keskiviikko 20. elokuuta 2014

Syksyn sävelet

Syksy tuli yhtä nopeasti kuin kesä vain muutama kuukausi sitten. Eilen kaivoin kuravaatteet ja välikausihaalarit esiin, koitin laskeskella, mitä kaikkea lapsille syksyyn taas tarvitaankaan. Pitkän hellekauden jälkeen olemme päässeet läträämään vesilätäköissä ja pukemaan päälle pipot ja pitkät housut.

Ulkona näyttää ja tuoksuu jo ihan syksyltä. Tuuletin on kannettu takaisin ullakolle, ja sisälämpötila on laskenut alle 25 asteen. Laitoin sänkyihin lakanan lisäksi peitot ja nukun itse taas villasukat jalassa. Saako sanoa, että vähän jo kyllästyinkin niihin helteisiin?






Kesän lorvailujen jälkeen olemme palanneet tuttuun leikkipuistoon ja hiekkalaatikoille. Esikoisen kerho jatkuu pitkän tauon jälkeen syyskuun koittaessa. Kerhokavereista uusia ovat kaikki yhtä lukuunottamatta, mutta ohjaaja on onneksi vanha tuttu.

Monelle syksy on uudistumisen aikaa. Aloitetaan uusia harrastuksia, tehdään elämänmuutoksia - vähän kuten vuodenvaihteessa. Minä en ole koskaan innostunut kesän jälkeisistä mullistuksista sen enempää kuin uudenvuodenlupauksistakaan. Sen sijaan jatkan vanhoja harrastuksiani, ja toivon lisää tunteja vuorokauteen.

Katselin vanhoja valokuvia parin vuoden takaa, ja huomasin kehittyneeni valokuvaajana. Räpsimistä ja tuuriosumia tämä harrastukseni edelleen on, mutta on ilo havaita, että niinkin voi oppia. Mieli tekisi jollekin kurssille, tai edes aihetta käsittelevän opuksen pariin, mutta hyllyssä odottaa niin iso pino muita lukemattomia, etten taida malttaa.

Kirjoittamaankin kaipaan, mutta blogi taitaa nyt olla harrastusteni häntäpäässä, mitä tärkeysjärjestykseen tulee. Julkaisen hiljakseen, ja koitan hyväksyä sen, että turhan usein teksteistäni puuttuu se terävin kärki. Kivaa tämä on näinkin, ja kun päivistä nykyisin puuttuu sellainen hetki, että molemmat lapset nukkuvat, niin enempään en jaksa.

Illat olen käyttänyt sitkeästi kotijumppaamalla itseäni juoksukuntoon - niin, ja juoksemiseen (minä juoksen taas!). Ostin sykemittarin ja lukaisin muutaman juoksuoppaan, ja opettelen nyt juoksemaan h-i-l-j-a-a. Ajassa, jossa aiemmin taittui kymmenen kilometriä, menee nyt kahdeksan. Mutta hiljaa hyvä tulee, ja pian se vauhtikin kasvaa.

Nyt minusta tuntuu, että lukija saattaa aistia tekstistäni negatiivisen pohjavireen, että tekemistä olisi, muttei aika riitä. Päinvastoin! Toki ihanaahan se olisi vain harrastaa vieläkin enemmän, mutta oikeastaan olen aivan älyttömän iloinen, että päiväni täyttyvät niin monella kivalla tekemisellä, josta olen innoissani. Se on minulle tavallaan uutta. Lenkkeillyt olen kymmenisen vuotta, mutta juoksukärpänen on kunnolla puraissut vasta nyt. Lukenut olen koko ikäni, mutta voi mikä onnenpotku oli päästä mukaan kivaan lukupiiriin, jonka kanssa teemme muutakin kuin luemme - menemme esimerkiksi teatteriin ja punaviinille.

Ja tämä blogi, ja sen myötä herännyt valokuvausharrastus, näistäkin on valtavasti iloa. Ja teistä, jotka jaksatte lukea ja kommentoida. Vähän hassua, kuinka läheisiltä etenkin vakituiset kommentoijat tuntuvat, vaikken teistä kommenttejanne enempää tiedäkään. Kiitos, kun olette.

Hyvää syksyä! Toivottavasti se on sinullekin kiva.

20 kommenttia:

  1. Luen aina ilolla kirjoituksiasi, näissä on mielestäni se terävä kärki, mitä itsekin kaikkiin huitaisuihini tavoittelen. Lukupiiri kuulostaa ihanalta! Mä aina haaveilen sellaisesta, lapsiperhearjessa jotenkin ei ole tullut vaan organisoiduttua. Meillä oli lapsettomassa elämässä (jota just omassa blogissani kaihoilin) kunnianhimoinen nykyvasemmistolaisen kirjallisuuden lukupiiri, joka oli aikansa tosi inspiroiva, mutta sitten raskaushuurut veivät mukanaan. Kaipaisin sellaista sopivan diippiä, mutta ei liian velvoittavaa lukupiiriä, jossa pohdittaisiin yhdessä kiinnostavia lukuromaaneita. Tai sitten kasvatuskirjojen lukupiiriä, jota myös joskus suunniteltiin, mutta kaikkien ajanpuutteesta johtuen se haipui.

    Syksy on kivaa aikaa, osittain sen haikeuden takia. Olen aina pitänyt omia, elokuun lopulla olevia synttäreitäni syksyn lähtölaukauksena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli lukupiirin suhteen tuuria, kun vastaanotin kutsun muiden organisoimaan piiriin :D Sekin oli ihan tosi kivaa, etten entuudestaan tuntenut lukupiiristä kuin yhden ihmisen. Meidän lukupiiri on just sellainen sopivan diippi kiinnostavien lukuromaanien pohdintapiiri. Ihan paras, suosittelen organisoitumaan (tai etsimään jonkun, joka organisoi)!

      Minäkin pidän syksystä. Etenkin tästä alkusyksystä, kun kesä on vielä jotenkin läsnä ja talvi muutaman kuukauden päässä.

      Poista
  2. Ihanan pirteä teksri kuvinwen ja lasten asuineen. Keltaista tosiaan neidänkin lasten vaatekaapin sisältö kaipaisi. :) Ja äsh.. en jaksa innostua sen enempää sykdystä kuin uudwsta vuodesta. Tpki uutta tulee aina ja koko ajan ja pian tuo vauvakin kääntää taas arkea johonkin suuntaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keltainen on kiva väri :) Minä innostun uudesta silloin kun olen innostuvalla tuulella, mutta syksy sen paremmin kuin vuodenvaihdekaan ei ole ollut minulle uusien juttujen aikaa. Ehkä enemmänkin paluuta vanhaan, siihen minkä kesä on hetkeksi laittanut tauolle.

      Poista
  3. Syksy on mun lempivuodenaika ja olen vaan hyvilläni, että se on jo täällä. Kesän kuumuus ei sovi mulle yhtään, varsinkaan nyt raskaana, huh. Ihanan kirpeä syysilma on ihana! Arkirytmiin palaaminenkin tuntuu mukavalta, lapset viihtyvät päiväkodissa tosi hyvin ja itsekin olen taas suhteellisen aikaansaava. Lisäksi on huojentavaa, että raskausviikkoja kertyy aina vaan lisää ja kaikki on hyvin. (Tekisi ihan mieli todeta, että kohtahan tässä on jo joulu jne.)

    Ja kyllä munkin mielestä sun kirjoituksissa on terävä kärki. Tykkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raskaus ja helteet ei kyllä ole minunkaan lempparini. Viime kesänä oli ihan samanlaiset helteet kun viimeisilläni odotin kuopusta, ja se ei ollut herkkua. Kirpeä syysilma ON ihana! Mä tykkään siitäkin, kun voi taas kaivautua pipon ja kaulaliinan alle ja laittaa hanskat käteen (yritin tänään, mutta oli sittenkin vielä liian lämmin).

      (Ja kohta on joulu. Heti pian sen jälkeen lapset muuttavat pois kotoa.)

      Poista
  4. Mulle tekstissä oli positiivinen ote alusta loppuun. Meilläkään ei muuten kuopuskaan ole nukkunut päikkiä enää mutta iltaisin simahtaakin sitten paljon paremmin. Saa nähdä miten pk-elämä sitten joskus, no mitä väliä, se on sitten.
    Kuvaajana olet kehittynyt varmasti. Aivan mahtavat värit ja keltainen teema läpi kaikkien kuvien teki kuvista jopa kokoelman tunnun. Lisäää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin tänään houkutella esikoista meren rantaan pyöräilemään ja kiviä heittelemään - taka-ajatuksella, että saisin samalla valokuvattua. Lapsi halusi vähemmän kuvaukselliseen leikkipuistoon :D Mutta ehdin minä vielä, vaikka sitten kännykkäräpsyjä Instagramiin.

      Meillä esikoinen toisinaan vielä pyytää päästä päiväunille, mutta mikään varma nakki se ei enää ole. Riippuu vähän päivän touhuista, että kuinka väsynyt on. On siinä se hyvä puoli, että illan hulinat rauhoittuvat nopeammin - ja sekin on ihan kivaa, että päiväohjelmaa ei enää tarvitse aikatauluttaa kuin yhden lapsen unien mukaan.

      Poista
  5. Mä tykkään syksyn tulosta, mutta vähän siellä alla kummittelee se pitkä talvi, sitä en oikein jaksaisi. Mä ihailen, että saat blogia ylipäätään kirjoitettua, jos lapset ei nuku samaan aikaan. Musta tuntuu, että en olisi kotivuosia jaksanut ilman lasten päikkäreitä, hengähdystaukoa päivän keskellä. Mutta hyvä jos olette löytäneet teille hyvän rytmin.

    Ja kyllä se kärki näistä jutuista munkin silmään pistää. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan se tahti hidastunut nyt päiväunien poisjäännin jälkeen, enemmän tällaisia nopeita rykäisyjä kuin syväluotaavaa pohdintaa. Kiva tietysti kuulla, ettei se näy sille puolelle ruutua :D Mutta te ette tiedäkään, millaisista säkenöivistä teksteistä olette jääneet paitsi, joita olen päässäni pyöritellyt mutten ehtinyt valmiiksi saattaa :D

      Ei mietitä talvea vielä, eihän? Syksy on kivaa, kohta on ruskakin.

      Poista
  6. No kuule yhdyn kuoroon edellisten kanssa tuosta terävästä kärjestä! :) Ja ihana postaus, juurikin sellainen mikä sopii tähän syksyn kynnykselle.

    Minä olen aina syksyn tullen polkaissut käyntiin jos mitäkin elämäntapaa tai kurssia. Nyt jatkan samaa juoksulinjaa ja yritän "vain" totutella meidän uusiin kuvioihin. Syksy on minusta ihanaa aikaa ja se aiheuttaa tulollaan aina sellaisen mielihyvän värähdyksen. Ne värit! Sitten se talvi taas ei nappaisi lainkaan. Ihan puistattaa ajatuskin niistä aamuista missä patistelen lapsia pukeutumaan, on pimeä, autokin pitää skrapata ja kaikilla on kylmä.. Eih! Ja se pituus.. Mutta kaiketi senkin sitten taas taaplaa läpi kun saa välillä säpinät joulujutuista ja lumihangista :)

    Minusta olet kehittynyt aivan valtavasti kuvaajana! Todella ihania otoksia, ja kukkiakin vielä, ah :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ada!

      Sinulla onkin nyt paljon totuttelemista, huh! Itsellä on sama edessä ensi syksynä, onneksi vasta silloin :)

      Ihanaa, että muistakin syksy on kivaa aikaa! Luonto on taas omalla tavallaan hurjan kaunis, värit ja syksyn tuoksu ovat aivan upeita! Ilman kirpeys ja kuulaus ovat myös ihania, ja tykkään minä siitäkin, että saa taas pukea takkia ja pipoa päälle (siis itselleni, lasten pukeminen ei ole lempipuuhaa).

      Minä toivon talvesta yhtä vähälumista kuin viime talvesta, että saan jaksaa juoksuharrastusta. Tiedän jo nyt, että minun on vaikea motivoida itseäni minkään korvaavan liikunnan pariin, ja toisaalta senkin, että ilman säännöllistä hikoilemista muutun itse paljon huonotuulisemmaksi. Eli leuto talvi tilauksessa :D

      Poista
  7. Kirjoittelin pari päivää sitten syksystä ihan samoilla sanoilla. :) Tykkään kovasti sun kirjoitustyylistä. Kyllä näistä aina se pointti löytyy! Ja kyllä, saa sanoa, että ehti jo kyllästyä helteisiin, miksei saisi? Minua ärsyttää, kun sanotaan, ettei niistä saa valittaa. Tottakai saa, jos on tukalaa. Villasukat olen minäkin tyytyväisenä jo kaivanut esiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ha haa, niinpäs kirjoititkin, jopas sattui :)

      Minuakin vähän ärsyttää, kun suomalaisen pitäisi olla jokaisesta hellepäivästä vain kiitollinen. Olihan se kivaa, mutta kivaa on myös se, että nyt viileämmällä saa öisin unta :)

      Poista
  8. Parasta juuri nyt: villasukat ja se, ettei tarvitse taistella 1,5-vuotiaan elosalaman kanssa aurinkorasvan levittämisestä. Syksy on todellakin tervetullut kuuman kesän jälkeen! Mä kyllä huomaan tykkääväni kaikista vuodenajoista, sen näkee siitä, että aina ennen seuraavan kauden alkua odotan sitä jo innolla vähän ennen kuin se alkaa. Mä tykkään tehdä suunnitelmia etenkin syksyn kynnyksellä, mutta osaan nyt pitää ne pienimuotoisina (miten tämä lapsi onkaan mua opettanut ja kasvattanut!). Ensin mietin, että enkö osaa elää hetkessä kun mietin jo niin kovasti tulevia juttuja, mutta sitten tajusin, että tää on oikeastaan mun tapani välttää se loman loppumisesta helposti kumpuava ahdistus. Nyt ajattelinkin tehdä pienen to do-listan jääkaapin oveen: esikoisen vauvakirjan skräppääminen valmiiksi ja samanlaisen aloitus uudelle tulokkaalle, viime vuonna kesken jääneen joulukalenterin valmiiksi askartelu, lukupiirin käynnistäminen (kiitos inspiraatiosta tämän suhteen myös sulle)... Ja hei, myös mä luin tämän tekstin positiivisena fiilistelynä!
    -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äääh blogger hukkasi mun vastauksen sulle! No, ei auta kuin näpyttää uudestaan....

      Mäkin tykkään kaikista vuodenajoista (paitsi niistä, jotka ovat syksyn ja talven ja talven ja kevään välissä - märkää ja pimeää ja loskaa ja sellaista ärsyttävää välitilaa kunnon vuodenaikojen välissä).

      Ja voih, vauvakirjat! Esikoisen kirjaan olen kirjoittanut... ööö... vuosi sitten viimeksi, eikä kuopuksella moista ole lainkaan :( Ehkä mun pitää ottaa inspiraatiosta susta!

      Poista
  9. Kesä oli ihana, mutta onneksi on syksykin. Kynttilät, pimeät illat, villasukat.. Muutama tunti vuorokauteen kelpaisi minullekin, ennättäisi sinne lenkillekin paremmin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja nukkumaan! Mun tulee kukuttua iltaisin ihan liian pitkään, kun päivisin ei ehdi kaikkea kivaa mitä mieli tekisi :)

      Poista
  10. Oi minä niin pidän syksystä ja sen tuomasta pimeydestä.. Kaikki ruskan värit ja kesän loppumisen merkit, niissä on oma hohtonsa ♥ ihana blogi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maikki :)

      Minäkin pidän syksystä. Ihanat värit, ihanaa kun saa taas pukea vähän enemmän päälle, ihanaa kun iltaisin on pimeää :)

      Poista