista
    5. Kuulostaa siltä, että vaatekaappisi on jo niin niukka, että ainakaan karsimiseen et P333:sta tarvitse.

      Mulla on molemmissa raskauksissa alkanut tavalliset housut ja hameet ahdistamaan jo ennen kuin vatsa on ulospäin näkynyt. Muutenkin omen tykännyt käyttää äitiysvaatteita niiden mukavuuden ja kätevyyden takia. Oikeastaan sillä seurauksella, että näiltä nykyisiltä normaaleilta vaateiltakin vaadin mukavuutta: mistään ei saa puristaa tai kiristää.

      Poista
  4. Musta näistä on ollut älyttömän kiinnostavaa lukea, juuri siksi, että nämä ei ole minkään muotibloggarin juttuja, vaan lähempänä omaa elämää ja ajattelua. Mäkin intouduin karsimaan kaapista ne "näitä en ole käyttänyt vuosiin enkä tule enää koskaan käyttämään" -vaatteet pois, ja nyt kesällä pari hankintaa tehdessäni koetin valita niitä sillä silmällä, että voin käyttää niitä seuraavat kymmenen vuotta - tosin voi olla, että laatu ei kestä ihan sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla!

      Mulla oli samat kestävyystavoitteet, kun lähdin tähän projektiin. Nyt olen taipunut olemaan armollinen itselleni sen suhteen, että menee aikaa, että opin tunnistamaan hyvän laadun ja itselleni istuvan vaatteen. Hutiostoksilta ei voi - ainakaan alussa - kokonaan välttyä, mutta tärkeintä on, että opin niistä.

      Positiivista on, että kesävaatteistani valtaosa on hyvinkin pitkään palvelleita luottovaatteita. Farkkushortsit ovat "uudet": tein ne vanhoista farkuistani, jotka istuivat takapuolesta mutta lahkeet olivat minulle liian leveät. Nappasin keittiösaksilla lahkeet poikki, ja voilà, minulla oli uudet, aika kivan näköiset shortsit :)

      Poista
  5. Peukku nousee ylös myös täältä! Postauksiesi myötä olen innostunut lainaamaan tuon Rinna Saramäen kirjan ja suunnittelen jo syyskauden vaatekaappiani. Hyviä huomioita on sekä postauksissasi, että tuossa kirjassa. Että kerro ihmeessä jatkossakin näistä aiheista!
    -i

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatkan, kun sain näin monelta innostavaa palautetta!

      Heh, minäkin suunnittelen jo syyskauden vaatekaappiani, vaikka kesää on vielä (toivottavasti) jäljellä pitkään!

      Poista
  6. Minäkin olen näitä lukenut :) Itsellä on ainakin halu selkeyttää vaatekaapin värikaaosta ja mikään-ei-käy-minkään-kanssa-hetkiä. Motivoi, kiitos siitä. Ja koska et lukeudu ns.muotibloggariksi,en saa puistatuksia, vaan uskallan lukea :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, muotibloggari en tosiaan ole. En juurikaan välitä muodista, vaikka huomaan sitä välillä vahingossa seuraavanikin (esim. raidat ovat tänä kesänä muotia, ja kappas vain, minullakin on raitaa ylläni). Muodissa ei sinänsä ole mitään vikaa, esteetikkona tykkään katsella kauniita asioita, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta olen oppinut, että minulle sopii vain tietynmalliset vaatteet, joten niissä on pysyttävä, olivat ne muodissa tai eivät.

      Poista
  7. Minulta myös peukut tälle postaussarjalle! Sain Rinnan kirjan käsiini. Puolessa välissä mennään, vintille on lähtenyt 1,5 Ikean kassillista kamaa odottamaan talvea ja todennäköistä loppusijoitusta kierrätykseen. Hutikkaan lähti jokunen vaatekappale ja pari muovikassillista odottaa roudausta kierrätykseen. Aika surullista, miten paljon lähti vähän pidettyä kamaa, jotka eivät vain kerta kaikkiaan sovi minkään kanssa tai tule pidettyä muusta syystä. Jo tämän perkauksen jälkeen löysin kaapistani pari mekkoa, joita kaipailin, mutta en vain löytänyt. :(

    Kun nyt näyttää, että elokuusta on tulossa kuuma, pidän kesävaatteita niin kauan kuin kesää on jäljellä, ja katson syksymmällä olenko jo valmis 33 vaatekappaleeseen vai lähdenkö liikkeelle vähän loivemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta sehän on hieno asia, että löysit hukassa olleet mekkosi! :)

      Mulla on myös lähtenyt aivan järjetön määrä kamaa pois, osa enemmän, osa vähemmän käytettynä. Joitain vähän käytettyjä vaatteita olen säilönyt kaapissani vuosia, koska "tämähän on kuin uusi vielä", vaikkei yhtään minulle istu enkä varmasti tule sitä ikinä päälleni laittamaan.

      Mulle isoin asia on ollut oivaltaa oma tyylini ja miksi pidän jostain vaatteesta, enkä tykkää toisesta. Nyt kaupassa ei tee yhtään mieli ostaa melkein hyvää, vaan mieluummin odotan, että vastaan tulee sellainen, jossa tunnen itseni kauniiksi. Niitä melkein hyviä on kaapissa jo, en tarvitse yhtään enempää :)

      Kannustan kokeilemaan P333:sta vaikka vähän loivemmin. Mun kevään P333 sisälsi melkein 50 osaa, eli ihan reippaasti yli 33. Se ei mielestäni haittaa, vaan tärkeintä on aloittaa jostain ja opetella matkan varrella. Eikä 33 ole mikään autuaaksi tekevä luku: jollakin hyvä määrä voi olla 40, jollain toisella 25. Tärkeintä on mielestäni opetella omaa tyyliä ja yhdistelyä, ja sitä mukaa suunnitelmallisuutta myös hankintoihin. Oikeastaan kaikkein tärkeintä on, että vaatteet tulevat käyttöön; ettei vaatekaapin tukkeena olisi enää yhtään sellaista hutiostosta, joka vain lojuu siellä tilaa viemässä.

      Poista
  8. Turhaan kainostelet! Tämä on erinomaisen mielenkiintoista luettavaa, koska itsellä sama asia ns. prosessissa. Olen niin ikään loputtoman kyllästynyt vaatekaupoissa haahuiluun, eikä vaatteet / ulkonäkö heilu muutenkaan elämäni prioriteettilistan kärkikahinoissa.

    Mikäköhän mahtaa olla Ehtoisan Emännän vinkkaama kirja?? Omaa prokkistani nimittäin vaikeuttaa aikalailla vartalotyyppi ja koko (tai siis sen puute): vaatekoko sinällään ok 36 painotteinen, mutta päärynä-notkoselkä-lyhytjalka-paksupohkeisen vaatettaminen ei nykyrytkyillä olekaan ihan simppeliä! Jo perusvaatteen (sekä ylhäältä että alhaalta istuva trikoopaita, housut) on todella vaikeaa. Eli kaikki apu tuohon oikeanlaisten vaatteiden löytymiseen otetaan vastaan..

    Kokoelmasi on tosi hyvännäköinen ja yhdisteltävyys iso plussa! Olen huomannut tuon värimaailman aika oleelliseksi, mikäli pyrkii hallittuun määrään vaatteita. Itse pidän väriestä ja printeistä, mutta p333:aa noudattaessa värit ja kuosit täytyy pitää hallinnassa ja vain muutamissa vaatteissa. Väreistä pitävän kannattanee valita värit / sävymaailma / vastavärit, joita tulisi noudattaa orjallisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjavinkki oli tämä: STYLE. Löydä oma tyylisi. Vinkkejä maailman tunnetuimmilta muotibloggareilta (Tammi)

      Ehtoisa on myös kirjoittanut aiheesta mm. täällä: http://ehtoisa.blogspot.fi/2012/09/vaatekaapin-jarkevoittamisesta.html. Kannattaa lukea, hyvää pohdintaa saman aiheen ympärillä.

      Värimaailman pitää olla suppeassa vaatevarastossa suppea, muuten yhdistely muuttuu mahdottomaksi. Huomasin tämän kevätvaatteiden osalta, kun mukana oli vihreää, keltaista, oranssia ynnä muuta. Kesävaatteisiini mahtuisi kenties vielä yksi väri, mutta ei kovin laajalti (esim. yksi hihattomista topeista voisi olla muutakin kuin musta tai valkoinen). Itse olen tyytyväinen tähän, ja taidan jatkaa samalla linjalla myös syksyn ja talven.

      Sellainenkin täytyy huomioida, kun vaatteita on vähän, että niille tulee väkisinkin aika monta käyttökertaa, ja silloin on kenties parempi, ettei yksittäinen vaate ole kovin erikoinen. Tarkoitan sitä, että mustan yksinkertaisen mekon saa näyttämään erilaiselta yhdistämällä sen eri koruihin ja kenkiin, mutta voimakas printti on niin mieleenpainuva, että se näyttää samalta joka kerralla. Toki tämä ei välttämättä kaikkia haittaa - itse tykkään siitä, että suppeakin vaatevalikoima näyttää monipuoliselta, eikä pukeutumiseni näytä ulospäin siltä, että pidän joka päivä samoja vaatteita :)

      Poista
  9. Olen miettinyt pitkään kokeilisinko tätä 333:a vai en. Vähitellen alan kallistua siihen, että kokeilen mutta en lupaa jatkaa loputtomiin. Mutta kun ole viime ajat ollut joko raskaana tai nyt kun imetän, mulla ei ole "oma" vaatekaappi käytössä, joten kokeilu on lykkääntynyt ja lykkääntynyt. Valitsemasi vaatteet sopivat tosi kivasti yhteen. Mua mietityttää mitenhän tämä onnistuisi sen tyylin kanssa, jonka vihdoin viime kesänä itselleni löysin. Tajusin haluavani paljon värejä vaatevarastooni, joten noin sulavaa yhdistelyä ei ehkä omasta vaatekaapista löytyisi. Tosin tämähän on silkkaa spekulaatiota, sillä eihän niistä omista vaatteista edes suurin osa vielä mahdu päälle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen miettinyt, että käytän P333:a apuna vaatekaapin karsimiseen, ja sitten kun se on tehty - kun olen kaikkien vuodenaikojen osalta päässyt tilanteeseen, jossa uutta tarvitaan vain korvaamaan vanha - voin oikeastaan lopettaa vaatteiden laskemisen ja olla tyytyväinen siihen mitä on. Kahden kokeilun jälkeen olen sitä mieltä, että tähän tarkoitukseen P333 toimii loistavasti.

      Ylipäätään miellän P333:n työkaluksi sellaiselle, joka on turhautunut oman vaatevarastonsa mielettömyyteen ja haluaa oppia lisää omasta tyylistään ja järkevästä ostamisesta. Sellaiselle, joka ei koe vaatteistaan tai ostamisestaan mitään ahdistusta, P333:ssa ei välttämättä ole mitään mieltä.

      Jotkut P333:sta harrastavat vaihtelevat värejä kausittain. Keväällä keltaista, kesällä sinistä ja syksyllä ruskeaa. Näin vuoden mittaan tulee pidettyä paljon värejä, mutta kauden sisällä vaatteet ovat helposti toisiinsa yhdisteltävissä.

      Poista
  10. Vaatekollaasisi on kaunis ja rauhallinen. Minulla on ollut kirkkaita värejä käytössä. Sinistä ja punaista on ollut harmaan ja tummansinisen rinnalla käytössä. Kaipaan aina keväisin kirkkaita värejä. Parodoksaalisesti olen todella helpoittunut, kun syksyn tullen pakkaan kirkkaat vaatteet takaisin kaappiin. Minulle kirkkaat asusteet muuten neutraaliin pohjaan ovat mieluinen vaihtoehto muina vuodenaikoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on kaksi näyttävää kaulakorua, raikkaan keltainen ja kirkkaan punainen. Niitä on mukava käyttää musta-valkoisen kanssa, etenkin punaista ja lakata kynnet samalla punaisella.

      Poista
  11. Moi,
    kiitos näistä vaateprojektipostauksista, kerro ihmeessä myös jatkossa näistä! Nämä ovat herätelleet omaakin ostokäyttäytymistä. Lisäksi olen osittain näiden postausten innoittamana pohtinut omistamiani vs. käyttämiäni vaatteita. Ennen olen ollut todella "värikäs" pukeutuja. Niin kivoja kun värikkäät vaatteet ovatkin, niiden yhdistely omaa silmää miellyttävästi on yhtä tuskaa. Ja matkustaessa joutuu pakkaamaan hirveesti vaatteita, kun kaikki vaatteet eivät sovikaan keskenään. Tänä kesänä olenkin pitänyt tosi paljon valko-sinisiä raitapaitoja, -mekkoja ja bikineitä ja pärjännyt tosi vähillä vaatemäärillä. Myös alkukesän viikon matkalle pakkasin ennätyksellisen vähän, kun kaikki vaatteet mätsäsivät toisiinsa. Tuohon projekti 333:een en uskalla lähteä, mutta muuten käyttämäni vaatteet ovat pykälän harmonisempia kuin ennen. Vielä ennen loman loppumista olisi tarkoitus "räjäyttää" vaatekaappi kaikesta turhasta, nyt en helteillä ole saanut itsestäni irti (seli-seli). Kiitos mahtavasta blogista.
    t. Kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitoksista!

      Vaatekaapin räjäyttäminen on aikaa vievä projekti, joten ainakaan minä en osoita syyttävällä sormella siitä, ettet ole helteillä jaksanut. Minultakin meni puoleen väliin heinäkuuta ennen kuin sain kesävaatteet järjestykseen, ja kohta pitääkin käydä syysvaatteiden kimppuun :)

      Itse en ole suinkaan luopunut kaikista vaatteistani, vaan osan kesävaatteista pakkasin "harkintaa odottavien" laatikkoon. Katson laatikon sisällön ensi kesänä uudestaan, ja jos ne eivät silloinkaan sytytä, heitän ne pois.

      Poista
  12. Oon myös seuraillut kiinnostuneena sun vaateprojektia. Omassa kaapissa olis tarkoitus tehdä järkeistämistä, mutta mulla on sama "ongelma" kun muutamalla muullakin kommentoineella eli raskaus. (Se on vienyt voimat tehokkaasti ja siksi en ole kommentoinutkaan, nyt yritän taas hypätä mukaan!) Tarkoituksena on että kun imetyskin on joskus ohi ja olen toivottavasti suht omassa koossani voisin hankkiutua eroon kaikista trikooräteistä ja vaatteista joita ei vain tule pidettyä. Nyt olen säästänyt kulahtaneita toppeja ym., jotka saavat rauhassa venyä. Vaikka olen omasta mielestäni jo pitkään ollut todella maltillinen ostelija ja tiedän mistä pidän, lähti kaapista taas pino hutiostoja (onneksi melkeinpä kaikki kirppisostoksia).
    Olen myös ostanut muutaman äitiysvaatteen ja saanut onneksi lainaan parit housut. Viime raskauden ja imetysajan menin kokonaan oman vaatekaapin sisällöllä ja silloin tuli sentään kaksi vauvaa, nyt taas olen ihan fiiliksissä äitiysfarkuista kun ne on niin mukavat. Hyvä ostos siis vaikkei kovin pitkäikäinen (omassa käytössä).
    Kollaasisi näyttää kyllä tosi hyvältä, jotain ton tyylistä olen ajatellut sitten kun aika koittaa. Melkein kaikki jo onneksi löytyykin sitten kun olen vain vähän vähemmän keskivartaloturpea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä äitiysvaatteet ovat hyviä ostoksia, sillä niissä tuntee olonsa mukavammaksi ja elämä helpottuu. Äitiysvaatteilla on myös ihan hyvät jälkimarkkinat, eli ne saa kierrätettyä hyvällä omatunnolla pois, ja saa vielä joitain euroja vaivanpalkaksi (vrt. normaalit vaatteet, joista on paljon vaikeampi päästä eroon). Itse ostin toisella kierroksella kahdet äitiysfarkut ja yhden mekon, joiden lisäksi sain lainaan kaverilta useampia vaatteita. Nyt kaikki raskaus- ja imetysvaatteet on paria mekkoa lukuunottamatta myyty.

      (Eli aikamoinen sissi olet, kun olet kaksosia odottanut ja syöttänyt normivaatteilla!)

      Mun kollaasin vaatteet on tosiaan pitkälti omista vanhoista varastoista. Mekon ja sandaalit ostin kesällä ja farkut ja raitapaidan keväällä, muuten vaatteet on useamman vuoden vanhoja. Käyttöön valikoitui omat luottovaatteet, joissa olen viihtynyt ja jotka ovat olleet myös käytännöllisiä pitää (helppo pestä, eivät vaadi silittämistä).

      Poista
  13. Samaa mieltä, näitä postauksia on kiva lukea juuri siksi, että sun ajatuksiin on helppo samaistua just siksi kun et ole mikään muotibloggaaja, ei ala ahistaa :) Mä mietin tuota sun kollaasia katsoessa (hurjan hyvältä näyttää!), että tosiaan kun valikoisi pari pääväriä, jonka varaan rakentaisi vaatekaappinsa, niin yhdisteltävyys olisi todella paljon helpompaa. Mä pidän väreistä, mutta nyt oivalsin, että niitähän voi tuoda mausteeksi hyvin just huivien, kynsilakan ja huulipunan muodossa. Mun pääväreiksi voisi hyvin valikoitua tummansininen ja valkoinen, niitä löytyy jo valmiiksi aika kivasti.
    -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin pidän väreistä, mutta ehkä enemmän juuri lisämausteena neutraalimman joukossa. Mun kasvojen väri on sellainen, että etenkään yläosa ei voi olla kovin värikäs tai naamani muuttuu saman väriseksi :) Mutta värikkäät korut ja kynsilakka toimii aina!

      Itse asiassa mun kollaasissa yksi mekoista on tummansininen (vaikka näyttää mustalta) ja raitapaita on myös tummansini-valkoinen eikä mustavalkoinen. Kesävärinä mun mielestä tummansininen on erityisen kiva, jotenkin merihenkinen :D

      Poista