tiistai 2. syyskuuta 2014

Virhe ja kuinka se toistetaan

Vaatekaapin järkevöittämisessä karsiminen on se helppo rasti.

Ostaminen sen sijaan vaatii opettelemista.

Olen karsimisessa melko harjaantunut. Teen sitä parin vuoden välein, kassikaupalla. Sitten painun kauppoihin, ja ostan tilalle uusia, samalla tavalla vääriä vaatteita.

Yritän nyt parantaa tapani, ja se vaatii uuden oppimista. Sen sijaan, että olisin vain nakannut pois vaatteet, jotka lojuvat komerossa käyttämättöminä, olen pitänyt niitä päälläni ja koittanut pohtia missä mättää: puristaako, kiristääkö, roikkuuko, kutittaako. Olen ottanut valokuvia ja koittanut selvittää, miksi tämä vaate ei näytä hyvältä päälläni, vaikka se tangolla roikkuessaan on varsin nätti.

Olen saanut selville jotain omituista omasta ostokäyttäytymisestäni. Ensinäkin, melkein kaikki alaosani ovat liian suuria. Tarvitsen vyötä pitääkseni housut ja hameet ylhäällä. Ei, en ole laihtunut. Olen suurinpiirtein samoissa mitoissa kuin olen ollut koko aikuisikäni, raskauksia lukuunottamatta.

Yläosat sen sijaan ovat liian pieniä. Omistan useamman jakun, jonka napit eivät mahdu kiinni. Rintaliivit ovat poikkeus: ne ovat ympärysmitaltaan minulle liian suuria (eikä mitenkään vähän, vaan noin 10-15 cm).

Ehkä olen ostellut vaatteita jollekin kuvitteelliselle, päärynävartaloiselle naiselle?

Niin, ja kaula-aukot ovat useissa paidoissa ja topeissa liian antavia. Tähän luulen syynä olevan laiskuus yhdistettynä ostoshimoon. Lyhytselkäisenä löydän harvoin minulle sopivia yläosia - olen siis ostanut sopimattoman, koska jotainhan on pakko ostaa. Voi taivas.

Talvi- ja kevättakkini olen jästipäisesti ostanut kaksirivisenä ja vyöllä varustettuna, vaikka sellainen malli saa minut näyttämään paksulta (mitä en ole). Aivan liian monet housut kaapissani ovat korkeavyötäröisiä, vaikka se malli ei imartele minua lainkaan.

Arvaat varmaan, että lista ei lopu tähän.

Oman vartalotyypin tunteminen auttaa vaatevalinnoissa. Minä olen mallia suorakaide (rectange), mutta myös siro (petite), tai jonkinlainen niiden yhdistelmä - kumpaankaan liitetyt pukeutumisneuvot eivät sovi minulle sellaisenaan, vaan neuvoja täytyy osata soveltaa. Pukeutumisoppaita ja muiden neuvoja tärkeämpää on tietysti löytää ne vaatteet, joissa itse viihtyy.

Järkevien vaateostosten kannalta taitaa olla melko huono yhdistelmä olla sekä kärsimätön ostaja että epäkiinnostunut vaatteista. Minä en ole koskaan jaksanut nähdä kovin paljoa vaivaa vaatekaupoilla, enkä ole innostunut naistenlehtien vaatejutuista. Kuitenkin olen aina halunnut pukeutua tilanteeseen sopivalla tavalla, ja näyttää hyvältä vaatteissani (koko vaatepulmaahan ei olisi, jos en lainkaan välittäisi pukeutumisestani).

Projekti 333 auttaa oman tyylin hahmottamisessa ja vaatetarpeiden kartoittamisessa. Omia virheostoksia tarkastelemalla on mahdollista oppia ostamaan fiksummin. Silti yritän sallia itselleni edelleen myös virheet. Opettelen vasta, ja joskus vaatteen sopivuuden huomaa vasta käytössä.

Ostin keväällä paidan (hyvä ostos!) ja farkut (huono ostos!)
Oletko sinä tehnyt samanlaisia havaintoja omasta pukeutumisestasi? Löytyykö kaapistasi vaatteita, jotka näyttävät hyvältä jonkun toisen päällä, muttei sinun? Ostatko vaatteita itsellesi, vai jollekin kuvitteelliselle henkilölle?

15 kommenttia:

  1. Voi kyllä, kyllä. Olen itse viime vuosina karsinut omista kaapeista kiertoon pussikaupalla lähinnä kirpputoreilta haalittuja vaatteita. Sellaisia vaatteita, joista kyllä pidän ja jotka näyttävät silmääni edelleen hyviltä - mutta ovat olleet kaapissa kymmenen vuotta pääsemättä käyttöön kertaakaan. Myös tuo oikean kokoisten vaatteiden ostaminen on kyllä ollut pitkä yritysten ja erehdysten tie. Kesti hyvin pitkälle aikuisikään että sai karistettua päästään Äidin äänen, joka kehotti aina ostamaan vaatteen jossa on tarpeeksi kasvunvaraa..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen antanut mun vääränmallisia ja -kokoisia vaatteita siskoilleni, jotka ovat eri mallisia kuin minä (juuri sitä tiimalasimuotoa, jolle myös välillä ostan vaatteita). Vaatteeni näyttävät tosi hyviltä heidän päällään - niin hyviltä, että koin vähän luopumisen tuskaa (joka tosin helpotti heti, kun sovitin vaatetta ylleni ja huomasin, että minun päälläni se edelleen näyttää säkiltä).

      Väärän kokoisten ostaminen on kyllä iso mysteeri. Miksi ihmeessä sitä tekee, kun odotettavissa (tai toivottavissa) ei kuitenkaan ole omien mittojen muuttuminen mihinkään suuntaan? Eikä ne vaatteet sopiviksi muutu, vaikka kuinka pitkään makuuttaisi kaapissa.

      Poista
  2. Ilmoittaudun! Olen kyllä parantanut tapojani huomattavasti muutaman viime vuoden aikana, mutta yhä saan vaateostoksilla olla tarkkana. Vaikeinta minulle on kenkien ostaminen. Kriteerini "mukavat minun jaloissani, käytännölliset tarkoitukseensa ja silti tarpeeksi hyvännäköiset töissäkin käytettäviksi" toteutuvat kenkäparissa paljon harvemmin, kuin millä tahdilla kenkiä on kaappiin viime vuosina ilmestynyt. Nyt olen ollut kohta vuoden täydessä kenkienostolakossa, ja jatkan, kunnes edelliset todella kuluvat loppuun. Sillä aikaa koetan opetella, mitä se hyvännäköisyys ja mukavuus kohdallani todella tarkoittavat - ja taon takaraivooni, että kengänkokoni on oikeasti numeron pienempi kuin pitkään luulin. (Viimeiset liian isot impulssiostossaappaat möin pois viime viikolla, taakka poistui harteilta!)

    Vaatteissa olen pääosin oppinut välttelemään siluetteja, joita aina muilla ihastelen, mutta oman kroppani päällä näyttävät todella vaikeilta: kietaisumekot, muodottomat maxipaidat, alle polven ulottuvat hameet, nilkkoihin asti tiukat farkut. Ennen makuutin tällaisia kaapissa, kun "löytyi niin halvalla" - en onneksi enää.

    Vaikein jäljelle jäänyt vaatevirhe on kuteiden ostaminen henkilölle, jonka elämäntyyli on eri. Vaikka kuinka tahtoisin, en tarvitse montaa settiä saman vuodenajan urheiluvaatteita - en hikiliiku joka päivä, ja meillä on pesukone. Ja niin paljon kuin juhlista pidänkin, niitä on vain muutamat vuodessa - iki-ihanien juhlamekkojen ostelu vain kaapintäytteeksi on hirveätä haaskausta. Pyöräilen töihin joka päivä lumettomaan aikaan, joten liian fiinit työvaatteetkin jäävät helposti henkariin roikkumaan - puhumattakaan syystakeista, jotka eivät pidä vettä.

    Olen siitä onnellisessa tilanteessa, että tällä hetkellä en tarvitse vaatekaappiini mitään lisää. Jokainen vaatekappale ei kenties ole se minulle paras mahdollinen malli, mutta nykyään opettelemani kulutusfilosofian mukaan se on tarpeeksi hyvä, kunnes menee rikki. Tämä on opettanut käyttämään olemassa olevia vaatteita luovemmin ja toisaalta tarttumaan niihin vähän parempiinkin puseroihin myös arkena. Ennen jotenkin herkästi "säästelin" parempia vaatteita, mikä oli täysin hölmöä, sillä en kuitenkaan jättänyt ostamatta uusia. Kaikki nykyiset vaatekappaleeni olen listannut excel-tiedostoon (kyllä, siinä oli järjetön homma), johon olen merkinnyt myös vaatteen merkin, koon, ja onko se sopiva, mukava tai käytännöllinen. Tätä pyrin käyttämään apuna sitten, kun jokin elintärkeä vaatekappale alkaa repeillä liitoksistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulta tulee aina ihanan pohdittuja vastauksia näihin mun vaatejuttuihin! Olet selvästi paljon pidemmällä kuin minä :)

      Mä olin ilahtunut kesän P333 vaatteista, jotka sopivat hienosti yhteen ja olivat juuri riittävän hyviä, ettei minun tarvinnut (eikä tarvitse) lähteä niitä uusilla korvaamaan. Se osoitti, että aika suppeallakin vaatevarastolla on mahdollista pärjätä mainiosti, ja ennen kaikkea niillä jo omasta kaapista löytyvillä vaatteilla.

      Mä en listaa omistamiani vaatteita exceliin, mutta ostokset ja tulevat tarpeet kyllä. Jo nyt tämän vuoden vaatetarpeiden pohdinta on auttanut hahmottamaan, mitä kenties tarvitsen ensi vuonna. Kun tarpeet ovat tiedossa hyvissä ajoin, voin etsiä rauhassa ja ilman kiirettä, ja ostaa kun sopiva tulee vastaan.

      Ihan vielä en ole vaatevarastoni kanssa siinä tilanteessa, etten tarvitsisi mitään lisää, mutta tavoitteena se on. Ei siis niin, että lopettaisin jossain vaiheessa uuden ostamisen kokonaan, vaan niin, että ostan vain korvatakseni rikkoutuneen.

      Poista
  3. Nää on mahtavan inspiroivia nämä vaatepostaukset! Musta tuntuu, että jonkun pitäisi kertoa mulle minkämallinen vartalo mulla on ja minkämalliset vaatteet siihen sopii. VOI KYLLÄ, olen näin uusavuton!

    Onneksi nyt on raskaus ja ehdin sulatella tätä pitkään, enkä suinpäin voi heittää koko vaatekaappia pihalle ja korvata sitä uudella, aivan yhtä yhteensopimattomalla varustuksella ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ps. tuli heti mieleen, että samaan aikaan vähän pää vastustaa ajatusta, että joku kertoisi vartalotyypin ja siihen sopivat vaatteet. Se olisi kuitenkin vartalomallia, jota en haluaisi ja vaatteet kuitenkin sellaisia, joista en tykkäisi. Ja itsepintaisesti ostaisin edelleen tyypilleni sopimattomia ja huonosti istuvia ja epäimartelevia vaatteita.

      Poista
    2. Nämä ovat inspiroivia siksi, että on mukava huomata, ettei ole yksin näin pihalla pukeutumisensa kanssa :D Mä aina välillä mietin niitä päivän asujaan kuvaavia muotibloggareita, että onko ne aina tiennyt, mikä heille sopii (vai ostavatko he vain niin paljon, että osumia syntyy tilastollisesta välttämättömyydestä). Itse olen joutunut opettelemaan ihan alusta, ja vaikka nyt jo hahmotan jotain siitä, mikä mulle sopii ja mikä ei, niin vaatteen laatu ja kestävyys on mulle vielä suuri tuntematon.

      Mä tein niinkin yksinkertaisesti, että otin mittanauhan ja mittasin itseni. Rinnanympäryksen päältä ja alta, vyötärön ja lantion. Kun mitat olivat keskenään lähes samat, oli helppo päätyä suorakaiteeseen :D

      Jonkun tovin olen myös viettänyt peilin edessä vaatteitani sovitellen ja katsellen. Valokuvaaminen auttoi myös. Aikaavievää tämä on ollut, mutta ajattelin, että hoidan tämän nyt kunnolla, niin ei tarvitse tulevaisuudessa käyttää aikaa ostoksilla ja vaatekaappia järjestellen.

      Ihan oikeassa olet siinä, että kukaan ulkopuolinen ei oikein voi näitä sanella. Oma maku ja mieltymykset ovat se kaikkein tärkein, jonkun toisen oppien mukaan pukeutuminen ei toimi. Jos mieli tekee pukeutua mustaan, niin ei ole väliä sillä vaikka joku värianalyysi kehottaisi käyttämään värejä.

      Poista
  4. Kipakkaa analyysiä!

    Itse olen mielestäni jo tuon "oma vartalotyyppi ja siihen soveltuvat vaatteet" -kurssin suorittanut, mutta omalta kohdaltani ongelmat alkavat juuri siitä. Päärynäkroppaani solahtavia vaatteita on pirun vaikea löytää. Voisin vaikka piirtää ja selostaa suorilta sopivat vaatemallit, eikä kukaan sanoisi niitä kovinkaan kummallisiksi, mutta sellaisia ei tunnuta kertakaikkiaan valmistettavan. Eipä juuri auttanut edes 8kg:n laihduttaminenkaan, jonka johdosta ylä- ja alakroppani ovat vihdoin samaa kokonumeroa. Vaateostoksia ei auta myöskään kuvailusi "kärimästön ostaja ja epäkiinnostunut vaatteista", jonka allekirjoitan. Hyvän mielen vaatekaapin luettuani edistyin huomattavasti tuossa ostamisen harkinnassa, mutta ketutuskäyrähän siinä nousee kun kaupoilla menee entistä enemmän aikaa, ja kiinnostus koko touhuun laskee samassa suhteessa. Toisaalta on armollista, että itseäni ei juurikaan haittaa kulkea vuosia samoissa vaatteissa ja olen päättänyt hankkia uusia vaatteita vasta, kun olen varma että löytö on napakymppi tai ainakin 9½.

    Ja nämä vaatepostaukset ovat niin ykkösiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan se vaikeaa. Mulla on toiminut hyvin se, että olen listannut ylös vaatetarpeeni ja aina keskustassa ollessani olen kulkenut vaikkapa vaatekaupan takkiosaston läpi (jos listalla on ollut takki). Koska tiedän millaista etsin, on ollut helppo silmäillä kannattaako mitään edes sovittaa. Turhat heräteostokset eivät houkuttele, koska tiedän etten sellaisia tarvitse.

      Lisäksi olen ostanut netistä, jossa valikoimaa on paljon. Toki silloin voi käydä niin, että tuotteen saapuessa se ei olekaan sopiva, mutta mä olen kokenut palauttamisen melko vaivattomaksi.

      Ja sitten käy myös niin, että mukamas harkitsen, ja sovitan tarkasti, niin silti menee vikaan. Sellaista se on, ei voi mitään. Kai tämän vähitellen oppii.

      Poista
    2. Vastaan tähän, kun oman vaatekaapin ruotimisen kautta olen päätynyt erääseen ratkaisuun kyseisen ongelman edessä. Olen nimittäin yrityksen ja erehdyksen kautta päätynyt toteamaan, että on muutama vaatemerkki, joiden vaatteet on tehty juuri minulle oikealla mitoituksella. Useimpien merkkien vaatteisiin olen liian lattarintainen ja vyötärötön, mutta nykyään minulla on hallussani suunnattomasti helpottava tieto siitä, että merkin X mekot koossa S ovat aina sopivia tai että merkin Y kengät koossa 38 jättävät juuri sopivan käyntivaran ja lesti on oikea. Myönnetään, housuosastolla on yhä vaikeaa, ongelman välttääkseni käytän enimmäkseen hameita. :P

      Mutta jos täydellisen sopiva, usein vaikeasti löydettävä vaatekappale jossain vaiheessa löytyy, kannattaa se niskalapun nimi siis painaa mieleen ja käydä vaikka kurillaan sovittamassa muutama muukin saman merkin kolttu. Itseäni ainakin tämä helpottaa. Vaikka täydellisiksi kokemani merkit eivät nyt mitään halvimpia olekaan, ostan mieluiten harvemmin ja täydellisen sopivan kuin useammin ja halvalla, mutta roikkuvia tai kiristäviä kuteita.

      Ongelma on yleinen, kuten seuraava sivusto osoittaa: http://sizes.darkgreener.com/
      Tuolla saa siis vertailtua omia mittojaan yleisimpien brittiläisten naistenvaateliikkeiden kokotaulukoihin, ja lopputulos on odotetusti kirjava. En tuonkaan perusteella varauksettomasti lähtisi nettikaupoissa visaa vinguttamaan, mutta ainakin jonkinlaiseen alkuun voi päästä.

      Poista
    3. Minäkin yleensä ostan tutuilta vaatemerkeiltä, joiden kokotaulukon tunnen. Kokomerkinnät ovat melkoista humpuukia, omasta kaapista löytyy koot xxs:stä m:ään ja 32:sta 36:een :)

      Verkko-ostoksiin suhtaudun niin, että aina pitää olla valmis palauttamaan. Ostan laskulla, jolloin rahoja ei tarvitse venkslata edestakaisin. Minulle se toimii, posti on lähellä eikä kertaakaan ole jäänyt melkein hyvän palautus tekemättä muka liian vaivalloisena.

      Poista
  5. Samoja virheitä sitä toistaa helposti. Väärä koko, malli, tarkoitus, tyyli, väri, laatu ja määrä. Moni asia voi mennä pieleen. Onneksi minulla oli viimeksi kaupassa ollessani urtikaria niin lähes kaikki vaatteet kutittavina jäivät kauppaan. Villaneuleita en tarvitse lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämä oli hiukan masentavaa, että sinäkin teet vielä virheitä :) Mä olen ottanut susta harkinnan ja maltin esikuvan, ja ajatellut, että kyllä minäkin vielä opin :)

      Poista
  6. Mä olen jotain tiimalasin ja päärynän väliltä, ennen lapsia enemmän tiimalasi... :D Ennen tätä raskautta pääsin hetkeksi niihin mittoihin joissa viihdyn, en tiedä yhtään mitä tapahtuu tämän jälkeen. Siksikin odotan varmaan ainakin vuoden ennen kuin voin tehdä mitään suurempaa karsintaa tai ostaa niitä luottovaatteita. Mulla on tapana myös ostaa liian isoja yläosia, mistä mies on huomautellut. Kun vyötärö lasten myötä katosi eikä palannut ihan entisenlaisena, en enää tiennytkään kuinka pukeutua, kun mallit ja leikkaukset jotka on kymmenisen vuotta imarrelleet näyttääkin kamalalta.

    Tykkäsin kyllä jo ennen lapsia ihan vääränmallisista vaatteista jotka ei ehkä imartele mun vartaloa, mutta niissä on mukava ja varma olo. Tiedän siis, ettei mun lempivaatteet välttämättä "korosta mun parhaita puolia". Käytän myös pääasiassa mustaa, vaikka se ei mulle yhtään sovi. Kuitenkin hankaan vastaan niitä naistenlehtien näin pukeudut vartalotyyppisi mukaan -juttuja, koska ne ei vaan oo yhtään mun tyylisiä vaatteita mitä esim. päärynälle suositellaan. Kun vaatteissaan viihtyy, uskon että ne myös kantaa paremmin. (Tietysti.)

    Näitä vaatejuttuja on kyllä kiinnostavaa seurata, oot tehnyt todella hyviä havaintoja! Pääasiahan on, että vaatekaapin tuntee omakseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin hankaan vastaan pukeutumisohjeille! Olen toki itse saanut niistä hyviäkin vinkkejä, mutta orjallisessa noudattamisessa ei ole mitään mieltä. Tärkeintä on, että itse viihtyy vaatteissaan. Se myös näkyy ulospäin, kuten kirjoitit.

      Poista