maanantai 15. syyskuuta 2014

Syksyn vaatteet

Projekti 333 tuntuu helpommalta jokaisella kierroksella. Omat tarpeet selkiytyvät niin vaatteiden kuin karsimisenkin osalta. Jätin jo kesällä korujen laskemisen pois, nyt olen palauttanut vaatekomerooni kaikki vyöt, vaikken niistä käytäkään kuin satunnaisesti yhtä. Aurinkolasit saavat niinikään olla omalla paikallaan eteisen lipaston ylälaatikossa: omistan kahdet, joita käytän kaudesta toiseen.

Juhlamekot roikkuvat tangolla, vaikkei juhlatilaisuuksia olekaan tiedossa syksylle. Kesävaatteet odottavat viemistä kellariin, samoin jokunen työvaate, joita säästän hamaan tulevaisuuteen. En enää koe tarpeelliseksi viedä ihan kaikkea pois näkyviltä, mutta se johtunee myös siitä, että vaatekaappi on nyt avarampi kun turhat vaatteet ovat joutaneet pois.

Syksyn vaatevalintani paljastavat lempivaatteeni, jotka ovat kaudesta toiseen käytössä. Raitapaita, raitamekko ja pari pelkistettyä mustaa trikoopaitaa ovat olleet käytössä keväästä syksyyn. Ne sopivat minulle, ovat helppohoitoisia ja helposti yhdisteltävissä monen kanssa. Luottovaatteeni farkkutakki on sekin edelleen käytössä, hihat jo hieman rispaantuneena yli kymmenen vuoden käytön jälkeen, mutta vielä käyttökelpoisena.



Luottovaatteiden lisäksi huomaan myös puutteita. Käytössäni on kahdet farkut, joista kummatkaan eivät ole oikein sopivat. Pirteän keltainen hameeni on minulle liian iso, eikä siksi istu kunnolla. Sammalenvihreä nahkatakkini olisi ehkä sittenkin parempi mustana. Harmaa neulemekkoni on nyppyyntynyt ja kiristää vatsasta (se on ajalta ennen raskauksia, ja näyttää säälimättömästi, ettei vartaloni ole enää samanmuotoinen kuin ennen). Näiden havaintojen perusteella olen päivittänyt ostoslistaani kahdet farkut ja uuden neulemekon. Jos jostain tulee vastaan täydellinen musta arkimekko, saatan ostaa senkin, sillä budjetissa on tilaa ja sellaiselle olisi käyttöä (vanhat virheet muistuvat mieleen, kun katson kahta kaapissa roikkuvaa mustaa mekkoa ja totean, että ne eivät vieläkään näytä hyvältä päälläni).

Vaatteiden määrä on sopiva, ongelmia tulee vain siinä, ettei kaikki sovi yhteen kaiken kanssa (tai minulle). Kuvasta puuttuvat aluspaitani (niitä on kolme) ja käsilaukkuni (yhteensä neljä). Puistounivormuni on kosteilla säillä kuorihousut ja -takki kera kumisaappaiden. Yhteensä 32 vaatetta. Vaihtelua toisi, jos kolme mustaa trikoopaitaani olisivat keskenään enemmän erilaisia, mutta mitäs tuosta.

Projekti 333 tuntuu sopivalta minulle vaiheessa, jossa opettelen mikä on riittävästi. Luulen jättäväni vaatteiden tarkan laskemisen hiljalleen, kun vaatevarastoni muokkautuu helposti toisiinsa yhdisteltäviksi, moneen tilanteeseen sopiviksi kokonaisuuksiksi. Luopunen vielä useasta vaatteesta, ja ostanen usean tilalle, mutta ehkä ne kaikkein pöllöimmät heräteostot ovat jo historiaa. Jätän vaatteitteni esittelynkin heti talvivaatteiden jälkeen, sillä tuntuu, etten löydä aiheesta enää uutta sanottavaa. Projekti 333:sta kiinnostuneet löytävät lisää tietoa vaikkapa osoitteesta theproject333.com.

En muuten kaipaa yhtäkään pois antamaani vaatetta.

6 kommenttia:

  1. Mun piti jo kommentoida juttuasi väärän kokoisten vaatteiden ostamisesta - kyllä, teen ihan sitä samaa. Kiloissa kroppa ei ole juuri muuttunut, muilta ulottuvuuksiltaan yllättävän paljon. Silti sitä ostaa vaatteita vanhasta tottumuksesta tietyssä koossa, eikä ymmärrä edes sovittaa muita kokoja.

    Saman suuntaisia havaintoja mullakin. Selkeyttä ja helpoutta tämä 333-lähestymistapa tuo, vaikka sitä ei kirjaimellisesti edes seuraisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla iso osa mahtumisongelmasta liittyy vaatteisiin, jotka on ostettu ennen äidiksi tuloa. Vanhat lempivaatteet eivät enää istukaan. Tosin osa saattaa selittyä sillä, että muoti on muuttunut löysemmäksi, tai sitten että itsestä on aika ajanut kovin kehoa nuolevan vaatteen ohi. Moni vanha paitakin on liian lyhyt, ja mieleen juolahtaa helposti että mitä ihmettä mä olen oikein ajatellut - mutta toisaalta, kymmenen vuoden päästä ajattelen todennäköisesti tämän päivän ostoksistani ihan samalla tavala.

      Poista
  2. Onko sulla ketään ompelevaa kamua, jolle olis helppo tehdä vastapalvelus? Tai ompeletko itse? Keltainen hameesi saattaisi olla ihan iskussa pienellä modauksella.

    Huomaan, että vaatekaappiisi verrattuna olen totisesti enemmän mekkoihminen. Mutta jos ajattelee kuin kunnon puritaani, hame-paita -yhdistelmä on järkevämpi (mekoissa helman pesee usein turhaan).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä voisin viedä hameen ompelijalle. Se on niin kiva, että ihan mielelläni maksan siitä, että saan sen sopivaksi.

      Mun lempivaate on ehdottomasti mekko, ja kun palaan siistiin sisätyöhön otan niitä enemmän käyttöön. Hiekkalaatikolla en osaa olla mekossa (tai hameessa), kun pitää jatkuvasti istua, kyykkiä ja kontata. Farkkujen kanssa en vieläkään ole oikein sinut, mutta kestävyydeltään ne sopivat nykyiseen elämään niin hyvin, että pakko on ollut opetella käyttämään.

      Poista
  3. Hiekkalaatikko on vaatteiden kestävyyden ja käytännöllisyyden kannalta aikamoinen haaste. Muuten vahapintaiset vaatteet ovat osoittautuneet hiekkalaatikolle huonoiksi. Hieno hiekka kertyy kankaan pinnalle ja poistuu pesussa huonosti. Liukumäkikin on hyvä säädyllisyyden koetin, jonka jälkeen mekko jää kotiin. Kiiipeilytelineellä huomaa farkkukankaan joustavuuden tarpeellisuuden. Paidan tulee olla tarpeeksi pitkä ja takin tulee suojata sateelta, tuulelta ja loskalta. Kerrospukeutuminen on aikuisellekin jees hiekkalaatikolla. Minulle tyypilliset neuleet ovat vähemmän edustettuja, ehkä et ole vilukissa.

    Kahden vuoden jälkeen tarkka laskeminen on loppunut, mutta edelleen koostan ja järkevöitän puvustoa. Minulla viiden sääntö on parhain yksinkertainen keino rajoittaa. 5 alaosaa kauteen, 5 yläosaa ja mekot tyylisesti. Vartalo muuttuu, tarpeet muuttuvat ja suunnittelu 3kk:n jaksoissa on tarpeeksi lyhytjännitteistä. Ostokset tulevat itselle, eikä jollekin aikaisemmalle minälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neuleet puuttuvat nekin elämäntilanteen takia. Lapset pyyhkivät minuun kasvojaan ja käsiään, joten haluan pukeutua vaatteisiin, joita sietää pestä tiheästikin, ilman että ne siitä pahemmin kuluvat. Neuleita mieluummin vain tuulettelen, joten otan nekin takaisin käyttöön vasta, kun lapset ovat isompia (tai kun minä käytän päiväni aikuisten seurassa). Leikkipuistoon laitan ylleni fleecen, kun ilmat kylmenevät (eli 33 vaatetta, kiitos muistutuksesta).

      Mä huomaan vielä potevani jotain luopumisen tuskaa vanhoista lempivaatteista. Vaikka ne eivät enää minulle istu, on vaikea antaa niitä pois ja ostaa uusi tilalle. Mutta sen uuden neulemekon ostin jo. Vielä pitää luopua vanhasta :)

      Poista