sunnuntai 3. elokuuta 2014

Vaarin saari

Mökkeily jakaa mielipiteitä. Yksi viihtyy paremmin kaupungissa mukavuuksien äärellä, toinen haluaa paeta maalle koko kesäksi. Jollekin riittää yksi viikonloppureissu: rasti ruutuun, nyt sekin on hoidettu.

Joku haluaa mökille kaikki mukavuudet pyykinpesukonetta ja telkkarin maksukanavia myöten, osa nauttii askeettisuudesta.

Yhden mielestä ainoa oikea paikka mökille on järven rannalla, toinen liputtaa meren puolesta. Minä kävin lapsuudessani kylässä mökissä, jonka lähellä ei ollut vettä laisinkaan (ja se oli kyllä mielestäni vähän kummallista).



Me vietimme taas muutaman päivän maanpäällisessä paratiisissa appivanhempien mökillä. Olen viettänyt oman lapsuuteni kesät mökkisaaressa järvellä, mutta mieheeni tutustumisen myötä olen rakastunut mereen. Karu kallioinen saari venematkan päässä Helsingistä on vienyt sydämeni, ja tälläkin vierailulla tuntui, että täällä pitäisi olla enemmän, pidempään, aina.

Iso osa viehätystä on tietysti se, että lapset viihtyvät. Isompi ei olisi halunnut pois lähteäkään, pienempikin oli yhtä hymyä. Itse nautin luonnosta, maisemista, rauhasta ja hiljaisuudesta. Äänimaisema muodostuu lokkien kirkunasta, tuulen huminasta ja meren kohinasta, lasten naurulla höystettynä. Kivenheiton päästä saunalta alkaa paras mustikkametsä, jonka tiedän.

En kaipaa mökille kirjaa kummempaa viihdykettä, ja nautin askeettisuudesta. Sähköä on sen verran, että jääkaappi toimii ja illan hämärtyessä saa valot päälle. Juokseva vesi tulee saunalle, mutta tiskit tiskataan kaivosta kannetulla vedellä. Hella ja uuni toimivat kaasulla, ja sauna on - tietysti - puulämmitteinen.




Olen kantanut kesäretkillämme kameraa kaulassa, ja räpsinyt satoja kuvia. Luonnonvalossa ja kauniissa maisemissa osa on onnistunutkin.

Mies palaa huomenna töihin, ja minun kesä"lomani" alkaa olla ohitse. Tulevina päivinä pitäisi taas viritellä itsensä arkirutiineihin, leikkipuistoon ja kunnon ateriarytmiin (ehkä joku muukin on kesän varjolla korvannut aika monen aterian jäätelöllä?).

Tämä on ollut ihana kesä, eikä pelkästään säiden puolesta. Alkava syksy on minun kotiäitiurani viimeinen. Aion nauttia siitä täysin siemauksin.




6 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Mä olen varmaan joku kultaisen keskitien tyyppi, haluan mukavuuksia ja rauhallista mökki/meri-elämää aika tasapuolisesti. Ehdottomasti olen kuitenkin sellainen rantakalliolla auringonlaskussa istuskelija joka voimaantuu luonnosta :D Mökkiä meillä ei ole, mutta perheen mökeille saa onneksi mennä aina kun vain vähänkin mieli tekee.

    On ihan kiva että syksy tulee mutta merta tulen ehdottomasti eniten ikävöimään. Sitä lämmintä mihin voi varpaat kastaa ja jossa ne auringonsäteet leikkii, ai että! Tosin valokuvauksellisesti sellainen syksyinen merimaisema on aika uskomaton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Mä olen varmaan samanlainen - tänä(kin) kesänä mökillä on tullut oltua niin vähän, että kaipaan sitä lisää :) Ehkä kiintiö tulisi täyteen parin viikon yhtämittaisella oleilulla, vähintäänkin juoksulenkille tulisi ikävä.

      Mä tykkään myös syksystä. Elokuu on aika nasta kuukausi, kun ilmat ovat vielä lämpimiä, mutta illat alkavat hämärtyä.

      Poista
  2. Sitten on meitä, jotka vannovat siirtolapuutarhamökkien nimeen :) Taitaa mennä tämäkin lapsuuden piikkiin. Olen alkanut haaveilemaan asumiskelvollisesta kaupunkimökistä, johon muuttaisin toukokuussa ja palaisin kaupunkiasuntoon elo-syyskuussa. Kesä ikään kuin pidentyisi, kun kävisi töissäkin mökkioloista. Rakastan toki luontoa ja vettä, mutta perinteiseen mökkeilyyn liittyy reissun fiilis ja oleilu jää herkästi lyhyeksi.

    Kuulostaa ja näyttää kyllä huikeelta appivanhempien mökki, sielu varmasti lepää ja hienoa, kun on paikka jossa voimaantua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ymmärrän täysin siirtolapuutarhamökkien viehätyksen! Just toi, että voi muuttaa sinne toukokuussa ja takaisin vasta syksyn tultua - ja kuitenkin kaupunkiasunto on niin lähellä, että siellä voi piipahtaa aina tarpeen tullen (samoin kuin kaupungin tapahtumissa, kahviloissa ja kaikessa muussa kesäkivassa).

      Appivanhempien mökki on tosiaan aivan ihana paikka. Kaiken kukkuraksi sieltä puuttuu ötökät, tuulisella saarella kun ollaan. Sopii kaupunkilaiselle, joka ei ole tottunut hyttysiin :D

      Poista
  3. Minäkin pidän kuivanmaan mökkeilyä jotenkin outona. Vesi ja mökki ne yhteen kuuluu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mökki veden äärellä kuuluu niin erottamattomasti lapsuuteeni, etten oikein osaa ajatella mökkiä ilman rantaa. Askeettisuudestakin katoaa viehätys, jos ei ole laineita ympärillä rauhoittamassa :)

      Poista