tiistai 22. heinäkuuta 2014

Milloin lapsi on lomalla?

"Oliko kiva reissu?", kysyi mies esikoiselta kotiinpaluuta seuraavana aamuna.
"Ei ollut", kuului vastaus pienen tuumaustauon jälkeen.



Olimme kuusi päivää reissussa. Monta sataa kilometriä autossa, pysähdys äitini luona, päivävisiitti isovanhempieni kotona, pari päivää Kuopiossa. Ei kovin pitkä reissu, ei hurjasti sinne tänne sykkimistä, tuumaa aikuinen.

Lapsen näkökulmasta asia taitaa kuitenkin näyttää ihan muulta. Joka kerta kun autosta astutaan ulos, olemme oudossa paikassa. Kaikkialla on vastassa vieraita ihmisiä. Se, että minä olen tuntenut mummoni ja enoni koko ikäni ei muuta sitä, että lapseni tapasivat heidät käytännössä ensimmäistä kertaa (se, että kaksivuotias on nähnyt jonkun ollessaan puolivuotias, ei tarkoita, että hän tätä muistaisi).

Turnausväsymys alkoi näkyä viimeisten reissupäivien aikana sillä ainoalla tavalla, jonka parivuotias osaa: kiukulla. Itkupotkuraivareiden lomassa esikoinen huusi: "Haluan pois tästä paikasta!", ja ymmärtäähän sen. Etenkin kun tämä mutsi pahensi asiaa juoksuttamalla isompaa lastaan paikasta toiseen ilman päivälepoa (Note to self: se että lapsi on pari viikkoa sitten kotioloissa luopunut päiväunista ei tarkoita, että hän reissun päällä jaksaisi touhottaa ilman lepotaukoa).

 


Nyt kun olen pari päivää katsellut lapsiani kotioloissa, olen miettinyt, että lapselle loma - siis rento, stressitön aika - taitaa olla silloin, kun kaikki on tuttua ja turvallista. Tämän voi tietysti saavuttaa matkoillakin, mutta kenties maisemanvaihdos parin päivän välein (eli juuri, kun lapset ovat ehtineet tottua edelliseen paikkaan) ei ole paras tapa toimia - ainakaan meille, ainakaan ihan vielä.

Asia taitaa olla juuri kuten Emilia kirjoitti: lapset tarvitsevat lomallakin toistoa ja paljon ihan vain sellaista olemista. Minä yritän jatkossa pitää huolen siitä, että reissussa tahti on kotioloja leppoisampi.

14 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Jospa minäkin kerrasta opin ja olen ensi reissulla viisaampi :)

      Poista
    2. Ei näitä koskaan "opi", kun aina on kymmenen muutakin muuttujaa pelissä :D! Mutta lasten kasvaessa jaksaminenkin usein kasvaa. Myös oma :p!
      Yhdyn myös Jennijeehin, että lomalla pitää kyllä olla jotain joka erottaa arjen lomasta. Reissu, edes jonkinlainen on mulle tärkeä. Maisemanmuutos jotenkin auttaa rentoutumaan arjen ympyröistä...

      Poista
    3. Niinhän se on, että ensi kesänä tilanne on taas aivan erilainen! Nyt kuopus jaksoi aika kivasti menossa mukana, mutta esikoinen väsähti.

      Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että loman pitää olla arjesta erilaista. Etenkin, kun minulla arki pyörii niin kovasti kodin ympärillä, on lomalla kiva päästä kotoa pois.

      Poista
  2. Tämä on erittäin aiheellinen pohdinta. Itse helposti haalin liikaa tekemistä ja menemistä, mistä helposti itsekin stressaannun. Toisaalta pelkästään kotona nököttäminen ja kotitöihin uppoutuminen vie lomafiiliksen mukanaan, joten ainakaan mun näkökulmasta lomailu pelkästään kotona ei ole vaihtoehto. Jonkinlaisella kompromissiratkaisulla siis loppulomaa ja vielä yhtä lomareissua kohti. Kun ei tee liian tiukkaa aikataulua eikä ahnehdi kaikkia ihania ihmisiä tavattavaksi, niin eiköhän se siitä. Melkein 5 vee jo nauttii siitä, että saa tavata ihmisiä, jotka hän muistaa ja joista hän pitää. Silti paikan vaihtaminen ja ennen kaikkea rauhallinen nukkuminen uusissa paikoissa ei ole herkkua.

    Leppoisaa kesän jatkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin meni pari ensimmäistä yötä molemmilla lapsilla aika levottomasti. Siinäkin mielessä tuntuu, että vähän pidempi aika yhdessä paikassa olisi hyvä, että lapset ennättäisivät tottua. Ja mitä niihin uusiin ihmisiin tulee, niin eihän niistä tuttuja tule, jollei tavata :D

      Poista
  3. Meidän muksut (tai sitten tämän kesän lomakohteet) on olleet rentoja ja iisejä. Lapset on nauttineet. Meillä hankalimmaksi muodostuu aina dagen efter... Kun tullaan reissusta, on seuraava päivä kotona huutoa, kiukuttelua, riitelyä... Muka viisaana aikuisena tiedän ja osaan siihen valmistautua. Ja lasken muka, että on riittävästi niitä kotipäiviä, että ehtii paitsi kiukuta, olla sitten iloisenakin kotona. Mutta ei näköjään osaa. Aina aattelee, että jospa nyt kuitenkin tehtäisiin ja mentäisiin ja käytäisiin vielä siellä ja tuolla ja täällä, kun on kerran lomaa ja kun lapsetkin tykkää...

    Taitolaji on tämä lomaileminen lasten kanssa, tosiaankin. En vielä osaa mäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitolaji, niin on! Meillä näyttää nyt melko seesteiseltä, neljäntenä kotipäivänä. Ensimmäisenä kotipäivänä huomasi kyllä, että oli ollut kiva herätä omasta sängystä ja leikkiä omilla leluilla, mutta vasta tänään on palattu ns. normaali-iloiseen olotilaan. Luulen, että edellisessä reissussa painoi vielä Turun matka, kun kotipäiviä oli välissä vain yksi.

      Poista
  4. Mun mies on sanonut osuvasti, että pienen lapsen kanssa matkustaminen on enemmänkin "arjen siirtämistä toisaalle". Tämä pätee siis ainakin meidän poikaseen, jonka olemme huomanneet tarvitsevan samat rutiininsa olinpaikasta riippumatta, muuten pakka hajoaa eikä sitten ole kivaa kenelläkään. Ulkomaan reissuilla olemme etsineet niiden must visit museoiden ja putiikkien lisäksi paikalliset leikkipuistot, jotta lapsikin saa oman aikansa energian purkamiselle, meidän poikanen kun ei taatusti viihdy rattaissa koko päivää. Me ollaan oltu enemmän aktiivilomailijoita ennen perheellistymistä, mutta nyt on tosiaan joutunut asettamaan omia lomaodotuksia hiukan uuteen moodiin. Enää ei voi vaan lähteä majapaikasta aamulla ja palata iltamyöhällä, eikä päivään vaan enää mahdu niin montaa juttua kuin aiemmin. Tämän sisäistämiseen mulla meni hetki, mutta olen alkanut tottua siihen. Lapsen kasvaessa olen myös alkanut vierastaa sitä ajatusta, että "siinähän se lapsi kulkee mukana" (vaikka myönnän, että vielä odotusaikana ajattelin näin ja vauvavuonna se ehkä onnistuikin, kun riitti että oli kantoliina ja tissit mukana), kyllä lapsenkin tarpeet pitää ottaa huomioon eikä mennä vain vanhempien toiveet edellä. Yhtä oppimista tosiaan tämä vanhempana oleminen! :)
    -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä, että lomasta tulee kaikille nautittavampi kun pientenkin tarpeet huomioidaan. Ja sitähän se perhe-elämä on, jokaisen tarpeiden toisiinsa sovittelemista. Tasapainon hakeminen ottaa välillä aikaa, mutta on sen arvoista. Mä ainakin toistaiseksi vien sitkeästi lapsia keskiaikaisiin linnoihin ja kivoihin ravintoloihin säntäilemään, vaikkei se aina ihan sujuvasti menekään - ajattelen sen niin, että opettelua se sellainenkin vaatii, eikä lapset voi oppia elleivät saa siihen tilaisuuksia. Mutta sitten toisaalta koko lomaa ei voi viettää kivikasoja katsellen, vaan lastenkin pitää päästä rauhassa höyryjä päästelemään (ja sitten rauhoittumaan).

      Poista
  5. Kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin meillä silloin, kun poitsu oli parivuotias. Against all odds, pian nelivuotias nauttii jo reissaamisesta. Meilläkin kyllä jännärit purkautuu sitten seuraavana päivänä kiukkuna kotona, mutta se nyt on pientä 'entiseen' verrattuna. Ehkä teilläkin se kuuluisa aika tekee tehtävänsä ja muutaman vuoden kuluttua on jo ihan toinen meininki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti aika tekee tehtävänsä, eihän lapsiperheessä mikään pysy samana :D Ehkä myös itse oppii paremmin tuntemaan omia muksujaan, ja osaa suunnitella reissut niin, että kaikilla on kivaa.

      Poista
  6. Ikä tosiaan onneksi auttaa tässäkin, mutta toki on myös temperamentti/luonne-eroja, jotka pysyvät. Meidän lapsista löytyy (thank Dog!) aika hyvää reissuhenkeä: jos normioloissa joutuu lapset herättämään, on vastaanotto kaikkea muuta kuin mukava, mutta matkalle lähtiessä on tilanne ihan toinen. Mutta toki meidän reissut on myös erittäin paljon lapsia ajatellen suunniteltuja - todella vaatimattomin päiväohjelmin...

    Mutta on se niinkin, että lapsi tottuu reissaamiseen ja poikkeusoloihin vain niihin altistumalla. Sen takia kannattaa (IMHO) matkustaa, vaikka se ei ehkä aluksi niin kukkeaa olisikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Eikä tuo meidän itkupotkuraivari nyt niiiin paha ollut, että sellaisten takia reissaamisesta luopuisin. Mutta ehkä ne päiväunet ensi kerralla :)

      Poista