torstai 23. lokakuuta 2014

Entä jos en osaisi siivota?

Kälylläni on hauska anekdootti tyttärestään. Käly oli pyytänyt tyttöä auttamaan siivoamisessa, jolloin tämä pyysi lainaksi äitinsä puhelinta, jotta voi soittaa paikalle siivoojan.

Kertomus tuli mieleeni, kun seurasin tänään Twitterissä Rosa Meriläisen kommentointia Kotiliesi-lehden kysymykseen siitä, mitä ovat miesten ja naisten kotityöt. Kärjistäen Meriläisen mielestä kotityöt eivät kuulu kummallekaan sukupuolelle.



Huomasin kakistelevani vähän Meriläisen ajatusten edessä. Minun mielestäni kotona ei pitäisi olla miesten ja naisten töitä, vaan molempien pitäisi tehdä osansa (ei siis niin, että toinen osallistuu kotitöihin, ja toinen on niistä vastuussa, vaan molemmat ovat vastuussa ja molemmat tekevät).

Mutta että kukaan ei siivoa tai laita ruokaa?

Meriläinen liputti palvelujen ostamisen puolesta, ja kannatan sitä itsekin. Silloin, kun kävimme molemmat töissä, meillä kävi siivooja. Käyn mielelläni ravintolassa syömässä tai tilaan ruokaa kotiin, enkä näe mitään syytä siihen, että lapseni söisivät vain minun (tai mieheni) valmistamaa ruokaa. Puolivalmisteet ja pakasteet ovat hieno asia. Silittämisestä en minäkään välitä, enkä kuunaan osta itselleni vaatetta, joka silittämistä kaipaa.

Silti mielestäni on tärkeää, että osaan silittää, laittaa ruokaa ja siivota. Minun ei aina tarvitse käyttää noita taitoja, mutta haluan, että minulla on ne. Haluan kasvattaa lapsenikin siten, että he pienestä pitäen oppivat osallistumaan kodin töihin, ja kotoa muuttaessaan varmasti osaavat sekä ruokkia itsensä että huolehtia päälleen puhtaat vaatteet.

Mutta olenkohan ajatuksineni aivan vanhanaikainen? Mihin vedetään raja, mitkä taidot on hyvä osata, ja mitkä voi heittää romukoppaan ja ostaa palveluna? Eikö välttämättömien taitojen raja siirry sitä mukaa, kun teknologia kehittyy?

Osaan ajaa autoa, vaikka usein istun julkisen kyydissä (tulevaisuudessa robotit ajavat autoa, joten häviävä taito tuokin). Osaan laittaa ruokaa, mutten pyydystää tai kasvattaa sitä (jos maailmanloppu tulee, minun eloonjäämistaitoni ovat nollan arvoiset heti, kun ruokakauppa sulkee ovensa). Osaan käynnistää pyykinpesukoneen, mutten haaveile siitä, että ensin kantaisin saavikaupalla vettä kylmästä kaivosta. Osaan laittaa päälle induktiolieden, mutten osaa tehdä tulta ilman tulitikkuja.

Niin, miksi oikeastaan pitäisi osata valmistaa ruokaa? Ruokaa saa ravintolasta, tai kaupan valmistiskiltä. Miksi pitäisi osata pestä pyykkiä? Sitä varten on pesula. Kotimme ei ole koskaan ollut niin siisti, kuin siivoajan jäljiltä.

No tuota tietysti on se, että kun lapset muuttavat kotoa, heillä ei ole varaa ostaa kaikkea kodinhoitoa palveluna. Silloin pitäisi osata itse. Eli minun pitäisi nyt omalla esimerkilläni näyttää, miten uunin puhdistaminen kuuluu yleissivistykseen (sitä en ole muuten koskaan tehnyt). Kunnes lapseni ovat riittävän hyvin toimeentulevia, jolloin voin kertoa heille, että kuulkaa unohtakaa koko juttu. Menkää vaikka leffaan, ja antakaa jonkun toisen hoitaa pölypallerot.

Taidan sittenkin olla vanhanaikainen. Kyllä minun listalleni elämän perustaitoihin kuuluvat niin ruuanlaitto, imurointi kuin silittäminenkin. Niistä ei tarvitse tykätä, ja omassa taloudessa ne voi jättää tekemättä, mutta ne pitää osata (miehen yhtä lailla kuin naisenkin). Toisaalta olen silläkin tavalla kalkkis, että pidän myös käsin kirjoittamista tärkeänä taitona.

Hmmm. Vaikea juttu, ja taitaa vaatia vielä hieman pohdintaa, ennen kuin tiedän mitä mieltä oikeasti olen. Mitä sanot sinä? Onko siivoaminen perustaito? Mikä olisi sellainen minimi taitojen kokoelma, jolla ihminen pärjää itsenäisessä elämässä?

10 kommenttia:

  1. Aika jännä ajatus!

    Äkkiseltään voisin ajatella, että pitää omata ne kotityötaidot, joita tarvitaan, jotta pärjää yhteiskunnassa sellaisena kuin se nyt on - survivalismi on asia erikseen, eikä ihan kaikkeen voi varautua. (Vaikka toki olisi kiva, jos osaisi viritellä jäniksille ansoja ja kyniä saaliinsa, käytännössä sillä tuskin olisi merkitystä, sillä luultavasti hyppäisin metrokiskoille odottelemaan (metrojen puutteessa hyvin hidasta) kuolemaa heti kun tajuaisin, että saan heittää hyvästit pesukoneille ja virtsatieinfektiota varten tuotetuille antibiooteille.)

    Se sivupoluista. Ehkä siis niin, että hanskaa sen minimitason silloin, kun ei ole varaa ostaa palveluita.

    Meillä ei käy siivoojaa, sillä mä en ikään kuin halua päästää ketään vierasta nurkkiini. Ensi keväänä voisin kyllä ostaa ikkunanpesun tmv. täsmähommaa. Ruokapuolella ajattelin ehdottomasti selvittää, missä on se lähellämme kuulemma sijaitseva ruoka-alan oppilaitos, joka myy oppilaidensa kotiruokahenkisiä tuotoksia edulliseen hintaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän ikkunat on viimeksi pesty siivoojan toimesta. Suosittelen lämpimästi! Tuo kotiruokahenkisten tuotoksien kohtuuhintainen ostaminenkin kuulostaa järkihommalta. Etenkin kahden työssäkäyvän aikuisen taloudessa, jossa ruuanlaitosta säästyvän ajan voisi käyttää vaikka lapsen kanssa leikkimiseen.

      Musta toi on hyvin määritelty, että hanskaa minimitason silloin, kun ei ole varaa ostaa palveluita. Mutta mikä on minimitaso? Mä en esimerkiksi ole koskaan porannut reikää seinään - enkä omista poraa, vaan molemmat on aina hoitunut lainaamalla ja apua pyytämällä.

      Poista
  2. Mun mielestä jotkut palvelut voi ja on ihan järkevää ostaa, esim. maton pesu tai pyörän perusteellinen huolto. Voin maksaa siitä, että joku osaava tekee homman kunnolla. Sitten taas perustaitoihin minunkin mielestäni kuuluvat ruuanlaitto, siivoaminen ym. Haluan myös opettaa lapsille omatoimisuutta ja osallistumista kotitöihin. Toisaalta en muista koska olen viimeksi silittänyt, uunin olen ehkä pessyt kerran ja ollaan asuttu tässä asunnossa neljä vuotta, enkä ole kertaakaan luutunnut lattioita.
    Olen kyllä sitten kanssa vanhanaikainen, kun olen sitä mieltä, että kyllä oman kodin perussiisteys pitää pystyä pitämään ilman ulkopuolisia. Jos on rahaa palkata siivooja, mahtavaa. Eikä mekään oltaisi kaksosarjen alussa pärjätty ilman lähipiirin apua ruuanlaitossa, siivoamisessa ym. Mutta silti me osataan ne taidot. Kummastelisin sellaista ihmistä, joka ei tiedä miten vaikka vessa siivotaan tai miten keitetään makaronia. Leimaisin sen uusavuttomuudeksi. Eli ehkä siis niin, että taidot pitää osata, mutta kaikkea ei aina tarvitse tehdä itse? En tiedä, jään kyllä varmasti pohtimaan tätä, mielenkiintoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, maton pesu ilman muuta! Meidän matot on vesipestäviä, mutta aika hankalasti pestäviä + kuivattavia kerrostalossa. Pesula on viereisessä talossa, joten sinne taidan ne roudata seuraavan kerran (me kyllä pestään/pesetetään mattoja ihan toooosi harvoin).

      Mä taidan olla samaa mieltä, että vessan siivous ja makaronin keitto pitää osata, mutta niitä taitoja ei ole pakko käyttää. Tähän sisältyy kuitenkin sellainen ristiriita, että taitojen opettelu edellyttää näiden hommien tekemistä itse. Ja meille vanhemmille se tarkoittaa esimerkin näyttämistä, mikäli haluamme jälkikasvummekin oppivan.

      Poista
  3. Olen aika pitkälti samoilla linjoilla tämän tekstin eli sun kanssa. Minusta myös kotityöt kuuluu molemmille ja olisi hyvä, jos molemmilta sujuisi niin lampun vaihto kuin autonrenkaiden vaihtokin. Samoin olisi hyvä jos molemmilta onnistuu napin ompelu ja ruoanlaitto. Mutta toki jos on varaa ostaa samat palveluna niin ihan ok sekin, jos aikaa ei ole tai haluaa joskus päästä helpommalla. Silti minusta on tarpeen, että ns. perustaidot olisi hallussa molemmilla vanhemmilla ja ne opetettaisiin myös lapsille (sukupuolista riippumatta).

    Tässäkin tekstissä oli minusta lopussa ihan fiksu pätkä:
    Jari Tervo: Pieni tyttö, suuri ihminen

    "Marjukka Kähösen viestissä nuori nainen vaihtaa talvirenkaita autoon: ”Ei myynyt isä naimisiin, mutta opetti vaihtamaan renkaat.”

    Se on kauniisti sanottu."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en osaa vaihtaa auton renkaita, enkä aio opetella :) Meillä on auto, mutta se on hankittu miehen toivomuksesta ja miehen tarpeisiin. Mä liikun julkisilla tai kävellen. Toki kesälomareissuilla olen minäkin tyytyväinen siihen, että oma auto on, ja silloin sitä ajankin. Mutta siis koska mä en omasta mielestäni tarvitse autoa, niin en myöskään vaihda renkaita.

      Mun mielestä palveluiden käyttö arjen helpottajana on erittäin ookoo. Eikä sen tarvitse olla joko tai: että joko ostaa kaiken palveluna tai tekee kaiken alusta asti itse. Silloin kun meillä kävi siivooja kaksi kertaa kuussa, jäi aika paljon sellaista perussiistimistä ja järjestelyhommaa itsellekin tehtäväksi. Vaikka syön toisinaan ravintolassa tai käytän eineksiä, aika monta ateriaa tulee silti valmistettua ihan itse.

      Poista
  4. Mielenkiintoisia ajatuksia. Justiin olen suorittamassa ajokortin kakkososaa ja toivon, että se on vielä hetken tarpeellinen ennen robotteja, vaikka mua kamalasti jännittääkin ratin takana, kun harvoin tarvitsee ajaa.
    Olen itse siivousyrittäjä ja mulla on aika paljon sellaisia asiakkaita, joilla on aina (kun heidän lapsensa ovat olleet olemassa) käynyt siivooja. Olen huomannut, että vanhemmat tietävät tavallaan, että ne hommat pitäisi jotenkin hanskata, mutta ei ole aikaa ja heidän lapset taas luulevat, että kaikilla käy siivooja ja että se homma oikeastikin kuuluu jollekin kodin ulkopuoliselle. Ja lasten kanssa usein onkin niin, että arvomaailmaa on vaikea opettaa, muuta kun esimerkin kautta. Eli siis jos aina on käynyt siivooja niin lapsi helposti olettaa, että kaikilla on näin, ja asenne niihin kotitöihinkin voi olla se, että jos purkillinen glitterliimaa leviää lattialle niin onneksi siivooja tulee huomenna. Mun asiakkaat ovat joskus hämmästyneet itse tätä lastensa arvomaailmaa, jos siitä on tullut puhetta.
    Eli uusi sukupolvi ajattelee taas ehkä eri tavalla, eikä sekään ehkä haittaa. -sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä se ajokortti hetken aikaa vielä tarpeellinen on :) Mutta meidän lapsemme eivät välttämättä koskaan opi ajamaan autoa, koska heidän ei tarvitse.

      Toi esimerkillä opettaminen on just se, mitä itsekin ajattelin. Tavallaan haluaisin kyllä näyttää sellaistakin esimerkkiä, että kaikkea ei tarvitse tehdä itse, että on ihan sallittua ja hyvä helpottaa arkeaan ostamalla välillä valmiina. Toivoisin myös, että palveluiden ostaminen yleistyisi, sillä se lisäisi työn kysyntää ja siten työllisyyttä.

      Toisaalta haluaisin opettaa myös sellaista vastuuntuntoa ja toimeliaisuutta, että jos on vaikka rahat vähissä, niin hommat sujuu omin avuinkin. Ehkä nämä molemmat pystyy opettamaan, jos vähän tasapainottelee.

      Poista
  5. Minä ajattelen, että siivoaminen on yksi perustaidoista ja siihen liittyvät asiat pitäisi hallita siinä, missä muutkin perusasiat. Minustakaan ei ole olemassa miesten tai naisten töitä, eli molemmat voivat näkemkseni mukaan tehdä kaikkea. Tosin meidän perhe ei ole tästä paras esimerkki; tavallisesti minä laitan meillä ruuan, hoidan silittämisen ja mies sitten esim. hoitaa renkaiden vaihdot, erinäköiset nikkaroinnit... Ollaan jotenkin automaattisesti tällä kaavalla pyöritty, koska kummallakin on näissä asioissa omat taitonsa ja kiinnostuksensa. En minä silti sano, ettenkö voisi sitä renkaanvaihtoa joskus kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä työt jakautuvat aika tasaisesti, paitsi että auton renkaita en minäkään ole vaihtanut, tai porannut reikiä seinään. Musta on hyvä osata tietyt perusjutut, mutta ihan kaikkea en ole itsekään opetellut. En kuitenkaan usko joutuvani pulaan, jos joskus näitä taitoja tarvitsisin: osaan nimittäin opetella.

      Kun muutin pois lapsuudenkodistani, sain isältäni lahjaksi työkalupakin sisältöineen. Se oli mielestäni aivan erinomainen lahja isältä tyttärelle, ja korosti sitä, että tyttö pystyy hoitamaan nikkaroinnin siinä missä poikakin. Kun muutimme yhteen mieheni kanssa, mun työkaluvalikoima taisi olla parempi :)

      Poista